Pinaatti-lohitäytteinen munakasrulla

Pinaattipenkin harvennus jatkuu! Suurimmat lehdet käyttöön ja pienimmät jää vielä kasvamaan. Kesäisen lauantain lounaaksi tein nopsan pinaatti-lohitäytteisen munakasrullan Kuntoplus-lehdestä löytämäni ohjeen mukaan. Ohje oli kevyen dieetin mukainen, tein hieman topakamman että nälkä kunnolla lähtee. Kevennetään sitten toisena päivänä! Nopsa ja vaivaton herkku tämä!



1 annos

80 g pinaatin lehtiä
oliiviöljyä
suolaa
70 g lämminsavulohta
2 kananmunaa
tilkkanen maitoa tai kermaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta tilliä

1. Hienonna pinaatinlehtiä tarvittaessa. Kuumenna paistinpannu ja kaada siihen pieni luraus öljyä. Laita pannulle pinaatit ja ripaus suolaa. Kuumenna pinaattia kunnes se on painunut kokoon. Siirrä pinaatti lävikköön odottamaan
2.Poista savulohesta nahka ja ruodot ja hienonna kala
3. Riko kananmunat pieneen kulhoon ja kaada joukkoon tilkka maitoa tai kermaa. Riko munien rakenne haarukalla vispaten. Kuumenna pannulla öljyä ja kaada munakasmassa pannulle. Kypsennä massaa miedolla lämmöllä kunnes se on melkein hyytynyt. Käännä munakas ja kypsennä toinenkin puoli. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla ja valuta munakas leikkuulaudalle
4. Painele pinaatista irronnut neste lusikalla pois ja levitä pinaatti munakkaan päälle. Ripottele pinaatin päälle savulohi ja tilli. Kääri munakas rullalle ja leikkaa kahtia. Tarjoa raikkaan salaatin tai tomaattien kera

Pinaatti-mozzarellapasta

Pinaattisato kukoistaa takapihalla, samoin kuin lehtisalaatti. Selvästikin nämä runsaasti lehtipinta-alaa sisältävät kasvikset ovat tykänneet tällaisesta viileämmästä ja paahteettomasta kesästä.

Tämän nopsan ohjeen löysin Yhteishyvän ruokalehdestä nyt loppukesästä ja se menikin heti testiin. Muutamalla raaka-aineella valmistui taas aivan loistava herkullinen ruokalaji. Hieman kummastelin ennakkoon tulisen chilin yhdistämistä pinaattiin ja toisaalta myös miedon mozzarellan yhdistämistä tuliseen chiliin. Kokonaisuus toimi kuitenkin loistavasti ja tästä sainkin uuden pikaruokalajin kesään!



2 annosta

200 g nauhapastaa
1 iso valkosipulin kynsi
chiliä maun mukaan
150 g pinaatin lehtiä
1 rkl voita
tilkka öljyä
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria
100 g tuoretta mozzarellaa
tuoretta basilikaa

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista pinaatti pastan kiehuessa
2. Kuori ja hienonna valkosipuli. Hienonna myös chili ja pieni pinaatinlehtiä tarvittaessa
3. Sulata voi pannulla ja lisää siihen tilkka öljyä. Kuumenna seos ja lisää sen sekaan valkosipuli, chili ja pinaatti. Kuumenna sekoitellen muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita se pinaattiseoksen kanssa sekaisin.
5. Annostele lautaselle ja lisää päälle revittyä mozzarellaa ja hienonnettua basilikaa

Yrtti-mustikkapirtelö

Teimme taannoin Marttojen yrttikurssilla yrttistä pirtelöä, jonka ohjetta ei silloin tullut otettua talteen. Jossain vaiheessa selailin kurssilta saamiamme materiaaleja ja löysin sieltä pienen yrttivihkosen, joka oli Marttojen omaa tuotantoa. Pirtelön ohje löytyi onnekseni tuosta vihkosesta!

Nyt yrtit kukoistavat ja kasvavat vauhdilla takapihalla ja on juuri sopiva aika tehdä tällaisia kesäisiä herkkuja. Tein tätä iltapalalle aikuisten kesken – lapseni tuntien sanoisin että heille ei välttämättä tämä maistuisi. Meille maistui! Koska mustikka-aikakin alkaa olla parhaimmillaan ja jääkaapissa oli vielä edellisen mustikankeruureissun satoa syömättä, lisäsin pirtelöön yrttien kaveriksi hieman mustikoita. Mustikat antoivatkin kivaa makua ja minttu-basilika-mustikka toimi makutriplettinä oikein hyvin!



muutama oksa basilikaa
muutama oksa minttua
2 dl maitoa
2 dl maitorahkaa
4 dl vaniljajäätelöä
1 dl mustikoita
1-2 rkl hunajaa

1. Irrottele yrttien lehdet kulhoon ja kaada joukkoon maito. Surauttele sauvasekoittimella yrtit silpuksi. Voit käyttää myös tehosekoitinta
2. Lisää loput ainekset ja sekoita kuohkeaksi ja tasaiseksi pirtelöksi.

Pinaatti-kantarellipasta

Pinaatti on minulla yrttien jälkeen se toivotuin ja odotetuin kasvi takapihallani – pojilla tietysti porkkanat. Nyt pinaatit alkavat olla jo sen verran suuria, että uskallan vähitellen ruveta niitä harventamaan niin sanotusti parempiin suihin! Tänä vuonna ajattelin syödä koko pienen pinaattisadon tuoreena. Pakastaminen on niin vaivalloista ja pakastepinaatti on halpaa ostaa valmiinakin. Keräsin alkukesästä myös nokkosta pakastimeen, joten lettu- ja vellitarpeita löytyy kyllä ainakin alkuun.

Koska aina pitäisi kokeilla jotain uutta vaikka blogi on pullollaan hyväksi havaittuja ohjeita, niin googlaamalla hain muutamia uusia ohjeita tuoreen pinaatin hyödyntämiseen. Valion sivuilta löysin ohjeen aurajuustolla säväytettyyn pastaan ja siltä pohjalta lähdin kokkailemaan. Tarkoitus oli tehdä aivan ohjeenmukainen ruoka, mutta kätköilyreissulla löytyneet kantarellit muuttivat suunnitelmaa hieman. Tuloksena oli pinaatti-kantarellipasta!



2-3 annosta

n. 8 kerää nauhapastaa
0,5 litraa kantarelleja
nokare voita
100 g pinaattia
0,5 dl kuorittuja suolattomia pistaaseja
n. 4 oksaa tuoretta timjamia
suolaa
mustapippuria
0,5 dl pastan keitinvettä
vajaa 1 dl aurajuustomuruja


1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pilko kantarellit ja laita ne paistinpannulle. Kuumenna kunnes sienistä alkaa irrota nestettä. Pienennä lämpöä ja kypsennä sieniä kunnes kaikki neste on haihtunut
3. Lisää pannulle nokare voita. Hienonna pinaatinlehtiä hieman jos ne ovat suuria. Lisää lehdet pannulle ja jatka kypsentämistä pari-kolme minuuttia
4. Rouhi pistaasit ja lisää ne pannulle. Irrota timjaminoksista lehdet ja lisää ne pannulle. Mausta suolalla ja mustapippurilla
5. Lisää pannulle tilkkanen pastan keitinvettä ja aurajuustomurut. Kuumenna
6. Valuta pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Kuumenna ja anna hautua hetkinen

Helppo kotijäätelö

Loppukeväästä ja kesästä facebookin kokkailuryhmässä alkoi vilistä kuvia ja ohjetta helppoakin helpompaan kotitekoiseen jäätelöön. Raaka-aineluetteloa katsoessa tulee ensimmäiseksi mieleen, että eihän tämä oikeastaan jäätelöä ole olenkaan. Mutta niin tai näin, pakastimessa se tekeytyy ja jäätelöltä se näyttää. Ja mikä parasta ohje on todellakin helppo ja työvaiheita vain pari. Makuja on helppo keksiä ja vain mielikuvitus on rajana.

Testasin tässä ”hellekesän” aikana paria makua; suklaarouhetta ja mansikkaa. Suklaarouhejäätelö oli ihanan täyteläistä, jopa liiankin. Mansikkajäätelö oli raikkaampaa, mutta mansikkasose jäätyi todella kovaksi eikä jäätelöstä oikein saanut palloja tehtyä. Mutta maistui se tuoreiden mustikoiden ja lakkojen kanssa hyvältä ei niin kauniista ulkonäöstä huolimatta. Seuraavaksi pojat tilasivat kinuskia…

n. 2 litraa valmista jäätelöä

6 dl kuohukermaa
1 prk kondensoitua maitoa
makuaineita

1. Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi. Kaada joukkoon kondensoitu maito ja pyöräytä vatkaimella sekaisin.
2. Kaada jäätelöseos kahteen litran vetoiseen muovirasiaan ja lisää makuaineet
3. Pakasta vähintään 4 tuntia, astian koosta riippuen


Suklaajäätelö: makuaineena 130 g maitosuklaata rouhittuna + marianne crush –pussin jämät. Käännelty jäätelöseoksen sekaan




Mansikkäjäätelö: makuaineena pakasterasiallinen mansikkasurvosta, jonka surautin sauvasekoittimella sileäksi ja kääntelin jäätelöseoksen sekaan raidoiksi

Raparperi-pistaasipiirakka

Kesäflunssaa pukkaa. Ensin kuopus, sitten esikoinen ja nyt minä. Ensin kurkkukipua, räkää ja aivastelua ja nyt sitten ärsyttävää pientä lämpöilyä. Ei oikein uskalla mitään suurempia tehdä, mutta energiaa on kuitenkin kotona puuhasteluun.

Tänään satoi melkeinpä koko päivän – toisaalta joutikin, kun kotona oli tarkoitus olla joka tapauksessa! Aamupäivä meni ruutuja tuijotellen, pojat telkkarin ääressä ja minä facebookin puutarharyhmässä kysellen neuvoja Räähkän kuosiin saamiseksi. Tympeää touhua pidemmän päälle. Alkoi tuntua siltä, että tarttis tehdä jotakin. Meidän perheessä perinteisesti leivotaan sadepäivinä ja niinpäs minä vetäisin vedenpitävää päälle ja ajoin kauppaan ja vanhempieni luo raparperipuskalle. Ja eipähän aikaakaan kun raparperipiirakka oli uunissa.

Idea piirakkaan on otettu tämän kevään Glorian ruoka&viini –lehdestä (numero 4/2015). Piirakan tekoon oli käytetty valmista piirakkataikinaa, mutta ihan periaatteesta en valmiita taikinoita käytä, vaikka ne ihan hyvän makuisia ovatkin. Piirakan teossa olennaisin osa on kuitenkin taikina, niin kyllähän se nyt täytyy olla itse tehty! (Tämä kriteeri koskee ihan vain minua itseäni!) Olenkin melkeinpä vältellyt piirakoiden tekemistä, koska nypittävän taikinan tekeminen on mielestäni todella todella ärsyttävää puuhaa! Joku aika sitten kokeilin tehdä taikinan monitoimikoneen leikkurikulhossa ja jopas sujui näppärästi! Nyt ei tarvitse kammoksua piirakkaohjeita enää vaan taikina valmistuu aivan suit sait!

Eli alla oleva ohje on muokattu taikinan osalta, samoin kuin sokerimäärää on hieman vähennetty. Tuntui hurjalta alkuperäisessä ohjeessa. Mutta jos haluat käyttää valmista taikinaa, käytä toki!



pohja:
40 g kuorittuja pistaasipähkinöitä
3 dl vehnäjauhoja
1,5 rkl sokeria
0,25 tl suolaa
100 g kylmää voita
0,4 dl kylmää vettä

täyte:
0,75 dl ruokokidesokeria
1 tl kanelia
200 g ranskankermaa
1 kananmuna
0,5 tl vaniljasokeria
3-4 raparperin vartta

1. Mittaa pistaasit monitoimikoneen leikkuriterälliseen kulhoon ja surauta ne rouheeksi (tai rouhi käsin). Lisää kulhoon jauhot, sokeri, suola ja paloiteltu voi ja surauta murumaiseksi seokseksi (tai nypi käsin). Lisää kylmä vesi ja surauta taas pikaisesti sekaisin (tai sekoita käsin). Kaada taikina pieneen kulhoon ja sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
2. Sekoita pienessä kulhossa sokeri ja kaneli sekaisin ja ripottele puolet seoksesta piirakkapohjan päälle
3. Sekoita toisessa kulhossa ranskankerma, kananmuna ja vaniljasokeri ja levitä seos piirakkapohjalle
4. Kuori raparperit ohuelti (aivan nuoria varsia ei tarvitse kuoria) ja paloittele ne pieniksi. Levitä palat ranskankermaseoksen päälle. Ripottele pinnalle loput kaneli-sokeriseoksesta
5. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoa haaleana vaniljajäätelön kera

Mustikkaclafoutis

Tuoretta mustikkaa on nyt taas saatavilla. Ei nyt ehkä vielä ihan metsät pullollaan, mutta käsin keräten marjoja löytyy jo ihan kivasti! Hieman valikoiden marjat täytyy vielä sankkoon ottaa, mutta kyllä aurinkoisilta ja kosteilta kankailta ja soiden laitamilta jo syönti- ja piirakkamarjat nopsaan löytyy!

Viikonloppuna kävimme pyörähtämässä mökkimaisemissa ja saimme kotiin tuomisiksi noin kolme litraa mustikoita. Pakastimeen asti en vieläkään yhtään laittanut, vaan olemme nautiskelleet tuoreista marjoista vaniljakastikkeen kera. Ja tietenkin leivonnaisissa!

Perheemme on menneen viikon aikana kärsinyt kesäflunssasta räkineen, yskineen ja pienine kuumeiluneen ja nyt tässä viimeisen kesälomaviikon alkajaisiksi on minun vuoroni olla puolikuntoinen. Päivät ollaan vietetty ihan vaan kotosalla jotain perushommaa puuhastellen. Leivonta kuuluu perinteisesti meidän perheen sairastupa- ja toipilaspäiviin ja niin tälläkin kertaa. Nyt kaivelin kesäreseptien joukosta ranskalaisen jälkiruuan ohjeen, jonka kotiväelle ja kuopuksen leikkikaverille tarjoilin nimellä mustikkapannari. Ja sitähän se onkin! Ja melkoista herkkua! (ohje: Maku 4/2015)



nokare voita
3 dl tuoreita mustikoita
3 kananmunaa
3 dl maitoa
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
0,25 tl suolaa
1 sitruunan kuori raastettuna
2 dl vehnäjauhoja

pinnalle:
tomusokeria

1. Voitele piirakkavuoka huolellisesti voilla ja ripottele mustikat pohjalle
2. Sekoita loput ainekset keskenään kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja kaada seos mustikoiden päälle vuokaan
3. Paista 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia
4. Siivilöi haalean pannarin päälle tomusokeria ennen tarjoamista

Chili-possupihvit

Voihan rillaaminen! Miten se onkaan syöksynyt kesäämme ilahduttamaan. No okei, ei ollut aivan huippuilahtunut olo viimeksi kun broilerivartaita liian kuumalla grillillä yritin grillailla – onneksi tuo tuonen puolisko pelasti tilanteen ja minä hiivin vaivihkaa hillokattilan ääreen. Mutta onneksi tämä homma yleisesti ottaen kuitenkin sujuu!

Pääasiassa helppoa broileria ja makkaraa ollaan siis grillailtu pallogrillillä, kerran onnistuneesti kassleria – mutta se onkin kohtuullisen helppo grillattava. Nyt uskaltauduin kokeilemaan fileen grillaamista – ei nyt sentään kokonaisena, vaan pihveiksi leikattuina näin ensimmäisellä kerralla. Ostin kokonaisen pihvifileen, leikkasin pihveiksi ja maustoin itse tehdyllä chilillä säväytetyllä marinadilla. Soosin valmistin Glorian ruoka&viini –lehden numerossa 4/2015 olleen ohjeen mukaan. Lopputulos oli mehevän maukas, uskalsin ottaa lihat pois grillistä tarpeeksi ajoissa!



800 g porsaan fileetä

marinadi:
1 chili (tai maun ja lajikkeen mukaan)
2 tl tuoretta inkivääriraastetta
0,5 dl chilikastiketta
0,5 dl soijakastiketta
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl ruokokidesokeria

1. Hienonna chili ja sekoita kaikki marinadin ainekset sekaisin kulhossa
2. Poista porsaan fileestä kalvot ja leikkaa se tasakokoisiksi pihveiksi. Pyörittele pihvit marinadissa ja asettele ne laakeaan kulhoon. Kaada loppu marinadi pihvien päälle ja anna maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia
3. Valuta pihvit marinadista ja grillaa kypsiksi

Pinaatti-halloumipasta

Oman maan pinaatit kasvavat tämän kesän viileydessä melkoisen hitaasti – mutta kasvavat kuitenkin! Näyttää siltä, että tänä(kään) vuonna pinaattia ei pakastimeen saakka riitä vaan pinaatit nautitaan tuoreena penkistä. Ja tuostahan noita omasta pihasta nyt onkin helppo vähitellen napsia. Ensi vuonna pyhitän yhden viljelylaatikon aivan kokonaan pinaatille, jääköön retiisiin rutkulat siemenpussehin kun eivät suostu kasvamaan kunnolla.

Omaa satoa odotellessa nautitaan kaupan antimista. Ihanalta Insanitylta löysin tämän kesäisen pastaohjeen, johon sain mukavasti yhdistettyä halloumia, josta viimeinkin olen oppinut tykkäämään! Pienensin ja puolittelin ja muuttelin määriä – lopputulos hyvä ja maha täynnä kesän makua!



150 g spagettia
100 g tuoretta pinaattia
0,5 palaa halloumi-juustoa
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
nokare voita
1 rkl limemehua
2 dl kermaa
kourallinen basilikan lehtiä
muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria
0,5 dl parmesaaniraastetta

1. Laita spagetti kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista kastike pastan kypsyessä
2. Huuhtele pinaatti ja jätä se valumaan lävikköön tai puhtaan keittiöpyyhkeen päälle
3. Kuutioi halloumi ja paista se pannulla öljyssä kullanruskeaksi. Nosta syrjään odottamaan
4. Kuori ja kuutioi sipulit. Sulata voi pannulla ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää pannulle pinaatti ja sekoittele sitä pannulla hetkinen kunnes se kiehahtaa. Lisää limemehu ja sekoittele
5. Kaada kerma pannulle. Hienonna basilikan lehdet ja lisää nekin pannulle. Keittele kunnes kastike sakenee. Mausta muskottipähkinällä, suolalla ja mustapippurilla
6. Valuta kypsä pasta ja kaada se kastikkeen sekaan. Lisää joukkoon myös parmesaani ja sekoittele tasaiseksi. Lisää lopuksi halloumikuutiot ja syö!

Papu-pastasalaatti

Kesällä kaipaa nopeaa ja helppoa suuhun pantavaa, aina ei jaksa olla hellan ääressä (vaikkakin tänä kesänä hellan ääressä oleminen lämmittää kivasti viileinä päivinä). Iso satsi pastasalaattia täyttää kesäruokakriteerit helposti: nopsa tehdä, aineksia löytyy omalta pihalta, voi syödä kylmänä ja on täyttävää ja energiapitoista.

Tässä salaatissa oli kuitenkin ennakkoon ajateltuna kaksi epäilyttävää asiaa. Ensimmäinen niistä oli fenkoli, jota en ole koskaan syönyt. Jostain syystä mielikuvani fenkolin mausta on voimakas ja väkevä ja rakenteesta sitkeä, joten olen hieman vältellyt sitä. Nyt uskaltauduin ostamaan pienen fenkolin (varmaan tähän pastamäärään suurempikin fenkoli olisi ollut paikallaan, mutta parempi aloittaa varoen näiden epäilyttävien kanssa). Keitettynä fenkoli ei juuri esiin pompannut ja suutuntumakin oli miellyttävä. Ennakkoluulot hälvenivät.

Toinen epäilys kohdistui papuihin. Niitä toki olen syönyt ennenkin ja ihan hyvällä ruokahalulla. Olen muutamaan kertaan keittänyt itse pavut (koska miksi ostaa teollisesti tehtyä kun voi tehdä itse). Lopputulos on ollut usein jauhoisen ylikypsä tai ylikypsyyttä varoessa liian kova ja puoliraaka. Tällä kertaa päätin antaa periksi itselleni, oikaista vähän ja ostaa valmiiksi kypsennettyjä papuja.

Menin hyllylle oletuksena että ostan purkillisen valkeita papuja tomaattikastikkeessa, huuhdon ne ja kippaan salaattiin. Vaan, hyllysää minua odottikin ihana valikoima Go-Greenin papuja pahvitetroissa. Otin mukaani pakkauksen isoja valkoisia papuja, jonka kotona huomasinkin olevan luomupapusekoitus (valkeita papuja, kikherneitä ja borlotpapuja) – silmien käyttö kaupassa olisi sallitua!! Hieman ahdistuin tästä ”virheestä”, mutta lopputulos olikin todennäköisesti parempi kuin pelkillä valkeilla pavuilla olisi ollut.

Tästä tuli aivan täydellinen salaatti kesään! Söin tätä hyvällä mielihalulla aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Todistetusti tämä sopii siis jokaiseen päivän vaiheeseen. (Ohje: Glorian ruoka&viini 4/2015 – hieman muunneltuna jälleen)



250 g kuviopastaa
1 fenkoli
1 dl isoja valkoisia papuja
1 dl kikherneitä
1 dl kalamataoliiveja
1 dl parmesaaniraastetta
kourallinen persiljaa

kastike:
1 valkosipulin kynsi
1,5 rkl valkoviinietikkaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
0,5 tl suolaa
ripaus ruokokidesokeria
mustapippuria

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Viipaloi fenkoli ja laita viipaleet pastan keitinveteen kun keittoaikaa on jäljellä kolme minuuttia. Valuta kypsä pasta ja fenkolit ja kaada kulhoon
2. Valmista kastike: kuori valkosipulin kynsi ja raasta se pieneen kulhoon. Lisää kulhoon etikka. Kaada joukkoon öljy ohuena nauhana samalla vispaten. Mausta ruohosipulilla, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Kaada kastike pastan joukkoon ja sekoita huolella
3. Lisää pastaseokseen pavut, oliivit (paloittele halutessasi) ja parmesaaniraaste ja sekoita hyvin. Hienonna persilja ja sekoita sekin pastan joukkoon.
4. Anna salaatin maustua viileässä vähintään tunnin ajan ennen tarjoamista

Voikukka-yrttimunakas

Olipa kerran kesälomapäivä – ja tänä kesänä harvinaisen aurinkoinen ja lämmin kesälomapäivä! Oli suorastaan pakko hypätä polkupyörän selkään kovasta tuulesta huolimatta. Silloinhan sitä on mentävä kun pääsee, ei voi parempia olosuhteita jäädä odottelemaan. Ja kyllä kannatti lähteä, hyvä oli mieli lenkillä ja sen jälkeen.

Pitkä – siis minun mittapuussani pitkä- suoritus vaatii aikalailla pikaisesti suuhun pantavaa ja kropalle ravintoa. Pikalounasta varten hortoilin hetken takapihalla ja kohtapa olikin jo ainekset maustumassa. Suihkua tähän väliin ja eipä mennyt aikaakaan kun olin jo sohvalla rötköttämässä munakaslautanen käsissä katsomassa MasterChef Australiaa (kyllä, vieläkin on viimeisen kauden finaali katsomatta!). Helppoa ja hyvää ja puoli-ilmaistakin vielä! Loppukesästä voinkin käyttää munakkaaseen oman maan pinaattia ja rucolaa. (ohje: Kunto Plus 10/2015 –lehden ohjeen pohjalta)



1 annos

kourallinen nuoria voikukanlehtiä (tai rucolaa)
pari pientä oksaa tuoretta minttua ja rakuunaa
vajaa rkl oliiviöljyä
1 tl punaviinietikkaa
ripsaus suolaa
1 kevätsipuli varsineen
nokare voita
2-3 kananmunaa
pieni tilkka maitoa tai kermaa
2 rkl parmesaaniraastetta
mustapippuria myllystä
vesiheinää (tai herneenversoja)

1. Huuhtele voikukanlehdet ja pilko ne hienoksi silpuksi ja laita syvälle lautaselle. Irrota mintun ja rakuunan lehdet oksista ja hienonna ne voikukanlehtisilpun sekaan. Sekoita joukkoon oliiviöljy, punaviinietikka ja suola. Jätä maustumaan vartiksi
2. Hienonna kevätsipuli ja kuullota se pannulla voissa pehmeäksi. Lisää joukkoon voikukanlehtisilppu mausteineen
3. Riko munat pieneen kulhoon ja vispaa ne kevyesti. Sekoita joukkoon tilkka maitoa ja mausta seos suolalla. Kaada seos pannulle
4. Kypsennä munakasseosta miedolla lämmöllä varovaisesti sekoitellen kunnes se on kauttaaltaan hyytynyt. Voit halutessasi kääntää munakkaan ja paistaa sen molemmin puolin.
5. Raasta kypsän munakkaan päälle parmesaania ja mausta munakas mustapippurilla. Valuta munakas lautaselle ja annostele päälle vesiheinää

Makkara-halloumivartaat ja yrttikastike

Viimeinkin meillä on kotona kuuman ja seinänäkymällä olevan parvekkeen sijaan pieni piha jossa olla! Ja ennen kaikkea sen on piha jossa voi grillata ja syödä! Olen vakaasti sitä mieltä, että puulla lämmitettävä grilli on paras valinta grillaamiselle. Puu, elävä tuli ja savu antavat aivan omanlaistansa makua ruokaan. Tämän vuoksi ainoa oikea tapa paistaa makkaraa, on nuotiolla tikun nenässä – kun savu menee silmiin ja nuotio humisee ja puut pätskähtelevät kipinöiden!

Pienen pihan pulmana on se, että puugrillille ei turvallista paikkaa tahdo löytyä. Joka kohdassa liian lähellä on joko aita, puu, portti, viljelmät tai rakennus. Eli tuli oli selvä ei-vaihtoehto meille grillin valintaa miettiessämme. Kaasugrilli olisi ollut miehen mieleen – ja varmaankin sellainen miehinen valinta, mutta takapihalla ei ole katosta jonka alle kaasugrilli laittaa. Kallista grilliä ei avotaivaan alla viitsi säilytellä. Onnettomien varastotilojen vuoksi ison kaasugrillin talvisäilytyskin olisi ollut melko hankalaa.

Mikä siis jää jäljelle? No perinteinen pallogrilli ja hiilet tietenkin! Enpä ollut moisella vekottimella koskaan ruokaa laittanut ja kolme ensimmäistä grillauskertaa osoittivat että ei se ihan tuosta noin vaan näköjään käy! Huomasimme että A) onpas vaikea saada hiilet syttymään ja palamaan B) onpas vaikea saada aikaiseksi hiillos, joka on yhtä lämmin joka puolelta grilliä ja C) onpas vaikea arvioida se hetki jolloin grillaaminen on paras aloittaa että lopputulos on raa’an tai palaneen sijaan täydellisen kypsä.

Neljäs kerta sitten toden sanoi – kolmen hermojenkiristelygrillailun jälkeen! Valmistimme kesäisenä (ja tälle kesälle harvinaisen lämpimänä) päivänä uusien perunoiden kaveriksi makkara-halloumivartaita yrttikastikkeella, grillitassuja (lähinnä lapsille) ja pari pientä kasslerpihviä (koska en voinut vastustaa kiusausta). Kaikki onnistuivat hyvin ja maistuivat ihanilta! Ainoa pieni takaisku oli se, että yhdestä vartaasta putosi yksi juustopala ja varrastikku paloi siitä kohtaa poikki. Tämä pieni tapaus ei onneksi ollut laajuudeltaan niin suuri, että se olisi vaikuttanut huonontavasti kokonaisuuteen! (ohje: Yhteishyvä ruoka kesäkuu 2015)



vartaat:
400 g grillimakkaraa
200 g halloumijuustoa
varrastikkuja

kastike:
pari kourallista tuoreita yrttejä (käytin muistaakseni persiljaa, oreganoa ja timjamia)
1 valkosipulin kynsi
0,5 dl oliiviöljyä

1. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita ne likoamaan. Öljyä metalliset tikut
2. Valmista odotellessa kastike: poista yrteistä kovat varret ja laita lehdet korkeaan astiaan. Kuori valkosipulin kynsi ja paloittele sitä hieman. Lisää se ja oliiviöljy yrttien sekaan. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Säilytä viileässä tarjoamiseen asti
3. Paloittele makkarat ja juusto tasakokoisiksi paloiksi. Pujota palaset varrastikkuihin ja grillaa kypsiksi
4. Sivele yrttikastiketta valmiiden vartaiden päälle. Nosta loppu kastike pöytään tarjolle. (Kastiketta tuli reilusta ja loppu kastike maistui hyvältä myös tavallisen vihersalaatin päällä salaattikastikkeena!)

Yrttikurssi

Pienimuotoinen viljelyinnostus on viime vuosina nostanut päätään taloudessani. Ensin kasvatin parvekkeella muutamaa yrttiä ruukussa, sitten kasvivalikoima laajeni tomaatin ja mansikan kautta paprikaan, kesäkurpitsaan ja avomaankurkkuun. Toissa kesänä perustin pienen kasvimaan tai –penkin vanhempieni takapihalle. Siellä kokeilin vaihtelevalla menestyksellä erilaisten hyötykasvien kasvattamista.

Nyt minulla on koti maan tasalla ja siihen kotiin kuuluu myös pieni piha! Sain serkultani vanhoja lavankauluksia, jotka virittelin pitkän harkinnan ja suunnittelun ja vatkaamisen jälkeen pihalle. Seuraavaksi vuorossa oli mullan ostaminen – vetokoukuttomalla autolla kävin multaostoksilla useampaan otteeseen.

Yrtit valtasivat pikkuhiljaa ja varkain alaa jo edellisen asuntoni parvekkeelta ja nyt ajattelin pyhittää yhden viljelylaatikon pelkästään yrteille. Yrttien kasvattaminen avomaalla tuntui kuitenkin ainakin ajatuksen tasolla huomattavasti haastavammalta kuin aurinkoisella lasitetulla parvekkeella, enkä oikein tiennyt mistä lähteä liikkeelle. Niinpä Pohjois-Karjalan marttojen järjestämä yrttikurssi sattui ohjelmistooni oikein mainiosti!

Kurssi koostui kahdesta kurssi-illasta, joiden aikana tutustuimme luentotyyppisesti yrttien kasvatukseen, yrttilajeihin ja niiden käyttöön. Toisella kurssikerralla kylvimme myös muutamien yrttien siemeniä kotiin vietäväksi. Molemmilla kerroilla teimme pientä yrttistä iltapalaa: yrttilevitettä patongille, dippiä, pirtelöä, yrttiteetä ja smoothieta.



Kurssista innostuneena suunnittelin yrttimaatani ja samalla tietysti myös muita viljelyksiäni. Kylvin innolla siemeniä ja koulin taimia. Mutta. Taimikasvatus ei tänä vuonna onnistunut lainkaan! Basilikat nuupahtivat jo sisällä, samoin kävi kaikille kurssilla kasvatetuille taimille. Myös lehtikaalit nuokahtivat hyvin alkaneen kasvun jälkeen. Avomaankurkut, tomaatit ja chilit sain ulos asti, mutta vain chilit ovat selvinneet kylmästä alkukesästä. (Mitä tästä opin, ensi keväänä en tuhlaa energiaa taimien kanssa pelautumiseen – ainakaan tässä laajuudessa)

Taimikaupoille siis, taimet multaan ja johan alkoi kukoistaa! Paitsi basilika joka ei viihdy viileässä lainkaan. Yrttilaatikossa kasvaa tilliä (suorakylvö siemenistä), persiljaa (suorakylvö ja taimet), basilikaa, timjamia, salviaa, rosmariinia, minttua, sitruunamelissaa, oreganoa, ranskalaista rakuunaa ja ruohosipulia. Kaikki näyttäisivät viihtyvän puiden varjostamalla eteläpihalla oikein hyvin. Ja monien näistä pitäisi periaatteessa talvehtiakin ja jatkaa kasvuaan taas keväällä. Muihin kolmeen laatikkoon laitoin kasvamaan lehtisalaattia, rucolaa, viinisuolaheinää, retiisiä, pinaattia, avomaankurkkua ja porkkanaa.



Viljelylaatikoiden antimien lisäksi pihalla kasvaa amppeleissa mansikkaa ja laatikossa pari perunaa – ihan testimielessä. Vanhempieni takapihalla sijaitseva ”Plantaasi” on nyt tänä kesänä pyhitetty täysin perunalle ja sille yhdelle ruohosipulille siellä nurkassa. Pihallamme kasvaa myös hoitamaton pieni ja hontelo omenapuu ”Räähkä”, joka epätoivoisen korjaavan leikkaamisen jälkeen kukki upeasti ja omenan alkuja näyttäisi jonkun verran olevan.



Kynnenaluset on ollut mullassa siis pitkin kevättä ja alkukesää ja sama linja jatkuu edelleen. Viimeisimpänä hommana oli vuorossa porkkanan harvennus ja salaattia on leivän päällä syöty jo jonkun aikaa. Yrtit ovat kasvaneet hyvin japäässeet maustamaan monenlaisia pöperöitä ja yrttien säilöntä talvea varten on myöskin jo aloitettu – ja sitä puuhaa riittääkin läpi kesän! Kasvien kuopsutusta on siis luvassa edelleen!

Limettikana – ga chanh roti

Tein tätä hiihtolomaviikolla kun keho kaipasi teräviä makuja. Kevyenä ja raikkaana ruokana tämä sopisi aivan yhtä hyvin kesään ja grillailuun! Broilerit marinadiin, siitä vartaaseen ja grilliin kypsymään. Ruuan valmistumista odotellessa voi nojata hieman taakse päin ja nostaa jalat penkille ja ehkäpä nautiskella raikasta ja kylmää virvoketta lämpimässä auringonpaisteessa. Kun lihat ovat kypsät, saksitaan viljelyksiltä salaatin-, rucolan ja nuoren pinaatin lehtiä joiden päälle puristetaan limenmehua ja lorautetaan tilkkanen oliiviöljyä. Broilerit siihen salaatin päälle ja uusi pikainen saksintakierros minttupuskaan ja ah, kesäinen ateria on valmis!

Todellisuus tänä kesänä on se, että salaatti ostetaan kaupasta, broileri kypsennetään uunissa, odotellessa kääriydytään lämpöiseen vilttiin ja ateria nautitaan kotoisasti keittiössä sateen ropistessa peltikattoon. Mutta kiva on kuvitella miten asiat voisi olla ja tehdä!

(Ohje: Jackum Brown – Vietnamilaisen keittiön parhaat, muunneltu hieman kirjan vinkkien ja oman maun mukaan)



2 tl juoksevaa hunajaa
2 tl kalakastiketta
suolaa ja mustapippuria
500 g broilerin fileetä
2 kevätsipulia tai pala purjoa
2 valkosipulin kynttä
1 lime

tarjoiluun: limelohkoja ja mintun lehtiä

1. Sekoita kulhossa hunaja, kalakastike, suola ja mustapippuri. Hienonna kevätsipuli, kuori ja raasta valkosipuli ja purista limestä mehu ja raasta kuori. Sekoita ne hunaja-seoksen joukkoon. Paloittele broilerin fileet noin 2,5 cm:n paloiksi. Sekoita lihat mausteseokseen ja jätä maustumaan pariksi tunniksi
2. Grillaa tai paista broileripalat uunissa kypsiksi. Tarjoa riisin, limelohkojen ja mintunlehtien kera

Minttuinen piimäkakku

Kesäloman ensimmäinen pätkä on vietetty ja toinen pikkupätkä on aluillaan. Tämä kesä onkin hieman erilainen kuin aiemmat. Tämä kesä on ensimmäinen kun en ole hoitovapaalla tai työttömänä, vaan olenkin töissä ja pidän vain normaalit työläisen kesälomat koko kesän joutilaisuuden sijaan. Lapset on jonkun hoidettava ja palapelin kasaamiselta tuntui järjestellä pojille kaitsenta koko kesäksi. Mutta onnistuihan se – tosin lomat ovat nyt sitten pikkupätkissä.

Katselin perjantaina ”ensimmäistä lomaa” aloitellessa tulevaa sääennustetta ja sehän näytti aivan upealta: lämpöä ja auringonpaistetta oli luvassa! Istutin lauantaina yrttien taimet takapihalle viljelylaatikoihin ja kuopuksen kanssa laitettiin siemenperunat multaan vanhempieni takapihan plantaasille. Yrttien taimet ostin tänä vuonna eri puutarhalta kuin yleensä ja ne olivatkin aivan loistavia suuria, tuuheita ja napakoita taimia! Yrteistä pääsikin nauttimaan aivan välittömästi kun olivat maahan kotiutuneet ja osa taimista kaipasikin jo latvomista saman tien.

Eihän se hyvältä näyttänyt sääennuste pitänyt kuitenkaan paikkaansa kuin kolme päivää ja sitten alkoi viiletä. Ja sitten saatiin ensimmäinen sadepäiväkin – jotka tunnetusti lomalla (aktiivisten) lasten kanssa ovat pitkiä. Aamupäivällä käytiin kirjastossa tutustumassa lukukoira-Pessiin ja samalla lainaamassa lukemista. Iltapäivän suunnitelmissa oli kirpparia ja keilaamista – käytiin vain kirpparilla kun joku (joka en ollut minä) vetäisi herneen nenään ihan kunnolla ja palattiinkin sitten heti kotiin rauhoittumaan ja harjoittelemaan käyttäytymistä.

Jotainhan sitä sitten kuitenkin piti tehdä. Joutilas pitkä iltapäivä ja ilta ovat omiaan vaan lisäämään turhautuneisuutta ja kiukkuamista. Taikinakulhot esiin siis. Yrttejä täytyi siis latvoa, joten yrttinen kakku otettiin työn alle. Käytin kakkuun puolet minttua ja puolet sitruunamelissaa – en uskaltanut aivan kauheasti nuorista taimista oksia kerralla leikellä. Loppukesästä sitten varmasti saa tehtyä ihan pelkän minttukakunkin – sikäli mikäli saan yrtit tuossa avomaalla menestymään. (ohje: Marttojen yrttijulkaisu)



2 dl piimää
0,5 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
0,5 dl siirappia
100 g voita
1 dl hienonnettua tuoretta minttua
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa

1. Sekoita kulhossa piimä, sokerit ja siirappi
2. Sulata voi ja sekoita se piimäseoksen joukkoon. Lisää myös hienonnetut yrtit
3. Sekoita sooda jauhoihin ja lisää seos taikinaan. Sekoita tasaiseksi
4. Voitele ja jauhota kakkuvuoka ja kaada taikina siihen
5. Paista 175-asteisessa uunissa noin tunnin verran

Haudutettua munakoisoa ja jauhelihaa – ca nuong

Munakoiso on raaka-aine jota ei kovinkaan usein tule ostettua ja valmistettua. Tykkään kyllä sen mausta, mutta jostain syystä valmistaminen tuntuu ennakolta ajatellen aina jotenkin työläältä. Vaikka eihän se sitä ole!

Munakoison itkettäminen on ehkä se työläin osuus, mutta siitäkin ollaan kahta mieltä: joko että se täytyy itkettää jotta välttyy kitkerältä maulta, tai että munakoiso on maukas itkettämättäkin. Itse olen valmistanut munakoisoa molemmilla tavoilla, enkä ota kantaa kumpi on oikein. Pahaa munakoisoruoka ei ole koskaan ollut! Moussaka maistui ja Melanzane alla parmigiana vei kielen mennessään. Tämän nostaisin tästä kolmikosta siltikin parhaaksi (vai voikohan näin erilaisia keittiöitä edes verrata keskenään?!) vaikka äkkiseltään munakoiso ja Kaukoidän maut tuntuivat olevan hyvin etäällä toisistaan! Hyvin osuivat ja hyvin upposi! (Ohje: muunneltu kirjan Jackum Brown – Vietnamilaisen keittiön parhaat –ohjeen pohjalta) Lisäsin jauhelihan päälle vielä ituja jotka olivat jääneet tähteeksi aiemmalta kokkailukerralta



1 annos

1 pienehkö munakoiso
80 g naudan paistijauhelihaa
1 cm:n pala galangal-juurta (tai inkivääriä)
1 tl kalakastiketta
ripsaus mustapippuria
1 valkosipulin kynsi
1 tl maapähkinäöljyä
2 tl soijakastiketta

1. Huuhtaise munakoiso ja pistele sen pintaan kauttaaltaan reikiä haarukalla. Paahda munakoisoa 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia kunnes se on pehmeä ja kuori alkaa mennä kurttuun
2. Sekoita kulhossa galangal-juuri hyvin hienonnettuna (tai inkivääri raastettuna), kalakastike, pippuri ja valkosipulin kynsi raastettuna. Sekoita mausteseos jauhelihan joukkoon ja jätä maustumaan munakoison kypsymisen ajaksi
3. Kun munakoiso on kypsä, nosta se hetkeksi jäähtymään. Kuumenna pähkinäöljy pannulla ja kypsennä jauheliha marinadeineen
4. Poista munakoisosta kanta ja kuori se. Halkaise pitkittäin ja aseta puolikkaat lautaselle leikkuupinta ylöspäin. Sivelle pinnalle hieman soijakastiketta ja jaa jauheliha päälle

Lohi-pinaatticurry

Kurkkaus pitkälle taakse - kevättalveen, jolloin sää oli leuto, aurinko paistoi ja sukset suihkivat laduilla. Eipä tämä alkukesän sää paljoakaan siitä poikkea. Sää on leuto silloin kun ei tuule tolkuttomasti ja aurinko paistaa silloin joskus kun ei satu satamaan. Sukset on kylläkin varastossa, mutta vesisuksilla pääsisi hyvin. Ja pyörälläkin voi suihkia halki vesilätäköiden. Tai autolla jos sää oikein käy ärsyttämään. (Ohje: Maku 1/2015 – muunneltu hieman)



3-4 annosta

300 g (kirjo)lohifileetä
1 rkl öljyä
1 tl currya
0,5 tl jauhettua korianteria
0,5 tl suolaa
150 g tuoretta pinaattia + ripaus suolaa
2 dl kuohukermaa
50 g mantelilastuja

1. Poista lohesta nahka ja ruodot ja paloittele kala suupaloiksi. Ruskista kalapalat öljyssä pannussa
2. Lisää pannulle mausteet ja kuullota niitä hetki
3. Huuhtele pinaatti ja valuta se lävikössä. Laita pinaatti toiseen pannuun ja kuumenna sekoitellen kunnes neste on haihtunut. Mausta pinaatti ripsauksella suolaa. Kaada pinaatti lohen sekaan
4. Lisää lohi-pinaattiseokseen kerma ja keitä kastiketta kokoon muutama minuutti
5. Tarjoa riisin tai nuudeleiden kera. Ripottele annosten päälle mantelilastuja

Marinoidut hedelmät

Vanhempani viettävät tänä vuonna pyöreitä merkkipäiviä ja huomioimme tämän juhlavuoden italialaishenkisellä päivällisellä kotonamme. Alkuruuaksi laitoin salaatin, jossa salaattisekoituksen lisäksi oli päärynää, hunajaisia pähkinöitä, aurajuustoa, viinirypäleitä, granaattiomenaa ja kastikkeena balsamiviinietikkaa ja basilikaoliiviöljyä Pääruuaksi söimme pizzaa ja jälkkäriksi oli panna cottaa ja marinoituja hedelmiä.

Salaatti oli hyvää ja sitä oli liian iso annos. Pizza oli hyvää – ainahan pizza on hyvää. Kaiken kuitemkin kruunasi jälkiruoka, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan oli aivan loistava. Maukkaat mutta silti raikkaat hedelmät kevensivät täyteläisen panna cotan sopivaksi päätökseksi tuhdin pizzan jälkeen. Ja vaikka jälkiruoka ei ole se osa ateriaa jota odotan, tätä olisin voinut syödä vaikka toisenkin satsin. (Ohje Kotilieden sivuilta)



1 kg hedelmiä (nektariini, luumu, omena, viinirypäle tms.)

marinadi:
7,5 dl vettä
2 dl sokeria
1 vaniljatanko
1 kanelitanko
4 tähtianista
5 dl (alkoholitonta) siideriä tai valkoviiniä

1. Kuori ja paloittele hedelmät suureen kulhoon
2. Mittaa vesi kattilaan ja lisää joukkoon sokeri ja mausteet. Halkaise vaniljatanko. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja nosta kattila liedeltä. Sekoita joukkoon siideri tai viini. Kiehauta jos haluat haihduttaa alkoholin pois
3. Kaada liemi hedelmien sekaan ja jätä maustumaan pariksi tunniksi.
4. Siivilöi hedelmät liemestä ja tarjoa esim. panna cotan tai jäätelön kera

Sitrusvoipasta

Sitrus ei mielestäni kuulu mihinkään ruokaan, korkeintaan leivontaan aivan harvoissa ja valituissa leivonnaisissa. Siltikin jossain vaiheessa talvea sitrusten himo iskee! Varmaankin elimistö kertoo mitä se kaipaa ja tarvitsee pimeän ja kylmän keskellä: pientä auringon pilkahdusta keittiöön! Flunssakauden aikana C-vitamiinipommeista ei varmasti haittaakaan ole – tosin kypsennettäessä taitaa vesiliukoiset vitamiinitkin kirjaimellisesti kadota taivaan tuuliin.

Oli tästä ruuasta sitten hyötyä tai ei, on se ainakin maukasta suussa, täyttävää vatsassa ja energiapitoista elimistössä. (ohje: Glorian ruoka&viini 1/2015) 

EDIT 1.2.2024. Valmistin tätä ruokaa arki-illan iloksi ja lisäsin joukkoon myös lämminsavulohta. Toimii! Sitruksen määrä tuntui tällä kerralla todella kovalta! Erityisesti ohjeessa ollut greippi puski läpi aivan liian voimakkaasti. Alla olevaa ohjetta on muokattu hieman lempeämmäksi.

4 annosta

1 situunaa
1 appelsiini
60 g pehmeää voita
1 ruukku lehtipersiljaa
3 l vettä
1,5 tl suolaa
400 g spagettia
10 basilikan lehteä
mustapippuria

1. Pese sitrushedelmät huolellisesti kuumalla vedellä. Kuori hedelmät ohuelti kuorimaveitsellä. Purista sitruunasta mehu talteen (ja syö appelsiinin hedelmäliha)
2. Notkista voi sekoittamalla ja sekoita sen joukkoon sitruunamehu. Hienonna persilja ja sekoita se voin joukkoon
3. Kuumenna vesi ja suola kiehuvaksi. Laita sitrusten kuoriviipaleet lävikköön ja upota lävikkö kiehuvaan veteen. Keitä 3-4 minuuttia ja nosta lävikkö pois. Keitä pastaa sitrusvedessä kunnes se on al dente. Hienonna puolet sitrusviipaleista hienoksi silpuksi.
4. Hienonna basilika
5. Valuta kypsä pasta ja sekoita sen joukkoon persiljavoi, basilika ja sitrusten kuorisilppu. Tarjoa heti ja rouhi pinnalle mustapippuria

Bounty-palat

Kookos on pitkään ollut inhokkilistallani, mutta vähitellen olen oppinut siitä tykkäämään! Ensin kookos alkoi maistua koosmaidon muodossa erilaisten kastikkeiden raaka-aineena. Seuraavaksi käytin kookosmaitoa makeaan panna cotta –tyyppiseen hyydykkeeseen. Viimeisenä opin tykkäämään kookoshiutaleista joiden kohdalla inhotusta ei ole luonut niinkään maku, vaan suutuntuma.

Yllättäen olen huomannut usein himoitsevani Bounty-suklaapatukkaa, joka koostuu miltei kokonaan ihanasta valkeasta kookostäytteestä, jossa maistuu kookos ja tuntuu kookoshiutaleet. Suklaata tuossa patukassa on vain ohuelti pinnalla. En siis yllättynyt lainkaan kun mieleni teki kokeilla myös näitä bounty-paloja, joiden ohjeen huomasin Maku-lehden numerossa 7/2014.

Paiston kanssa oli ongelmaa. Ihmettelin etukäteen mielestäni melko alhaista paistolämpöä. Paistoin pohjaa ohjeen mukaisen ajan ja se oli vielä aivan raaka ja tutiseva, jatkoin paistoa viitisen minuuttia kerrallaan noin vartin verran eikä pohja tuntunut asettuvan. Nostin lämmön 200 asteeseen ja paistoin pohjaa vielä kymmenisen minuuttia ja lopputulos olikin jo kuiva ja selvästi ylikypsä. Otapa tästä siis selvää!! Kuorrutus oli ihanan makea, miltei äitelän imelä, mutta pieniksi paloiksi leikattuna, tämä piiras on mainio herkkupala!



pohja:
100 g voita
2 dl sokeria
3 keltuaista
250 g maitosuklaata
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa

sveitsiläinen marenki:
3 valkuaista
3 dl siro-sokeria

päälle:
kookoslastuja tai –hiutaleita

1. Valmista taikina: vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi
2. Lisää keltuaiset yksitellen, edelleen vatkaten
3. Sulata paloiteltu suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita suklaasula voiseokseen
4. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele ne nopeasti taikinaan
5. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (n. 20x30cm) ja paista 175-asteisen uunin keskitasolla n. 40 minuuttia kunnes pohja on kypsä, mutta jää vielä keskeltä hieman tahmeaksi
6. Valmista marenki: mittaa teräskulhoon valkuaiset ja sokeri. Nosta kulho vesihauteen päälle. Lämmitä seosta vispilällä sekoittaen kunnes sokeri liukenee ja seos tuntuu sormella testatessa kuumalta (n. 60 astetta)
7. Nosta kulho vesihauteen päältä ja vatkaa sähkövatkaimella paksuksi kiiltäväksi seokseksi (n. 5 minuuttia)
8. Levitä marenki pohjalevyn päälle aaltoilevaksi kerrokseksi. Ripottele päälle kookoslastuja tai –hiutaleita
9. Laita paistos uuniin vielä muutamaksi minuutiksi, kunnes pintaa saa hieman väriä. Tarkkaile paistumista, marenki palaa helposti. Jäähdytä ennen leikkaamista