Mausteiset mantelit

Kesäaikaan on siirrytty, tomaattien ja chilien taimet kasvavat ikkunalla, sukset on paketoitu odottamaan ensi vuotta ja omenapuun leikkaamista suunnitellaan. On selvästikin aika kurkata pukin konttiin!

Viime jouluksi tein veljelleni ja vaimokkeelleen glögipullon kaveriksi kahdella tapaa maustettuja manteleita. Makean glögin kanssa nuo chilimantelit istuvat mielestäni paremmin, mutta makeampia kanelimanteleita voisi napostella vaikkapa juustojen ja suolaisten keksien kaverina. Ohje löytyi Maku-lehden numerosta 8/2014.



kanelimantelit
0,75 dl vettä
2,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 tl kanelia
5 dl kokonaisia kuorellisia manteleita

1. Mittaa kattilaan vesi, 2 dl sokeria, vaniljasokeri ja kaneli. Kuumenna keskilämmöllä koko ajan sekoittaen. Kun sokeri on liuennut ja seos kiehuu, lisää kattilaan mantelit. Lisää lämpöä ja keittele manteleita koko ajan sekoittaen 5-7 minuuttia
2. Kun vesi on lähes haihtunut ja neste muuttunut siirappimaiseksi, vähennä lämpöä ja lisää loput sokerit. Sekoita hyvin
3. Kaada mantelit leivinpaperin päälle ja levitä tasaisesti jäähtymään

chilimantelit
0,75 dl vettä
2 dl sokeria
1,5 tl suolaa
4 tl chilijauhetta
1 tl sipulijauhetta
0,5 tl kanelia
1 tl rosmariininlehtiä hienonnettuna
5 dl kokonaisia kuorellisia manteleita

1. Mittaa kattilaan kaikki ainekset manteleita lukuun ottamatta. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen. Keitä kunnes seos muuttuu paksummaksi.
2. Sekoita mantelit joukkoon huolella ja kaada leivinpaperin päälle jäähtymään

Maki

Jatketaanpas pitkästä aikaa ja vielä hetki sushin parissa.

Maki on varmaan tyypillisin esimerkki sushista. Tai ainakin itselleni tulee ensimmäisenä mieleen maki-rulla kun sushista puhutaan. Maki on merilevän peittämä rulla, joka leikataan pyöreiksi paloiksi. Täytteenä on riisin lisäksi esimerkiksi tonnikalaa (tekka-maki), kurkkua (kappa-maki) tai lohta (shake-maki). Täytteenä voi olla myös muita kasviksia, kalaa, äyriäisiä tai sieniä.



merileväarkkeja (nori)
sushiriisiä
wasabitahnaa
kurkkutikkuja
kylmäsavulohta

lisäksi:
bambumatto
soijakastiketta tarjoiluun

1. Levitä bambumatto työtasolle ja aseta yksi norilevy sen päälle
2. Painele kostutetuin sormin ohuehko kerron sushiriisiä norin päälle. Jätä pari senttiä lopusta tyhjäksi
3. Tee riisiin kevyt vako sormilla painelemalla noin kolmasosan päähän alkureunasta. Sipaise vakoon hieman wasabitahnaa ja asettele sen päälle kurkkutikkuja ja lohisuikaleita
4. Rullaa maki kääretortun tapaan bambumaton avulla. Kostuta norin reunaa hieman vedellä jotta se tarttuu kiinni. Anna makirullien levähtää muutama minuutti ennen leikkaamista jotta nori ehtii hieman pehmetä
5. Leikkaa rullat 8-10 palaan. Tarjoa soijakastikkeen kera


EDIT: 7.2.2016

kahdelle noriarkille sopiva riisimäärä:
1,25 dl riisiä
1,5 dl vettä
1 rkl riisiviinietikkaa
vajaa 1 rkl sokeria
0,5 tl merisuolaa

Nigirit

Nigiri on riisipallero, jonka päällä on useimmiten tuoretta kalaa tai kypsennettyjä äyriäisiä Tuoreen kalan kanssa on oltava tarkkana – sen täytyy todellakin olla tuoretta eikä mitään vakuumiin pakattua. Kotimainen järvikala kannattaa pakastaa mikäli sitä graavaa tai käyttää raakana, koska järvikaloista on vaarana saada loisia. Turvallisin vaihtoehto on käyttää vaikkapa kylmäsavustettua tai graavattua lohta.

Nigirit olivat Marttojen sushi-illassa suosikkejani. Kotona nigirit eivät maistuneet aivan niin hyviltä. Riisi onnistui kyllä maultaan kotona hyvin ja päällysteet olivat myös samoja kuin kurssilla. Luulisinkin makueron johtuvan erilaisesta soijakastikkeesta johon nigireitä dippailtiin. Ruuanlaitossa soija kuin soija tuntuisi ajavan asiansa, mutta kun dipataan suoraan soosiin, on kastikkeillakin näköjään eroja.



sushiriisiä
tuoretta lohi- tai tonnikalafileetä tai kylmäsavustettua tai graavattua lohta
jättikatkaravun pyrstöjä
wasabitahnaa

tarjoiluun:
soijakastiketta

Pyörittele riisistä kostutetuin käsin palleroita. Sipaise päälle tulevan kalan päälle hieman wasabitahnaa ja paina kalasiivu riisipalleron päälle niin että wasabi tulee riisiä vasten. Dippaa nigireitä soijakastikkeeseen.

Sushiriisi

Syksyllä osallistuin Marttojen sushi-iltaan ja sieltä saatu kokemus ja makuelämys oli yllättävä! Ja nimenomaan hyvällä tapaa yllättävä. Tätä halusin lisää ja aloinkin heti miettiä strategiaa jolla saisin tämän herkun kaupattua kotona testattavaksi. Yllätyksekseni uteliaisuus murun taholta oli suuri, eikä houkuttelua juurikaan tarvittu.

Sushiriisi oli melkeinpä paras osa susheista! Olen riisin ystävä ja tämä riisi oli ihanaa syötävää! Mukavan tahmaista syödä vaikka sormin ja mausteet kruunasivat herkun. Alla olevalla ohjeella tulee n. 1 l valmista riisiä. Minun tekemänäni siitä riitti 12 (mielestäni) isoon nigiriin ja viiden norilevyn täytteeksi.



5 dl sushiriisiä (Martat tekevät kotoisasti puuroriisistä)
5,75 dl vettä (15% enemmän kuin riisiä)

mausteliemi:
4 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl sokeria
2,5 tl merisuolaa

1. Huuhtele riisiä siivilässä juoksevan veden alla, kunnes vesi on kirkasta
2. Kaada riisit kulhoon ja kaada päälle kylmää vettä. Anna liota 15 minuuttia. Valuta ja kaada kattilaan
3. Lisää kattilaan vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä ilman kantta pari minuuttia. Pienennä lämpöä ja hauduta kannen alla noin 10 minuuttia tai kunnes vesi on imeytynyt riisiin
4. Nosta kattila liedeltä ja anna riisin levätä kannen alla 15 minuuttia
5. Sekoita maustekastikkeen ainekset keskenään. Siirrä riisi laakeaan kulhoon ja kaada etikkaseos riisin joukkoon puulastalla käännellen. Älä hämmennä! Seoksen tulisi päällystää riisi, ei kastella sitä läpimäräksi
6. Jätä riisi jäähtymään huoneenlämpöiseksi.

Riisipuurorieskat

Kaurapuuronjämät menee sämpylöihin tai rieskaan. Muusin jämät menee rieskaan. Mannapuuron jämät menee vaikkapa pannaritaikinaan. Mutta mihin menee ylijäänyt riisipuuro? Näköjään rieskoihin sekin! Nam! (Ohje: maku 6/2013)

PS. Voi se mennä pannariin se riisipuurokin…



10 kpl

5 dl riisipuuroa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl puolikarkeita speltti- tai ruisjauhoja
2 munaa
0,5 tl suolaa

1. Sekoita kaikki ainekset sekaisin taikinaksi. Älä vaivaa
2. Paista 275-asteisessa uunissa 10 minuuttia, kunnes pinta on ruskeatäpläinen

Jauhemaksapihvit

Koulussa jauhemaksapihvit olivat ällötyslistan kärjessä. Tuumailin äidilleni ääneen, että en varmaan ole oikeita jauhemaksapihvejä ikinä edes syönyt ja välittömästi opin, että kyllä niitä lapsena meilläkin kotona syötiin, ja kuulemma melko useinkin. Ilmeisesti ne ovat maistuneet paremmilta kuin koulun kuivat ja kovat pihvit, koska mitään kammotusmuistikuvia ei kotoa tuosta ruokalajista ole. Epäilen kuitenkin maksan olevan ruoka-aine, jota omat lapseni eivät tietoisesti suostu edes maistamaan – niinpä ajatus maksapihveistä on hautautunut jonnekin syövereihin.

Pojat olivat viikonlopun isällään ja kauppareissulla sattui juuri sopivasti maksarasia tyrkylle. Lähikauppoinamme ovat pienehkö K-supermarket ja S-market, eikä jauhettua maksaa aina valikoimissa ole. Tällä kertaa kuitenkin oli ja nyt viimein ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen! Hetkinen googlailua ja turvauduin Marttojen ohjeeseen (ajattelin sen olevan kaikkein perinteisin versio). Ainekset löytyivätkin jääkaapista ja kohta pihviläjä olikin syötävissä.

Lisukkeeksi tein luonnollisestikin rouheaa perunamuusia (reilulla voinokareella ja ilman vatkaamista), paistettuja sipulirenkaita hunajalla maustettuna ja kermakastikkeen (siinä pelossa, että pihveistä tulee kuivakat). Pihvit olivat kaikkea muuta kuin kuivat, ehkäpä melkein liian pehmoiset (voisikohan tähän laittaa jotain sidosainetta?!), mutta pippurinen kermakastike yhdisti pihvit ja makean sipulin täydellisesti.

Pihvien maku oli mieto, ihan eri luokkaa kuin koulussa syömäni tunkkaiset pihvit. Luulenpa että tämän ruuan saisi markkinoitua pojillekin – pienellä alkuhämäyksellä luonnollisesti.



n. 12 pihviä

300 g raakaa perunaa
1 sipuli
1 kananmuna
1 tl suolaa
0,5 tl valkopippuria
0,5 tl mustapippuria
350 g jauhettua maksaa

kastike:
2 dl kuohukermaa
pieni luraus vasikkafondia
musta- ja valkopippuria
persiljaa
(suolaa)

1. Kuori perunat ja raasta ne hienoksi raasteeksi ja laita kulhoon. Kuori sipuli ja hienonna se mahdollisimman hienoksi silpuksi. Sekoita perunan sekaan. Lisää kulhoon loput aineet ja sekoita tasaiseksi
2. Paista pihvit pikkulettupannulla öljyssä kypsiksi
3. Sekoita kastikkeen ainekset pannulla sekaisin ja keittele hetkinen kunnes kastike on sopivan sakeaa
4. Tarjoa jauhemaksapihvit perunamuusin, puolukkahillon, paistetun sipulin ja kermakastikkeen kera

Thaimummon lihapullat

Joskus aiemminkin olen kertonut, että lihapullat on jollain tapaa heikko kohtani. Lapsuudessa söin täydellisiä lihapyöryköitä mummolassa ja toisenlaisia täydellisiä lihapyöryköitä kotona (ja vasta jälkeenpäin kuulin, että niissähän oli monesti sieniä seassa!!!). Täydellisten lihapyöryköiden ohjetta etsiskelin pitkään ja sen löysinkin – tosin ovat taas eritavalla täydellisiä ”peruspyöryköitä”. Olen menettänyt sydämeni myös italialaistyylisiin pyöryköihin , jotka kypsennetään tomaattikastikkeessa. Monen montaa muutakin viritelmää on vuosien varrella tullut kokeiltua.

Nyt sitten thaimaut kokeiluun! Ohjeen löysin Maku-lehden numerosta 6/2014 ja hieman se muuntui taas käsissäni. Lopputulos oli (siitäkin huolimatta) herkullinen!! Nuudelit ovat myös heikkouteni, joten tässä yhdistyi monta hyvää: pyörykät, kastike ja lisuke. Ihanan lämmittävä ruokalaji kylmiin talvipäiviin.



3-4 annosta

400 g jauhelihaa
1 kananmuna
2 valkosipulin kynttä
2 tl inkivääriraastetta
1 pieni sipuli
chiliä
2 rkl soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl kalakastiketta
1 rkl sitruunamehua

maustekastike:
1 dl fariinisokeria
1 rkl inkivääriraastetta
0,5 dl riisiviinietikkaa
2 limen mehu
1 rkl kalakastiketta
2 rkl soijakastiketta

lisäksi:
nuudeleita
seesaminsiemeniä

1. Kuori ja hienonna sipuli hienoksi silpuksi. Kuori ja raasta valkosipulin kynnet. Yhdistä kaikki lihapullataikinan ainekset kulhossa ja sekoita tasaiseksi massaksi. Pyörittele taikinasta pieniä pyöryköitä ja paista ne 200-asteisessa uunissa kypsiksi, 20-25 minuuttia
2. Mittaa kastikkeen ainekset pieneen kattilaan. Kuumenna ja sekoittele kunnes sokeri on liuennut. Pidä lämpimänä
3. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan
4. Kokoa annos: laita nuudeleita lautaselle ja lihapullia niiden päälle. Valuta maustekastiketta koko annoksen päälle ja ripottele viimeiseksi pinnalle seesaminsiemeniä

Pikajäätelö aka hilehässäkkä

Matt Preston teki tällaista herkkua Masterchef Australiassa ja minä tein tätä kotona. Ei mennyt yksi yhteen! Siinä kun Mattin tekemät kolme erilaista versiota pikajäätelöstä olivat vaaleita, paksuja ja aivan jäätelön näköisiä, minun tekemäni oli enemmänkin hieman hileistä smoothieta tai marjapirtelöä. Käytin marjoina mustikoita ja mansikoita, olisiko marjojen happamuus tai nestepitoisuus vaikuttanut lopputulokseen. Ehkä joku viisaampi osaa kertoa?! Niin tai näin, marjaherkku maistui näinkin – varsinkin lapsille. Uusi yritys ehkä joku toinen kerta…



500 g pakastettuja säilykehedelmiä tai marjoja
70 g sokeria
2 valkuaista
1,2 dl kermaa

1. Soseuta pakastetut hedelmät tai marjat ja sokeri yleiskoneen hienonnuskulhossa
2. Lisää joukkoon koneen käydessä valkuaiset ja lopuksi kerma. Hurauttele kunnes seos vaalenee ja paksuuntuu

Appelsiini-suklaajuoma

Sairastupa. Ensin sairastui isompi, viikko poissa koulusta, sairaan lapsen hoito järjestelty teemalla ”nyt täällä, huomenna toisaalla ja äiti yrittää lähteä välillä vähän aiemmin töistä”. Hermot sinkeellä tylsistyneen lapsen kanssa, joka vinkuu huonoa oloaan eikä siltikään malta rauhoittua kunnolla lepäämään.

Toinen viikko alkaa, isompi pääsee taas kouluun ja on nuoremman vuoro sairastua. Korkeaa kuumetta, kurkkukipua ja yskää. Tämä nuorempi sairastaja on onneksi vähän säyseämpää mallia eikä vinkumista ja vonkumista ollut havaittavissa.

Isompi meni siis kouluun ja pienemmän kanssa jäätiin kotiin. Iltapäivällä odoteltiin koululaista palaavaksi maitokattilan ääressä. Saapuihan se matkalainen koluttuaan tunnin verran vajaan kilometrin matkalla olleita lumivuoria. Repussa oli maanantaiseen tapaan iso kasa läksyjä. Oli aika nauttia ”kannustusjuomaa”.

Kiehautin siis pojille tällaisen lämpimän juoman, joka siivitti mukavasti koululaisen läksyjen tekoa ja helli pienemmän kipeää kurkkua. Ja ihan hyvältä maistui omassakin suussa! Seuraava annos on jo tilattu. Täytyy olla enemmän. Pienemmälle ei appelsiininkuorta. Isomman juomaan pinnalle valkosuklaata. Äitille kermavaahdon joukkoon vaniljaa. Tällähän voisinkin lahjoa lapset lumikenkäretkelle… Kunhan ensin toivutaan. (Ohje: Pirkka 11/2013)



3-4 annosta

1 appelsiini
1 dl vispikermaa
5 dl kevytmaitoa
100 g tummaa suklaata (käytin maitosuklaata, miedompaa lapsille)

1. Pese appelsiini huolella. Vuole kuorimaveitsellä kuoresta ohuita siivuja puolikkaan appelsiinin osalta. Raasta toisen puolikkaan kuori
2. Vaahdota kerma
3. Vuole kuorimaveitsellä suklaasta pieniä lastuja ja jätä ne odottamaan
4. Mittaa maito pieneen kattilaan ja lisää joukkoon appelsiininkuorisuikaleet. Kuumenna kiehuvaksi ja nosta kattila pois levyltä
5. Paloittele suklaa ja lisää se kattilaan maidon joukkoon. Sekoittele kunnes suklaa on sulanut ja seos on tasaista. Jaa suklaamaito laseihin tai pieniin mukeihin
6. Annostele päälle kermavaahtoa ja koristele appelsiininkuoriraasteella ja suklaarouheella

Broileriorzo

Ostin (piiitkääään aikaa sitten) broilerisuikaleita ajatuksena tehdä jonkun sortin soosia pastalle. Jokseenkin rupesi ajatus tökkimään ja suikaleet taittuivatkin risottotyyliseksi pastaruuaksi joka sai lämpimiä mausteisia makuja. Valkosipuli oli ruuassa ylimääräinen maku joka rynni pahasti läpi – jätin sen alla olevasta ohjeesta kokonaan pois. Saahan sitä toki laittaa jos siltä tuntuu.



250 g orzoa
300 g broilerin suikaleita
paprikajauhetta
juustokuminaa
jauhettua korianteria
suolaa
1 appelsiinin mehu
1 paprika
2 dl kermaa

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja jätä odottamaan
2. Ruskista broilerit kasarissa ja mausta ne. Purista joukkoon myös appelsiinin mehu
3. Poista paprikasta siemenet, paloittele paprika ja lisää palaset pannulle. Kypsennä viitisen minuuttia
4. Lisää kerma ja keitä 5-10 minuuttia kunnes kastike alkaa saostua
5. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon ja anna imeytyä kannen alla viitisen minuuttia ennen syöntiä

Bbq-kastike porsaalle

Uusi vuosi vaihtui leppoisissa tunnelmissa. Iltapäivän hiihtolenkin ja saunan jälkeen makailua sohvalla katsoen Rillit huurussa –boksilta ensimmäistä tuotantokautta. Muru veteli nakkeja ja perunasalaattia ja minä hornetteja ja puoliksi palaneita valmispatonkeja. Helpoilla herkuilla siis mentiin. Ikkunasta näkyi muutama raketti ja nukkumaan menin jo ennen kymmentä.

Aamulla heräsin pirteänä ennen kahdeksaa, nautiskelin rauhasta ja hiljaisuudesta ennen aamupäivän hiihtolenkkiä ja saunaa. Lounaaksi tein sitten ihan oikeaa ruokaa. Paistoin uunissa porsaan pihvifileen meheväksi ja keittelin sille tällaisen kastikkeen. Kaveriksi vielä savupaprikalla maustettuja lohkoperunoita ja uuden vuoden ensimmäinen ateria oli melko lailla täydellinen.

Ja nyt en bloggaa enää yhtään bbq-kastiketta!



(n. kilolle sisäfileetä)

1,5 dl rypsiöljyä
1 sipuli
2 isoa valkosipulin kynttä
1 tl chilirouhetta
1 rkl fariinisokeria
1 dl ketsuppia
1,5 rkl viinietikkaa
1 rkl sinappia
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna tilkkanen öljyä ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää sipuleiden joukkoon chilirouhe ja fariinisokeri. Kuumenna kunnes sokeri on sulanut sipuleiden sekaan
2. Lisää loppu öljy ja muut aineet. Kiehauta ja tarjoa porsaanlihan kanssa

Martan sushipöytä

Tässä taannoin – jossain vaiheessa syksyä – osallistuin marttayhdistykseni mukana Martan sushipöytä –kurssille. Kokoonnuimme kolmentoista hengen voimin Joensuussa Marttojen hienoon uuteen opetuskeittiöön tutustumaan sushin valmistukseen ja maistelemaan erilaisia susheja. Kouluttajana toimi Marttojen erikoisneuvoja Tiina Ahola-Pukkila.

Susheja valmistimme pareittain tai pienissä ryhmissä, jokainen ryhmä vastasi tietystä ruokalajista. Minun ryhmääni kuului (ihana) Cebic ja hänen kaverinsa Sanna. Valmistimme misokeiton ja tamagoyakin (suolaisen makea täytetty munakasrulla).



Keittiö oli täynnä iloista puheensorinaa ja tekemisen meininkiä kun työpisteillä paloiteltiin, suikaloitiin, rullattiin ja pyöriteltiin kasviksia, kalaa, riisiä ja merilevää.



Noin puolentoista tunnin aherruksen jälkeen sushilautaset oli koottu ja pöytä katettu kauniiksi ja päästiin viimeinkin maistelemaan.



Tarkoituksena oli maistella susheja järjestyksessä ja samalla keskustella niiden valmistamisesta, raaka-aineista ja mausta. Mutta ensimmäisen suupalan jälkeen kaikki vähäinenkin järjestys katosi ja jokainen maisteli annoksensa omaan tahtiinsa. Osalla meistä oman haasteen syömiseen toivat syömäpuikot. Itse käytin moisia vempaimia ensimmäistä kertaa – vaihtelevalla menestyksellä. Mutta ylpeänä totean, että jokaisen suupalan lautaselta suuhun sain laitettua puikoilla. Eikä tikkarityylillä tökkimällä, vaan ihan oikeasti! Oppia ikä kaikki – eikä tullut ainakaan hotkittua!



Sushi-lautasellamme oli tarjolla (vasemmalta oikealle, ylärivi ja alarivi):
- soijakastiketta dippaamiseen
- nigiri jättikatkaravunpysrtöllä
- tamagoyaki
- nigiri kylmäsavulohella
- temaki (merileväkartio, jonka sisällä esim. vihanneksia ja kalaa)
- maki
- japanilainen riisipallo
- ura-maki
- juomana vihreä tee ja vesi
- alkuun miso-keitto

Jotta kaikki ei olisi niin helppoa ja yksinkertaista, mukana kurssilla oli myös yksi (nimeltä mainitsematon) kala-, äyriäis-, levä- ja porkkana-allergikko. Hänelle tehtiin oma lautanen korvaten allergisoivat ruoka-aineet muilla sopivilla. Hieman jännitystä elämään! Mutta siitäkin selvittiin kunnialla ja sushit maistuivat myös hänelle.



Jälkiruuaksi söimme yakiringoa – japanilaisia uuniomenia. Hyvin skandinaavisia olivat!



Ihana ilta! Ihania uusia makuja! Ja yllätyksekseni voin todeta, että hyvää oli (pienellä ennakkoluuloisuudella varustettuna lähdin kokeilemaan). Seuraava projekti on sitten toteuttaa sama kotona…

Läskiloota

Ah, makuja mummolasta!! Mummoni teki usein perunalaatikkoa, joka oli aivan erilaista kuin äitini tekemä. Kotona perunalaatikossa oli jauhelihaa ja mielikuvani mukaan munamaitoa (äiti, jos luet tätä niin voinet tarkentaa!). Ja nyt kun tässä mietiskelen, niin syötiinköhän meillä edes perunalaatikkoa, vai muistelenko jossain muualla syömääni lootaa…

No, niin tai näin, mummon tekemä perunalaatikko (perunaluatikko) oli toista maata. Ei siinä oikeastaan mitään ihmeellistä ollut, mutta hyvältä se maistui – niin kuin mummon ruuat ylipäätään! Mummoni on jo vanha – joskin oikein hyväkuntoinen ikäisekseen, eikä omien sanojensa mukaan jaksa enää ruokia vieraille laitella. Mummon käsitys vieraille tarjottavasta ruuasta on uunpaisti (eli karjalan paisti) ja jos sitä ei ole jaksanut laittaa niin sitten ei pöydässä on vaan ”kuhan nyt jottain pientä”.

Onnekseni tuo ”jottain pientä” on varsinkin viimeaikoina ollut aina ihana makumuisto lapsuudesta. Kesällä käydessämme sain syödä pitkästä aikaa maailman parhaita lihapullia ja pannulla paistettuja ahvenia. Syksyllä syötiin tätä ihanaa perunalaatikkoa ja nyt jouluna käydessämme pöydässä oli mummon makaronilaatikkoa valmistettuna siinä ihanassa kolhiintuneessa vanhassa vuoassa. Osaanhan minäkin nuo ruuat laittaa, mutta eiväthän ne ole yhtään samanlaisia! Ihana myös, että omat lapseni ovat päässeet tutustumaan minun lapsuuteni makumuistoihin ja todenneet myös sen että isomummon luona on aina hyvää ruokaa. Ja aivan täydellisen sileää ja makoisaa mansikkakiisseliä jälkiruuaksi eli ”jäläkkeituks”.

Mutta, perunalaatikkoon siis. Mummon perunalaatikossa on viipaloituja perunoita, sipulia isoina lohkoina (että lasten annoksista ne on helppo noukkia pois – ja vielä nyt aikuisten keskenkin mummo sanoi että ”jätin sipulit isoiks paloiks että suap ottaa pois jos ettee tykkää”) ja päällä ravaista sian kylkeä, joka paistuu uunissa ihanan rapeaksi. Ne on niitä parhaita paloja!! (Mummo valitteli kyllä että nykyään ei samanlaista kylkeä enää saakaan – se on varmasti totta!)

Sitten selasin Facebookin kokkiryhmää. Vastaani tuli läskiloota. Tein, söin ja se oli hyvää! Ei sama asia kuin mummoni tekemä, mutta tarpeeksi lähellä että perinne pysyy ja ehkäpä siirtyy seuraavallekin polvelle.



perunoita
sipulia
sian kylkeä siivuina
suolaa
valkopippuria
vettä

1. Kuori perunoita haluamasi määrä ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi
2. Kuori ja lohko sipulia haluamasi määrä
3. Lado perunoita ja sipuleita sopivan kokoiseen vuokaan kerroksittain. Ripsauttele väliin suolaa ja pikkuisen valkopippuria
4. Kaada vuokaan tilkkanen vettä (puolisen desiä ehkä)
5. Paloittele sian kylkiviipaleet paloiksi ja asettele ne tiiviisti päällimmäiseksi vuokaan (saavat olla ihan vieri vieressä, kutistuvat paiston aikana)
6. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 1,5-2 tuntia, kunnes perunat ovat pehmeitä ja lihat rapsakoita

Chili-kookoskastike

Kanapalaset odottivat paistamista. Paistileikkeet luonnollisestikin. Lapset syövät lihansa aina ihan sellaisinaan, mutta itse mieluummin tekisin varsinkin broilerista kastiketta tai pastaa. Monesti olen tehnyt satay-kastiketta itselleni broilerin kaveriksi. Isosta satsista voi pakastaa pienempiä kerta-annoksia pieniin pakasterasioihin.

Tällä kertaa satay ei houkutellut, vaan välillä oli saatava jotain vaihtelua. Kaivelin siis ruokaohjekansioni esille ja valkkasin sieltä ensimmäisen bloggaamattoman kastikeohjeen (kyllä, myös tuolla perusteella voi ruokalistaa suunnitella!). Valinta osoittautuikin loistavaksi! Pientä potkua chilistä, lämpöä currysta ja sipuleista ja pehmeyttä kookoksesta. Riisi ja soosi olisi riittäneen, broileri oli vaan mukava lisä.



2 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1-2 punaista chilipalkoa
2 tl curryjauhetta
2 rkl tomaattipyreetä
0,5 sitruunan mehu
3 dl kookosmaitoa

1. Hienonna sipuli ja valkosipuli kuullota niitä pannulla öljyssä kunnes sipuli pehmenee ja valkosipuli alkaa tuoksua
2. Lisää curry ja tomaattipyree ja kypsennä mausteita pari minuuttia
3. Lisää sitruunamehu ja kookosmaito ja keitä 8-10 minuuttia kunnes kastike sakenee
4. Tarjoa riisin ja broilerin tai kalan kanssa

Toffeiset browniepalat

Kurkkaus menneeseen…

Syyslomaviikko tuli taas tarpeeseen kiireisen työrupeaman jälkeen. Heti kun väsymys ja kiire vähänkin hellittää, alkaa jauhopeukalon kutkutus aivan välittömästi! Vieraita olikin sopivasti tulossa joten sain poikien kanssa hyvän syyn leipoa. Jotain hyvää, mutta silti simppeliä arki-iltaan sopivaa.

Sain joskus vanhemmiltani ohi kulkiessani matkaan Otavamedian julkaiseman pienen jälkiruokakirjasen, Pieni herkkukirja. Sieltä alettiin nyt etsiskellä sopivaa ohjetta ja tämä imellys valikoitui toteutettavaksi. Pikainen pyörähdys lähikaupassa ja oltiin valmiina toimeen. Pienempi päättikin, ettei leipominen huvita ja kasivee sai sitten kunnian tehdä tämän leipomuksen ihan itse. Toimin apukokkina pilkkomassa omar-karkit, sekoittamassa paksun taikinan lopuilleen ja hieman seurailemassa sivusta että hommat menee varmasti niin kuin ohjeessa sanotaan. Hyvin laps veti ja lopputulos oli suussa sulava! (Ja mie raivasin keittiön…)



125 g voita
2,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
60 g mantelirouhetta
220 g kermatoffeeta (esim. Omar)
0,5 dl kermaa

1. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat yksitellen samalla voimakkaasti sekoittaen
2. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja kääntele ne voi-sokeri-muna-seokseen.
3. Paloittele toffeet rouheiksi paloiksi ja sekoita ne taikinan joukkoon mantelirouheen kanssa
4. Sekoita taikinaan lopuksi kerma.
5. Kaada taikina pitkulaiseen uunivuokaan leivinpaperin päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Jäähdytä ja leikkaa neliöiksi

Hirveä tauko!

Aivan järkyttyneenä kirjoittelen täällä (aivan liian) pitkästä aikaa kauhaan kuulumisia! Kaksi kuukautta hiljaisuutta tällä saralla on vierähtänyt - ja melkeinpä huomaamatta! Ensin tuntui että ei synny tekstiä, sitten tuntui ettei jaksa kokkailla, sitten tuntui että ei jaksaisi oikein mitään muutakaan.

Syksy töissä alkoi hyvin, asiat rullasi kivasti ja ajattelin jo oppineeni jotain oleellista tavassani tehdä töitä ja olla tekemättä välillä töitä. Pahaa aavistamatta lähdin lokakuussa syyslomalle ja sen jälkeen ei enää rullannut kivastikaan. Yksi suuri muuttuva tekijä töissä ja se riittikin viemään mehut melkolailla tehokkaasti! Kotona syötiin jotain arkista.

Lokakuun viimeisinä päivinä saimme tiedon, että pääsemme viimeinkin muuttamaan pois kerrostalossa sijatsevasta betonipömpelistä, jossa en oikein alun alkaenkaan ollut viihtynyt. Asunto oli tilapäisratkaisu, joka olosuhteiden pakosta olikin kotini viitisen vuotta. Olihan asunnossa hyviäkin puolia (kuten paljon kaappitilaa ja ihana lasitettu parveke - eli puutarha), mutta myös miinuspuolia oli ihan riittävästi. Elämäntyylimme ja -rytmimme eivät oikein osuneet yksiin eräiden naapureiden kanssa ja tilanne oli välillä melkolailla hermoja kiristävä.

Erityisesti minua ärsytti entisen asunnon keittiö. Joka oli harmaa. Kaapistojen ovien materiaali oli sellainen, josta ei mitkään tahrat irroneet. Hella oli pinttynyt. Katossa valtavan kokoinen loisteputkivalaisin. Tiskipöytälevyä oli useamman keittiön tarpeisiin. Ja kaakelit (oi, ne kaakelit) olivat jollain tapaa liian psykedeeliset makuuni (tai ehkä en vaan ymmärtänyt kyseistä tyylisuuntausta)! Kaappeja oli ihanan paljon - jos nyt jotain hyvääkin!



Siinäpä sitten keskellä työkiirettä ja -painetta alettiin pakata, pestä ja puunata. Kotona syötiin jotain arkista. Ja kaappeja ja pakastinta tyhjäksi.

Joulukuun alussa päästiin uuteen kauniiseen kotiin. Nyt maan tasalle ja pienen eteläpihan äärelle (johon toivon mukaan kesällä saa laitettua pari viljelylaatikkoa ja pallogrillin). Nyt ei ole harmaata. Nyt on ruskeaa. Nyt sopii keittiökin sisustukseen!



Joulukuu on mennyt työkiireiden lisäksi purkaessa tavaroita ja pestessä uutta kotia. Siivottu täällä kyllä oli kun sisään pääsimme, mutta pesusienelle on ollut siltikin runsaasti töitä! Arkena on syöty jotain arkista. Joulun pyhät on syöty kinkkua, juustoja, piirakoita ja suklaata.



Tänään aamupäivällä putsailin viimeisiä kohtia. Nyt on keittiö lopuilleen puhdas - ja se on siltikin kauniin ruskea! Lomaa on jäljellä vielä loppiaiseen saakka - ehkäpä kauhasta nyt viimeinkin taas kajahtaa!

Broileri-lehtikaalipata

Lehtikaali oli siis menneen kesän uusi tuttavuus kasvimaalla! Kasvatin itse kolme tainta, jotka näyttivät hyvin raasuilta kun ne maahan laitoin. Ajattelin kuitenkin kokeilla. Ja kannatti. Yhden taimen joku kylläkin söi heti alkumetreillä, mutta kaksi kaalia lähti kasvamaan.

Sitten kuvioihin tuli etana tai joku muu ötökkä, joka söi alalehdet. Katselimme äitini kanssa pitsireunaisia kaaleja hieman huvittuneina, mutta annoin niiden edelleen olla. Näyttäisihän niistä kuitenkin jollekin olevan iloa! Kaalit kasvoivat ja ilokseni ylemmät lehdet saivat olla rauhassa! Annoin alimmat syödyt lehdet myös olla paikoillaan – ikään kuin hämäyksen vuoksi.

Kaalit kasvoivat napakoiksi ja koska ne kestävät pakkasiakin, en pitänyt sadonkorjuun kanssa kiirettä. Oli myös melko vaikea valita mihin kaalit käyttäisin, koska niitä oli tosiaan vain kaksi. Eli kovinkaan suuriin ja kattaviin kokeiluihin ei materiaalia riittäisi. Jääkaapissa pötkötti chorizo, jonka olin leivontaa varten joskus ostanut ja joka oli kuitenkin käyttämättä jäänyt, joten tämä Keittiössä, kotona ja puutarhassa –blogista löytämäni ohje osui kuin nyrkki silmään. Jätin alkuperäisessä ohjeessa olleet pavut pois, koska ruoka vaikutti olevan tuhtia ja täyteläistä jo muutenkin. Lopputulos oli todella herkullinen!! Lehtikaali pääsee kasvimaalleni ensi kesänä myös!

Valitsin myös toisen lehtikaaliohjeen kokeiltavaksi. Mutta cityjänis ehti ensin. Porkkanoiden ja palsternakkojen välissä kaalit saivat kasvaa rauhassa, mutta kun kaikki muu oli maasta nostettu, oli kaalit selvästi kuin tarjottimella. No, hyvä kun maistui – olis maistunu miullekin!



500 g broilerin paistileikkeitä
100 g chorizo-makkaraa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
savupaprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
1 prk tomaattimurskaa
1 tl rosmariinia
5 suurta lehtikaalin lehteä
1 dl kalamata-oliiveja

1. Paloittele paistileikkeet hieman pienemmiksi paloiksi ja ruskista ne kasarissa öljyssä. Nosta syrjään odottamaan
2. Paloittele chorizo ja paista sitä kasarissa omassa rasvassaan kunnes se kypsyy rapeaksi.
3. Hienonna sipuli ja valkosipulin kynsi ja lisää ne kasariin. Jatka kypsentämistä kunnes sipulit ovat pehmeitä.
4. Mausta savupaprikajauheella, suolalla ja pippurilla ja lisää kasariin tomaattimurska ja rosmariini. Sekoita ja lisää broileripalat sekaan. Kypsennä noin 15 minuuttia
5. Leikkaa lehtikaalin lehdistä paksu ruoti pois ja leikkaa lehdet pienemmiksi palasiksi. Halkaise oliivit kahtia. Sekoita kaali ja oliivit kasariin. Laita kansi päälle, nosta kasari pois levyltä ja anna hautua viitisen minuuttia. Tarjoa riisin kera

Pekoni-munakupit

Aurinkoinen syyspäivä ja tiedossa ulkoliikuntaa geokätköjä kaivellen useammaksi tunniksi – yhdistelmä vaatii topakkaa starttia heti aamupalapöydästä lähtien. Munien ja pekonin suurena ystävänä vannoin jälleen kerran niiden nimiin. Yleensä pöydässä on pannulla paistettua pekonia jonka kanssa minä syön parmesaanilla höystettyä munakokkelia ja muru läpikypsiä molemmin puolin paistettuja kananmunia.

Tällä kertaa tein aamiaisen kuitenkin hieman erilailla – ja huomattavasti vaivattomammin! Pekonit ja munat kypsyivät itsekseen uunissa ilman kääntelyä, hämmentelyä, roiskeita ja varovaisuutta munakokkelin kanssa. Kypsensin munia itselleni 15 minuuttia ja löysän keltuaisen vannoutuneena fanina totesin että yli meni. Murulle täytyy kananmuna siis olla aivan täysin kypsä, hänelle kypsensin kuppeja 20 minuuttia - tyytyväinen oli! Enkä minäkään pettymyksestä huokaillut.



6 kpl

6 viipaletta pekonia
6 kananmunaa
mustapippuria
parmesaania

1. Leikkaa pekoniviipaleet keskeltä puoliksi ja aseta ne silikoonisiin muffinssivuokiin (tai voidellun muffinssipellin syvennyksiin) ristikkäin. Riko kananmuna jokaiseen vuokaan. Riko halutessasi keltuaisen rakenne – itse tykkään keltuaisesta kokonaisena. Mausta ripauksessa mustapippuria
2. Kypsennä kuppeja 200-asteisessa uunissa. 12 minuutin tienoilla kokonainen keltuainen on löysähkö, 15 minuutin kohdalla pehmeä ja 20 minuutin kohdalla läpikypsä.
3. Nosta valmiit kupit vuoista lautaselle ja raasta niiden päälle parmesaania. Syö kuumina

Tomaattisalsa

Kummallinen säilöntäbuumi iski taas loppukesästä ja alkusyksystä kuin salama kirkkaalta taivaalta! Parvekepuutarha, äidin raparperipenkki, kauppojen vihannesosastot ja metsä tarjosi runsaasti antimiaan. Purkkeihin päätyi tänä kesänä mansikka-raparperihilloa, mustikkahilloa, 6 kg maustekurkkuja, paahdettua chili-tomaattikastiketta, chilikaalisalaattia, kurkkusalaattia ja uutena tuttavuutena tätä salsaa. Muutama pikkupurkki kylmiössä odottaa nyt tortillaherkuttelua. Olen tuoresalsan ystävä, mutta tämäkin versio yllätti positiivisesti ja lunastai paikkansa kylmiön hyllyllä jatkossakin. (ohje: Kotivinkki)



2-3 isoa sipulia
5 valkosipulin kynttä
2 (vihreää) paprikaa
10 tomaattia
1 chili (tai maun ja lajikkeen mukaan)
2 rkl oliiviöljyä
2 tl suolaa
1 rkl sokeria
2 rkl viinietikkaa
1 dl tuoretta korianteria – taisinpas laittaa basilikaa

1. Kuori ja hienonna sipulit. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Pilko paprikat pieniksi paloiksi. Paloittele tomaatit ja hienonna chili.
2. Kuumenna öljy isossa kasarissa ja kuullota paprikat ja sipulit keskilämmöllä pehmeiksi
3. Lisää tomaatit, chili, suola, sokeri ja viinietikka. Keitä 10 minuuttia välillä sekoitellen
4. Hienonna korianteri (tai basilika tai persilja) ja lisää se seokseen
5. Purkita kuuma salsa puhtaisiin kuumennettuihin purkkeihin ja sulje purkit heti. Salsa säilyy viileässä muutaman kuukauden

Pullaa

Kuten monesti olen jo maininnut, niin pullataikina ei ole ystäväni. Tekemäni pullat eivät ole pehmeitä ja kuohkeita ja makoisia, vaan kuivahkoja ja tylsän makuisia. Olenkin opetellut välttämään pullataikinan tekoa hyvällä menestyksellä.

Kunnes sitten saapui laskiainen ja laskiaispullien leipominen töissä lasten kanssa. Ja kuinkas sattuikaan, olin aamuvuorossa. Toisin sanoen taikinantekovuorossa. Varoittelin työkavereitani onnettomasta taikinanäpistäni jo etukäteen, mutta lupasin tietenkin tehdä taikinan. Tavoitteena oli siis kaksi kohtuullista litran pullataikinaa.

Luin ohjeen taikinapussin kyljestä ja tein huolella ja vaivasin huolella ja keskityin huolella. Ja lopputulos oli aivan loistava!! Taikina kohosi kauniisti, se ei tarttunut käsiin, se ei tarttunut pöytään, eikä leipomiseen tarvinnut käyttää juuri lainkaan jauhoja. Se oli siis oikein lapsiystävällinen taikina! Ja hyvän makuinen sekä raakana, että kypsänä. Osasin!

Nyt jälkeenpäin ajatellen olen aina pullataikinan kanssa tehnyt ihan perusvirheitä:
- kuivahiivaa kannattaa oikeasti käyttää niin paljon kuin pakkauksen kyljessä neuvotaan, vaikka tuntuisi että vähempikin riittäisi!
- taikinan täytyy antaa kohota rauhassa ihan taikinana, ei ne leivottuna ja uunissa enää välttämättä kohoakaan niin paljoa – varsinkin jos sitä hiivaa on liian vähän…
- rasvassa ei kannata pihistellä!
- sokerissa ei kannata pihistellä – paitsi jos oikeasti haluaakin tehdä sämpylöitä
- taikinaa täytyy (siis ihan oikeasti täytyy) vaivata niin kauan että se alkaa irrota kulhon reunoista – silloin se ei tartu käsiin ja pöytään ja joka paikkaan ja leipominen on helpompaa
- taikina kannattaa jättää pehmeäksi vaikka tuntuukin, että se tarttuu vaan. Vaivaamalla kunnolla se kyllä irtoaa käsistä ja kulhosta, liialla jauholla pullasta tulee kuivaa

Mutta nyt minäkin voin olla pullantuoksuinen äiti! Ja olen ollutkin!



5 dl maitoa
ripaus suolaa
2 dl sokeria
2 pss kuivahiivaa
1 kananmuna
n. 12-13 dl vehnäjauhoja
200 g voita

1. Mittaa maito kulhoon ja lämmitä se reilusti käden lämpöiseksi. Vatkaa sekaan suola, sokeri, muna ja hiiva
2. Lisää jauhoja taikinaan vähitellen, ensin vispaamalla ja sitten käsin sekoittamalla.
3. Vaivaa lopuksi taikinaan sulatettu tai pehmeä voi. Vaivaa taikinaa kunnolla ja pitkään, kunnes se muuttuu kimmoisaksi ja irtoaa kulhon reunoista
4. Peitä kulho liinalla ja kohota pari tuntia, kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi
5. Leivo taikinasta korvapuusteja, voisilmäpullia, hillopullia, pitkoa, bostonia - mitä haluat. Kohota pullia vielä ennen paistamista puolisen tuntia.
6. Voitele pullat kananmunalla ja paista 225-asteisen uunin alatasolla 10-15 minuuttia pullien koosta riippuen