Kermainen tattikeitto

Juhannuksen aikaan vietimme kesäisiä päiviä itäisessä Suomessa järven liplatuksessa ja männyn huminassa. Etelä-Suomesta mökkeilemään saapuneet lomalaiset toivat mukanaan kuivattuja suppilovahveroita joista mökin emäntä valmisti ymmärtääkseni elämänsä ensimmäisen sienikeiton. Neuvojia oli ympärillä ja neuvoista kokki poimi parhaat ja loihti alkuruuaksi maailman parhaan suppissopan.

Soppalautasten äärellä keskustelimme suppiksien kerääjän kanssa metsäsienistä ja asetimme sienet paremmuusjärjestykseenkin. Tulimme siihen tulokseen että vaikka suppissoppa veikin kielen menneessään, olisi se ollut vielä parempaa herkkutateista tehtynä. No, minullahan niitä vielä jonkun verran on jäljellä.

Utelin siis kokilta keiton valmistusohjeen ja toteutin keiton kotona herkkutateilla. Suurustin keittoa hieman enemmän koska mielestäni sienikeiton tulee olla niin paksua että se on lähestulkoon kastiketta. Osasin ja onnistuin toistamaan keiton makumaailman – melkein samoilla aineksilla.



2 annosta

pari reilua kourallista kuivattuja herkkutatteja
n. 30 g voita
1 sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl sienten liotusvettä
1,5 dl vettä
pieni loraus kasvisfondia
1 dl kuohukermaa
50 g tuorejuustoa (minulla savuporo)
mustapippuria
1 rkl persiljasilppua

1. Laita sienet likoamaan reiluksi vartiksi. Purista pehmeistä sienistä ylimääräinen vesi ja hienonna niitä halutessasi
2. Kuori ja hienonna sipuli
3. Sulata voi kasarissa. Kuullota sipulit pehmeiksi ja lisää sekaan sienet. Kypsentele hetki. Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele ne tasaisesti sieni-sipuliseokseen
4. Lisää kasariin nesteet ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää tuorejuusto ja anna sen sulaa keiton joukkoon. Keittele kymmenisen minuuttia kunnes keitto sakenee. Jos pidät ohuemmasta keitosta, lisää nestettä
5. Mausta keitto mustapippurilla ja tuoreella persiljalla.

Vaniljainen täytekakku

Minä se en ikinä opi. Vuodesta toiseen synttärini ovat parhaimpaan helleaikaan ja vuodesta toiseen on näköjään vaikeaa ymmärtää se – siis silleen ihan oikeasti ymmärtää.

Suunnittelin jälleen kerran tekeväni itselleni hienon ja herkullisen ja kaikin puolin aivan täydellisen synttärikakun. Mietin täytteet ja pursotukset ja muut koristeet. Pieni epäilys pursotuksien suhteen hiipi jo kakun koristelua edellisenä päivänä ja loputkin toiveet onnistumisesta karisivat kermaa vatkatessa, kun ilman lämpötila oli katossa.



Olipa vaan hankala saada kermasta vaahtoa ja olipa vielä hankalampi vaahto pysymään vaahtona. Hienot pursotussuunnitelmat vaihtuivat pikapikaa kakun päälle roiskittuun kermavaahtoon – pursottimella kuitenkin roiskin.

Moni kakku päältä kaunis… päältä ruma oli tällä kertaa onneksi sisältä aivan täydellinen! Ihanan kostea ja täyteläisen vaniljainen eikä lainkaan imelä. Tähän kun olisi saanut niitä suunnittelemiani tuoreita mansikoita väliin ja päälle niin olisi ollut aivan täydellinen kakku. Niin… no, pursotuksia lukuun ottamatta. Täytteen ohje Meidän Perhe –lehden numerosta 6/2012.



pohja:
3 munaa
1,5 dl sokeria
0,6 dl vehnäjauhoja
0,6 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta

vaniljakreemi:
2 dl vaniljakreemijauhetta
3 dl vettä

vaniljarahka:
250 g maitorahkaa
2 dl turkkilaista jogurttia
0,5 dl vaniljakreemijauhetta
2 tl vaniljasokeria

kostuttamiseen:
1 dl marjamehua

1. Voitele ja jauhota pieni kakkuvuoka (halk. 20 cm). Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahtoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa puolisen tuntia. Anna valmiin pohjan jäähtyä.
2. Sekoita vaniljakreemin ainekset keskenään ja jätä turpoamaan hetkeksi huoneenlämpöön. Sekoita toisessa kulhossa vaniljarahkan ainekset.
3. Leikkaa valmis kakkupohja kolmeen osaan. Aseta ensimmäinen kakkupohja lautaselle ja kostuta se mehulla. Levitä päälle ensin puolet vaniljakreemistä ja sitten puolet vaniljarahkasta. Painele päälle toinen kakkupohja ja kostuta se. Levitä sen päälle ensin loput vaniljakreemistä ja sitten loput rahkasta. Kostuta viimeinen kakkupohjalevy sisäpuolelta ja nosta se päällimmäiseksi.
4. Koristele kakku kermavaahdolla ja suklaarouheella.

Mausteinen kassler

Taas haetaan uusia makuja possun kasslerille - tällä kertaa Pioneer womanin ohjeen mukaan. Tällainen pitkään haudutettu lihamötikkä ei ehkä ole niitä kaikkein kesäisimpiä ruokia, mutta tämän kesän viileyteen tämä ruoka sopii aivan hyvin!

Mietin jo ruokaa laittaessani, että tästä ei varmaankaan ole mitään ihmeellistä sanottavaa. Liha näytti uunissa hyvin tavanomaiselta eikä maustetahnan ainesosatkaan ennustaneet mitään uutta. Hahmottelinkin jo mielessäni lausumaa: arkiruokaa, eipä sen kummoisempaa.

Mutta onneksi ulkonäkö voi pettää! Tässä ruuassa ne tavanomaiset ainesosat muodostivat jälleen hyvinkin harmonisen liiton ja liha vei kielen mennessään. Periaatteessa siinä lihassa itsessään ei mitään ihmeellistä ollut - ylikypsäksi hauduteltu kasslerhan on aina ihanaa. Salaisuus piili paistoliemessä, jota ei kannata missään nimessä heittää hukkaan. Itse valelin siivilöityä lientä lihan päälle, mutta aivan hyvin liemestä voisi tehdä maukkaan kastikkeenkin.

Arkiruokaa parhaimmillaan siis. Paitsi että ei tämä normaalin työpäivän jälkeen valmistu. Eli vapaapäivänä, viikonloppuna tai loman kunniaksi tätä!



vajaa kilon pala kassleria

mausteseos:
1 tl chiliä
1 tl juustokuminaa
0,5 dl ruokokidesokeria
1 tl oreganoa
3 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1 rkl suolaa
mustapippuria
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä

1. Kuori valkosipulin kynnet ja kuori ja paloittele sipuli. Laita sipulit ja muut mausteseoksen ainekset monitoimikoneen terälliseen kulhoon ja aja tasaiseksi tahnaksi
2. Hiero maustetahna lihan pintaan kauttaaltaan.
3. Kypsennä 175 asteessa 3-4 tuntia kunnes liha on pehmeän ylikypsää. Revi liha tarjoiluvadille. Siivilöi liemi ja valuta se kypsän lihan päälle. Anna vielä maustua folion alla jälkilämmöllä vartin verran.

Caesar-salaatti

Yllättävät ja spontaanit ruokakokemukset ovat yleensä niitä parhaita. Eletään arkista iltaa ja olen juuri laittanut pojat nukkumaan. Kaivaudun sohvan nurkkaan katsomaan kotimaista sarjaa (joka ei ole salkkarit!!). Vähän niin kuin nälättäisi – tai ehkäpä syötättäisi. Muistan että olin ostanut tarvikkeet Caesar-salaattia varten ja ohje oli kaiveltu valmiiksi Jannalta Ruokahommista. No äkkiähän sen salaatin pyöräyttää! Varsinkin tällaisen johon ei tarvitse pilkkoa aineksia tuntitolkulla. Vain rapsakkaa salaattia, krutonkeja ja parmesaanilastuja.

Niin, ja se kastike. Kun itse salaatin ainekset ovat noin vähäiset, on selvää että juuri kastike tekee salaatin. Aivan ihanaa!! Maut olivat juuri kohdillaan. Ja salaattilautaseni kastiketta tulvillaan!! Kaloreilta ei voi välttyä!



2 annosta

1 ruukku jääsalaattia (joka ei ole oikea salaattilaatu tähän salaattiin – tiedän!!)
parmesaanilastuja (ihan reilulla kädellä voi laittaa)
mustapippuria (se nyt vaan kuuluu jokaiseen salaattiin)

krutongit:
5 pientä siivua maalaisleipää
reipas nokare voita
1 valkosipulin kynsi

kastike:
1 keltuainen
1 tl sitruunamehua
1 dl oliiviöljyä
2 viipaletta anjovista
1 valkosipulin kynsi
3 rkl raastettua parmesaania
0,5 tl dijon-sinappia
0,5 tl worchestershire-kastiketta

1. Revi salaatinlehdet tarjoilulautasille ja vuole parmesaanilastuja päälle
2. Sulata voi paistinpannulla. Kuori ja raasta valkosipuli joukkoon. Kuutioi leipäviipaleet ja paista kuutiot rapeiksi valkosipulivoissa. Ripottele krutongit salaattiannoksien päälle
3. Valmista kastike: laita keltuainen korkeaan astiaan ja sekoita joukkoon sitruunamehu. Surauttele sauvasekoittimella. Lisää öljyä ensin tipoittain ja sitten ohuena nauhana, koko ajan sekoittaen.
4. Kuori ja raasta valkosipulin kynsi ja hienonna anjovikset. Sekoita kaikki loput ainekset kastikkeen sekaan. Annostele kastike salaatin päälle ja rouhaise pinnalle vielä mustapippuria halutessasi.

Riisi-tonnikalavuoka

Koskapa arkinen ruoka on arkista ruokaa ja arkista puurtamista, siihen yrittää saada vaihtelua vaikka väkisin. Onneksi pienetkin asiat piristävät arkikokkaamista. Tämä tonnikala-riisivuoka on hyvä esimerkki siitä kuinka tavalliset raaka-aineet hieman eri tavalla yhdisteltynä ja valmistettuna voivat tuoda sitä kivaa vaihtelua arkiseen ruokapöytään. 3/4 ruokailijoista söivät hyvällä mielihalulla. Tätä tulosta voi lapsiperheessä pitää todella hyvänä onnistumisprosenttina. Tätä ruokaa teen varmasti toistekin ja yritän saada väsytysvoiton myös siitä 1/4 joka väitti tätä ruokaa ällöttäväksi. Ohje Kliivian keittiöstä.



3 dl pitkäjyväistä riisiä
2 prk tonnikalaa
2 porkkanaa
1 punasipuli
4 dl kermaa
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl hienonnettua tilliä
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
1-2 dl juustoraastetta

1. Keitä riisi kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan
2. Kaada tonnikala kulhoon ja riko rakennetta haarukalla. Kuori ja raasta porkkana tonnikalan joukkoon. Kuori ja hienonna sipuli ja lisää sekin kalan joukkoon. Lisää myös kypsä riisi
3. Sekoita mausteet kerman sekaan
4. Voitele uunivuoka ja kaada riisiseos siihen. Valuta päälle kerma ja ripottele pinnalle juustoraaste
5. Kypsennä vuokaa 200 asteessa puolisen tuntia. Anna vetäytyä hetkinen ennen tarjoamista

Tomaattikeitto

Päivä kolme. Herätyskelloni herätti minut - ei niin kovinkaan virkeänä - seitsemän jälkeen. Lomapäivän ohjelmassa oli kampaajalla käynti heti aamutuimaan. Katselin kesäistä säätä ulkona - tuulta ja lähestyvää tummaa pilveä - ja punnitsin vaihtoehtojani. Menenkö pyörällä, jolloin saatan kastua mutta saan hyötyliikuntaa, säästän bussimaksun enkä ole kelloon sidottu. Vai menenkö bussilla, joka olisi yksinkertainen, mukava ja helppo ratkaisu.

Päätin olla reipas ja valitsin pyöräilyn. Vilkaisin vielä lähestyvää pilveä ja ajattelin olla nopsa ja ehtiä kaupunkiin ennen sadetta. Vetäisin päälle (uudet alesta ostetut) vedenpitävät ulkoiluhousut – vuorilliset, jotta niissä tarkenee syksyllä (ja tänä kesänä) hyvin. Softshell-takki ja sormikkaat kruunasivat tämän kesäisen aamun pukeutumiseni. Ehdin talomme taakse kun alkoi ripsiä. Ehdin korttelin päähän kun alkoi sataa. Ehdin noin kilometrin päähän kun alkoi sataa vähän lisää. Ihana on tämä kesäsää näin lomalla!

Mutta. Kotimatkalla ei satanut ja tukka on nyt hyvin! Ulkoa mukaan tarttui pienimuotoinen vilu ja päätin taltuttaa sen tomaattikeitolla. Raaka-aineena käytin niitä ihanan tuoksuisia tomaatteja ja oman parvekepuutarhan basilikaa.

Keiton ohjeen otin Eevalta. Valkoviinin jätin pois. Koska se loppui edellisenä iltana. Ja ehkä siksi aamulla oli hieman vaikeampaa herätä. Keiton kaveriksi kävin ostamassa Leppäsen leipomon ihania sämpylöitä ja jälkkäriksi ison kermamunkin! Olinhan pyöräillyt aamulla seitsemisen kilometriä – eli kuluttanut noin kuudesosan se munkin kaloreista. Pitää olla tarkkana ei tule vajetta! ;)



1-2 annosta

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 porkkana
500 g tomaatteja
1 rkl tomaattipyreetä
2 dl vettä
luraus kasvisfondia
kourallinen basilikan lehtiä
suolaa
mustapippuria
1 tl sokeria
0,25 dl kermaa

1. Mittaa öljy kattilaan. Kuori ja hienonna sipulit ja kuori ja viipaloi porkkana. Kuullota kasviksia öljyssä parisen minuuttia.
2. Lisää kattilaan muut ainekset kermaa lukuun ottamatta ja anna kiehua 30-40 minuuttia kunnes porkkanat ovat reilusti pehmeitä
3. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kuumenna

Kaali-tatti-bulgur

Päivä kaksi. Sisäinen kello herätti minut vapaapäivänäkin klo 7.30 ja pyöräilin heti aamusta keskustaan alennusmyyntejä tutkailemaan. Reilu kolme tuntia hurahti hetkessä ja saavuin väsyneenä ja nälkäisenä kotiin. Sisäinen kelloni ilmoitti että lounasaika on jo takanapäin. Eli pikaisesti kokkailemaan.

Ensin lasi valkkaria ja tatit pehmenemään.

Katselin jo viime viikolla ihastellen pienen pieniä vauvakaaleja ässällä. Aika kompaktin kokoisia perheeseen jossa vain yksi ruokakunnan jäsen syö kaalia. Ja kun ne kaksi ovat poissa niin nyt se yksi sitten syö sitä kaalia ilman kenenkään yökkäileviä kommentteja. Idean äitinä toimii jälleen kerran Sillä sipuli ja sieltä löytynyt herkullinen sienipostaus!



iso kourallinen kuivattuja herkkutatteja
1 dl bulguria
(0,5 tl suolaa)
2 dl sienten liotusvettä tai kasvislientä
nokare voita
pieni luraus oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
chilirouhetta
inkivääriä
jeeraa
150 g varhaiskaalia

1. Laita herkkutatit pehmenemään veteen noin puoleksi tunniksi. Puristele sienet varovasti ja pilko halutessasi
2. Mittaa bulgur kulhoon ja sekoita sen joukkoon suola (jos käytät valmista kasvislientä niin suolaa ei tarvitse lisätä!). Kuumenna sienten liotusvesi kiehuvaksi ja kaada se bulgurin sekaan. Peitä kannella ja anna veden imeytyä bulguriin kokonaan. Sekoita joukkoon nokare voita ja jätä odottamaan
3. Kuori ja hienonna sipulit. Sulata voi pannulla ja lisää sekaan oliiviöljy ja mausteet. Kuullota sipuleita kunnes ne pehmenevät. Lisää joukkoon tatit ja kypsennä vielä hetki
4. Hienonna kaali ja lisää sekin pannulle. Kypsennä sekoitellen kunnes kaali on pehmeää
5. Sekoita kypsä bulgur sieni-kaaliseoksen joukkoon.

Yrttimarinoitua mozzarellaa ja salaattia

Kesäloma! Muutama päivä ihan itsekseen. Ohjelmassa kirpparikierroksia ilman kiirettä, hieman shoppailua alennusmyynneissä, lenkkeilyä, kyläilyä. Ja ennen kaikkea nautiskelua keittiössä – pitkästä aikaa! Vire on siis löytynyt ja reseptiarkistot koluttu läpi. Tähän pikkubreikkiin arjen hulinasta on nyt valmistauduttu huolella ja esimakua on käyty ottamassa järven liplatuksesta ja männyn huminasta (ja aivan ihanasta suppiskeitosta joka vei kielen mennessään!).

Olen monesti blogeja lukiessani miettinyt ihmisiä niiden takana ja erityisesti sitä minkälaista elämää kukin bloggaaja viettää. Täällä kotikeittiössä jokaviikkoisen jauhelihakastikkeen äärellä on joskus vaikea samaistua bloggaajiin ja heidän ruokamaailmaansa joka on niin kaukana omasta todellisuudesta. Toki olen ajatellutkin että blogien takana saattaa hyvinkin olla lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli tai sinkkuihminen jolla on aikaa ja mahdollisuuksia uppoutua harrastukseensa päivittäin tai ainakin useamman kerran viikon aikana. Vaikka sen tietää, niin silti on vaikea kuvitella mitä se voi käytännössä tarkoittaa. Mutta nyt sain minäkin maistaa hieman kokkaamisen vapautta. Suunnittelin kolmen päivän syömiset itselleni ja kävin ostoksilla - siellä jokapäiväisellä lähi-ässällä.

Ensimmäinen uusi kokemus sattui kohdalleni hevi-osastolla kotimaisia tomaatteja pussiin latoessa. Se tuoksu! Miten hyvältä tuoreet tomaatit tuoksuvatkaan! Olenhan minä niitä tomaatteja siitä samasta laarista aikaisemminkin ostanut, mutta miksi huomasin tomaattien tuoksun vasta nyt? Toinen erilainen piirre löytyi ostoskärryn sisältöä tutkaillessani. Ensinnäkin, en olisi tarvinnut edes kärryä, yhdelle ihmiselle riittää kori. Toiseksi, kärryn sisällöstä 2/3 oli hevi-osastolta poimittua eikä kärrystä löytynyt lainkaan lihahyllyn tuotteita. Eikä painopiste ollut pastassakaan. Kasvisruokaa siis tulossa! Ei onnistuisi epäluuloisten kuusiveen ja kolmeveen kanssa. Nyt nautitaan ja sitten palataan taas arkisempaan kauhan heilutteluun kellon tahdissa.

Ensimmäisen päivän antia: mozzarellasalaatti jonka inspiraatio ja idea on löydetty Sillä sipulista.



yrttimarinoitu mozzarella:
2 rkl kuutioituja aurinkokuivattuja tomaatteja
0,25 dl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
0,25 dl oliiviöljyä
1 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua oreganoa
1 kevätsipuli varsineen (tai shalot-sipuli)
1 valkosipulin kynsi
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
1 pallo mozzarellajuustoa

lisäksi:
1 ruukku jääsalaattia
1 rasia kirsikkatomaatteja

1. Mittaa marinadin ainekset kulhoon ja sekoita sekaisin. Kuutioi mozzarella ja sekoita se marinadin joukkoon. Jätä jääkaappiin maustumaan yön yli
2. Revi salaatinlehdet tarjoiluvadille. Puolita kirsikkatomaatit ja laita ne salaatinlehtien päälle. Lusikoi mozzarellapalat marinadeineen päällimmäiseksi

Broileria ja tomaatteja padassa

Broilerin rintapalat – siis ne sellaiset joissa on luu ja nahka paikallaan – ovat eräänlainen murheenkryyni. Aivan loistavaa ruokaa siinä mielessä että niistä jää todella vähän mitään hukkaan koska luun ja nahkan osuus on todella pieni lihapalan kokonaismassaan nähden. Kyseisiä palasia löytää myös melko usein alelaarista viimeisen käyttöpäivän lähestyessä.

Ongelmia minulle on aiheuttanut sekä maustaminen että kypsentäminen. Rintapala on melko paksu ja jääkin helposti mauttomaksi – koskapa mieluummin valitsen marinoimattoman tuotteen. Uunissa kypsentäminen kuivattaa lihan helposti. Useimmiten olenkin päätynyt keittämään palat ja tekemään niistä kanaviillokkia. Hirveä homma!

Mutta onneksi on Jamie Oliver ja onneksi on Otetaan ensin puoli kiloa voita –blogi, joka on toteuttanut ja raportoinut Jamien reseptejä isolla kädellä. Sieltä löytyi mehevän muhevan näköinen tomaattinen kanapadan ohje, jonka inspiroimana minäkin kypsensin rintapalat uunipadassa. Täytyy taas hieman ihmetellä että kuinka tyhmä sitä täytyy olla kun ei ymmärrä itse tällaista asiaa! Broilerista tuli täydellistä! Maukasta ja läpikypsää mutta ei kuivaa. Ja lapsillekin maistui!



3 broilerin rintapalaa
suolaa
mustapippuria
6 valkosipulin kynttä
iso kourallinen basilikan lehtiä
1 rasia miniluumutomaatteja
3 tomaattia
loraus oliiviöljyä

1. Laita rintapalat uunivuokaan. Ripottele pinnalle reilusti suolaa ja mustapippuria
2. Kuori ja puolita valkosipulin kynnet ja ripottele ne pataan. Ripottele sekaan myös basilikan lehdet
3. Halkaise miniluumutomaatit ja paloittele tavalliset tomaatit. Lisää nekin pataan. Lurauta päälle oliiviöljyä ihan ujostelematta
4. Kypsennä broileripataa 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia kansi päällä ja lopuksi vielä 20 minuuttia ilman kantta. Tarjoa riisin tai pastan kera

Maapähkinävoi-raparperikakku

Sateisen harmaa maanantai toi mukanaan toisen yrityksen kadonneen keittiöilon metsästyksessä: leipomishetki aivan itsekseen poikien päivälevon aikana.

Uuden sadon raparperia on jo paloiteltuna pakastimessa ja viime kesän sato pitäisi periaatteessa olla jo käytetty pois. Siellä kuitenkin nököttää iso kasa raparperipussukoita edelleen odottamassa vuoroaan. Parhaimpaan rarperisesonkiaikana kaivelinkin pakastimen kätköistä yhden nyssäkän ja jääkaapista jämäpurkin maapähkinävoita. Ohjeen otin Chocochilistä ja toteutin sen vähemmän vegaaniin tyyliin. Käytin myös hieman pienempää vuokaa ja tein alla olevasta taikinasta vain 2/3 verran.

Nyt alkaa sujua!!



taikina:
5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
150 g voita
1 dl kuohukermaa
2 dl maitoa

4 dl raparperipaloja (sais olla hieman enemmänkin!)

muruseos: (tätä oli hieman liikaakin!)
75 g voita
1 dl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1 dl maapähkinävoita
2 dl vehnäjauhoja
(1 rkl maitoa)

1. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Sekoita taikinan kuivat aineet kulhossa ja tee keskelle kuoppa. Mittaa kuoppaan kerma ja maito sekä voisula. Sekoita taikinaksi ja kaada voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan (halk. 24 cm)
2. Levitä raprperipalat taikinan päälle
3. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Nypi joukkoon muut muruseoksen aineet ja lisää tilkkanen maitoa mikäli seos tuntuu liian kuivalta. Ripottele seos raparperien päälle
4. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa 50-60 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla.

Mokkapalakääretorttu

Kuten siis jo kirjoitinkin, on kokkausinto ollut pahasti kadoksissa. Jollain tasolla olen kuitenkin koko ajan kaivannut sitä keittiössä touhuamisen iloa. Erityisesti olen kaivannut leipomisesta tulevaa iloa. Leipominen on yleensä jotain ylimääräistä, sellaista ei-pakollista keittiötoimintaa. Silloin kun haluan vaan nauttia keittiössä touhuamisesta, huomaan useimmiten että jauhopeukaloa alkaa syyhyttää!

Ilokseni huomasin että leipominen alkoi pyöriä mielessäni useampana päivänä. Ajatus pysyi vaan ajatuksen asteella eikä tarkentunut selkeämmäksi suunnitelmaksi että mitä ja milloin ja onkohan tarvikkeitakaan. Yhteishyvästä (numero 6/2012) bongasin mokkapalakääretortun ohjeen ja siihen sitten ryhdyimme poikien kanssa. Perinteistä sadepäivän toimintaa: pieni kävelylenkki sateenvarjojen kanssa lähikauppaan ja sitten yhdessä leipomista ja herkuista nauttimista. Eikö kuulosta ihanalta? Niin minustakin! Onneksi tiedän paremmin.

Kävelymatka kauppaan meni pienemmän levotonta ryntäilyä rauhoitellessa. Kaupassa asiointi meni molempien levotonta ryntäilyä rauhoitellessa. Kotimatka meni pienemmän levotonta ryntäilyä rauhoitellessa. Leipominen sujui hyvin – hieman pääkokin hermoa kiristi tuo aiempi levoton ryntäily, mutta selvisimme leivonnasta hyvin. Kuusivee laitteli uunipellin, rikkoi munat ja vatkasi vaahdon. Kolmevee sekoitteli kuiva-aineet. Kolmevee lusikoi jauhoja kuusiveelle jauhosihtiin ja kolkytyksvee sekoitti taikinan. Sitten taikina uuniin ja pikkukokit huolehtivat taikinakulhon ja nuolijan esipesusta.

Sitten ei taas sujunut. Pohjasta tuli ihan liian paksu ja se paloi pinnalta. Täytettä oli mielestäni liian vähän. Samoin kuin kuorrutetta. Kääretortusta tuli ruma ja kuivakan mureneva. Valokuvankin otin vain pikaisesti kameran omalla salamalla koska en jaksanut nähdä moista pökkelöä varten sen vertaa vaivaa että olisin viritellyt paremman salamavalon paikalleen. (Olisipa hyvä kun olisi oma kamera ruokakuvausta varten ja oma kamera ulkokuvausta varten!) Kääretorttu tuli kyllä syötyä, mutta sen tarkoitus kadonneen motivaation palauttajana ei täyttynyt. Täytyy kokeilla jotain muuta.



pohja:
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

täyte ja kuorrutus:
3 rkl vahvaa kuumaa kahvia
25 g voita sulatettuna
2 rkl kaakaojauhetta
2,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
pinnalle nonparelleja

1. Riko munat kulhoon ja mittaa joukkoon sokeri. Vatkaa ne kuohkeaksi vaahdoksi
2. Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa ja siivilöi ne munavaahdon joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina uunipellille. Paista 225 asteessa noin 7 minuuttia
3. Kumoa kääretorttulevy sokeroidun leivinpaperin päälle ja jätä jäähtymään. Irrota leivinpaperi jäähtyneestä levystä
4. Sekoita kahvi, voisula, kaakaojauhe, tomusokeri ja vaniljasokeri kuorrutteeksi
5. Notkista tuorejuusto ja sekoita n. 1 dl kuorrutetta sen sekaan. Levitä tuorejuustoseos kääretorttulevyn päälle ja kääri rullalle.
6. Levitä loppu kuorrute kääretortun päälle ja ripottele pinnalle nonparelleja

Valkoviinissä kypsennettyä kassleria

Kokkausinto on kadoksissa. Loppukevään työkiireissä keittiön hyvä hengetär poistui takavasemmalle lomailemaan jo hieman ennakkoon ja tilalle tuli paha hengetär joka jaksaa ja viitsii juuri ja juuri jauhelihakastikkeen vääntää. Vaikea uskoa itsekään, mutta totta se on: eipä voisi paljoakaan vähempää kiinnostaa! Touko- ja kesäkuun aikana lapset ovat saaneet syödä paljon kaupan lihapyöryköitä ja nuudeleita. Nam?

Hengissä ovat pysyneet kuitenkin ja nyt vietämme kaikki ansaittua pitkää kesälomaa. Loman alkukankeuden jälkeen huomaan keittiön taas aavistuksen verran kutsuvan puoleensa. Pitkästä aikaa avasin suosikki-palkin koneeltani ja etsiskelin pakastimen sisältöön sopivia uusia testattavia ruokaohjeita. Siitä se taas toivottavasti lähtee. Uutta satoa odotellessa täytyy kurkata hieman menneeseen.

Kassler ja porsaan uuniliha ovat tällä hetkellä pakastimeni vakioasukkaita. Ostan lihakimpaleita tarjouksesta ja hauduttelen vapaapäivinä mehevän pehmeiksi. Viime aikoina olen tehnyt kyseisistä paloista lihapataa vanhalla tutulla ohjeella ja pata on nautittu pastan kera. Välillä hyväksi havaittuunkin kaipaa vaihtelua. Kokeilinkin kasslerin kypsentämistä valkoviinissä. Hyvää. Ei mullistavaa, mutta hyvää. Ainahan pitkään haudutettu kassler on! Alkuperäinen ohje Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 8/2011.



800-1500 g possun kassleria
6 valkosipulin kynttä
0,5 dl rypsiöljyä
2 rkl kuivattua timjamia
1 rkl hienoa merisuolaa
0,5 rkl mustapippuria
3 dl valkoviiniä

1. Kuori ja murskaa valkosipulin kynnet. Sekoita ne mausteiden kanssa öljyyn ja hiero seos lihan pintaan. Ruskista liha kuumalla pannulla kauttaaltaan
2. Laita liha uunivuokaan ja hauduttele pitkään ja hartaasti. Ohje neuvoo kypsentämään 800 g:n kassleria 140 asteessa 45 min. Itse tykkään kypsentää kasslerin ylikypsäksi ja hauduttelen sitä kannen alla välillä liemellä valellen jopa neljäkin tuntia.

Yrttitarhurin tonnikalasalaatti

Tänä keväänä kaupunkiviljelybuumi hiipi hitaasti mutta varmasti myös minun luokseni. Oikeastaan tämä tapahtui aivan varkain. Ostin keväällä täytettyä kuhaa varten ruokakaupasta rosmariinin joka oli istutettu tavalliseen kukkaruukkuun. Käytin rosmariinista puolet ja siirsin lopuskan keraamiseen ruukkuun kasvamaan ajatuksena että siitähän tulee ihan kaunis huonekasvi keittiöön.

Seuraavaksi ostin lohta varten basilikaa s-marketista. Säilyttelin basilikaruukunjämää vesilasissa pöydällä muutamia päiviä ja huomasin sen pysyvän terhakkana. Koskapa käyttökohdetta basilikalle ei silloin ollut mielessä, jaoin basilikan kahteen keraamiseen ruukkuun. Ja nehän innostuivat kasvamaan! Lisää kauniita huonekasveja keittiöön!



Äitienpäivän aikaan sain pojilta tuomisia päiväkodista: esikoisen ryhmä oli kylvänyt äitienpäiväkukaksi violettia basilikaa ja kuopuksen ryhmässä oli viljelty sitruunamelissaa. Tuomisina oli muutamia pienen pieniä rääpäletaimia jotka myöskin siirsin keraamisiin ruukkuihin. Tällä hetkellä basilikavauvat ovat topakoituneet ja sitruunamelissa on suorastaan riehaantunut ja se tarvitsisi taas hieman isomman ruukun.

Nyt kun sitten vauhtiin oli päästy niin ei jarrutteluun ollut enää mahdollisuutta. Poikien huoneen entinen leluhylly siirtyi uusiokäyttöön parvekkeelle ja tieni kävi kohti puutarhamyymälöitä. Tällä hetkellä parvekkeella kasvaa rosmariinin, basilikojen ja sitruunamelissan lisäksi pari ruukkua persiljaa, ruohosipulia, oreganoa, chili ja viinisuolaheinä. Amppeleissa roikkuvat tomaatti ja mansikka.







Pakollista kukkaloistoa parvekkeelle tuo poikien kanssa kasvattamamme auringonkukat, jotka nekin ovat jo oikein hyvällä alulla sekä oppilailta lukuvuoden päätteeksi saamani kolme daaliaa. Ja jotta kasvillisuus on mahdollisimman monipuolista, on myös metsän kasvikunta saanut edustajansa parvekkeelle. Kukkaruukussa nököttää pieni kuusivauva jonka sain työn puolesta tehdyltä metsäretkeltä muistoksi. Kuulemma saadaan siitä ensi jouluksi joulukuusi! Ei ehkä kovinkaan suurta, mutta mahdollisesti ihan pikkuinen.



Nyt sitten odotetaan ja katsotaan kuinka yrttiviljelmälleni kesän aikana käy. Parvekkeeni on lasitettu joten kasvukauden luulisi olevan pitkän. Ongelmaksi voi muodostua liiallinen kuumuus sillä etelä-länsisuuntainen parveke on helteisen kesän sattuessa todella paahteinen. Täytynee sitten tarvittaessa siirtää yrttiruukut sisälle pahimpien helteiden ajaksi.



Ensi kesäksi ajattelin kasvattaa taimetkin itse.

Mutta. Sitten asiaan. Eli pikaiseen lounaaseen. Kuopus oli jälleen kipeänä ja minä ansaitulla kesälomalla eli vietimme kotipäivää – ah, niin rauhaisaa (ainakin haluan nyt luoda tällaisen idyllisen vaikutelman)! Lounaaksi oli luvassa todellista gurmeeta eli Atrian valmiita pinaattilettuja. Eivät ne muuten lainkaan pahoja olleetkaan kun lisukepuoli oli kunnossa. Tein pinaattiletuille kaveriksi tonnikalasalaatin niistä aineksista mitä jääkaapista ja parvekepuutarhastani löytyi. Ihania nuo tuoreet yrtit!! Kesän makuja lautasella.



2 dl puuroriisiä (bulguriakin olisi ollut…)
luraus oliiviöljyä
1 prk vaaleaa tonnikalaa paloina vedessä
1 prk raejuustoa
1 omena
palanen kurkkua
(punasipulia tai shalot-sipulia)
pieni nippu ruohosipulia
10 basilikan lehteä

1. Keitä riisi (tai bulgur) väljässä suolatussa vedessä kypsäksi ja valuta. Kaada kulhoon ja sekoita joukkoon oliiviöljy
2. Sekoita riisin sekaan tonnikala ja raejuusto. Kuori ja paloittele omena ja pilko kurkku. Sekoita ne salaatin joukkoon. Punasipulia ja shalotiakin olisi löytynyt, mutta sipulit eivät ole lasten mieleen niin jätin pois
3. Hienonna yrtit ja sekoita nekin salaatin sekaan

Sitruunapiiras

Kevät toi selkeästi sitruunabuumin keittiööni. Kirpeän raikasta tunnelmaa kaipaa pitkän ja pimeän talven jälkeen. Joku aika sitten tekemäni Lemon posset oli makeudessaan hieman pettymys, mutta tämä ihana sitruunapiirakka korvasi silloisen pettymyksen aivan täysin! Nyt oli sitruunan kirpeys ja sokerin makeus sopivassa tasapainossa. Piiraan pohja oli rasvainen ja tiivis ja täyte pehmeä ja kuohkea. Pinta tummui hieman liikaa paiston aikana joten leivinpaperi on aiheellista laittaa piirakan päälle kun pinta alkaa ruskistua. Ohje on Laura Calderin ohjelmasta muistilapulle kirjoitettu - epäilisin että jossain vaiheessa vuotta keppi ja kivi.

pohja:
1,75 dl vehnäjauhoja
ripsaus suolaa
0,5 rkl sokeria
100 g kylmää voita
1-2 rkl kylmää vettä

täyte:
3 kananmunaa
6 kananmunan keltuaista
2 dl sokeria
3-4 sitruunan mehu (n. 2 dl)
1,5 dl creme fraichea

1. Sekoita jauhot, suola ja sokeri kulhossa. Nypi kylmä voi sekaan. Lisää vettä ja nypi taikina nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa. Nosta taikina jääkaappiin lepäämään
2. Valmista täyte: riko munat kulhoon ja erottele keltuaiset niiden joukkoon. Lisää sokeri ja vatkaa sähkövatkaimella hetkinen. Lisää joukkoon sitruunamehu ja creme fraiche ja vatkaa tasaiseksi
3. Ota taikina jääkaapista ja kauli se levyksi. Muotoile levy piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Tai sit voit vain painella taikinan käsin - niinkuin itse yleensä teen
4. Kaada täyte piirakkapohjan päälle. Kypsennä uunin alatasolla 175 asteessa 30-40 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt mutta pehmeä. Tarkkaile pintaa paiston aikana ja laita päälle tarvittaessa leivinpaperi pinnan tummumisen estämiseksi

Juustoinen korvasienimuhennos

Korvasieni on minun silmissäni sienimaailman mörkö. Hieman pelottava myrkkysieni, jonka tiedän kyllä oikein käsiteltynä olevan herkullinen ruokasieni. Minulle korvasieni on siis aivan uusi tuttavuus, joka on saanut aivan rauhassa kasvaa metsässä. Koskaan en ole korvasientä nähnyt, saatikka valmistanut tai edes maistellut. Kunnes koitti kevät 2012.

Äitini sattui löytämään korvasieniä metsäretkellään ja palasi kotiin suuren herkkusäkin kanssa. Ei kai niitä sieniä nyt metsäänkään voi jättää! Oikeaoppisia käsittelyohjeita etsittiin sekä netistä että kokeneelta korvasienten poimijalta – eli tädiltäni. Netistä löydetyt ja tädiltäni saadut ohjeet poikkesivat hieman toisistaan. Netti – eli lähinnä Evira – neuvoi keittämään sieniä väljässä vedessä kaksi kertaa viisi minuuttia ja huuhtomaan sienet huolella keittokertojen välillä. Tätini neuvo oli kolme kertaa kymmenen minuuttia ja huuhtelut välille.

Ensikertalaisina vedimme varman päälle ja keittelimme sienet kolmeen kertaan. Touhu vei aikaa ja vettä ja sähköä ja jäinkin miettimään tämän lähiruoan ekologisuutta. Onneksi korvasienimuhennoksen kaverina sain paistella pikaisesti pannulla paikallista kuhafileetä. Tasapainotti hieman tilannetta.

Ja koska olen hengissä kirjoittamassa tätä postausta voin lämpimästi suositella kaikille korvasieniä!

1 rkl voita
2 shalot-sipulia
n. 3 dl esikäsiteltyja korvasieniä
2 dl kuohukermaa
2 isoa rkl maustamatonta tuorejuustoa
suolaa
mustapippuria
persiljaa

1. Sulata voi paistokasarissa. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota sitä hetkinen voissa
2. Hienonna korvasienet ja lisää ne pannulle. Kypsentele viitisen minuuttia
3. Kaada pannulle kerma ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Keitä kastiketta 5-10 minuuttia kunnes se on saostunut sopivaksi. Mausta suolalla, mustapippurilla ja persiljalla

Kahteen kertaan paistetut uuniperunat

Varoitus: ei hiilari- tai kalorikammoisille! Tässä ruuassa löytyy nimittäin reilusti molempia. Yhden perunan kalorimäärällä eläisi varmaan miltei koko päivän, sen verran rasvaa tästä pläjäyksestä löytyy! En suosittele siis joka päivä tai edes joka viikko syötäväksi!

Perunoiden valmistamisessa on oma hommansa ja se vie oman aikansa, mutta koko ateria valmistuukin sitten samassa. No, jotain vihreää ja raikasta näinkin tuhti peruna kaipaa vielä kaveriksi – yksinkertainen vihreä salaatti syntyy helposti perunoiden ollessa uunissa. Ohje Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 1/2012.

4 Rosamunda-perunaa

täyte:
170 g pekonia
150 g cheddarjuustoa
200 g creme fraichea
4 rkl pehmeää voita
1 tl dijon-sinappia
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl persiljaa

1. Pese perunat huolellisesti ja pistele ne haarukalla. Laita perunat uunipellille ja kypsennä 200 asteessa noin tunnin ajan kunnes perunat ovat pehmeitä.
2. Ota perunat uunista ja jätä ne jäähtymään.
3. Valmista täyte: hienonna pekoni ja paista se rapeaksi pannulla. Raasta juusto karkeaksi raasteeksi. Sekoita kaikki täytteen ainekset kulhossa
4. Leikkaa perunoista ”hattu” irti. Koverra perunoiden sisus lusikalla kulhoon täytteen sekaan. Sekoita tasaiseksi ja täytä perunankuoret täyteseoksella tiiviisti kukkuroilleen. (Täytettä jää vähän yli, sekoita siihen kananmuna ja pari rkl vehnäjauhoja ja paista pikkulettupannulla pihveiksi!)
5. Nosta perunat takaisin uunipellille ja kypsennä vielä vartin verran kunnes juusto sulaa ja saa vähän väriä

Lemon posset – Sitruunavanukas

Sitruunaisen pääruuan jälkeen nautitaan sitruunaista jälkiruokaa. Tämä ohje houkutteli helppoudellaan. Kummastelin hieman sitruunamehun kaatamista kermaan, ajattelin lopputuloksena olevan rakeista litkua. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja lopputuloksena olikin kaunis tasainen seos joka hyytyi pehmeäksi kylmässä.

Miinuksena täytyy sanoa että vanukkaasta tuli todella makea. Sokerin määrä sitruunamehuun nähden oli hyvä, mutta kokonaisuutena maut olivat todella voimakkaat. Odotin enemmänkin kermaisen pehmeää ja miedompaa sitruunaista häivähdystä. Suun mukaan sekä sitruunamehua että sokeria voisi laittaa vähemmän. Mutta koska olettaisin että juuri sitruunamehu saa aikaan seoksen hyytymisen, voi olla että sen määrän vähentäminen vaikuttaa lopputulokseen myös rakenteen osalta. Testaamisen paikka selkeästi! Ohje Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 2/2012.

5-6 annosta

4 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
1 dl sitruunamehua (n. 2 sitruunaa)

1. Mittaa kerma pieneen kattilaan ja kaada joukkoon sokeri
2. Purista sitruunoista mehu
3. Kuumenna kerma ja keitä 3 minuuttia koko ajan hämmentäen
4. Nosta kattila pois levyltä. Kaada sitruunamehu kerman joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen
5. Kaada seos laseihin ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään 2,5 tunniksi. Tarjoa esimerkiksi marjojen kera

Sitruunainen vuohenjuustopasta

Glorian Ruoka&viini –lehden numerossa 2/2012 oli kunnon pläjäys ohjeita joissa raaka-aineena oli käytetty sitruunaa. Kun kevät on ulkona vielä harmaa, voi väriä ja kirkkautta ostaa keittiöön ja laittaa lautaselle. Sitruunainen kokonaisuus jäi kaivelemaan mielen perukoille ja lapsivapaana viikonloppuna ostinkin pussillisen sitruunoita. Suunnitelmissa oli pääruokaa, jälkiruokaa ja leivonnaista.

Sitruunainen pääruoka oli Glorian ohjeen pohjalta tehty vuohenjuustopasta. Yllättäen tämä ruoka oli parempaa seuraavana päivänä lämmitettynä kun ihanat kermaiset maut olivat imeytyneet pastaan kunnolla. Sitruunan ja vuohenjuuston happamat maut taittuivat hyvin kerman ja pinjansiementen pehmeisiin aromeihin. Ihanaa!

3-4 annosta

350 g nauhapastaa
kourallinen persiljaa
1 sitruuna
2 valkosipulin kynttä
0,75 dl pinjansiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
2 dl kuohukermaa
0,5 tl mustapippuria
100 g pehmeää vuohenjuustoa

1. Laita vesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Hienonna persilja, pese ja raasta sitruunan kuori, purista puolikkaan sitruunan mehu ja kuori valkosipulinkynnet. Jätä odottamaan
3. Paahda pinjansiemeniä kuumalla kuivalla pannulla kunnes ne alkavat tuoksua ja saavat vähän väriä. Kaada siemenet lautaselle odottamaan
4. Kuumenna pannulla nyt öljy ja raasta valkosipuli sinne. Kuullota hetki ja lisää pannulle kerma. Kiehauta ja nosta pannu pois levyltä. Sekoita joukkoon persilja, sitruunamehu ja sitruunankuoriraaste.
5. Valuta kypsä pasta ja sekoita se kermakastikkeen joukkoon. Ripottele päälle pinjansiemenet ja murustele sekaan myös vuohenjuusto. Rouhaise pinnalle mustapippuria. Anna vetäytyä hetkinen.

Pähkinäinen tattirisotto

Lauantaina olin ahkera! Kävin kaupungilla ostamassa esikoiselle hieman vähemmän puristavaa vaatetusta, kavensin päiväpeitteen, vein hyötyjätteet keräyspisteeseen, vaihdoin lakanat, kävin lenkillä, kävin apteekissa, kirjoittelin hieman blogijuttuja. Oikein hyvä ja tehokas päivä!

Päivän kruunasi pari asiaa keittiössä. Ensimmäinen asia liittyi keittiön sisustukseen. Vuokra-asuntoni keittiön katossa oli muuttaessani valmiina aivan kamala reilusti metrin mittainen valaisin jossa oli kaksi 57 w:n loisteputkea. Niillä kahdella loisteputkella ja hukkaan menevän sähkön määrällä saisi valaistua varmaankin pienen kaupungin! Vaikka keittiössä pitää olla valoisaa, niin ehkä aletaan puhua liioittelusta kun lapset tulevat aamupalalle aurinkolasit päässä! Olin kohtalooni alistunut. Eräänä päivänä tuli mieleeni että voisihan sen avata ja katsoa miten se lamppu on kiinnitetty, jospa sen saisikin pois. Ja saihan sen – en toki ihan itse omin avuin. Nyt se hirvitys on varastossa – poissa silmistä, poissa mielestä! Nyt sain keittiöön kauniin lasikupuisen valaisimen - joka sopii sisustukseen!

Toinen kohokohta keittiöön liittyen tapahtuikin sitten hellan ääressä ja varsinkin tuotosta suuhun haarukoidessa. Pähkinäistä risottoa ja lasi kylmää valkoviiniä. Vapaapäivä hipoi täydellisyyttä! Ohje on otettu Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 8/2010. Risottoa oli käytetty savoijinkaalikääryleiden täytteenä ja voisin kuvitella että hyvältä maistuisi kaalin lehteen käärittynäkin! Hieman taas muokkasin ohjetta oman maun mukaiseksi.

2-3 annosta

2 kourallista kuivattuja tatteja
25 g voita
2 shalotsipulia
1 valkosipulin kynsi
2 dl risottoriisiä
0,5 tl suolaa
1 dl valkoviiniä
1 dl sienten liotuslientä
5 dl kasvislientä
100 g pehmeää vuohenjuustoa
1 dl cashewpähkinöitä
kourallinen persiljaa
mustapippuria

1. Laita tatit likoamaan veteen noin puoleksi tunniksi
2. Kuori ja hienonna sipulit. Sulata voi laakeassa kattilassa tai kasarissa. Kuullota sipuleita ja riisiä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Sekoita joukkoon suola
3. Lisää viini ja anna sen imeytyä riisiin kokonaan. Purista sienistä liika vesi ja hienonna ne. Lisää sienet riisin joukkoon
4. Lisää kasvislientä desi kerrallaan. Anna entisen liemen imeytyä riiseihin kokonaan ennen uuden liemiannoksen lisäämistä. Lisää liemi kokonaan ja maista riisin kypsyys. Lisää tarvittaessa vielä nestettä
5. Hienonna persilja ja rouhi pähkinät. Paloittele juusto pienemmiksi nokareiksi.
6. Lisää persilja, pähkinät ja juusto kypsän risoton joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja mausta mustapippurilla. Tarjoa heti

Persikka-rahkapiirakka

Lapsena meillä syötiin kotona aina pullapohjaista rahkapiirakkaa. Äiti teki yleensä vielä pieniä pyöreitä rahka- ja mustikkapiirakoita kokonaisen pellillisen sijaan. Älyttömän hyviä!! Koskapa en itse hyvää pullataikinaa saa aikaiseksi, kaikki mihin pullataikinaa tarvitaan jää minulta tekemättä.

Tänä pääsiäisenä esikoinen pyysi rahkapiirakkaa – ja tietenkin siksi koska päiväkodissa oli ollut ja sen pitäisi sit olla justiin samanlaista. Helppo nakki siis! Tässä kohtaa havahduin ajatukseen että enpä ole tainnut koskaan tehdä rahkapiirakkaa. Sellaista ihan tavallista.

Nyt tein. Muuten hyvää mutta sokerista jäi vajaaksi - korjasin määrän ainakin vähän sopivammaksi tuohon ohjeeseen alapuolelle. Ja eihän siitä tietenkään tullut samanlaista kuin päiväkodissa...

pohja:
200 g voita
200 g maitorahkaa
reilu 3 dl vehnäjauhoja

täyte:
1 prk säilykepersikoita
250 g maitorahkaa
200 g creme fraichea
1 kananmuna
2 rkl sitruunamehua
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

päälle:
viinirypäleitä

1. Nypi huoneenlämpöinen voi ja rahka sekaisin. Lisää jauhot ja nypi tasaiseksi. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. 24 cm) pohjalle ja painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. (Minulla taikinaa jäi hieman yli)
2. Kuutioi persikat ja levitä ne pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi
3. Valmista täyte: sekoita ainekset tasaiseksi seokseksi – vaikkapa sähkövatkaimella. Kaada seos pohjan päälle
4. Kypsennä 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 40 minuuttia
5. Koristele jäähtynyt piirakka viinirypäleillä

Yrttivoilla täytetty kuha

Viimeinen kuha uunista ulos! Kuluneen talven aikana olen saanut herkutella kuhalla useampaan otteeseen. Viimeinen pakastimessa pötköttävä kala pääsi jälleen kokonaisena uuniin. Tällä kertaa vatsan täytteeksi tuli persiljavoita ja sitruunaa. Lopputulos oli jälleen maukas ja mehevä!

kokonainen, puhdistettu kuha
suolaa
1 sitruuna
1-2 annosta maustevoita

1. Ripottele kuhan sisälle reilusti suolaa
2. Valmista maustevoi ja survo sitä kuhan sisälle
3. Pese ja viipaloi sitruuna ja survo vielä muutama sitruunaviipale kuhan vatsaan
4. Sulje vatsa esim. hammastikuilla ja kypsennä uunipellillä 225-asteisessa uunissa puolisen tuntia

Lohta valkosipulilla, basilikalla ja sitruunalla

Pääsiäispäivän iltaruokaa varten kaivoin pakastimesta kirjolohifileen jonka valmistin vaivattomaan tapaan kokonaisena uunipellillä. Musteena on yksinkertaisesti valkosipulia, sitruunaa ja basilikaa. Yllättävää miten paljon makua lohi itseensä imee – ihan tuosta noin vaan. Aina maustamisen ei tarvitse olla hankalaa!


Uuniin menossa

kirjolohifilee
suolaa
mustapippuria
3 valkosipulin kynttä
kourallinen basilikan lehtiä
sitruuna

1. Poista lohifileestä ruodot ja laita se uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle suolaa ja mustapippuria
2. Kuori valkosipulin kynnet ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi. Levitä siivut lohen päälle. Levittele valkosipuliviipaleiden päälle basilikan lehdet
3. Pese sitruuna huolellisesti ja leikkaa se viipaleiksi. Asettele viipaleita lohifileen päälle
4. Kypsennä 225 asteessa 20-30 minuuttia riippuen fileen koosta.

Porkkana-fetapihvit

Kun kevät näyttää harmaan ja sateisen puolensa, täytyy kevään kirkkaus ja värit laittaa lautaselle. Porkkana pääsi taas pääosaan ja yllätti jälleen kerran positiivisesti! Tällä kertaa porkkana taipui raasteeksi ja sen myötä pihveiksi. Lähtökohtana kokkailussa oli jostain joskus leikattu ohje mutta toteutus tapahtui jälleen kerran hieman omalla tyylillä.



n. 8 kpl

0,5 dl cashewpähkinöitä
1 rkl appelsiinimehua
250 g porkkanoita
50 g fetajuustoa
1 kananmuna
0,5 rkl oliiviöljyä
1 tl hunajaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl jeeraa
0,5 tl jauhettua korianteria
mustapippuria
4 rkl vehnäjauhoja

1. Rouhi pähkinät ja kaada ne kulhoon. Lisää joukkoon appelsiinimehu ja jätä odottamaan
2. Kuori porkkanat ja raasta ne hienoksi raasteeksi. Laita raaste kulhoon pähkinöiden joukkoon. Murustele kulhoon myös fetajuusto
3. Lisää loput aineet kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Jätä turpoamaan noin vartiksi. Jos massa jää kovin löysäksi, lisää vielä vehnäjauhoja
4. Paista pihvit pikkulettupannulla voissa

Fetalla täytetyt suippopaprikat

Eräänä päivänä pahaa aavistamatta lueskelin facebookista uusimpia kuulumisia ja Liemessä - ruokablogin päivitys hyppäsi sieltä silmilleni. Fetalla täytetyt suippopaprikat!! Ah! Koin melkein vastustamatonta halua lähteä siltä istumalta kauppaan ostamaan tarvikkeet ja tekemään näitä herkkupaloja! Olosuhteiden pakosta jouduin kuitenkin hillitsemään itseni.

Suippopaprikasta olen aina tykännyt mutta ihastuin siihen aivan totaalisesti siskonmakkarakeittoa syödessä. Tavallinen paprikakin on ihanaa ja varsinkin täytetyt paprikat ovat ihania. Kaikki ruoka mikä täytetään jollain on ihanaa. Kaikki ruoka missä on juustoa, on ihanaa. Ja nyt vielä täytetään suippopaprikoita! Pakko olla hyvää!

Vietin lapsivapaata viikonloppua ihan itsekseni. Kävin aamulla kampaajalla ja hieman shoppailemassa. Nautin kevään tuomasta vapaudesta kun autottomana ihmisenä pääsen vihdoinkin taas liikkumaan ilman bussien aikataulujen kyttäämistä. Hieman nälkäisenä pyöräilin kotiin - uusi musta tukka (pikkuisen ärsyttävässä vastatuulessa) hulmuten, kaadoin lasiin kylmää ranskalaista valkoviiniä ja nautiskelin keittiössä paprikoita valmistaen. Nyt odottelen paprikoiden kypsymistä koko ajan hieman nälkäisempänä ja mietin, josko kaataisin odotellessani toisen lasillisen viiniä…

- - -

Kaadoin viinilasillisen vasta paprikoiden kaveriksi. Viineistä juurikaan ymmärtämättömänä en osaa arvioida viinin sopivuutta ruualle muutoin kuin oman suun perusteella. Viini maistui paremmalta paprikoiden kanssa kuin ilman, joten ilmeisesti valinta oli hyvä. Ja paprikat – ne olivat aivan loistavia!



2 suippopaprikaa
1 kananmuna
1 dl turkkilaista jogurttia
100 g fetajuustoa
2 tl hunajaa
mustapippuria
suolaa
muutama basilikan lehti
0,5 dl parmesaaniraastetta

1. Pese paprikat ja tee niihin yksi pitkittäinen viilto. Kaavi siemenet ja vaaleat seinämät pois lusikalla
2. Sekoita kulhossa kananmuna ja jogurtti. Murustele joukkoon feta. Mausta hunajalla, suolalla ja pippurilla sekä hienonnetuilla basilikanlehdillä
3. Täytä paprikat fetaseoksella ja ripottele päälle parmesaaniraaste
4. Kypsennä uunissa 200 asteessa puolisen tuntia

Täytetyt munanpuolikkaat

Pääsiäisen pakollinen munamässäily tuli tänä vuonna toteutettua aamiaisen muodossa. Täytettyjä munanpuolikkaita kolmella tapaa ja kahvia – melko eleganttia!



7 kananmunaa
1 annos majoneesia
6 siivua ohuen ohutta kalkkunanfileeleikettä
puolikas punasipuli
85 g tonnikalaa
muutama tupsu persiljaa
3 viipaletta pehmeää vuohenjuustoa
muutama basilikan lehti
mustapippuria

1. Keitä kananmunat koviksi - eli 10 minuuttia - ja anna niiden jäähtyä. Kuori ja halkaise munat. Laita keltuaiset pieneen kulhoon ja munanpuolikkaat lautaselle
2. Valmista majoneesi ohjeen mukaan ja kaada se samaan kulhoon keltuaisten kanssa. Sekoita haarukalla tasaiseksi seokseksi ja jaa se kolmeen eri astiaan
3. Hienonna 5 kalkkunaleikesiivua hienoksi silpuksi. Kuori punasipuli ja hienonna sekin. Sekoita silput ensimmäiseen kulhoon
4. Sekoita toiseen kulhoon tonnikala ja muutama hienonnettu persiljatupsu
5. Sekoita kolmanteen kulhoon vuohenjuusto.
6. Mausta kaikki seokset mustapippurilla ja tarvittaessa myös suolalla. Pursota seokset munanpuolikkaisiin (täytteitä jää hieman yli, ne voi syödä vaikka voileipäkeksien tai patongin päällä!)
7. Koristele kalkkunamunat kalkkunanleikesuikaleilla, tonnikalamunat persiljalla ja vuohenjuustomunat basilikalla

Savulohikakku

Joskus aikaisemmin jo kirjoitinkin että voileipäkakku on aina kuulunut olennaisena osana kahvipöytääni juhlassa kuin juhlassa. Pöytään kokoontuva juhlaporukka on vuosien kuluessa pienentynyt ja vaikka voileipäkakku on hyvää ja se kaikille hyvin maistuu, niin on kuitenkin ehkä hieman liioittelua tehdä normaalia voileipäkakkua tarjottavaksi neljälle aikuiselle. Onneksi on olemassa myös hieman pienempiä versioita ja yhtä ideaa testasin esikoisen synttärikahveille. Kakku onnistui loistavasti ja sankarin mummo tilasi samanlaisen kakun taukoevääksi perinteiselle äitienpäivän haravointiurakalleen.



pohja:
9 viipaletta real-leipää
50 g pehmeää voita

täyte:
200 g lämmin- tai kylmäsavulohta
1 punasipuli
200 g tuorejuustoa (yrtti-pippuri)
250 g maitorahkaa
1 rkl sitruunamehua
(suolaa)

koristeeksi esimerkiksi:
salaatin tai yrtin lehtiä
keitetty kanamuna
viinirypäileitä

1. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija n. 16 cm) pohjalle leivinpaperi
2. Leikkaa leipäviipaleista reunat pois ja murenna leivät kulhoon. Sekoita joukkoon pehmeä voi ja painele seos vuoan pohjalle
3. Valmista täyte: Poista lohesta mahdolliset ruodot ja nahka ja hienonna kala kulhoon. Sekoita joukkoon muut täytteen ainekset ja levitä täyte vuokaan pohjan päälle. Laita vuoka pakastimeen tunniksi ja nosta sitten jääkaappiin tarjoiluun saakka
4. Koristele juuri ennen tarjoamista

Persikan ja appelsiinin makuinen juustokakku

Tällaista Marien ohjeella tehtyä hyydytettyä kakkua sain syödä serkkuni luona talon isännän ja pienen pojan tuplasynttäreillä. Ihanan raikas ja kevyen kuohkea kakku vei kielen mennessään ja jo seuraavana päivänä linkki Marien blogiin kopsahti facebookin postilaatikkooni.

Pari viikkoa myöhemmin juhlimme pienimuotoisesti esikoisen 6-vuotispäiviä ja siihen juhlahetkeen tein tämän kakun. Työvaiheita on aivan tolkuttomasti ja likaisia astioita suunnilleen astianpesukoneellisen verran. Mutta kyllä lopputulos on kaiken vaivan arvoinen!



pohja:
250 g digestive-keksejä
75 g voita
0,5 prk persikkasosetta (esim. Piltti)

täyte:
7 liivatelehteä
4 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
1 prk säilykepersikoita
1 appelsiinin kuori + puolikkaan appelsiinin mehu
1 dl appelsiinitäysmehua
1 rkl sitruunamehua
200 g maustamatonta tuorejuustoa

persikkakerros:
3 liivatelehteä
1,5 prk persikkasosetta (esim. Piltti)
puolikkaan appelsiinin mehu
60 g valkosuklaata

1. Laita täytteen liivatteet pehmenemään kylmään veteen
2. Pingota irtopohjavuoan pohjalle (halk. 24 cm) leivinpaperi
3. Valmista pohja: murskaa keksit muruiksi ja sulata voi. Sekoita keksinmurujen joukkoon voisula ja persikkasose. Painele muruseos vuokaan ja nosta vuoka jääkaappiin odottamaan
4. Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Mittaa kerma kolmanteen kulhoon ja sokeri keltuaisten sekaan
5. Tilsi persikat haarukalla mössöksi tai hakkaa veitsellä pieneksi silpuksi
6. Pese appelsiini huolella ja raasta sen kuori pieneen kulhoon. Purista puolikkaan appelsiinin mehu kuoriraasteen sekaan (jätä toinen appelsiinin puolikas odottamaan) ja mittaa kulhoon myös tavallinen appelsiinimehu. Purista joukkoon sitruunamehu. Kuumenna seos kiehuvaksi ja liuota liivatteet sekaan. Jätä odottamaan
7. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi
8. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi
9. Vatkaa keltuaiset ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon myös tuorejuusto
10. Kokoa täyteseos: Sekoita liivateseos persikkamurskan joukkoon ja sekoita sitten persikkaseos keltuaisvaahdon joukkoon. Kääntele sekaan ensin kermavaahto ja lopuksi valkuaisvaahto. Kaada seos vuokaan ja nosta jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi
11. Valmista persikkakerros: laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kaada persikkasose pieneen kulhoon ja purista joukkoon puolikkaan appelsiinin mehu. Kuumenna toisessa kulhossa tilkka vettä kiehuvaksi ja liuota liivatteet siihen. Kaada seos ohuena nauhana persikkasoseen joukkoon. Levitä seos kakun päälle ja anna kakun hyytyä viileässä seuraavaan päivään
12. Irrota kakku vuoasta. Sulata valkosuklaa varovaisesti mikrossa tai vesihauteessa ja valuta siitä raitoja kakun päälle. Lisää päälle koristeeksi suklaakarkkeja tai suklaarusinoita

Lihapullat kookoskastikkeessa

Takatalven ja yllättävien yöpakkasien kunniaksi täytyy taas saada lämmittäviä makuja lautaselle. Nämä lihapullat on maustettu hieman intialaiseen henkeen ja vievät mennessään niin nälän kuin vilunkin. Käyttämällä lampaan jauhelihaa tästä ruuasta saisi hieman enemmän intialaisen, mutta Suomessa kun ollaan niin naudan jauheliha käy tähän oikein hyvin. Alkuperäinen ohje taitaa olla peräisin Valion Kerma-lehden numerosta jotain vuodelta jotain.



pari nokaretta voita
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
400 g naudan jauhelihaa
kukkurallinen ruokalusikallinen maissitärkkelystä
1 tl jeeraa
1 tl paprikajauhetta
mustapippuria
1 tl suolaa

kastike:
voita
1 tl kurkumaa
0,5 tl jeeraa
0,5 tl chilirouhetta
1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
2 laakerinlehteä
kanelitanko
2 tl juoksevaa hunajaa
2 dl kookoskermaa
1 dl kuohukermaa
1 lime

1. Kuori ja hienonna sipulit. Sulata pannulla nokare voita ja kuullota sipulit pehmeiksi. Jätä jäähtymään
2. Laita jauheliha kulhoon ja mittaa sekaan maissitärkkelys ja mausteet. Lisää myös jäähtynyt sipuli ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Muotoile taikinasta pieniä lihapullia. Kuumenna nokare voita pannulla ja ruskista lihapullat kauttaaltaan
3. Valmista kastike reunallisessa pannussa tai kasarissa. Sulata nokare voita ja lisää sen joukkoon kurkuma, jeera ja chilirouhe. Kuumenna hetkinen.
4. Valuta kirsikkatomaateista ylimääräinen neste ja lisää ne pannulle. Lisää myös laakerinlehdet, kanelitanko ja hunaja. Kuumenna viitisen minuuttia
5. Lisää pannulle kookoskerma ja tavallinen kerma. Pese lime huolellisesti ja leikkaa se viipaleiksi. Laita pari-kolme viipaletta kastikkeen joukkoon ja jätä loput tarjottavaksi annoksen kanssa.
6. Lisää lihapullat kastikkeen joukkoon ja keittele hiljakseen 20-30 minuuttia kunnes lihapyörykät ovat kypsät
7. Tarjoa riisin ja limeviipaleiden kera

Kuhaa rosmariinillä ja sitruunalla

Kalamiehellä on siis ollut onni myötä tämän talven kalareissuilla ja sain jälleen kerran osani hienosta saaliista. Tällä kertaa esitin toiveen – kysyttäessä tietenkin - kokonaisesta kuhasta ja kaksin kappalein niitä minulle toimitettiin.


On se kuha vaan melkoinen peto! Kuusivuotiaan mielestä ihan kuin vampyyri!

Muistelen joskus nähneeni telkkarissa Jamie Oliverin kypsentävän kokonaisen kalan yrteillä ja sitruunalla täytettynä joten sille linjoille lähdin. Yrtiksi valitsin rosmariinin – hieman epäilevin mielin – joka osoittautui oikein hyväksi valinnaksi.



Mietin myös olisiko kalan sisälle tai päälle pitänyt lisätä hieman öljyä tai voita, mutta kala kypsyi kostean mehukkaaksi ilman rasvaakin. Suolaus jäi vähän vajaaksi mutta helpostihan tuota ripsautti hieman lisää lautaselle. Tällä kertaa kuha sai seurakseen perinteisen perunamuusin, joka saatettiin kuhan vaatimalle tasolle reilujen kermalorauksien avulla.


Uuniin menossa

1 kuha
suolaa
mustapippuria
muutama oksa rosmariinia
sitruuna

1. Ripottele kuhan vatsaan reilusti suolaa ja mustapippuria. Täytä vatsa rosmariinioksilla ja sitruunaviipaleilla
2. Laita kala uunipellille ja sulje vatsa hammastikkujen avulla. Ripottele pinnalle vielä suolaa
3. kypsennä kalaa 225-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia kalan koosta riippuen


Uunista tullut


Nahkansa riisunut

Kuhaa voikastikkeessa

On onni olla kalamiehen vaimon työkaveri! Taas alkoi päivä valoisasti kalanyssäkän myötä – tällä kertaa paketista paljastui kaksi kuhaa kauniina valmiina fileinä. Vaikkakin kuha on parhaimmillaan ihan vaan voissa paistettuna ja suolalla ja pippurilla ripsuteltuna, jotenkin sitä vaan haluaa kuitenkin kokeilla jotain muuta. Se on varmaan semmoinen ruokaharrastajan tyyppivika!

Sirpan kokemuksien pohjalta lähdin kypsentämään kuhaa tällä kertaa uunissa. Voi näytteli merkittävän sivuosan tässäkin ruuassa. Selkeästikin voi on kuhan paras kaveri! Sirpa valmisti kuhansa Top Chefin ohjeiden mukaan ja minä valmistin kuhani Sirpan ohjeiden mukaan. Tässäpä se – ainakin kahteen kertaan testattu hyväksi todettu – kuhaa Beurre Montélla!



4 kuhafileetä
suolaa
voita paistamiseen

kastike:
0,25 dl vettä
200 g voita
0,5 sitruuna
suolaa ja pippuria

1. Valmista ensin kastike: kuutioi voi ja jätä odottamaan. Kiehauta vesi pienessä kattilassa. Lisää voita pari nokaretta kerrallaan samalla vispaten. Mausta kastike lopuksi suolalla ja pippurilla sekä puolikkaan sitruunan mehulla ja raastetulla kuorella. Jätä kastike odottamaan
2. Paista kalafileisiin pinta pannulla voissa ja nosta ne uunivuokaan. Valele fileet voikastikkeella ja kypsennä kalat kypsäksi 175-asteisessa uunissa – tämä vie ehkä reilun vartin verran. Valele fileitä kastikkeella myös paiston aikana. Lopun kastikkeen voit tarjota lautaselle annosteltuna