Pehmeän pippuriset parmesaani-kanahampurilaiset

Tästä kesästä piti tulla hampurilaiskesä. Heinäkuu on jo hyvin aluillaan ja olen saanut tehtyä yhden kerran hampurilaisia! Hampurilaiskesä on ideana kuitenkin ihan hyvä - ja vielähän tässä ehtii. Ja jatketaan sitten ensi kesänä… Tässä kuitenkin tämän huikean herkuttelukesän ensimmäinen tuotos (joka on samalla Anzkun kauhan 800. ohje!).



4 kpl

pihvit:
4 kpl broilerin fileitä, ohutleikkeitä tms.
1 kananmuna
n. 0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa ja mustapippuria
n. 0,5 dl korppujauhoja
n. 0,5 dl parmesaaniraastetta
voita ja öljyä paistamiseen

kastike:
2 dl ranskankermaa
1 tl hunajaa
0,5 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
1 rkl tuoretta persiljasilppua

lisäksi:
4 paria kaurapaloja
salaatinlehtiä
1 pieni punasipuli
n. 1 dl parmesaanilastuja

1. Valmista ensin kastike sekoittamalla ainekset keskenään sekaisin. Laita pippuria oman maun mukaan! Nosta kastike jääkaappiin maustumaan
2. Valmista seuraavaksi pihvit. Mittaa vehnäjauhot lautaselle ja sekoita niiden joukkoon suolaa ja mustapippuria. Riko kananmuna toiselle lautaselle ja vatkaa sen rakenne rikki haarukalla. Sekoita kolmannella lautasella korppujauhot ja parmesaaniraaste. Sulata voi pannulla ja lurauta sekaan öljyä. Kastele broilerileikkeet molemmin puolin ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauho-parmesaaniseoksessa. Paista pihvit kypsiksi pannulla.
3. Valmistele muut ainekset. Huuhtaise salaatinlehdet, kuori ja viipaloi punasipuli ja vuole parmesaanista lastuja kuorimaveitsellä. Paahda leipäviipaleet leivänpaahtimessa tai kuivalla paistinpannulla
4. Jaa jokaisen leipäparin väliin pihvi, lisukkeita ja kastiketta. Syö lämpimänä.

Juustoinen retiisi-omenasalaatti

Oi oi! Ensimmäinen sadonkorjuuhetki plantaasilla oli käsillä parisen viikkoa sitten! Retiisirivi alkoi pullistella siihen malliin että oli aika ottaa sato käyttöön ja tehdä tilaa uudelle kylvökselle. Pikkukasvimaani puolikkaaseen riviin oli mahtunut mukavasti kasvamaan noin 15 punaista retiisiä terhakkaine naatteineen. Vanhemmille puolet ja minulle puolet ja saman tien sitten uudet siemenet itämään. Kuukauden kuluttua saa sitten kerätä toisen kattauksen. Ehkäpä vielä kolmaskin sato jaksaa kypsyä mikäli elokuussa riittää lämmintä.



Retiisi ei lukeudu suosikkikasviksiini koska se on niin väkevä. Itse kasvatetut retiisit kuuluvat suosikkikasviksiini koska ne eivät todellakaan olleet kuivan väkeviä vaan mehukkaita, sopivan mietoja ja vain hieman kirpsakoita. Kirpeät retiisit saivat salaattiin kaveriksi makeaa omenaa ja täyteläistä juustoa ja kastikkeeksi lurauksen mausteöljyä..

Myös lehdet ovat retiiseissä syötäviä ja koska nostamani retiisien naattiosa oli napakka ja pirteän näköinen, pilkoin osan lehdistä salaatin sekaan tuomaan väriä ja ravinteita (joita retiisin lehdissä on jonkun löytämäni lähteen mukaan enemmän kuin itse retiisissä). Lehdet tuntuivat käsiin hieman karkeilta, mutta suutuntuma ei ollut millään tapaa epämiellyttävä. Muutama lehti jäi vielä jääkaappiinkin odottamaan leivän päälle pääsyä. Ei mennyt paljoakaan siis hukkaan!



retiisin lehtiä (tai muuta salaattia)
1 omena
100 g goudaa
5-6 retiisiä

Paloittele ainekset ja sekoita ne kulhossa.

Kuusenkerkkätee

Kuusenkerkät ovat olleet pitkään yksi suuri ihmetyksen aihe minulle. En osannut lainkaan kuvitella miltä havupuu voisi maistua. Ja kuinka havupuusta voi keittää siirappia?! Tänä keväänä pääsin maistelemaan!

Olin kerkkien keräämisen kanssa hieman myöhässä - koko keräämistouhu oli yllättävä ennalta suunnittelematon tapahtuma. Menimme anoppilaan mökille kesäkuun puolenvälin tienoilla ja vasta ensimmäistä kertaa tiedostin kunnolla mökkiä ympäröivien kuusien määrän! Maanomistajan luvalla keräsin hieman maistiaisia. Suurin osa kuusien kasvustoista oli jo muuttunut koviksi ja piikikkäiksi, mutta muutaman desin vielä löysin pehmeitä vaaleanvihreitä kerkkiä.

Kuusenkerkän maku oli yllättävän kirpakka, hieman sitrusmainen jopa. Esikoinen tykkäsi mutustella kerkkiä ihan sellaisenaan, itse nautin kerkkäni teeksi haudutettuna. Tee oli raikasta ja metsäisen makuista. Hyvää lämpimänä, mutta kuulemma maistuu myös jääteenä.

Ensi vuonna täytyy hieman ennakoida ja käydä keräämässä kerkkiä hieman tavoitteellisemmin. Teeainekset totta kai ja ehkäpä myös siirapin tekemistä voisi kokeilla. Kuusenkerkkiä voi pakastaa myös aivan sellaisenaan, joten syysflunssanparannusainekset täytyy ainakin ottaa talteen!



1-2 rkl kuusenkerkkiä
2 dl kuumaa vettä

Laita kuusenkerkät astiaan ja kaada kuuma vesi päälle. Anna hautua 5-10 minuuttia ja siivilöi tee mukiin.

(Tässä touhussa on näppärä sellainen metallinen teepallo, jonka sisällä teeainekset upotetaan mukiin. Itselläni oli ensimmäistä kertaa käytössä tuollainen hauska teesiiviläukkeli, jonka sain lahjaksi erään lapsen perheeltä lukuvuoden päätteeksi.)

Mango-valkosuklaarahka

Eräänä hyvinkin arkisena sunnuntaina menneenä kevättalvena yritin saada taas pientä piristystä siihen kaikkeen ihan tavalliseen ja tein jälkiruokaa iltaruualle. En edes muista mitä ruuaksi syötiin, mutta villi veikkaus on että jotain pahan näköistä, pahan hajuista tai pahan makuista. Eli jotain tavallista kotiruokaa.

No, jälkiruokaa ei saa jos ei syö edes sitä pienen pientä maisteluannosta loppuun – lahjonta, kiristys ja uhkailu… Kaikki saivat jälkiruokansa ja aikuisille oli vielä iltapalallekin annokset. Tämä ei ollut lasten makuun: yksi ei tykännyt rahkan mausta ja toinen ei tykännyt mangosta. Yritinpähän taas… Ja jäipähän herkkua itselle enemmän! Ohje Yhteishyvän numerosta 3/2013.



6 annosta

1 prk säilykemangoja
100 g valkosuklaata
2 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria
2 rkl cashew-pähkinöitä
1 prk maitorahkaa

1. Valuta mangot ja ota kolme palasta syrjään koristelua varten. Soseuta loput mangot sauvasekoittimella
2. Paloittele valkosuklaa pieneen kulhoon ja sulata se varovaisesti mikrossa tai vesihauteessa
3. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se sokerilla
4. Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi
5. Notkista maitorahka kulhossa ja sekoita siihen sulatettu suklaa ja pähkinärouhe
6. Kääntele rahkaseoksen joukkoon kermavaahto ja mangosose. Seos saa jäädä epätasaisen raidalliseksi
7. Jaa rahka annosmaljoihin tai laseihin. Viipaloi tai paloittele mangot ja koristele annokset niillä

Lihapullasalaatti Aasian tapaan

Kesä alkaa olla pitkällä jo siinä mielessä, että kotimaisia kasviksia alkaa saada kaupoista koko ajan enemmän ja enemmän. Kurkut maistuvat hyvälle ja tomaatit hehkuvat punaisuuttaan. Uudet perunat antavat vielä odottaa itseään. Mukava vaaleanvihreä läikkä löytyi tomaattien vierestä jo viime viikolla: kotimaisia varhaiskaaleja saa jo ihan kohtuulliseen hintaan. Verrattuna talvella ostettavaan kaaliin, varhaiskaali on lempeämmän ja pehmeämmän makuinen, kerä on kevyt eikä niin tiivis kuin talvella ja kaali on mehukasta ja mehevää.

Kotimainen kaali taipuu kivasti itämaisiin makuihin. Tässä Meidän perhe –lehdestä (numero 2/2013) talteen otetussa ohjeessa oli alun perin käytetty punakaalia ja aivan yhtä hyvin ruokaan voisi käyttää myös kiinankaalia. Tein ruuan ohjeen mukaan ja haudutin nuudelit ja lisäsin kaalin joukkoon. Lopputuloksena oli se, että nuudelit jäivät hieman koviksi ja kylmät kaalisuikaleet jäähdyttivät koko ruuan. Jos salaatin päälle nostetaan kuumia lihapullia niin silloin myös salaatin täytyy mielestäni olla lämmintä. Alla oleva ohje onkin valmistuksen osalta hieman muunneltu, eli näin teen tämän ruuan seuraavalla kerralla. Tulen tekemään tätä uudelleenkin, maut olivat todella hyvät! Eikä ruoka kaipaa lihapullia välttämättä lainkaan, toimii aivan hyvin pelkkänä kasvisruokanakin!



4 annosta

lihapullat:
0,75 dl turkkilaista jogurttia
1 kananmuna
2 rkl korppujauhoja
1 tl suolaa
0,25 tl kanelia
0,25 tl inkivääriä
0,25 tl neilikkaa
0,25 tl mustapippuria
400 g naudan jauhelihaa

nuudelit:
200 g nuudeleita
puolikas varhaiskaali
tilkka öljyä
1 dl cashwpähkinöitä
1 ruukku korianteria (tämä puuttuu parvekkeeltani, joten ilman tätä mentiin)

kastike:
1 valkosipulin kynsi
1 limen mehu ja kuori
1 pieni chili
2 rkl soijakastiketta
1 rkl sokeria

1. Valmista ensin lihapullat: sekoita kulhossa jogurtti ja kananmuna. Lisää korppujauho ja mausteet ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon jauheliha ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikinasta pieniä lihapullia ja paista ne kypsiksi uunissa - 200 asteessa noin 20 minuuttia
2. Valmista kastike: kuori ja raasta valkosipulin kynsi pieneen kulhoon. Pese lime huolellisesti ja raasta sen kuori kulhoon. Halkaise lime ja purista mehu muiden ainesten sekaan. Hienonna chili ja lisää sekin kastikkeeseen soijakastikkeen ja sokerin kanssa. Sekoita tasaiseksi ja jätä odottamaan
3. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne. Suikaloi kaali ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna öljy pannulla ja kaada nuudelit ja kaalisuikaleet pannulle. Sekoita joukkoon myös kastike ja kuumenna seos. Laita kansi päälle ja nosta odottamaan.
4. Paahda pähkinät kuivalla pannulla, rouhi karkeaksi ja sekoita kaali-nuudeliseoksen joukkoon
5. Nostele päälle lihapullat

Mausteöljy

Mausteöljyn valmistamista olen tuumaillut jo pidemmän aikaa. Yrttien ostaminen pelkkää öljyn valmistamista varten on tuntunut kuitenkin hassulta. Nyt parvekkeella kasvaa yrtti poikineen ja ainekset sai kivasti napsittua sieltä suoraan kattilaan.

Ohjeen tähän mausteöljyyn löysin Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 4/2013. Ohjetta on helppo muunnella (ja hieman jo muuntelinkin…) käyttämällä niitä yrttejä ja mausteita joita itse haluaa. Esimerkiksi sitrusten kuorisuikaleet tai yrteistä ainakin rosmariini ja laakerinlehti sopivat hyvin öljyjen mausteiksi. Muistelenpa nähneeni joskus katajan oksallakin maustettua öljyä! Löytyisiköhän kotimaisista villiyrteistä jotain tähän sopivaa?



2 dl oliiviöljyä
1 pieni chili
1 valkosipulin kynsi
pari pientä timjamin oksaa

Kuumenna öljy kattilassa 80-asteiseksi. Lisää joukkoon kuorittu ja halkaistu valkosipulin kynsi, paloiteltu chili ja timjaminoksat. Nosta kattila levyltä ja jäähdytä öljy kattilassa kannen alla. Siivilöi öljy puhtaaseen lasipurkkiin ja säilytä viileässä. Käytä esim. kalan tai salaatin maustamiseen.

Tomaattinen soijasuikalesoosi

Poikien huijaamisyritys nro 1. Tai oikeastaan 2. Tai 3. Soijarouheesta tehty bolognese menee jo ihan täydestä – eikä edes tarvitse yrittää väittää että ”kyllä se on jauhelihaa”. Samoin soijapihvit uppoavat poikiin ihan hyvin – soijana nekin. Nyt yritetään sitten vaihtaa broileria välillä soijaan (tarkoituksena siis lisätä kasvisruuan osuutta ruokalistallamme). Osui ja upposi! Sanoin ruokana olevan kanapastaa, ja kanapastaa pojat söivät. Ei se mitään suurinta herkkua ollut, mutta molemmat söivät kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa… Seuraavaksi suunnitelmissa ”kanaviillokki” soijasta.



3 dl soijapaloja tai -suikaleita
vettä
2 dl kermaa

marinadi:
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl tomaattipyreetä
0,5 tl currya
1 rkl kanafondia

1. Kuumenna kattilassa vettä ja keitä soijapaloja siinä noin 10 minuuttia. Valuta ja painele ylimääräinen vesi pois kauhalla. Pilko paloja pienemmiksi halutessasi
2. Valmista marinadi: kuori ja hienonna sipulit ja laita ne kulhoon. Lisää muut aineet ja sekoita. Sekoita keitetyt soijapalat marinadin joukkoon ja anna maustua puolisen tuntia
3. Kaada soijapalat marinadeineen pannulle ja paistele niitä 5-10 minuuttia
4. Lisää pannulle kerma ja keitä kasaan viitisen minuuttia
5. Tarjoa riisin tai pastan kera

Linzin torttu

Kesäloman ensimmäinen sadepäivä! Ei tarvinnut tekemistä miettiä: leivontaa tietenkin. Ja koskapa säätiedotusta oli tullut seurattua etukäteen eikä sadepäivä tullut yllätyksenä, olimme ehtineet varautua leivontatarvikkeilla tähän päivään. Eli ei ollut pakko tehdä muffinsseja joiden ainekset löytyvät aina kaapista. Nyt tehtiin vadelmatorttu Linzin tapaan.

Linzin torttu on itävaltalaista alkuperää ja sitä pidetään maailman vanhimpana kakkuna. Sen alkuperä on 1600-luvun puolivälissä. Itse löysin ohjeen Kotivinkistä ja vasta leipomisen jälkeen aloin tarkemmin etsiä tietoa kyseisestä tortusta. Taikinapohjaan tulee siis jauhettua mantelia ja kanelia, mutta monessa ohjeessa mausteena oli käytetty lisäksi vielä vaniljaa, sitruunaa ja neilikkaa. Mutta minkäs teet kun torttu on jo uunissa, pelkällä kanelilla mennään siis.

Tein tortun 23 cm:n irtopohjavuokaan, joka osoittautui liian pieneksi. Taikinaa jäi yli, enkä hilloakaan laittanut ohjeessa sanottua määrää. Eli suurempaan vuokaan kannattaa tehdä! Pyörittelin lopun taikinan haarukkaleiviksi joten ei mennyt hukkaan sekään nokare.



Valmis torttu oli makea – melkeinpä liian makea minun makuuni. Pojat tykkäsivät kovasti, mutta maitolasilliset halusivat hekin kaveriksi. Oltiin myös hieman hätäisiä ja leikattiin torttu hieman liian lämpimänä: suuri osa hillosta valahti tarjoilulautaselle. Vai liekö ollut jotenkin vääränlaista hilloa…



200 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
160 g mantelijauhetta
0,5 dl korppujauhoja
1 tl kanelia
4 dl vadelmahilloa
tomusokeria

1. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos muna-sokeri-voivaahtoon
3. Painele ¾ taikinasta voidellun irtopohjavuoan (halk. 26 cm) pohjalle ja reunoille. Levitä pohjan päälle hillo
4. Kauli loppu taikina jauhojen avulla levyksi ja leikkaa siitä suikaleita. Tee suikaleista ristikko tortun päälle
5. Paista 175-asteisen uunin alatasolla tunnin ajan. Anna jäähtyä. Siivilöi pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua

Tinto de Verano

Vielä löytyy hiihtoloman satoa. Jokohan uskaltaisin sanoa että tämä on viimeinen sitä sarjaa! (En uskalla sanoa, kun en ole ihan varma mitä tuolta arkistoista vielä esiin putkahtaa).

Taisin jo aikaisemmin kirjoittaa että ei lomaa ilman drinkkiä. Hiihtoloma oli kahden drinksun arvoinen. Mustikka-tonicin happamuus voitti tämän punaviinidrinkin mennen tullen, mutta voisin kuvitella tämän raikkaan juoman maistuvan hyvin kuumana kesäpäivänä. Ja tuoreilla mansikoilla höystettynä! Sangrian tapaan siis.

Se mitä teen seuraavalla kerralla toisin, on että valitsen viinin vähän paremmin. Koskapa en viineistä ymmärrä kovinkaan paljoa, nappasin mukaani ihan jonkun viinin vaan. Punaviinin maku jäi melko laimeaksi muiden ainesten lisäämisen jälkeen. Eli tämä juoma kaipaa voimakkaan makumaailman omaavan viinin. Marjaisa säväys ei varmaan olisi pahitteeksi.

(Ohje: Glorian Ruoka&viini 2/2013)



1 lasillinen

1 dl pakastemansikoita (tai tuoreita mansikoita + jääpaloja)
1 dl punaviiniä
1 dl vissyä tai spritea
1 sitruuna tai limelohko

1. Laita mansikat (ja jäät) lasiin. Mittaa päälle punaviini
2. Täytä lasi vissyllä tai spritella ja viimeistele juoma sitruslohkolla

Avokado-pastasalaatti

Testasin avokadodippiä Chocochilin suosituksen mukaan myös pastasalaattiin. Dipin kirpakka maku hieman katosi salaatin pehmeisiin makuihin. Jäin kaipaamaan särmää. Pieni määrä chiliä voisi tuoda tähän kivaa potkua. Ruokaisa salaatti sopii hyvin kuumien kesäpäivien lounaaksi.



150 g kuivaa pastaa
1 rs kirsikkatomaatteja
1 avokado
3 dl esikäsiteltyjä papuja
1 annos avokadodippiä

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja jäähdytä huuhtelemalla kylmällä vedellä
2. Halkaise kirsikkatomaatit
3. Halkaise avokado ja poista kivi. Kuori puolikkaat ja paloittele ne
4. Valmista dippi
5. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja anna maustua viileässä ennen tarjoamista

Vaniljainen raparperihillo

Kaikki kesäiset asiat ovat tänä vuonna hiipineet lähelle yllättävän aikaisessa vaiheessa! Voikukat ovat jo hahtuvaisina, männyt tupsuttelevat keltaisia pilviä, varvassandaalien rajat ovat ruskettuneet jalkoihin ja omalta parvekkeelta voi jo leikata yrttejä ruokiin! Kummalliselta tuntui myös leikata ensimmäinen pakastettava raparperisato toukokuussa talteen ja nyt kesäkuun alussa niitin raparperin jo aivan matalaksi. Kaiken kaikkiaan vanhempien pihalla oleva vanha raparperi antoi satoa reilut neljä kiloa. Ja vielähän sinne kesän aikana varsia kasvaakin. Niistä ehkä voisi sitten kesäistä juomaa keitellä vielä, mutta pehmeimmät säilöttävät varret on varmaan nyt jo säilötty tältä kesältä.

Myös kesähelteet ovat hellineet aikaisessa vaiheessa tänä kesänä – joskin yli +25 asteen lämpötila ei minun mielestäni ole enää hellimistä. Helle koettelee hermoja kerrostaloasunnossa johon aurinko paistaa keittiöön ja lastenhuoneeseen noin klo 6-12 ja makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen sitten klo 14 eteenpäin koko loppuillan. Yleensä +30 asteen sisälämpöihin ei olla päästy ennen keskikesää mutta maanantaina 3.6 tuo maaginen raja keittiössä meni rikki. Ah ahdistusta!

Mutta ei anneta sen häiritä lomapäivien toimintoja! Tiistaina mittari näytti iltapäivällä sisälämmöksi +31,8 ja minäpä aloin keitellä hilloa. Hillo kuuluu kesään ja kohtapa kämppä tuoksuikin raparperilta ja vaniljalta. Ja edelleen oli lämmin!



1 kg raparperia
0,5 dl vettä
2 dl hillosokeria
0,5 vaniljatankoa

1. Kuori raparperit tarvittaessa ja paloittele. Laita raparperit kattilaan ja lisää vesi
2. Kuumenna raparpereja ja lisää sokeri kun kattilasta alkaa nousta selvästi höyryä. Halkaise vaniljatangon puolikas, lisää sekin kattilaan ja sekoittele
3. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keittele vartin verran
4. Poista tangot ja purkita tai pakasta hillo

(minulla oli hilloa varten 3,5 kg raparperia, joista tuli valmista hilloa neljä litraa)

Avokadodippi

Tässä hieman syytä siihen miksi jääkaappiin jäi nököttämään pari ylimääräistä avokadoa. Kevättalvella – siis silloin hiihtoloman aikaan – avokadot houkuttelivat kovasti. Mikä lie ollut rasvahappotasapainon heilahdus kun elimistö kaipasi hyviä rasvoja. Chocochili olikin tästä syystä hiihtoloman suosikkiblogini!

Avokadon keveys ja raikkaus sopii oikein hyvin myös kesän kattauksiin. Tämä Chocochilistä löydetty (ja muistaakseni monessa muussakin blogissa sen jälkeen hyväksi todettu) dippi sopii hyvin kasvisten tai perunalastujen dippaamiseen tai vaikkapa voileipien päälle. Ihanaa! (Valkosipulia!)



1 kypsä avokado
1 rkl sitruunamehua
3 rkl turkkilaista jogurttia
1 shalot-sipuli
1 valkosipulin kynsi
vajaa 1 dl tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria

1. Halkaise avokado, poista siemen ja koverra sisus pieneen kulhoon. Tilsi haarukalla mössöksi
2. Sekoita avokadomössön sekaan sitruunamehu ja jogurtti ja sekoita tasaiseksi
3. Kuori ja hienonna shalotsipuli mahdollisimman hienoksi silpuksi. Kuori ja raasta valkosipulin kynsi. Hienonna persilja
4. Sekoita kaikki ainekset avokadomössön sekaan. Anna makujen tasaantua viileässä ennen tarjoamista

Parsamunakas

Kesä alkaa olla kauneimmillaan! Puiden lehdet kasvavat vauhdilla ja nurmikko vihertää. Joka paikka on nyt pullollaan vihreää. Eikä mitä tahansa vihreää, vaan sitä ihanaa alkukesän vihreää joka tuntuu ihan häikäisevän silmiä!

Kävin lauantaiaamuna kurkkailemassa plantaasin tilannetta. Raparperit kasvavat vauhdilla ja ensimmäisen sadonkorjuun aikaa alkaa olla jo käsillä. Myös kasvimaalla on alkanut tapahtua. Siemenet ovat saaneet köllötellä harson alla viikon ajan ja hentoa viherrystä alkaa jo näkyä. Salaatti ja rucola ovat pienen pienillä aluilla ja retiisien rivistön jo sain harventaa.

Parvekepuutarha kukoistaa myös: kesäkurpitsa ja chilit kukkivat, paprikassakin alkaa olla nuppuja. Vihanneskrassien ensimmäinen satsi on kohta valmista voileivän päälle laitettavaksi. Nyt on aika shoppailla taimia! Pyöräilin aamupäivän auringossa Kukkatalolle, mutta siellä ei vielä yrttien taimia ollutkaan. Matka jatkui ja seuraava pysähdyspaikka oli Multasormi ja sieltä kasvihuoneesta löytyikin kaikki tarvitsemani – ja tietenkin vähän ylimääräistäkin. Suunniteltujen persiljan, basilikan ja oreganon lisäksi ostin maailman suloisimmat pienet timjamin, rosmariinin ja mintun taimet. Ne kun olivat niin kauniita – ja alkukesänvihreitä nekin! Kohta on parvekepuutarhakin taas ääriään myöten täynnä!

Taimireissun jälkeen laitoin vihreitä sävyjä myös lautaselle! Kananmuna ja parsa ovat hyvät ja lempeät kaverukset, jotka saavat pientä särmää suolaisista parmesaanista ja vuohenjuustosta sekä mustapippurista. Ihana nopsa kesäpäivän lounas, joka on tehty vanhalla tutulla ohjeella!



1 annos

3-4 vartta vihreää parsaa
nokare voita
2 kananmunaa
pieni loraus kermaa
n. 0,5 dl vastaraastettua parmesaaniraastetta
muutama nokare pehmeää vuohenjuustoa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsojen kova tyviosa siitä kohdasta mistä ne luontevasti napsahtavat poikki. Paloittele parsat ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä n. 3 minuuttia. Valuta ja jätä odottamaan
2. Riko kananmunat pieneen kulhoon. Vispaa rakenne rikki ja sekoita joukkoon kermatilkka.
3. Sulata voi pannulla. Kaada munaseos pannulle ja pienennä lämpöä. Kypsennä munakasmassaa varovaisesti sekoittaen parisen minuuttia
4. Kun pinta on vielä selvästi löysä, ripottele päälle parmesaaniraaste. Jatka kypsentämistä varovaisesti
5. Nostele pehmeän munakkaan päälle vuohenjuustonokareet ja parsapalat. Laita levy kiinni mutta jätä pannu vielä hetkeksi levylle kunnes vuohenjuusto lämpiää ja pehmenee
6. Mausta suolalla ja mustapippurilla

Lohi-avokadoleivät

Kiirettä, kiirettä, kiirettä, sitä on lukuvuoden viimeiset pari kuukautta. Blogi on ollu hissukseen ja keittiössä ollaan keskitytty vain perusasioihin. Vanhat postaukset odottavat postaamista. Vapaat hetket on vietetty lasten kanssa pitkin pihoja ja kasvimaata ja parvekepuutarhaa kuopsutellessa. Mukavia hetkiä nekin. Mutta kirjoitusvire on ollut hieman hukassa. Töitä olisi viikko vielä jäljellä ja sitten olisi kahden kuukauden mittainen vapaus edessä. Siitä se pikkuhiljaa alkaa sitten into löytyä harrastuksiinkin taas.

Paremman puutteessa palataan taas hiihtolomaan joka oli täynnä kokkailua. Tein näitä ihanan raikkaita leipiä aamupalalle – ihan vain itselleni. Hiihtopainotteinen loma vaati topakkaa ravitsemusta heti aamusta alkaen. Ja sopiihan nämä leivät myös kesäiseksi lounaaksi tai vaikka eväskoriin. Tai ehkäpä kylmälaukkuun mieluummin! Ohje sovellettu Martat-lehden numerossa 8/2012 olleesta ohjeesta.



4 palaa reissumies-leipää
margariinia
100 g graavilohisiivuja
2 avokadoa
marinoitua punasipulia

1. Valmista marinoitu punasipuli maustumaan vähintään tuntia ennen leipien valmistamista
2. Voitele leivät margariinilla
3. Nostele graavilohisiivut leipien päälle
4. Kuori avokaadot ja leikkaa niistä viipaleita. Lado avokadoviipaleet lohisiivujen päälle. Laita päällimmäiseksi punasipulia

Avokadomousse

Jääkaapissa nökötti pussin kolme viimeistä avokadoa, jotka pehmenivät uhkaavaa vauhtia. Ruokaahan ei ikinä pidä heittää roskiin joten jotain kivaa niistä piti keksiä. Chocochili tietää parhaiten mitä avokadoista voi tehdä. Ja sieltähän se löytyi – avokadomousse.

Huijasin lapset syömään tätä ”suklaamoussea” eräänä sunnuntaina jälkiruuaksi. Itse asiassa ei tarvinnut houkutella lainkaan. Pojat söivät moussen hyvällä mielihalulla ilman epäilyksen häivääkään siitä että moussen pääraaka-aine onkin kasvikunnan tuote!

Hyvin maistui mousse myös omaan suuhun. Itse huomasin selvästi eron maussa perinteiseen kermaiseen suklaamousseen, mutta enpä väittäisi tämän ainakaan huonompaa olevan. Tästä moussesta puuttui sellainen ikävä kitalakeen tarttuva rasvainen tuntu mikä oikeasta suklaamoussesta jää. Vaikka tämäkin mousse oli täyteläinen ja tuhti niin kokonaisuus tuntui kuitenkin raikkaalta. Oikein onnistunut kokeilu!!



2 pehmeää avokadoa
1,25 dl kaakaota
1,25 dl tomusokeria
0,5 dl kermaa
1,5 tl vanilja-aromia

1. Halkaise avokadot, irrota siemenet ja koverra hedelmäliha monitoimikoneeseen
2. Mittaa sekaan muut aineet ja surauttele tasaiseksi mousseksi. Säilytä kylmässä tarjoamiseen saakka

Parvekepuutahan kesämuutto ja haarakonttorin perustaminen

Parvekepuutarha alkoi jo toukokuun alkupuolella rönsyillä pitkin olohuonetta ja keittiötä. Toivotin lämpimät säät tervetulleiksi ja sain siirrettyä kasvit äitienpäivänä parvekkeelle. Viimevuotinen chili on toipunut talven koettelemuksista ja tekee ensimmäistä satoaan. Kasvissa on kymmenkunta palkoa joista muutama jo punertaa kypsyyttään. Samaisesta kasvista keväällä kylvämäni siemenet ovat kasvaneet topakoiksi chileiksi, joista kolme tainta jätin itselleni kasvamaan. Nekin aloittelevat jo kukintaansa runsain nupuin joten satoa näyttäisi tulevana kesänä olevan tulossa.



Myös paprikat ja tomaatit ovat kasvaneet todella hyvin. (Taisin olla hieman hätäinen kylvöjen ajoituksen kanssa tänä keväänä!). Ostin kaksi sinkkisankkoa joihin istutin tomaatit ja paprikat. Nämä ovat parvekeviljelyssäni uusia tuttavuuksia, joten jään odottamaan kasvavatko ja kukkivatko. Alku näyttää ainakin lupaavalta.



Kesäkurpitsakokeilunikin on toistaiseksi sujunut hyvin. Kylvin siemenet kasvamaan maaliskuun puolen välin kieppeillä (kyllä, vaikka pussissa lukikin että kylvö noin kolme viikkoa ennen avomaalle istuttamista). Taimet kasvoivat aivan valtavasti ja istutin kaksi tainta niille varattuun soikkoon. Kasvu on jatkunut ja muutama kukkakin on jo nähty. Odotan jännityksellä mitä tuleman pitää!



Jäljellä on vielä ostettavien taimien hankinta. Basilikaa, persiljaa ja oreganoa on ostoslistalla. Koskapa tilaa on rajatusti, täytyy keskittyä vain niihin yrtteihin joille on eniten käyttöä.

Multasormeani on syyhyttänyt kovasti pitkin kevättä. Harkitsin jo pienen puutarhapalstan vuokraamista, mutta tulin siihen tulokseen että kahden alle kouluikäisen kanssa puutarhapalstalla kulkeminen saattaa jossain vaiheessa alkaa tuntua lievästi sanottuna pakkopullalta. Hautasin sen ajatuksen siis odottamaan parempia aikoja. Kunnes yllättäen olin kuin olinkin perustamassa haarakonttoria parvekepuutarhalleni.

Päivä 1:

Kävimme äitienpäivän iltana vanhempieni luona paistelemassa makkaraa. Kitkin joutessani koiranputken alut raparperin ympäriltä ja tuli vissiin siinä ääneen tuumailtua kasvimaan mukavuutta. Äitini lausuma oli – vapaasti lainaten - että senkus kaivat! Ajatus muhi päässäni noin tunnin verran ja sittenpä sitä jo isän kanssa mittailtiin ja rajailtiin pieni vajaan kahden neliön kasvimaa (tarkemmin sanottuna ehkä kasvipenkki) pihan aurinkoiselle laidalle. Ilta menikin sitten googlen ääressä tutustuessa kasvimaan saloihin



Päivä 2:

Koskapa kasvimaa perustetaan omakotitalon nurmikkopihalle, jossa maan laatu ei ole kovinkaan erikoinen, täytyy kasvipenkkiä varten vaihtaa maata. Homma alkoikin heti seuraavana päivänä kaivamisella, jota oli ihan riittävästi! Apujoukkoja onneksi oli paikalla. Pienin työmies jaksoi uurastaa 1,5 tuntia tauotta kaivaen multaa pienellä istutuslapiolla pieniin kottikärryihinsä ja välillä leikellen juuria oksasaksilla. Isompi apulainen toimi oksaleikkurimestarina ja äitini apuna voikukkien nyhtäjänä. Isä heilui talikon ja rautakangen kanssa (kaivannosta sattui löytymään yksi kohtuullisen suuri kanto ja muutama melkoisen paksu juuri) ja minä lapioin. Loppumetreille saimme avuksi vielä yhden työpäivänsä jo tehneen virkamiehen.



Päivä 3:

Esikoisen kouluun tutustumispäivän vuoksi pidin yhden lomapäivän keskellä arkista viikkoa. Nyt oli aikaa tutkailla lähiseutujen multatarjontaa ja kysellä multakuormien hintoja. Laskeskelin että haarakonttorin kaivantoon uppoaa noin 450 litraa multaa joten peräkärryn kanssa täytyy mullanhankintaan lähteä. Kävin illalla myös puutarha-alan liikkeessä kyselemässä neuvoja ja tekemässä pienempiä varustehankintoja. Miksi siellä ei ollut puutarhahanskoja lasten kokoa?!? Multa- ja muut maa-asiat jäivät tässä vaiheessa vielä hautumaan. Vaihtoehtoina on halvempi ja helpompi. Luulenpa, että valitsen sen helpomman…


Onneksi näitä luonnonmukaisia maan kuohkeuttajia tuntuisi nurmikon alla luikertelevan runsain määrin!

Päivä 4:

Kävimme ostamassa poikien kanssa siemeniä viljelmiämme varten. Kasvimaallemme valikoitui porkkanaa, retiisiä, hernettä, pinaattia ja salaattia. Kaikki ovat käsitykseni mukaan helppoja kasveja jotka voi kylvää suoraan avomaalle. Herne on myös nopeakasvuisena mukava kasvatettava lasten kanssa, koska kasvua on helppo seurata. Näiden lisäksi kasvimaalle pääsee myös viimekesänä parvekkeella kasvanut ruohosipuli, joka yllätyksekseni lähti talvehtimisen jälkeen uudelleen kasvamaan.



Näillä antimilla pieni kasvimaamme tuleekin jo täyteen. Ja koskapa tungos pienellä kasvimaalla on valtaisa, niin täytyyhän siellä olla asianmukaiset kyltit. Ukki kaiveli kätköistään lapsille puutavaraa ja pojat saivat nikkaroida hienot puiset (eli säänkestävät) nimikyltit kasveille.



Päivä 5:

Odottelua. Siemenpussien hypistelyä. Puutarhahanskojen silittelyä. Lapion ja kuokan kiillottelua. Eikö jo pääsisi taas hommiin!? Paremman puutteessa kylvin amppeliin herneitä – ihan vain koristekasvitarkoituksessa – ja pariin ruukkuun vihanneskrassia – ihan vaan kun alkoi näyttää siltä että parvekkeella olisi sittenkin vielä pikkuisen tilaa… (Eihän sitä nyt voi puolityhjäksikään jättää!!)

Päivä 6:

Pääsin töistä hyvissä ajoin ja suuntasimme iltapäivästä multaostoksille. Sää oli ihanan lämmin ja työskentely kuopan äärellä sujui nopsaan – pikkuapulaisen kanssa jälleen. Pian huomasin, että laskelmani tarvittavan mullan määrästä eivät osuneet aivan kohdalleen ja multaa täytyi hakea välillä vielä hieman lisää. Loppujen lopuksi kaivantoon upposi kaikkiaan 650 litraa maa-ainesta (mustaa multaa ja puutarhaturvetta). Reunustin kasvimaan reunanauhalla ja pojat halusivat rakentaa vielä muurin vanhoista pihakivistä. Nyt se on valmis!



Into alkoi hiipua siltä illalta - ja oikeastaan aikakin olisi käynyt vähiin – joten raivailimme jälkemme ja poistuimme pihalta saunan kautta kotiin. Kylvötouhut jäävät vielä toiseen päivään. Kastelin plantaasini ja jätin odottamaan Ilmatieteenlaitoksen ennustamaa sadepäivää. Sittenpä onkin hyvä kylvää siemenet kunnolla kosteaan maahan.

Tule tule hyvä kesä, älä tule huono kesä!

Munkit

Ihan ensimmäinen kerta kun tein itse munkkeja! Olen joskus pienempänä ollut sivustaseuraajana ja muistaakseni hieman assistenttina kun Lykynlammen ulkoilumajalla Terttu paisteli kahvioon munkkeja Joensuun Ladun talkooporukan avustamana. Tertun munkkirinkilät ovat Lykynlammen kahvion asiakkaiden keskuudessa kuuluja. Ja ovathan ne aivan loistavan makuisia! Ja kokoisia! Siinäpä menee hyvin hiihdetyn lenkin hyöty hyvin pitkälle nollaan kun afterskin viettää kahviossa kuuman mehun ja munkin parissa.

Itse en erityisesti ole munkkien ystävä. Tokihan niitä syön – varsinkin jos päällä on esimerkiksi kinuskikuorrutetta ja sisällä vadelmahilloa. Poikien kanssa meillä on ollut perinteenä työhön paluuni jälkeen käydä viikon päätteeksi hoitopäivän jälkeen hakemassa Leppäsen leipomon myymälästä perjantaimunkit (ja sämpyläpussi) viikonlopun kunniaksi. Leppäsen munkit (kuin myös sämpylät) ovat aina tuoreita ja maukkaita. Pisteet Leppäselle!

Nyt uskaltauduin kokeilemaan itsekin. Suurin kynnys munkkien paistamiseen itselleni on ollut pullataikina. Se vaan ei ole ikinä oikeasti hyvää. Toinen kynnys on ollut kuuman öljyn kanssa läträäminen ja kauhukuvat kattoon asti kohoavista liekkipatsaista. Ensimmäinen kynnys madaltui huomattavasti katsoessani edellistä Master Chef Australian tuotantokautta, jossa Gary yhdessä master class –jakossa teki munkkeja löysästä hiivataikinasta pudottamalla taikinapalleroita lusikalla kuumaan öljyyn. Ei siis vaivaamista ja leipomista! Sopii minulle. Toisen kynnyksen ylitin jo aikaisemmin uppopaistamalla riisipyöryköitä ilman tulipaloa.

Tuumasta toimeen siis. Taikina syntyi helposti – sekoittaen. Öljyn kuumentamiseen varustauduin paistomittarin ja kattilan kannen kanssa. Öljy kuumeni nopeasti ja pudotin ensimmäiset palleroiset kypsymään. Yksi pallero levisi lätyksi ja kaksi seuraavaa painuivat pohjaan. Mitä ihmettä!!!! Huomasin että mittarin asteikko oli säädetty Fahrenheit-asteikolle. Klik nappulasta ja kuumennus jatkui. Tämän jälkeen paistaminen sujuikin hyvin ja sain elämäni ensimmäiset munkit kypsiksi ja valmiiksi.

Kyllä, tästä tulee meillekin vappuperinne!



n. 16 kpl

2,2 dl maitoa
50 g voita
3 kananmunaa
0,5 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 pss kuivahiivaa

paistamiseen:
1-1,5 l rypsiöljyä

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi
2. Sulata voi ja kaada se maidon joukkoon. Riko joukkoon kananmunat ja mittaa sekaan sokeri. Vispaa sekaisin
3. Sekoita hiiva vehnäjauhojen sekaan kulhossa. Tee seokseen kuoppa ja kaada maitoseos sinne. Vispaa taikina tasaiseksi löysäksi taikinaksi. Jätä kohoamaan tunniksi
4. Kuumenna öljy 170-180 asteiseksi. Tarkkaile öljyn lämpöä ja säädä levyä tarvittavan pienelle
5. Pyöräytä kahden lusikan avulla taikinasta palleroita kuumaan öljyyn. Paista munkkeja välillä käännellen 3-4 minuutin ajan. Nosta valmiit munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle
6. Pyörittele munkit lämpiminä sokerissa
7. Voit halutessasi pursottaa munkkien sisään hilloa tai vaniljakreemiä

Sokerikuorrutetut popcornit

Tänä vuonna saan viettää melkein koko vapun itseni kanssa - laadukkaassa seurassa siis. Vappuaaton ohjelmaan kuului pyykin pesua, punttitreeniä ja elokuva kotisohvalla. Vappuaaton illan menu sisälsi yhden omenasiiderin, yhden kylmän oluen ja pienen pussillisen juustonaksuja. Kävin ajoissa nukkumaan ja heräsin noin kymmenen tunnin kuluttua virkeänä ja levänneenä. Kävin juoksulenkillä, suihkussa ja nautin aamukahvin ja aamupalaleivät melkoisen laihan Karjalaisen parissa. Hiljaisuudessa.

Sitten alkoikin vappuhulinat! Pojat tulevat iltapäivällä takaisin kotiin ja aloinkin jo aamupäivästä valmistella myöhäisiltapäivän vappubrunssia. Mutta jos aamupalan ja lounaan sekoitus on brunssi niin mikä onkaan välipalan ja päivällisen sekoitus? Snack + dinner = snanner? Sninner? Snacker? Suomeksi välipallinen? Vällinen? Välinen? Ei kuulosta kovinkaan houkuttelevilta.

No, joka tapauksessa. Perinteisellä vappulinjalla mennään. Lihapullia ja nakkeja sekä osiin purettu perunasalaatti. Pojathan eivät syö salaattia, mutta voisin veikata että melkein kaikki salaatin osat maistuvat kun ne laittaa tarjolle eri astioihin. Eli keitettyjä perunoita ja kananmunia, fetajuustoa (+ vaihtoehtona minimozzarellapalleroita), kurkkua ja salaatinlehtiä. Itselleni lisäksi vielä oliiveja, punasipulia ja silliä. Jälkkäriksi syödään minimunkkeja (jotka ovat toistaiseksi vielä aineksina kaapissa ja hyvänä suunnitelmana päässä) sekä näitä makoisia popppareita (joiden ohjeen nappasin viimeisimmästä Kotivinkistä). Juomapuolena on äitille kuplivaa ja lapsille naapurinakan tuomaa simaa (kiitos vielä akalle – todennäköisesti sinäkin tätä luet!).

Hyvää vappua ihmiset!



125 g voita
2 rkl hunajaa (tai siirappia tai vaahterasiirappia)
1,75 dl (ruokokide)sokeria
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
2 l popcorneja (1 pss mikropoppareita tai 1 dl maissinjyviä)

1. Mittaa kattilaan kaikki ainekset popcorneja lukuun ottamatta. Kuumenna ja anna kiehua hiljalleen viitisen minuuttia
2. Valmista popcornit pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita kuorrute huolellisesti kuumien popcornien sekaan.
3. Levitä popcornit leivinpaperin päälle jäähtymään noin 10 minuutiksi. Murra pienemmiksi paloiksi tarjoilua varten

Siideriomenat ja vaahterasiirappivaahto

Kurkataan vielä vähän aikoja sitten menneeseen hiihtolomaan, joka sisälsi massiivisen määrän hiihtoa ja kokkailua. Tiedän, hiihtolomasta on jo aikaa reilut kaksi kuukautta, mutta edelleen täällä arkistoissani pyörii kuvia ja tekstinpätkiä jotka täytyisi saada valmiiksi ja kuntoon. Töissä elämme vuoden kiireisintä kuukautta arviointeineen, palavereineen ja paperitöineen sekä muine keväisine stresseineen, joten tämä harrastuspuoli on jäänyt hyvin pitkälti taka-alalle.

Nyt vietän vapaata viikonloppua. Yritän kiriä tekemättömiä kotitöitä kiinni – samoin kuin kirjoittamattomia tekstejä. Suursiivouksen, ikkunoiden pesun ja pyykkivuoren keskeltä putkahdutan esille tämän maukkaan jälkkärin joka ei ole aivan sesongin mukainen. Aurinko paistaa ulkona (vielä toistaiseksi todella todella likaisten ikkunoiden takaa), mutta kuitenkin tämä jälkkäri on täynnä joulun makuja: omenaa, mausteita ja pähkinää. Joulu joka päivä! Ohje Glorian ruoka&viini –lehden numerosta 2/2013.

PS. Mitä tästä opin? Enpä tiennytkään että smetana vaahtoutuu!



4 annosta

omenat:
4 kiinteää omenaa
5 dl omenasiideriä
10 neilikkaa
10 maustepippuria
1 kanelitanko
0,5 tl muskottipähkinää

vaahto:
120 g smetanaa
2 rkl vaahterasiirappia
0,5 dl pistaasipähkinöitä

1. Mittaa siideri ja mausteet kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi
2. Kuori omenat. Poista niistä siemenkodat ja leikkaa omenat lohkoiksi. Laita omenapalat kattilaan. Lisää tarvittaessa siideriä (tai omenamehua tai vettä) niin että omenat peittyvät kauttaaltaan. Keitä 5 minuuttia. Kytke lämpö pois ja jätä omenat kattilaan lämpimälle levylle maustumaan puoleksi tunniksi
3. Vaahdota smetana sähkövatkaimella ja sekoita vaahterasiirappi vaahdon joukkoon 4. Kuori ja rouhi pistaasipähkinät
5. Kokoa annokset kulhoihin: nostele omenalohkot neljään kulhoon. Jaa vaahto niiden päälle. Ripottele pinnalle pistaasirouhe

Kaurarieska

Kaikki ovat varmasti tehneet perunamuusin jämästä rieskaa. Kaikki ovat varmaankin laittaneet kaurapuuron tähteet sämpylätaikinaan. Mutta kaurapuurosta tehtyä rieskaa en ole koskaan tullut ajatelleeksikaan kokeilla. Kunnes ystäväni suositteli sitä vaatimattomilla saatesanoilla ylenpalttisin äänenpainoin ”se on paljon parempaa kuin perunarieska”. No eihän mikään voi olla parempaa kuin perunarieska! Paitsi että lämmin kaurarieska on!! (Tätä varten kannattaa keittää puuro ihan asiakseen jos ei tähteeksi jäänyttä satu olemaan)



5 dl vettä
2,5 dl kaurahiutaleita
0,5 tl suolaa
2 kananmunaa
1 rkl rypsiöljyä
3 dl rouheisia sämpyläjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

1. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Lisää joukkoon kaurahiutaleet ja keitä pari minuuttia. Nosta kattila pois hellalta ja laita kansi päälle. Anna hautua noin vartti ja sekoita tasaiseksi puuroksi. Jäähdytä
2. Sekoita jäähtyneen puuron sekaan kananmunat ja öljy. Sekoita jauhojen sekaan leivinjauhe ja suola ja sekoita seos käsin puuron sekaan. Taikina saa jäädä löysäksi
3. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja painele se jauhotetuin käsin pellin kokoiseksi levyksi. Pistele haarukalla
4. Paista rieskaa 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Voitele kuuma rieska maidolla tai vedellä ja laita liinan alle jäähtymään hieman

Seitä Jamien tapaan

Kyllä se Oliverin poika Jamie vaan tietää miten mauton kala saadaan maistumaan aivan loistavalta! Kalan päälle tyrkätään simppeleitä aineksia sopivana kokonaisuutena, päälle hieman maukkaita murusia ja sitten vaan uuniin. Ja kyllä toimii! Arkinen seiti-fileekin sai aivan uuden tyylin näiden mausteiden myötä. Hyvä hyvä, taas uusi idea tavallisen edullisen kalan hyödyntämiseen!



2 annosta

300 g vaaleaa kalaa fileinä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

maustetahna:
10 aurinkokuivattua tomaattia
3 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
chiliä maun mukaan
1 iso valkosipulin kynsi raastettuna
0,5 sitruunan mehu
1 tl sitruunankuoriraastetta
kourallinen tuoreita basilikan lehtiä
1 rkl balsamiviinietikkaa
0,5 dl parmesaaniraastetta

muruseos:
muutama viipale vaaleaa leipää
4 anjovisfileetä
suolaa
mustapippuria
1 valkosipulin kynsi
n. 2 rkl oliiviöljyä

1. Lurauta uunivuoan pohjalle oliiviöljyä ja laita kalafileet vuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä fileitä 200 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia
2. Valmista tahna: laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja surauttele tasaiseksi mössöksi. Levitä seos kalafileiden päälle
3. Valmista muruseos: revi leipä viipaleet monitoimikoneen kulhoon. Kuori ja raasta valkosipulin kynsi sekaan. Lisää muut ainekset ja surauttele taas tasaiseksi seokseksi. Laita muruseos kalafileiden päälle
4. Kypsennä kalaa uunissa vielä kymmenisen minuuttia

Mausteinen lammaspiirakka

Nappasin ässältä joskus mukaani paketin karitsan jauhelihaa ja hautasin sen pakastimen uumeniin odottamaan inspiraatiota. Inspiraatio löytyikin Glorian ruoka&viini-lehteä (numero 2/2013) lukiessa: mausteinen lammaspiiras!

Toteutin piiraan hiihtolomaviikolla aikuisten kesken. Kompastuskivi tässä ohjeessa oli ras-el-hanout –mausteseos, jota kaapissani ei ole. Googlailin tovin ajatuksena korvata seos siihen kuuluvilla mausteilla. Parista lähteestä löysin tietoa kyseisestä mausteseoksesta ja totesin sen sisältävän aivan tolkuttoman määrän jos jonkinlaista maustetta. Monia niistä maustekaapistani löytyi kyllä, mutta ei todellakaan kaikkia! Päädyin maustamaan lampaanlihan muutamilla mausteilla jotka kävivät hyvin yhteen ja toivat ruokaan lämpimän täyteläistä makua. Mausteita en sen tarkemmin mitannut, ripsaus sitä ja toinen tätä. Lopputulos oli aivan ihana! Suolainen salaattijuusto, makea tomaatti ja täyteläisen mausteinen liha muodostivat suussa sulavan kokonaisuuden.



taikina:
200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl turkkilaista jogurttia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria

täyte:
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
nokare voita
400 g karitsan jauhelihaa
mustapippuria
inkivääriä
muskottipähkinää
paprikajauhetta
chilirouhetta
juustokuminaa
suolaa
2 rkl tomaattipyreetä
1 dl punaviiniä
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
100 g salaattijuustoa
rosmariinia

lisäksi:
1 kananmuna

1. Valmista taikina: sekoita jogurtti voihin. Lisää muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Peitä taikina kelmulla ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi
2. Valmista täyte: Kuori ja hienonna sipulit. Sulata voi pannulla ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää pannulle jauheliha ja ruskista se. Lisää mausteet ja tomaattipyree ja anna hautua viitisen minuuttia välillä sekoitellen. Lisää viini ja kirsikkatomaatit ja jätä kastike kiehumaan hiljalleen siihen saakka kunnes pohja on valmis
3. Voitele piirakkavuoka (halk. 28cm). Ota taikinasta ¼ syrjään ja kauli loppu taikina ohueksi levyksi joka yltää reilusti piirakkavuoan reunojen yli. Painele taikina vuokaan kauttaaltaan ja leikkaa ylimääräiset taikinat reunoilta pois. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia
4. Ota piirakkapohja uunista. Murustele salaattijuusto lammastäytteen sekaan ja kaada se piirakkapohjan päälle. Ripottele päälle hieman rosmariinia
5. Kauli odottamassa oleva taikina kapeaksi levyksi ja leikkaa se suikaleiksi taikinapyörällä. Asettele suikaleet ristikoksi piirakan päälle. Voitele kananmunalla ja paista vielä 20 minuuttia kunnes pinta saa kauniisti väriä

Hyydytetty juustokakku, perusohje

Tein esikoisen seitsenvuotissyntymäpäiville ihan tavallisen hyydytetyn kakun. Pikkuisen katsoin ainesten määriin vinkkiä parista ohjeesta mutta loppujen lopuksi toteutus oli omanlainen. Kakku hyytyi kivasti ja istuttiin kahvipöytään. Sanoin ääneen pöydässä että nämä ovat varmaan ensimmäiset synttärijuhlat pitkään aikaan kun ei tarvitse heilua kameran kanssa kuvaamassa tarjoiluja kun tarjolla ei ole mitään uutta tai ihmeellistä.

No olihan se nyt sitten kuitenkin vähän ihmeellistä. Se kakku. Kun kaikki komponentit oli onnistuneet. Monesti keksipohja on liian ohut ja liian kuiva. Eipä ollutkaan tällä kertaa (no ei todellakaan tuolla voimäärällä ole kuiva!). Monesti vaalea täytekerros on ihan liian littana. Eipä ollutkaan tällä kertaa – täytettä oli tarpeeksi, se oli rakenteeltaan kuohkea ja se maistui hyvältä! Päällyskerroksen kanssa ainoa miinus oli se, että tumma mehu samensi mansikan kaunista väriä, mutta maku ja määrä osui aivan kohdalleen.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen että tämä kakku täytyy nostaa esille. Niin monien kokeilujen jälkeen vihdoinkin THE ohje on löytynyt. Nämä on huippuhetkiä keittiössä! Tätä kakkua on helppo muutella. Pohjan voi tehdä kaurakekseistä, suklaakekseistä tai digestiveistä. Rahkakasi voi valita jonkun maustetun rahkan, samoin kuin tuorejuustoksi. Vaniljakastikkeen voi korvata löysällä kermavaahdolla jos vaniljan makua ei kakkuun halua. Rahka-juustoseoksen sekaan voi sekoittaa makuaineeksi hilloja, marmeladeja, appelsiininkuorta, kaakaota, tilkkasen kahvia tai suklaarouhetta. Kakun päällyskerroksen voi tehdä vaikkapa mustikoista tai säilykepersikoista. Tai päällyskerroksen voi korvata kokonaan vaikka tuoreilla marjoilla kesällä. Päällyskerroksen päälle voi vielä koristeeksi valuttaa sulatettua valko- tai tummaa suklaata kakun makumaailman mukaan.

Kuva ei ole kummoinen – koska kameran kanssa ei ollut tarpeellista heilua!



pohja:
250 g kaurakeksejä
100 g voita

täyte:
1 prk rahkaa
200 g tuorejuustoa
3 rkl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
3 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
6 liivatetta

päällyskerros:
pakasterasiallinen (n. 4dl) mansikkasurvosta
2 rkl sokeria
1 dl marjamehua
4 liivatetta

1. Laita täytteen liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen
2. Murustele keksit muruiksi. Sulata voi ja sekoita se keksinmurujen joukkoon. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja painele keksiseos vuoan pohjalle (halk. 23 cm)
3. Kuumenna noin desi vettä kiehuvaksi. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liuota ne kuumaan veteen. Jätä jäähtymään
4. Kaada vaniljakastike kulhoon. Laita toiseen kulhoon rahka ja tuorejuusto. Vatkaa vaniljakastike kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Vatkaa sen jälkeen tuorejuusto ja rahka notkeaksi seokseksi. Mausta seos sokerilla ja vaniljasokerilla. Vatkaa rahkaseoksen joukkoon myös liivatevesi. Kääntele vaniljakastikevaahto rahkaseoksen sekaan varovaisesti. Kaada täyte vuokaan ja jätä hyytymään kylmään vähintään muutamaksi tunniksi, mielellään yön yli
5. Laita päällyksen liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Kaada sulaneet mansikat kulhoon ja mittaa sekaan sokeri. Soseuta sauvasekoittimella. Kuumenna mehu kiehuvaksi. Purista liivatteista liika vesi pois ja liuota ne mehuun. Sekoita liivatemehu mansikkasoseen sekaan ja kaada seos vuokaan vaniljatäytteen päälle. Anna hyytyä muutama tunti kylmässä
6. Irrota vuoan reunat ja siirrä kakku tarjoiluvadille. Voit halutessasi koristella pinnan

Mausteinen possun ulkofilee ja paahdetut kasvikset

Tämän pääsiäisen juhlaruoka oli possua ja sitä syötiin sunnuntaina. Onneksi ruoka oli helppo laittaa, vähän kuorimista, rouheaa paloittelua ja uuni hoiti sitten loput. Nukuin sunnuntain vastaisena yönä kuumeisena 12 tuntia ja täydensin noita unia parin tunnin valvomisen jälkeen vielä reilun kahden tunnin aamupäiväunilla. Sen jälkeen siirryin sohvalle makailemaan. Makoilun lomassa pesin (siis pyykkikone pesi) pari koneellista lakanapyykkiä ja laitoin tämän ruuan.

Ruoka oli kuulemma hyvää (ainesosien perusteella ei todellakaan voi olla pahaa). Itse en maistanut juuri mitään sinä vähänä aikana jonka jaksoin pöydässä istua. Plussaa varsinkin kipeän kokin näkökulmasta on se, että koko ateria valmistui yhdellä kertaa samoilla mausteilla ja samalla uunipellillä. Lisäsin Chef Jonesin alkuperäisen ohjeen lisäksi pellille vielä perunalohkoja jolloin kokonainen topakka ateria oli valmis. Tosin herkullinen tämä kokonaisuus olisi ollut ilman perunoitakin.



1 kg possun ulkofileetä
oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
3-4 rosamunda-perunaa
2 punasipulia
2 keltasipulia
3 tomaattia

mausteseos:
1 rkl sinappijauhetta
2 tl kurkumaa
1 tl currya
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

1. Sekoita mausteseoksen mausteet sekaisin
2. Nosta liha leikkuulaudalle ja lorauta sen päälle oliiviöljyä. Kuori valkosipulin kynnet ja raasta ne lihan päälle. Kaada myös mausteseos lihan päälle ja hiero sitä tasaisesti lihan pintaan kauttaaltaan. Anna mausteita valua reilusti leikkuulaudalle
3. Ruskista liha kauttaaltaan kuumalla paistinpannulla ja nosta se sitten uunipellille leivinpaperin päälle. Laita lihaan paistomittari
4. Kuori sipulit ja leikkaa ne lohkoiksi. Pese perunat huolella ja leikkaa ne pitkittäin neljään osaan. Halkaise tomaatit puoliksi. Pyörittele kasvikset leikkuulaudalla mausteseoksessa ja nosta ne sitten uunipellille lihan ympärille. Rouhaise vielä hieman suolaa pinnalle
5. Kypsennä ruokaa ensin 200 asteessa puolisen tuntia ja sen jälkeen 150 asteessa kunnes paistomittari näyttää noin 70-75 astetta. Kypsennysaika on kaikkiaan noin 1,5 tuntia. Kääri liha folioon paistamisen jälkeen noin vartiksi ennen leikkaamista. Pidä kasvikset lämpiminä uunin jälkilämmössä

Rahkapiirakka

Pääsiäisen aika meni sairastaessa. Lieneekö ihan influenssa ollut kun niin sitkeästi piti kuumetta viisi päivää. Ja kuumeen kaverina tietenkin yskä, nuha, kurkkukipu, lihas- ja nivelkivut sekä mahtava päänsärky. Harvoin kuumetauti vetää oloni noin voimattomaksi, suurin osa päivistä meni maatessa kun ei yksinkertaisesti jaksanut olla pystyssä tai edes koneen ääressä istumassa. Pakolliset hommat sai tehtyä ajoittamalla särkylääkkeen oton sopivasti.

Koska äkillinen sairaus yllätti, niin johan Murphyn lakikin vaatii, että pääsiäiseen oli ennakkoon suunniteltu monenlaista kivaa tekemistä. Esikoisen syntymäpäiviä juhlittiin perjantaina - homma hoitui kyllä ihan mukavasti Ibumaxin voimin (ja meillä kaikilla oli niin mukava!). Lankalauantaina oli pöytä katettuna vanhempieni luona (Ibumaxin voimalla kävin syömässä lyhyen kaavan mukaan hieman savulohta, lammasta ja hirveä – vieläkin harmittaa kun ei ateriakunto ollut kohdillaan niiden herkkujen ääressä!). Pääsiäisen ajan ateriat kotiin oli myös mietitty viineineen ja jälkiruokineen ja tarvikkeet ostettu. Hieman typistetyt ateriat toteutin jollain tapaa – Ibumaxin voimalla luonnollisesti. Viinit jäivät kaappiin odottamaan aikoja parempia.

Maanantaina olo alkoi kohentua vähitellen ja sain tehtyä pojille lupaamani rahkapiirakan. Pullapohjaisen tietenkin! (Äitini oli kyllä tehnyt melkoisen hyvää muropohjaistakin piirakkaa, ohjeen voisin ottaa jos satut lukemaan tätä!) Äitini teki silloin ”vanhoina hyvinä pulla-aikoina” pullaa vähän väliä ja äidin tekemät pienet pullataikinapohjaiset rahkapiirakat olivat aivan ihania! Semmoinen elämys mielessäni aloin hommiin. Hyvää tuli tästäkin, mutta ei tietenkään samanveroista. Ei voi mitään, pullataikina ei ole ystäväni. (Ohje Yhteishyvästä 3/2013)



taikina:
3 dl maitoa
1 pussi kuivahiivaa
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
1 kananmuna
n. 9 dl vehnäjauhoja
75 g pehmeää voita

täyte:
3 dl omenasosetta
2 kananmunaa
500 g maitorahkaa
2 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
2 rkl sitruunamehua

voiteluun:
1 kananmuna

1. Lämmitä maito vähän reilusti kädenlämpöisesti. Vispaa sekaan hiiva, sokeri, suola ja kananmuna. Vispaa joukkoon jauhoja vähitellen. Kun taikina muuttuu raskaaksi vispata, jatka jauhojen lisäämistä käsin. Vaivaa lopuksi taikinaan pehmeä rasva. Kauli tai painele taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja kohota liinan alla n. 45 minuuttia
2. Painele kohonneen taikinan reunoja lusikalla hieman ylöspäin, jotta piirakkaan tulee kunnolliset laidat
3. Levitä pohjan päälle omenasose
4. Riko kananmunat kulhoon ja riko niiden rakenne haarukalla. Sekoita joukkoon muut ainekset ja kaada seos pohjan päälle
5. Voitele piirakan reunat kananmunalla. Kypsennä 200 asteessa noin 20 minuuttia

Kookosvanukas

Simppeli jälkkäri viime sunnuntailta. Löysin ohjeen Pirkasta, mutta lopputulos ei taas ollut ihan sinne päinkään. Alun perin jälkkäriin olisi tullut appelsiinia ja marmeladia, mutta tein niiden tilalle simppelin ”kastikkeen” mangohillosta. Tein, kuvasin ja syötiin. Vasta koneella kuvia katsoessani huomasin kuinka hyvin tämä jälkkäri sopisi pääsiäiseen kananmunamaisen ulkonäön puolesta. Se ON mangokastiketta, ei keltuainen!



6 annosta

400 ml kookosmaitoa
3 dl kevytmaitoa
3 rkl sokeria
4 rkl maissitärkkelysjauhoja
2 tl vaniljasokeria

kastike:
n. 3 rkl mangohilloa
n. 3 rkl kylmää vettä

1. Sekoita vanukkaan ainekset kylmänä kattilassa. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan huolella sekoittaen. Keittele hiljakseen pari minuuttia. Kaada kuuteen annosmaljaan tai lasiin ja jäähdytä jääkaappikylmäksi
2. Valmista mango”kastike”: vispaa hillon joukkoon vettä kunnes saat sopivan kastikemaisen koostumuksen. Jaa kastike vanukkaiden päälle

Pastaa ja paahdettua paprikaa

Paahdettu paprika. Unohdettu herkku. Hiihtolomaviikolla paahdoin paprikaa pitkästä aikaa salaattia varten ja paprikan makeus yllätti minut täysin. No pitihän sitä herkkua tietenkin saada lisää! Tein pastan jossa paahteinen paprikan maku on pääosassa. Maku oli hyvä – paprikainen. Hieman jäin kaipaamaan jotain särmää tähän kuitenkin. Ehkäpä ripsaus chiliä olisi tuonut tähän sitä kaivattua jotain. Ensi kerralla sitten. Ohje mukailtu Pioneer Womanin ohjeen pohjalta.



3-4 annosta

300 g pastaa
3 suippopaprikaa
0,5-1 dl pinjansiemeniä
2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
loraus oliiviöljyä
1 dl ranskankermaa
suolaa
mustapippuria

1. Pese ja halkaise paprikat pituussuunnassa. Poista siemenet ja vaaleat seinämät. Laita paprikat kuori ylöspäin uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda 200 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes kuoret alkavat saada väriä. Nosta kuumat paprikat pakastepussiin, sulje pussi ja anna paprikoiden jäähtyä haaleiksi. Irrota paprikoiden kuori sormin
2. Laita pastavesi kiehumaan ja keitä sitten pasta pakkauksen ohjeen mukaan
3. Paahda pinjansiemenet kuivalla kuumalla paistinpannulla kunnes ne alkavat tuoksua ja saada hieman väriä
4. Soseuta kuoritut paprikat monitoimikoneessa pinjansiementen kanssa
5. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet ja sipuli. Kuullota ne pannulla öljyssä pehmeiksi
6. Lisää pannulle paprikasose ja ranskankerma. Kuumenna ja mausta suolalla ja pippurilla.
7. Sekoita kastike kypsän valutetun pastan sekaan. Raasta tai vuole annoksen päälle parmesaania

Päärynäinen broileripasta

Mutkatonta ja helppoa arkiruokaa joka syntyy käden käänteessä. Tämä ei näytä millekään, varsinkaan kuvassa joka on otettu maha muristen ja lapset ruokaa ympärillä vinkuen. Eli pannu pöydälle ja räps. Valotuksen korjaus ja räps. Valkotasapainon korjaus ja räps. Kuvankäsittelyllä vielä yläkulman varjo rajaamalla pois. Valmis.

Karmeasta kuvasta huolimatta ruoka maistui hyvältä. Kermaiselta ja juustoiselta ja päärynän hennolta makeudelta. Seuraavalla kerralla aurajuustoa vielä sekaan päärynän kaveriksi niin makumaailma on vielä astetta syvempi. Ja hienostuneisuutta arkeen saisi helposti paahdetuilla pähkinöillä tai pinjansiemenillä.

Mutta tällä kertaa syötiin lasten kanssa. Täysjyväkierrepastan kera. Arkena.



3-4 annosta

300 g broilerin suikaleita
luraus rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
1 sipuli
1 päärynä
1 dl vettä
pieni luraus kanafondia
2 dl kuohukermaa
1 dl mozzarellaraastetta

1. Kuumenna öljy pannulla ja ruskista broilerin suikaleet kauttaaltaan. Mausta ne suolalla, pippurilla ja paprikajauheella
2. Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja paloittele päärynä. Lisää sipulisilppu ja päärynäkuutiot pannulle ja kuullota viitisen minuuttia
3. Kaada pannulle vesi, fondi ja kerma ja keittele kymmenisen minuuttia
4. Lisää lopuksi juustoraaste ja sekoittele kunnes se sulaa
5. Tarjoa pastan kera

Mustikkainen vodka-tonic

Ei lomaa ilman drinkkiä! Oikeasti, en ole ollenkaan drinkki-ihminen eli ihan perusdrinkitkään eivät ole minulle tuttuja. Menneellä hiihtolomalla täytyi kuitenkin huolehtia myös after-ski osuudesta ja vodka-tonicista tuli heti oitis miun suosikki. Ensimmäinen hörppy yllätti happamuudellaan vaikka unohdin ohjeessa mainitun sitruunan lasista kokonaan, mutta happamien makujen ystävänä drinkki maistui kuitenkin yllätyksen jälkeen todella hyvältä. Mustikkainen maku tuli hennosti esille vasta myöhemmin marjojen sulaessa ja mehun sekoittuessa juomaan. Ohje Glorian ruoka&viini –lehden numerosta 2/2013.



1 annos

2-3 jääpalaa
1 rkl jäisiä mustikoita
4 cl vodkaa
2 dl tonicia
1 sitruunaviipale

1. Laita jäät ja mustikat lasiin
2. Lisää muut aineet ja sekoita lusikalla. Lisää lopuksi lasiin sitruunaviipale

Makaroonisalaatti

Pioneer Woman toi paljon hyvää vastikään olleelle hiihtolomaviikolleni. Yksi herkku oli tämä makaroonisalaatti, joka Ree itse oli otsikoinut parhaaksi ikinä. Ja kyllä, se oli todella hyvää! Pari juttua vaan… Sitä ihanan makeaa paahdettua paprikaa olisi saanut kyllä olla enemmän taittamaan salaatin happamia makuja. Ja majoneesin teon suhteen olisi pitänyt uskoa omaa ennakkoajatusta.

Olen nimittäin vastikään siirtynyt käyttämään kylmäpuristettua rypsiöljyä tavallisen sijaan. Mietin että noinkohan majoneesista tulee hyvää noin voimakkaanmakuisella öljyllä. Hiljensin epäilyni tuumaamalla että rypsi on rypsi, ei oliivi ja surauttelin kylmäpuristetun majoneesin. Ei hyvä!! Lopputulos oli kauniin keltainen, mutta maku oli happaman karvas ja se sävy tuli läpi koko salaattiin. Periaatteessa siis hyvä salaatti, majoneesin valmistus vaan ei tällä kertaa mennyt ihan putkeen. Mutta oppia ikä kaikki: älä tee majoneesia kylmäpuristetusta rypsiöljystä tai oliiviöljystä tai mistään muustakaan voimakkaasta öljystä. Käytä halpaa ja neutraalin makuista ihan tavallista rypsi- tai auringonkukkaöljyä.

Mutta tee kuitenkin tätä salaattia!



n. 6 annosta

2 suippopaprikaa
300 g pikamakaroneja (siks kun ne on niin mukavan pieniä)
1 annos (1 dl) majoneesia (tein ilman sinappia)
0,25 dl maitoa
0,5 rkl punaviinietikkaa
1 tl ruokokidesokeria
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 dl kalamataoliiveja
1 suolakurkku
1 shalot-sipuli

1. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Huuhdo ja laita kuori ylöspäin uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda paprikoita 200 asteessa noin vartti kunnes kuoret alkavat saada väriä. Laita paprikat suljettuun pakastepussiin jäähtymään noin puoleksi tuntia. Irrota kuoret sormin ja paloittele paprika pieniksi paloiksi
2. Keitä makaronit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja huuhtele kylmällä vedellä
3. Valmista majoneesi yllä olevan linkin takana olevan ohjeen mukaan. Ohenna valmis majoneesi maidolla ja vispaa tasaiseksi. Mausta punaviinietikalla, sokerilla, suolalla ja pippurilla. Sekoita kastike makaroonien sekaan
4. Hienonna oliivit ja suolakurkku pieniksi paloiksi. Kuori shalot-sipuli ja hienonna sekin aivan hienoksi. Sekoita kaikki kasvikset makaroonien sekaan
5. Anna salaatin maustua viileässä ennen tarjoamista

Papupihvit

Kummallinen papuhimo iski päivänä eräänä. Otin papupussin pakastimesta sulamaan tarkoituksenani tehdä siitä jotain tahnan tyyppistä näkkäreiden päälle laitettavaksi. Tarkemmin miettiessäni tulin siihen tulokseen että pavut tarvitsevat mausteita ja mausteinen paputahna ei ehkä kuitenkaan ole rukiiselle näkkärille paras päällystevaihtoehto.

Kirjanmerkkipalkki auki ja eikun selailemaan. Luonnollisestikin ohje löytyi Chocochilistä – varmin paikka löytää herkullisia kasvisruokaohjeita (käy tutustumassa jos blogi ei ole vielä tuttu!). Tuon ohjeen ja oman ruokakaapin sisällön pohjalta valmistin näitä herkullisia papupihvejä. Pihvien rakenne meni ehkä hieman kuivaksi, pari ruokalusikallista jogurttia tai kermaviiliä voisi tehdä hyvää taikinan rakenteelle. Mutta herkullisia näinkin! Lisukkeena söin chilillä ja valkosipulilla maustettuja nuudeleita.



1 peruna
1 valkosipulin kynsi
200 g keitettyjä valkoisia papuja
1 shalotsipuli
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl sweet chili –kastiketta
1 dl kaurahiutaleita
1 rkl korppujauhoja
1 rkl perunajauhoja
1 tl paprikajauhetta
1 tl jauhettua korianteria
0,5 tl chilijauhetta
1 tl suolaa

1. Kuori ja raasta raaka peruna hienoksi raasteeksi. Kuori ja raasta valkosipulin kynsi ja sekoita se perunan sekaan
2. Muussaa pavut haarukalla mössöksi ja sekoita mössö perunaraasteen sekaan. Hienonna sipuli aivan hienoksi ja sekoita sekin kasvismassaan.
3. Lisää loput aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan turvota vartin verran
4. Muotoile taikinasta pihvejä tai pyöryköitä ja paista ne runsaassa rasvassa pannulla

Blinit

Blinit ovat minulle aivan uusi juttu. Bliniviikot tulevat ja menevät joka kevättalvi, enkä ole koskaan tullut maistelleeksi kyseisiä herkkuja. Blinien herkullisuutta ylistävät monet, itse en ennakkoon ajatellut niiden olevan lettuja kummempia. Mutta olinpahan taas kerran väärässä!

Tein blinini (muistaakseni) Pirkasta otetun ohjeen mukaan. Heti taikinan tekemisen vaiheessa totesin blinien todellakin olevan jotain muuta kuin letut. Hiivaa ja hapatettua taikinaa! Ja valkuaisvaahtoa! Paistaminenkin oli erilaista kirkastetun voin myötä. Blinit paistetaan perinteisesti valurautapannulla, mutta hyvin kohosivat ja saivat rapean pinnan myös teflonisella pikkulettupannulla. Voissa se paiston salaisuus varmaankin piilee.

Perinteiset blinien täytteet ovat smetana, punasipuli ja mäti. Hieman samoilla linjoilla menin minäkin. Mädin vaihdoin graavilohisuikaleisiin – ihan taloudellisista syistä. Smetanan vaihdoin ranskankermaan – ihan maun vuoksi. Punasipuli marinoin – maun vuoksi sekin. Lisäksi vielä paistoin voissa suppilovahveroita – muistelen jossain törmänneeni myös sienitäytteeseen blinien yhteydessä. Pyhäinhäväistys tai ei niin nämä täytteet upposivat meidän suuhun loistavasti.

Ja se on nyt todettu: blinit ovat blinejä, eivät lettuja.



n. 28 kpl

2,5 dl kevytmaitoa
10 g hiivaa
1 dl kermaviiliä
2 dl tattarijauhoja
0,5 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
0,25 tl suolaa
100 g voita

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Lisää kermaviili ja jauhot. Jätä happanemaan huoneenlämpöön vähintään 2 tunniksi tai jääkaappiin yön ajaksi
2. Erottele keltuainen ja valkuainen. Sekoita keltuainen ja suola taikinaan. Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja kääntele se taikinaan
3. Sulata voi kattilassa ja anna sen seisoa hetki että hera valuu pohjalle ja kirkas voi jää pintaan.
4. Paista blinit pikkulettupannulla miedolla lämmöllä käyttäen paistamisessa kirkastettua voita
5. Pidä lämpimänä esim. 100 asteisessa uunissa tarjoamiseen saakka

Omena-sipuli-kasler

Kasleria oon tehny monellakin tyylillä ja taas pääsi yks ohje kokeiluun. Tätä syötiin riisin kanssa, mutta melkeinpä pastaa suosittelisin. Sopii paremmin tähän hieman makeaan soosiin. Ruoka on tehty ihanan Pioneer Womanin ohjeen pohjalta joskus aikaa sitten. Muistini mukaan tein tämän näin…



possun kaslerpala, n. 800g
suolaa ja pippuria
öljyä ja nokare voita
3 omenaa
2 sipulia
2 dl omenatäysmehua tai siideriä
2 dl vettä
1 lihaliemikuutio
2 laakerinlehteä

1. Ruskista kasler voin ja öljyn seoksessa padassa. Mausta pinta reilusti suolalla ja pippurilla
2. Kuori ja lohko omenat ja kuori ja viipaloi sipulit. Lisää ne pataan lihapalan ympärille
3. Lisää pataan omenamehu ja lihaliemi. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää pataan laakerinlehdet
4. Kypsennä 150 asteessa kolmisen tuntia (tai vaikka pidempäänkin) kunnes liha on kypsää ja pehmeää
5. Ota pata pois uunista. Nosta liha pois padasta ja revi se paloiksi. Jätä odottamaan
6. Keitä lientä kasaan liedellä kunnes koostumus on sopiva. Lisää liha sekaan ja kuumenna
7. Tarjoa keitetyn pastan tai riisin kera

Valkosipulinen raejuustolevite

Näkkäreiden päälle hieman jotain muuta kun tavanomaista margariinia ja juustoa. Tulikin ihanan valkosipulinen lopputulos, joka kävi oikein hyvin yhteen täyteläisen voimakkaan rukiisen näkkärin kanssa. Kesällä sitten tuoreiden yrttien kera maku on vielä hieman parempi! Ohje on muistini mukaan sattunut silmään Maku-lehdestä.



100 g oivariinia tai voita
100 g raejuustoa
1 valkosipulin kynsi

Sekoita huoneenlämpöinen rasva ja raejuusto sekaisin. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se rasvan sekaan. Sekoita hyvin ja anna maustua viileässä hetkinen ennen tarjoamista. Voit lisätä levitteeseen myös tuoreita yrttejä maun mukaan.

Olutnäkkärit

Näkkärin tekemistä olen kokeillut aikaisemminkin. Lopputulos oli hyvän makuinen, mutta rakenteeltaan enemmänkin rieska. Uusi yritys Maku-lehdessä (6/2011) olleen ohjeen pohjalta ja jälleen tällä kertaa lopputulos oli hyvän makuinen, mutta rieskan tyylinen. Pikkuisen sitkeämpi ja reunalta hiukan rapeampi.

Pitäisikö kaulita siis vielä ohuemmaksi? Pitäisikö paistaa pidempään? Pitäisikö näkkäreitä kuivattaa vielä paiston jälkeen? Ohjeessa puhuttiin että näkkäreiden pitää kuivahtaa paiston jälkeen – miten pitkä on kuivahtamisaika? Vai johtuuko tämä nyt ihan vaan siitä että miulle ei ole näkkärikaulinta – sitä jokaisen kotikokin perusvempainta?!?

Joka tapauksessa, teen tätä kyllä toistekin. Oli todella hyvää sekä omaan että poikien suuhun. (Enkä tarvitse näkkärikaulinta koska minulla on neljävee joka tykkäsi tökitellä näkkäreihin kuoppia marsipaanin muotoilupuikolla.)



16 kpl

2 dl ruisolutta
10 g voita sulatettuna
1 tl hunajaa
0,5 tl suolaa
0,5 dl kolmen viljan leseitä
2 dl ruisjauhoja
2,5 dl täysjyvävehnäjauhoja

1. Sekoita olueen voi, hunaja ja suola vispaten
2. Vispaa taikinaan ensin leseet ja sitten ruisjauhot
3. Vaihda vispilän tilalle käsi ja sekoita taikinaan täysjyvävehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi taikinaksi
4. Leivo taikinasta pötkylä ja jaa se kahdeksaan osaan. Kauli jokainen pala noin uunipellin pituiseksi kapeahkoksi levyksi. Viimeistele pinta näkkärikaulimella (tai jollain muulla keinolla) ja leikkaa levyt puoliksi jotta saat 16 pienempää viipaletta
5. Paista 200 asteessa 8 minuuttia. Anna näkkäreiden kuivahtaa ennen tarjoamista

Perunakeitto

Ei voi olla hyvää!! Ei vaan voi! Keitto jossa on perunaa ja porkkanaa. Been there, done that and bored with it!! Joku juttu siltikin sai minut kokeilemaan tätä Pioneer Womanin ohjetta (jälleen kerran hieman omaan tyyliin sopivammin) ja kylläpä vaan kannatti! Sovitaan että se oli kohtalon johdatus. Aivan ihana kevättalven soppa. Pitkän aurinkoisen hiihtolenkin ja suihkun jälkeen tein itselleni drinkin ja sitten tein sopan. Ja söin. Ja katsoin Housea. Ja olin niiiiiin lomalla!



3 annosta

4 viipaletta pekonia
(luraus rypsiöljyä)
1 sipuli
2 porkkanaa
4 perunaa
suolaa
pippuria
1 tl persiljaa
0,5 tl chilirouhetta
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä
1 kanaliemikuutio
1 dl kuohukermaa
1 dl rasvaista juustoraastetta (esim. gouda tai cheddar)

1. Paloittele pekoniviipaleet pienemmiksi paloiksi ja paista ne kattilassa rapeiksi. Nosta palaset syrjään odottamaan
2. Kuori ja hienonna sipuli ja kuori ja paloittele porkkanat. Laita kasvikset kattilaan pekonin rasvaan kuullottumaan. Lisää tarvittaessa öljyä
3. Kuori ja paloittele perunat ja lisää nekin kattilaan. Kuullota muutama minuutti
4. Ripottele kasvisten päälle jauhot ja mausteet. Sekoita hyvin ja lisää vesi ja kanaliemikuutio. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele vartin verran kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja kypsiä. Survo kasviksia hieman mössöksi perunasurvimella (keittoon saa jäädä rouheutta!). Voit halutessasi myös soseuttaa keiton osittain tai kokonaan sauvasekoittimella tai blenderillä
5. Lisää kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Tarjoa keitto pekonimurujen ja juustoraasteen kera

Sienikeikaukset

Hiihtoloma tuli eteen taas aivan varkain. En oikein ehtinyt vielä lomaa odottaakaan. Totta kai loma on kuitenkin aina tervetullut, tekemistä varmasti löytyy! Ja suunnitelmat olivatkin selvät: maksimaalinen määrä hiihtoa ja kokkailua. Eipä sitä muuta tarvitsekaan.

Hiihtäminen oli hieman hankalaa jo ensimmäisenä lomapäivänä. Pakkasmittari näytti aamulla -20 astetta ja lämpötilan laskemista tuli vahdittua aamusta lähtien. Onneksi sää lauhtui kymmenen asteen pintaan ja iltapäivästä ladulle pääsi. Lenkillä oli ongelmia sekä pidon että luiston kanssa jonka lisäksi kiusana ladulla oli melko paljon roskia. Näyttää siltä että hiihtokausi alkaa pikkuhiljaa tulla päätökseensä. Mutta jospa sitä vielä muutaman kilometrin…

Hiihtolenkin aiheuttaman hermojen kiristyksen laannuttua saunan lauteilla kaadoin itselleni lasin valkoviiniä ja tein iltapalaksi sienikeikauksia. Ohje sattui silmääni uusimmasta Glorian ruoka&viini –lehdestä ja meni testiin ihan saman tien, tosin hieman mukaillen jälleen kerran. Kaikki ei tälläkään saralla mennyt ihan putkeen. Paistoaika oli ehkä uunilleni hieman liian pitkä ja juusto otti melko napakasti kiinni vuoan reunoihin. Keikaukset eivät tulleet kopsauttamalla vuoasta vaan vaativat hieman järeämpiä otteita. Ehkäpä muffinssipellin kolojen vuoraaminen leivinpaperilla olisi ollut hyvä idea, tai sitten silikonisten muffinssivuokien käyttäminen. Mutta joka tapauksessa keikaukset olivat ihania!



12 kpl

300 g voitaikinaa
4 kourallista kuivattuja suppiksia
nokare voita
suolaa
mustapippuria
0,5 tl timjamia
3 tomaattia
1,5 dl mozzarellaraastetta
1 kananmuna
parmesaania

1. Nosta taikina sulamaan hyvissä ajoin ennen leipomista
2. Laita sienet pehmenemään lämpimään veteen noin vartiksi. Puristele liika vesi pois ja hienonna sienet. Sulata voi pannulla ja paista sieniä hetki. Mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla.
3. Viipaloi tomaatit
4. Voitele muffinssipellin kolot (tai käytä leivinpaperia). Jaa sienet kolojen pohjille. Laita päälle juustoraastetta ja tomaattiviipale
5. Kauli taikina ohueksi levyksi ja ota siitä muffinssipellin koloon sopivalla muotilla tai lasilla pyöreitä paloja. Laita palaset koloihin ja voitele kananmunalla
6. Paista keikauksia 200 asteessa 20-25 minuuttia.
7. Anna keikausten jäähtyä hetki ja kopsauta (tai kaivele veitsellä) ne pois vuoasta. Vuole päälle parmesaanilastuja ja tarjoa lämpiminä.

Kahvitosca

Sittarin viikkomainoslehdestä osui silmään vinkki kahvitoscasta. Ajatus oli niin herkullinen että sehän piti toteuttaa heti seuraavana viikonloppuna iltaherkkuna vaniljajäätelön kanssa. Perustoscan ohjeen kaivelin Aura Liimataisen kirjasta ja muutin sen kahviversioksi korvaamalla ohjeessa olleen maidon kahvilla. Ihana ja nopsa herkku aikuiseen makuun! Kahvilikööritilkkanen voisi antaa tähän vielä kiva lisäsäväyksen.



4 annosta

75 g voita
1 dl ruokokidesokeria
2 rkl vehnäjauhoja
0,75 dl kahvia
100 g mantelilastuja

Sulata voi pannulla ja lisää voisulan sekaan muut ainekset. Keittele parisen minuuttia kunnes seos sopivasti sakenee. Tarjoa heti vaniljajäätelön kera.