Porkkana-oliiviöljykakku

Taannoin menneenä syksynä koin hienon hetken töissä! Kiireisen päivän keskellä piipahdin kahvihuoneessa ja ihan ääneen siellä mietiskelin että jäisinköhän istumaan tauolle vai ottaisinko kahvin vaan mukaan töiden ääreen että saisin työsumaa vähän purettua. Työkaveri suostutteli sitten istumaan alas, houkuttimena toimi hänen tyttärensä synttäreiltä jäänyt pieni pala porkkanakakkua, jonka hän sanoi jakavansa minun ja toisen työkaverini kanssa joka paikalle onnekkaasti sattui.

Ja niin siinä keskellä väsymystä ja kiirettä (lieneekö ollut ihan perjantai-iltapäivä) saimme maistella palat ihanuutta!! Mehevän kosteaa porkkanakakkua (jota ei oltu kostutettu millään) ja päällä paksu kerros täyteläistä kuorrutetta joka ei ollut liian juustoinen (no ei varmaan kun on voilla lantrattu!). Ja nyt se on tässä! Täydellinen porkkanakakku!



2,5 dl oliiviöljyä
4 kananmunaa
4 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
1 tl merisuolaa
2 dl pähkinä- tai mantelirouhetta
500 g porkkanaraastetta

kuorrute:
100 g huoneenlämpöistä voita
1 vaniljatangon siemenet TAI vaniljarouhetta myllystä TAI 1 tl vaniljauutetta
200 g mascarponejuustoa
3,5 dl tomusokeria
(pähkinä- tai mantelirouhetta)

1. Vuoraa irtopohjavuoka (halk. 24 cm) leivinpaperilla. Voitele reunat ja jauhota korppujauholla
2. Riko kananmuna kulhoon ja vatkaa ne kevyesti. Mittaa joukkoon oliiviöljy ja sokeri ja sekoita voimakkaasti tasaiseksi seokseksi
3. Mittaa toiseen kulhoon jauhot, leivinjauhe ja sooda. Sekoita ja tee keskelle kuoppa. Kaada munaseos kuoppaan ja sekoita tasaiseksi
4. Sekoita taikinaan mantelirouhe ja porkkanaraaste. Kaada tasaiseksi sekoitettu taikina vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa 1h. Anna kakun jäähtyä vuoassaan ennen kumoamista
5. Sekoita voi, vanilja ja mascarpone sähkövatkaimella. Siivilöi tomusokeri sekaan vähitellen ja sekoita pehmeäksi. Levitä kuorrute kakun päälle. Koristele halutessasi pähkinä- tai mantelirouheella

 

(EDIT: 4.1.2026) Tein esikoisen valmistujaiskahveille makeaksi tarjottavaksi porkkanakakun, josta riittää helposti isommallekin porukalle. Kakku toimii myös koristeltuna kivasti! Tein kuorrutetta hieman suuremman annoksen, jolloin siitä riitti myös pursotuksiin. Lisäkoristusta kakulle laitoin mantelirouheesta ja valmiista sokerikukista ja koristerakeista.

Marjainen juustokakkupiirakka

Näiden herkkupalojen kuvia vilahteli facebookissa taannoin vähän väliä Kun Yhteishyvän ruokalehdessä tuli vastaan ohje niin pitihän se tietenkin testata. Oikeastaan otin ohjeen talteen ajatuksena testata ”joskus”, mutta esikoinen alkoi himoitsemaan piirakkaa siinä määrin että testaaminen täytyi tehdä pikimmiten!

No tämä juttuhan meni nyt sitten jotenkin kieroon. Lueskelin ohjetta ja mietin, että mikähän vuoka kaapissani mahdollisesti olisi sopivan kokoinen ohjeelle. Sain huippuidean, että teen piirakan pyöreään piirakkavuokaan, pienennän ohjetta vaan hieman. Seuraava huippuidea oli, että teenkin piirakan irtopohjavuokaan jolloin saan paksumman kerroksen täytettä. Tuumasta toimeen ja piirakka uuniin. Paiston kanssa meni säätämiseksi: eihän ohuelle piirakalle ohjeistettu paistoaika riittänyt paksummalle leivonnaiselle mitenkään. Keskimmäinen kerros oli hyvinkin tutiseva siinä vaiheessa kun oli aika lisätä päällimmäinen kerros. Ajattelin, että paistelen sitten hieman pidempään. No ihan hyvä ajatus, mutta pinta sai sitten liikaa väriä eikä jäänyt kauniin samettiseksi niin kuin olisi kuulunut.

Piirakasta tuli hyvän makuinen, hieman imelä tosin (alla olevassa ohjeessa sokerin määrää on hieman vähennetty alkuperäisestä). Heräsi vaan kysymys, että onkos tämä nyt enää mikään juustokakkupiirakka, eikös tämä nyt ole ihan vaan tavallinen juustokakku jossa on mustikoita seassa.

No, tulipahan tehtyä. Eikä jäänyt kalorivajetta tällekään päivälle!



pohja:
250 g digestivekeksejä
120 g voita

täyte 1:
400 g maustamaton tuorejuustoa
3 kananmunaa
1 dl sokeria
200 g pakastemustikoita
1 rkl perunajauhoja

täyte 2:
200 g ranskankermaa
0,75 dl tomusokeria
1,5 tl vaniljasokeria

1. Murenna keksit monitoimikoneessa. Sulata voi ja sekoita se keksimurujen sekaan. Painele muruseos irtopohjavuoan (halk 23 cm) tai pienen leivinpaperilla vuoratun pienen uunivuoan pohjalle. Esikypsennä pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia ja laske uunin lämpö 175 asteeseen
2. Valmista täyte 1: vatkaa kulhossa tuorejuusto, munat ja sokeri ja kaada seos murupohjan päälle.
3. Sekoita perunajauhot kohmeisten mustikoiden joukkoon ja ripottele mustikat juustotäytteen päälle. Paista uunin keskitasolla n. 45 minuuttia (matalassa uunivuossa paistoaika 30 minuuttia)
4. Ota piirakka pois uunista ja anna sen jäähtyä viitisen minuuttia. Valmista täyte 2 sekoittamalla ainekset kulhossa tasaiseksi seokseksi. Kaada seos mustikoiden päälle ja jatka paistamista kymmenisen minuuttia kunnes pintakerros on kunnolla jähmettynyt.
5. Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista

Omena-kookosmuffinssit

Lokakuun viimeinen viikonloppu. Kesäaika on muisto vaan, syksyn pimeys on täällä ja nyt aletaan odotella lunta joka päättäisi tämän harmaan kauden (ja päästäisi ihmiset laduille!!). Linnuille on laitettu talipallot oksalle ja siemenet lintulaudalle ja ensimmäisiä tinttejä ja tikkaa on ihasteltu ikkunasta. Pimeyteen sytytellään valoja – joku tunnelman vuoksi, joku muistoksi menneille ajoille ja ihmisille. Pyhäinpäivä. Vai halloween? Rauha ja rakkaus, vai kauheudet ja pelottelu?

Kukin tyylillään! Meidän perheessä pyhäinpäivän aamu valkeni hiljaisuudessa. Esikoinen oli tätinsä perheen kanssa mökkeilemässä ja kuopus fiilisteli rauhaisissa tunnelmissa lastenohjelmien parissa kun heräsin (ajatteli kuulemma antaa äidin nyt nukkua rauhassa). Aamupalan jälkeen oli aika nautiskella keittiössä ja kohta uunista nostettiin iso kasa höyryäviä muffinsseja ja mietiskelin että mihinkähän mahaan nämä meinattiin syödä. Pikaisesti kelasin päässäni kyläilypaikkoja ja nyt olikin sitten sopiva aika käydä rotinoilla miehen serkun luona. Okei, vähän ollaan myöhässä kun perheen nuorimmainen jo sujuvasti ryömii ja osaa vaatia kahvipöydässä osansa, mutta onneksi paikalla oli myös aivan pieni koiravauva. Tuplarotinat siis. Maistui. (Ja tiedetään mitä tarjotaan parin viikon päästä kuopuksen synttäreillä!)



n. 12 kpl

175 g voita
2 dl fariinisokeria
3 kananmunaa
4 dl omenaraastetta (n. 4 pientä omenaa)
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 dl piimää

kuorrutus:
2 dl kuohukermaa
100 g valkosuklaata
100 g maustamatonta tuorejuustoa

koristeluun:
puolisen desiä pisaasipähkinöitä tms.

1. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen samalla voimakkaasti vatkaten. Sekoita joukkoon omenaraaste
2. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja sekoita ne taikinaan. Vältä voimakasta sekoittamista jotta taikina ei sitkisty
3. Sekoita taikinaan lopuksi piimä
4. Jaa taikina muffinssivuokiin tai voideltuihin muffinssipellin koloihin. Paista 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Jäähdytä.
5. Valmista kuorrute. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sulata suklaa vesihauteessa tai varovaisesti mikrossa. Sekoita kolmannes kermavaahdosta valkosuklaan joukkoon pieninä nokareina. Lisää sitten seokseen tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi. Kääntele lopuksi joukkoon loppu kermavaahto.
6. Pursota tai levitä kuorrute muffinssien päälle ja koristele halutessasi esim. rouhituilla pistaaseilla

Vatruskat

Vatruskat ovat karjalainen perinneherkku, joka on melkeinpä mennyt minulta ohi. Mummoloissa ja lapsuuden kodissanikin syötiin karjalanpiirakoita, sultsinoita, kukkosia ja lanttukukkoa, mutta vatruskoita en muista noilla reissuilla syöneeni – Äiskä voi taas oikaista jos jostain syystä vatruskat ovat minulta jääneet unholaan. Jostain makumuisto kuitenkin on mukaan tarttunut, ehkä kesätyövuosilta Marttakahviosta, ehkä jostain juhlista joskus.

Niin tai näin, tiesin kuitenkin että vatruska on hyvää! Töissä oli joskus välipalalla tarjolla vatruskoita – ihan hyviä nekin lämmitettyinä ja kananmunasiivuilla päällystettyinä. Ei tainnut oikein maistua kenellekään, kun ei niitä sen koommin ole tainnut ollakaan. Itse saksin joskus vatruskaohjeen talteen tarkoituksenani siirtää näitä perinteisiä makuja myös lasteni makumuistojen osaksi. Hyvin on ohje tallessa rasiassa pysynytkin! Työläältä on tuntunut aloittaa leipoa jotain perinteistä ilman kunnollista omakohtaista kokemusta tuotteesta.

Ja sitten kuin tilauksesta maaliskuussa oma marttayhdistys kokoontuikin viettämään iltaa vatruskojen teon merkeissä. Perunat oli keitetty valmiiksi, samoin riisitäyte oli ennakkoon tehty. Päästiin siis suoraan taikinan tekoon. Ohjeita ja taikinoita on erilaisia. Monet ohjeet neuvovat leipomaan taikinasta tangon, leikkaamaan sen paloiksi, muotoilemaan palasta palleron joka taputellaan tai kaulitaan ohueksi. Meidän marttayhdistyksen ”vatruskamestari” oheisti meidät tekemään löysän taikinan ja leipomaan vatruskat yksitellen jauhotetuissa käsissä, jolloin niistä tulee oikein kosteita ja meheviä.

Ei se nyt ihan kädenkäänteessä käynyt ja melkoisen hauskaakin oli kun röppötaikinaa yritettiin saada tottelemaan ja monennäköisiä luomuksia pelillä viimein pötkötti. Mutta kyllä me jotain oikein tehtiin, kun joku Marttojen työntekijä kävi touhujamme keittiössä kurkkaamassa ja heti tunnisti että vatruskoita ollaan tekemässä! Marttojen keittiöllä saimme paistaa vatruskat kiertoilmauunissa pikapikaa ja tuoreet lämpöiset voideltiin voisulalla. Iltateepöytään katettiin vielä lisää oikeaa voita. Tämän herkun kanssa ei haittaa jos vaikka vähän sulaa voita sormien välistä valuukin. Eikä tuo munavoikaan olisi huono valinta ollenkaan! Ihania!! Nyt täytyisi taas vain tormistautua ja tehdä näitä kotonakin. Aivan varmasti pojatkin tykkäisivät!



taikina:
1 kg perunoita (jauhoinen laatu)
2 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
2 tl suolaa

täyte:
3 dl puuroriisiä
8 dl vettä
1 tl suolaa
25 g voita

1. Kuori perunat ja laita ne kiehumaan
2. Kuumenna vesi ja lisää sekaan suola ja riisi. Kypsennä kunnes kaikki vesi on imeytynyt riisiin. Sekoita joukkoon voi. Jätä jäähtymään
3. Kaada kypsistä perunoista vesi pois ja muussaa ne maidon kanssa. Jätä seos jäähtymään
4. Lisää jäähtyneeseen perunaseokseen munat, jauhot ja suola ja sekoita tasaiseksi röppöiseksi taikinaksi
5. Ota jauhotetuilla käsillä palanen taikinaa ja taputtele se käsissä soikeaksi levyksi. Käytä reilusti jauhoja. Annostele levyn keskelle riisiä. Paina taikinalevyn reunat vastakkain ja sulje ne huolella yhteen. Laita valmis vatruska uunipellille leivinpaperin päälle
6. Paista vatruskoita 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pinta saa kauniisti väriä
7. Voitele voisulalla ja nauti!

Omena-inkiväärikakku

Keskellä syksyn kiireitäkin toisinaan leivotuttaa! Silloin tehdään lasten kanssa jotain nopeaa ja vaivatonta. Ja vaivaamatonta. Sellaista että pojat pystyvät tekemään melkein kaiken itse ja minä saan vaan seurata vierestä ja lukea ohjetta.

Eilen tehtiin kuopuksen kanssa piimä-mustikkamuffinsseja ja tänään lupasin tehdä esikoisen kanssa porkkanakakun – uudella hyväksi todetulla ohjeella! Selvästikin ollaan syyslomalla!

Pari viikkoa sitten herkuteltiin syksyisellä omenakakulla, joka oli mehevän kostea. Inkivääri ei minun suuhuni oikein iskenyt tässä leivonnaisessa, mutta senhän voi helposti jättää poiskin. Tällä hetkellä jääkaapissa nököttää muutama pieni päärynä (aiheuttivatkin yllättäen allergiaoireita lapsissa) – taitaa olla huomenna sitten päärynäkakun paikka! (Ohje: maku 5/2015)



3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl fariinisokeria
1 dl kaurahiutaleita
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
300 g omenaa
1,5 rkl inkivääriraastetta
100 g voita
2 munaa
n. 80 g valkosuklaata

1. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita ne sekaisin
2. Raasta omenat ja inkivääri ja sulata voi. Sekoita toisessa kulhossa raasteet, voisula ja munat tasaiseksi seokseksi. Lisää seos kuiva-aineiden joukkoon. Sekoita, mutta älä liikaa, ettei taikinasta tule sitkeää
3. Voitele ja jauhota pitkulainen kakkuvuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 175-asteisen uunin toisiksi alimmalla tasolla 35-40 minuuttia
4. Kumoa kakku tarjoiluvadille hieman jäähtyneenä. Sulata valkosuklaa ja pursota siitä raitoja kakun päälle

Pastaa pinaatin, karamellisoidun sipulin ja papujen kera

Maku-lehden viimeisin numero antoi vinkkiä takapihan viimeisten pinaattien käyttöön. Tämä ohje oli tarkoitettu lämpimäksi kasvislisukkeeksi – meillä se syötiin pastan kanssa ja toimi todella hyvin myös ”pastakastikkeena”!!

Tällaista muutaman tarkkaan valitun raaka-aineen kasvisruokaa söisin vähän väliä ja jatkuvasti jos ei tarvitsisi muuta perhettä kokkaillessa ajatella – kasvisruoka kun ei yleensä taloudessamme suurta kannatusta saa. Mutta välillä on perheen taivuttava tällekin linjalle, lihaa ei tämän katon alla päivittäin syödä (niin kauan kuin minä yksin vastaan ruokahuollosta). Onneksi pinaattiletut, soijarouhe ja puurot jo meilläkin maistuvat ja tietenkin kala. Liharuokia sitten ”lantrataan” kasviksilla pikkuhiljaa totutellen.

Lämmin alkusyksy on vaihtunut yhtäkkiä kylmään loppusyksyyn. Viime viikonloppuna vietettiin viimeistä sadonkorjuupäivää. Vanhempieni takapihan ”plantaasilta” mummo ja kuopus nostivat perunat lauantaina ja itse putsailin oman pihan penkeistä viimeiset pinaatit ja porkkanat. Viimeiset pienet pinaatinlehdet pääsivät täytettyjen lettujen taikinaa maustamaan ja herkulliset – mutta harmittavan pienet – porkkanat naposteltiin ihan semmoisenaan. Kasvimaa on käännetty ja siistitty. Nyt jäädään odottamaan talvea ja sitten ensi kesän uutta satoa!



2-3 annosta

n. 8 kerää fettuccinea
oliiviöljyä
2 sipulia
1 rkl juoksevaa hunajaa
100 g tuoretta pinaattia
170 g suuria valkoisia papuja (go green)
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää
sitruunamehua
1 rkl tuoretta timjamia

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista kasvikset pastan kiehuessa. Valuta kypsä pasta ja jätä odottamaan
2. Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi renkaiksi. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipulit miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää hunaja, sekoittele ja hauduta hetki
3. Huuhtele pinaatti ja hienonna lehtiä tarvittaessa. Kuori ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljyä toisella pannulla ja kuullota valkosipuleita muutama minuutti. Lisää pannulle pinaatti ja paista kunnes ylimääräinen neste on haihtunut
4. Valuta pavut ja huuhtaise ne siivilässä. Lisää pavut pinaatin joukkoon sipulin kanssa. Sekoita ja kuumenna
5. Mausta kasvisseos suolalla, mustapippurilla, muskottipähkinällä ja tilkkasella sitruunamehua. Sekoita kasvikset pastan joukkoon. Viimeistele ruoka tuoreella timjamilla

Uuniomenahillo

Serkkuni pihalla kasvaa neljä vanhaa ja satoisaa omenapuuta, lajikkeina Huvitus ja Sariola muistaakseni. Näiden puiden myötä myös meillä on alettu tehdä ja tietenkin myös syödä omenasosetta. Toisesta lajikkeesta tulee keltaista sosetta ja toisesta ihanaa vaaleanpunaista. Olen tehnyt soseen pehmittämällä kuoritut omenalohkot mikrossa ja survomalla ne perunasurvimella. Höyrytetyn soseen maku on raikkaampi kuin keitetyn mössön, mutta onpahan vaan ollut TYÖLÄSTÄ!

Tänä vuonna ajattelin, että en sosetta tekisi lainkaan koska entistäkin pakastimessa vielä on. Syksyn sadon haaliminen marjojen muodossa ja sieniä toivoen sain myös hillosormen syyhyämään. Vaikka hillojen valmistaminen on aikaa vievää ja vaivalloistakin, on täysin purkkien hypisteleminen ja kylmiöön järjesteleminen säilöntäsyksyn kohokohta. Ja onhan se itse tehty hillo herkkua talvella lettujen päälle sipaistuna.

Kipaistiin siis poikien kanssa omenanpoimintaan! Alkukankeuden jälkeen pojat innostuivatkin kiipeilemään puissa ja valitsemaan ne kaikkein punaisimmat ja herkullisimmat omenat meidän sankoihin. Minun urakkani alkoi sitten kotona!



Tein tänä vuonna soseen sijasta siis hilloa. Valmistin hillon uunissa Cebiciltä löydetyn ohjeen mukaan. Tämä tapa olikin huomattavasti helpompi ja vaivattomampi. Ei kuorimista eikä vahtimista, ainekset pataan ja pata uuniin. Hidasta tämä kyllä oli! Useamman satsin sai hilloa haudutella kunnes purkit olivat täynnä. Lopputulos oli ihana!! Ei harmittanut yhtään noihin herkkupurkkeihin uponnut aika!



2 kg omenoita
500 g hillosokeria
1 dl vettä
(kaneli- ja vaniljatanko)

1. Poista omenista siemenkodat ja lohko ne. Laita lohkot uunipataan (vetoisuus vähintään 3 litraa). Sekoita joukkoon sokeri ja vesi ja lisää halutessa kaneli- ja halkaistu vaniljatanko
2. Laita pataan kansi päälle ja kypsennä hilloa 200-asteisessa uunissa 2 tuntia. Hämmennä puolessa välin kypsennystä
3. Poista kaneli- ja vaniljatangot ja soseuta hillo sauvasekoittimella
4. Annostele purkkeihin ja säilytä viileässä

Makkara-perunavartaat

Grilliaterian valmistamiseen liittyy monia asioita: millainen on grilli ja millä tavalla se lämmitetään ja pidetään lämpimänä koko grillaamisen ajan; milloin grillaaminen on aloitettava ja missä järjestyksessä grillataan että kaikki osaset on valmiina syötäväksi suunnilleen yhtä aikaa. Grillausteknisten asioiden lisäksi täytyy tietysti päättää mitä tavaraa grilliin laitetaan.

Grillaaminen on itselleni aina jollain tapaa erikoista. Se ei ole milloinkaan vaan perushutun tekemistä, vaan grillaamispäivä on aina oma juttunsa. Siksi tuntuu tärkeältä miettiä grillauspäivän ja grilliaterian jokainen osa-alue tarkkaan, että kaiken sen tekemisen jälkeen jotain erityistä ja hyvää. Monesti ajatus lähteekin liikkeelle lihasta, että pihviähän siinä grillissä olla pitää, tai vähintäänkin vartaita. Makkaran paistaminen pallogrillillä ei tunnu järkevältä. Grillin sytyttelyyn ja tekeytymiseen menee noin kolme kertaa niin kauan aikaa kuin itse paistamiseen ja makkaroiden valmistuttua grillissä paistaisi vielä ainakin pari-kolme samanlaista satsia ennen kuin pöhinä alkaa hiipua.

Mutta välillä sitä vaan on saatava makkaraa!! Nuotiomakkara on tietysti paras vaihtoehto, mutta poissuljettu meidän pihalla. Vanhempieni pihalla parin kilometrin päässä sitäkin riemua pääsee kyllä harrastamaan jos ihan mahdoton tuska meinaa iskeä. Hiiligrillillä makkaraan saa kyllä melko lailla saman maun ja tuntuman. Mutta koska pelkkä makkaran paisto ei siis tunnu järkevältä, voi makkaran kaveriksi grillissä kypsentää perunoita ja kasviksia. Ja johan tuli järkeä taas tähänkin hommaan! (ohje: Pirkka 6-7/2015)

Syyskuu on jo pitkällä ja vaikka olemmekin saaneet nauttia lämpimästä syksystä, on aika pakkailla grillauskamat varastoon odottamaan ensi kesää. Viimeiset hiilet käytettiin viime viikonloppuna, jolloin nautittiin porsaan pihvejä ja oman maan perunoita. Joillakin grillauskausi toki jatkuu vielä ja jotkut grillaavat läpi talvenkin. Meillä grillataan kesällä. Ensi kesänä jälleen!



500 g pieniä perunoita
2 paprikaa
400 g grillimakkaraa
n. 10 varrastikkua

maustekastike
2 rkl rypsiöljyä
1 valkosipulin kynsi
1 tl chilijauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl suolaa

1. Laita puiset varrastikut likoamaan veteen. Jos käytät metallisia tikkuja, voitele ne öljyllä
2. Pese perunat. Poista paprikoista siemenet ja paloittele ne reiluiksi paloiksi. Viipaloi makkarat paksuiksi viipaleiksi
3. Pujota perunat, paprikat ja makkarat vartaisiin vuorotellen
4. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään pienessä kulhossa. Sivele kastiketta vartaille kauttaaltaan
5. Grillaa vartaat kypsiksi grillissä. Voit sivellä lisää kastiketta vartaille grillaamisen aikana

Kesäkurkkusalaatti

Kuuma ja aurinkoinen kesäpäivä. Heti aamupäivästä pyöräilyshortsit on kaiveltu kaapista ja aurinkorasvat levitetty iholle. Alkuillasta pitkän pyörälenkin hiki on huuhdottu suihkussa ja kuumin paahde alkaa taittua. On aika laittaa grilli hehkumaan. Kohta hiilien lämmössä tirisee mausteinen ja rasvainen porsaan pihvi ja tuoksu saa veden herahtamaan kielelle. Maha murisee ja kroppa kaipaa topakkaa purtavaa. Pihvi lautaselle ja kunnon kasa kurkkusalaattia kylkeen ja lomapäivän ateria on koossa.

Tai sitten oli ihan peruspäivä ja jotainhan sitä oli syötävä. Hyvää oli joka tapauksessa. (Ohje: Glorian ruoka&viini 5/2015)



3 avomaan kurkkua
6 retiisiä
0,5 fenkolia
0,5 punasipulia
ruohosipulia
muutama tillin oksa (tai minttua)

kastike:
150 g pehmeää vuohenjuustoa
1 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulin kynsi
1 rkl hienonnettua tilliä (tai minttua)
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria

1. Leikkaa kurkut ja retiisit ohuiksi siivuiksi. Suikaloi fenkoli. Kuori punasipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Sekoita kasvikset kulhossa
2. Valmista kastike: sekoita vuohenjuusto ja jogurtti keskenään tasaiseksi seokseksi. Kuori valkosipulin kynsi ja sekoita se kastikkeeseen. Mausta valkoviinietikalla, suolalla ja mustapippurilla
3. Sekoita kastike kasvisten joukkoon ja anna salaatin maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoamista

Pikkelöidyt kasvikset

Grillikesä oli viileä ja sateinen, mutta eihän se ulkona kokkailua estä. Paitsi se sade, koska meillä ei ole takapihalla katosta. Paitsi pieni tihku ei oikeastaan haittaa, varsinkin kun grillaamisen makuun on viimein päästy. Silloinhan sitä grillataan melkeinpä säällä kuin säällä! Kaikkien niiden ”menetettyjen” kerrostalovuosien jälkeen naapurit ovat saaneet savustusta varmaan tarpeeksi, jopa tarpeekseen.

Possun pihvien kaveriksi eräänä harvinaisen aurinkoisena (mutta ei kuitenkaan kovinkaan lämpimänä päivänä) tein pikkelikasviksia. Ohjeen mukaan tähän olisi tullut myös porkkanaa ja pähkinöitä, mutta kummallisen voimakas allergiakevät ja –kesä karsivat nuo ainekset ruokavaliostani pariksi kuukaudeksi. Porkkana olisi tuonut kyllä kaivattua makeutta näihin kasviksiin! Myös retiisiä oli tarkoitus laittaa - kalenterin mukaan oman maan retiisit alkoivat olla nostokunnossa, mutta pelkkiä ruikuloita penkistä ylös nykäisin. Eli jätettiinpä sitten nekin pois. Jäljelle jäi vain kurkku, kaali, yritit ja mausteainekset. Köyhän oloinen kokonaisuus, ja hieman vajavainen kokemus. Maussa oli liikaa suolaa ja happoa ja makeutta puuttui.

Elokuussa allergiakesä oli enää ärsyttävä muisto vain. Onneksi grillauskelit olivat vain paranemaan päin ja tämäkin kasvislisuke sai uuden mahdollisuuden – hieman korjattuna omaan suuhun sopivammaksi. Ja nyt mukaan pääsivät sekä porkkanat että pähkinät. Retiisit jätin pois tälläkin kertaa. Ja nyt sain syödä hyvällä mielellä ilman tuskaisaa käsivarsien kutinaa! (Ohje: Glorian ruoka&viini 4/2015 – hieman muokattuna siis)



2 porkkanaa
0,5 kurkkua
300 g varhais- (tai kiinan)kaalia
1 limen mehu
2 rkl hunajaa
ripaus suolaa
muutama mintun oksa
muutama persiljan oksa
1 dl paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä

1. Kuori porkkanat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi tai tikuiksi. Leikkaa myös kurkku ja suikaloi kaali. Sekoita kasvikset kulhossa sekaisin.
2. Purista limen mehu pieneen kulhoon. Lisää hunaja ja suola ja sekoita huolellisesti. Sekoita maustekastike kasviksiin
3. Poista yrttienlehdet varsista ja hienonna ne. Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi. Sekoita yrtit ja pähkinät kasvisten joukkoon

Pinaatti-lohitäytteinen munakasrulla

Pinaattipenkin harvennus jatkuu! Suurimmat lehdet käyttöön ja pienimmät jää vielä kasvamaan. Kesäisen lauantain lounaaksi tein nopsan pinaatti-lohitäytteisen munakasrullan Kuntoplus-lehdestä löytämäni ohjeen mukaan. Ohje oli kevyen dieetin mukainen, tein hieman topakamman että nälkä kunnolla lähtee. Kevennetään sitten toisena päivänä! Nopsa ja vaivaton herkku tämä!



1 annos

80 g pinaatin lehtiä
oliiviöljyä
suolaa
70 g lämminsavulohta
2 kananmunaa
tilkkanen maitoa tai kermaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta tilliä

1. Hienonna pinaatinlehtiä tarvittaessa. Kuumenna paistinpannu ja kaada siihen pieni luraus öljyä. Laita pannulle pinaatit ja ripaus suolaa. Kuumenna pinaattia kunnes se on painunut kokoon. Siirrä pinaatti lävikköön odottamaan
2.Poista savulohesta nahka ja ruodot ja hienonna kala
3. Riko kananmunat pieneen kulhoon ja kaada joukkoon tilkka maitoa tai kermaa. Riko munien rakenne haarukalla vispaten. Kuumenna pannulla öljyä ja kaada munakasmassa pannulle. Kypsennä massaa miedolla lämmöllä kunnes se on melkein hyytynyt. Käännä munakas ja kypsennä toinenkin puoli. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla ja valuta munakas leikkuulaudalle
4. Painele pinaatista irronnut neste lusikalla pois ja levitä pinaatti munakkaan päälle. Ripottele pinaatin päälle savulohi ja tilli. Kääri munakas rullalle ja leikkaa kahtia. Tarjoa raikkaan salaatin tai tomaattien kera

Pinaatti-mozzarellapasta

Pinaattisato kukoistaa takapihalla, samoin kuin lehtisalaatti. Selvästikin nämä runsaasti lehtipinta-alaa sisältävät kasvikset ovat tykänneet tällaisesta viileämmästä ja paahteettomasta kesästä.

Tämän nopsan ohjeen löysin Yhteishyvän ruokalehdestä nyt loppukesästä ja se menikin heti testiin. Muutamalla raaka-aineella valmistui taas aivan loistava herkullinen ruokalaji. Hieman kummastelin ennakkoon tulisen chilin yhdistämistä pinaattiin ja toisaalta myös miedon mozzarellan yhdistämistä tuliseen chiliin. Kokonaisuus toimi kuitenkin loistavasti ja tästä sainkin uuden pikaruokalajin kesään!



2 annosta

200 g nauhapastaa
1 iso valkosipulin kynsi
chiliä maun mukaan
150 g pinaatin lehtiä
1 rkl voita
tilkka öljyä
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria
100 g tuoretta mozzarellaa
tuoretta basilikaa

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista pinaatti pastan kiehuessa
2. Kuori ja hienonna valkosipuli. Hienonna myös chili ja pieni pinaatinlehtiä tarvittaessa
3. Sulata voi pannulla ja lisää siihen tilkka öljyä. Kuumenna seos ja lisää sen sekaan valkosipuli, chili ja pinaatti. Kuumenna sekoitellen muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita se pinaattiseoksen kanssa sekaisin.
5. Annostele lautaselle ja lisää päälle revittyä mozzarellaa ja hienonnettua basilikaa

Yrtti-mustikkapirtelö

Teimme taannoin Marttojen yrttikurssilla yrttistä pirtelöä, jonka ohjetta ei silloin tullut otettua talteen. Jossain vaiheessa selailin kurssilta saamiamme materiaaleja ja löysin sieltä pienen yrttivihkosen, joka oli Marttojen omaa tuotantoa. Pirtelön ohje löytyi onnekseni tuosta vihkosesta!

Nyt yrtit kukoistavat ja kasvavat vauhdilla takapihalla ja on juuri sopiva aika tehdä tällaisia kesäisiä herkkuja. Tein tätä iltapalalle aikuisten kesken – lapseni tuntien sanoisin että heille ei välttämättä tämä maistuisi. Meille maistui! Koska mustikka-aikakin alkaa olla parhaimmillaan ja jääkaapissa oli vielä edellisen mustikankeruureissun satoa syömättä, lisäsin pirtelöön yrttien kaveriksi hieman mustikoita. Mustikat antoivatkin kivaa makua ja minttu-basilika-mustikka toimi makutriplettinä oikein hyvin!



muutama oksa basilikaa
muutama oksa minttua
2 dl maitoa
2 dl maitorahkaa
4 dl vaniljajäätelöä
1 dl mustikoita
1-2 rkl hunajaa

1. Irrottele yrttien lehdet kulhoon ja kaada joukkoon maito. Surauttele sauvasekoittimella yrtit silpuksi. Voit käyttää myös tehosekoitinta
2. Lisää loput ainekset ja sekoita kuohkeaksi ja tasaiseksi pirtelöksi.

Pinaatti-kantarellipasta

Pinaatti on minulla yrttien jälkeen se toivotuin ja odotetuin kasvi takapihallani – pojilla tietysti porkkanat. Nyt pinaatit alkavat olla jo sen verran suuria, että uskallan vähitellen ruveta niitä harventamaan niin sanotusti parempiin suihin! Tänä vuonna ajattelin syödä koko pienen pinaattisadon tuoreena. Pakastaminen on niin vaivalloista ja pakastepinaatti on halpaa ostaa valmiinakin. Keräsin alkukesästä myös nokkosta pakastimeen, joten lettu- ja vellitarpeita löytyy kyllä ainakin alkuun.

Koska aina pitäisi kokeilla jotain uutta vaikka blogi on pullollaan hyväksi havaittuja ohjeita, niin googlaamalla hain muutamia uusia ohjeita tuoreen pinaatin hyödyntämiseen. Valion sivuilta löysin ohjeen aurajuustolla säväytettyyn pastaan ja siltä pohjalta lähdin kokkailemaan. Tarkoitus oli tehdä aivan ohjeenmukainen ruoka, mutta kätköilyreissulla löytyneet kantarellit muuttivat suunnitelmaa hieman. Tuloksena oli pinaatti-kantarellipasta!



2-3 annosta

n. 8 kerää nauhapastaa
0,5 litraa kantarelleja
nokare voita
100 g pinaattia
0,5 dl kuorittuja suolattomia pistaaseja
n. 4 oksaa tuoretta timjamia
suolaa
mustapippuria
0,5 dl pastan keitinvettä
vajaa 1 dl aurajuustomuruja


1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pilko kantarellit ja laita ne paistinpannulle. Kuumenna kunnes sienistä alkaa irrota nestettä. Pienennä lämpöä ja kypsennä sieniä kunnes kaikki neste on haihtunut
3. Lisää pannulle nokare voita. Hienonna pinaatinlehtiä hieman jos ne ovat suuria. Lisää lehdet pannulle ja jatka kypsentämistä pari-kolme minuuttia
4. Rouhi pistaasit ja lisää ne pannulle. Irrota timjaminoksista lehdet ja lisää ne pannulle. Mausta suolalla ja mustapippurilla
5. Lisää pannulle tilkkanen pastan keitinvettä ja aurajuustomurut. Kuumenna
6. Valuta pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Kuumenna ja anna hautua hetkinen

Helppo kotijäätelö

Loppukeväästä ja kesästä facebookin kokkailuryhmässä alkoi vilistä kuvia ja ohjetta helppoakin helpompaan kotitekoiseen jäätelöön. Raaka-aineluetteloa katsoessa tulee ensimmäiseksi mieleen, että eihän tämä oikeastaan jäätelöä ole olenkaan. Mutta niin tai näin, pakastimessa se tekeytyy ja jäätelöltä se näyttää. Ja mikä parasta ohje on todellakin helppo ja työvaiheita vain pari. Makuja on helppo keksiä ja vain mielikuvitus on rajana.

Testasin tässä ”hellekesän” aikana paria makua; suklaarouhetta ja mansikkaa. Suklaarouhejäätelö oli ihanan täyteläistä, jopa liiankin. Mansikkajäätelö oli raikkaampaa, mutta mansikkasose jäätyi todella kovaksi eikä jäätelöstä oikein saanut palloja tehtyä. Mutta maistui se tuoreiden mustikoiden ja lakkojen kanssa hyvältä ei niin kauniista ulkonäöstä huolimatta. Seuraavaksi pojat tilasivat kinuskia…

n. 2 litraa valmista jäätelöä

6 dl kuohukermaa
1 prk kondensoitua maitoa
makuaineita

1. Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi. Kaada joukkoon kondensoitu maito ja pyöräytä vatkaimella sekaisin.
2. Kaada jäätelöseos kahteen litran vetoiseen muovirasiaan ja lisää makuaineet
3. Pakasta vähintään 4 tuntia, astian koosta riippuen


Suklaajäätelö: makuaineena 130 g maitosuklaata rouhittuna + marianne crush –pussin jämät. Käännelty jäätelöseoksen sekaan




Mansikkäjäätelö: makuaineena pakasterasiallinen mansikkasurvosta, jonka surautin sauvasekoittimella sileäksi ja kääntelin jäätelöseoksen sekaan raidoiksi

Raparperi-pistaasipiirakka

Kesäflunssaa pukkaa. Ensin kuopus, sitten esikoinen ja nyt minä. Ensin kurkkukipua, räkää ja aivastelua ja nyt sitten ärsyttävää pientä lämpöilyä. Ei oikein uskalla mitään suurempia tehdä, mutta energiaa on kuitenkin kotona puuhasteluun.

Tänään satoi melkeinpä koko päivän – toisaalta joutikin, kun kotona oli tarkoitus olla joka tapauksessa! Aamupäivä meni ruutuja tuijotellen, pojat telkkarin ääressä ja minä facebookin puutarharyhmässä kysellen neuvoja Räähkän kuosiin saamiseksi. Tympeää touhua pidemmän päälle. Alkoi tuntua siltä, että tarttis tehdä jotakin. Meidän perheessä perinteisesti leivotaan sadepäivinä ja niinpäs minä vetäisin vedenpitävää päälle ja ajoin kauppaan ja vanhempieni luo raparperipuskalle. Ja eipähän aikaakaan kun raparperipiirakka oli uunissa.

Idea piirakkaan on otettu tämän kevään Glorian ruoka&viini –lehdestä (numero 4/2015). Piirakan tekoon oli käytetty valmista piirakkataikinaa, mutta ihan periaatteesta en valmiita taikinoita käytä, vaikka ne ihan hyvän makuisia ovatkin. Piirakan teossa olennaisin osa on kuitenkin taikina, niin kyllähän se nyt täytyy olla itse tehty! (Tämä kriteeri koskee ihan vain minua itseäni!) Olenkin melkeinpä vältellyt piirakoiden tekemistä, koska nypittävän taikinan tekeminen on mielestäni todella todella ärsyttävää puuhaa! Joku aika sitten kokeilin tehdä taikinan monitoimikoneen leikkurikulhossa ja jopas sujui näppärästi! Nyt ei tarvitse kammoksua piirakkaohjeita enää vaan taikina valmistuu aivan suit sait!

Eli alla oleva ohje on muokattu taikinan osalta, samoin kuin sokerimäärää on hieman vähennetty. Tuntui hurjalta alkuperäisessä ohjeessa. Mutta jos haluat käyttää valmista taikinaa, käytä toki!



pohja:
40 g kuorittuja pistaasipähkinöitä
3 dl vehnäjauhoja
1,5 rkl sokeria
0,25 tl suolaa
100 g kylmää voita
0,4 dl kylmää vettä

täyte:
0,75 dl ruokokidesokeria
1 tl kanelia
200 g ranskankermaa
1 kananmuna
0,5 tl vaniljasokeria
3-4 raparperin vartta

1. Mittaa pistaasit monitoimikoneen leikkuriterälliseen kulhoon ja surauta ne rouheeksi (tai rouhi käsin). Lisää kulhoon jauhot, sokeri, suola ja paloiteltu voi ja surauta murumaiseksi seokseksi (tai nypi käsin). Lisää kylmä vesi ja surauta taas pikaisesti sekaisin (tai sekoita käsin). Kaada taikina pieneen kulhoon ja sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
2. Sekoita pienessä kulhossa sokeri ja kaneli sekaisin ja ripottele puolet seoksesta piirakkapohjan päälle
3. Sekoita toisessa kulhossa ranskankerma, kananmuna ja vaniljasokeri ja levitä seos piirakkapohjalle
4. Kuori raparperit ohuelti (aivan nuoria varsia ei tarvitse kuoria) ja paloittele ne pieniksi. Levitä palat ranskankermaseoksen päälle. Ripottele pinnalle loput kaneli-sokeriseoksesta
5. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoa haaleana vaniljajäätelön kera

Mustikkaclafoutis

Tuoretta mustikkaa on nyt taas saatavilla. Ei nyt ehkä vielä ihan metsät pullollaan, mutta käsin keräten marjoja löytyy jo ihan kivasti! Hieman valikoiden marjat täytyy vielä sankkoon ottaa, mutta kyllä aurinkoisilta ja kosteilta kankailta ja soiden laitamilta jo syönti- ja piirakkamarjat nopsaan löytyy!

Viikonloppuna kävimme pyörähtämässä mökkimaisemissa ja saimme kotiin tuomisiksi noin kolme litraa mustikoita. Pakastimeen asti en vieläkään yhtään laittanut, vaan olemme nautiskelleet tuoreista marjoista vaniljakastikkeen kera. Ja tietenkin leivonnaisissa!

Perheemme on menneen viikon aikana kärsinyt kesäflunssasta räkineen, yskineen ja pienine kuumeiluneen ja nyt tässä viimeisen kesälomaviikon alkajaisiksi on minun vuoroni olla puolikuntoinen. Päivät ollaan vietetty ihan vaan kotosalla jotain perushommaa puuhastellen. Leivonta kuuluu perinteisesti meidän perheen sairastupa- ja toipilaspäiviin ja niin tälläkin kertaa. Nyt kaivelin kesäreseptien joukosta ranskalaisen jälkiruuan ohjeen, jonka kotiväelle ja kuopuksen leikkikaverille tarjoilin nimellä mustikkapannari. Ja sitähän se onkin! Ja melkoista herkkua! (ohje: Maku 4/2015)



nokare voita
3 dl tuoreita mustikoita
3 kananmunaa
3 dl maitoa
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
0,25 tl suolaa
1 sitruunan kuori raastettuna
2 dl vehnäjauhoja

pinnalle:
tomusokeria

1. Voitele piirakkavuoka huolellisesti voilla ja ripottele mustikat pohjalle
2. Sekoita loput ainekset keskenään kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja kaada seos mustikoiden päälle vuokaan
3. Paista 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia
4. Siivilöi haalean pannarin päälle tomusokeria ennen tarjoamista

Chili-possupihvit

Voihan rillaaminen! Miten se onkaan syöksynyt kesäämme ilahduttamaan. No okei, ei ollut aivan huippuilahtunut olo viimeksi kun broilerivartaita liian kuumalla grillillä yritin grillailla – onneksi tuo tuonen puolisko pelasti tilanteen ja minä hiivin vaivihkaa hillokattilan ääreen. Mutta onneksi tämä homma yleisesti ottaen kuitenkin sujuu!

Pääasiassa helppoa broileria ja makkaraa ollaan siis grillailtu pallogrillillä, kerran onnistuneesti kassleria – mutta se onkin kohtuullisen helppo grillattava. Nyt uskaltauduin kokeilemaan fileen grillaamista – ei nyt sentään kokonaisena, vaan pihveiksi leikattuina näin ensimmäisellä kerralla. Ostin kokonaisen pihvifileen, leikkasin pihveiksi ja maustoin itse tehdyllä chilillä säväytetyllä marinadilla. Soosin valmistin Glorian ruoka&viini –lehden numerossa 4/2015 olleen ohjeen mukaan. Lopputulos oli mehevän maukas, uskalsin ottaa lihat pois grillistä tarpeeksi ajoissa!



800 g porsaan fileetä

marinadi:
1 chili (tai maun ja lajikkeen mukaan)
2 tl tuoretta inkivääriraastetta
0,5 dl chilikastiketta
0,5 dl soijakastiketta
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl ruokokidesokeria

1. Hienonna chili ja sekoita kaikki marinadin ainekset sekaisin kulhossa
2. Poista porsaan fileestä kalvot ja leikkaa se tasakokoisiksi pihveiksi. Pyörittele pihvit marinadissa ja asettele ne laakeaan kulhoon. Kaada loppu marinadi pihvien päälle ja anna maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia
3. Valuta pihvit marinadista ja grillaa kypsiksi

Pinaatti-halloumipasta

Oman maan pinaatit kasvavat tämän kesän viileydessä melkoisen hitaasti – mutta kasvavat kuitenkin! Näyttää siltä, että tänä(kään) vuonna pinaattia ei pakastimeen saakka riitä vaan pinaatit nautitaan tuoreena penkistä. Ja tuostahan noita omasta pihasta nyt onkin helppo vähitellen napsia. Ensi vuonna pyhitän yhden viljelylaatikon aivan kokonaan pinaatille, jääköön retiisiin rutkulat siemenpussehin kun eivät suostu kasvamaan kunnolla.

Omaa satoa odotellessa nautitaan kaupan antimista. Ihanalta Insanitylta löysin tämän kesäisen pastaohjeen, johon sain mukavasti yhdistettyä halloumia, josta viimeinkin olen oppinut tykkäämään! Pienensin ja puolittelin ja muuttelin määriä – lopputulos hyvä ja maha täynnä kesän makua!



150 g spagettia
100 g tuoretta pinaattia
0,5 palaa halloumi-juustoa
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
nokare voita
1 rkl limemehua
2 dl kermaa
kourallinen basilikan lehtiä
muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria
0,5 dl parmesaaniraastetta

1. Laita spagetti kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista kastike pastan kypsyessä
2. Huuhtele pinaatti ja jätä se valumaan lävikköön tai puhtaan keittiöpyyhkeen päälle
3. Kuutioi halloumi ja paista se pannulla öljyssä kullanruskeaksi. Nosta syrjään odottamaan
4. Kuori ja kuutioi sipulit. Sulata voi pannulla ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää pannulle pinaatti ja sekoittele sitä pannulla hetkinen kunnes se kiehahtaa. Lisää limemehu ja sekoittele
5. Kaada kerma pannulle. Hienonna basilikan lehdet ja lisää nekin pannulle. Keittele kunnes kastike sakenee. Mausta muskottipähkinällä, suolalla ja mustapippurilla
6. Valuta kypsä pasta ja kaada se kastikkeen sekaan. Lisää joukkoon myös parmesaani ja sekoittele tasaiseksi. Lisää lopuksi halloumikuutiot ja syö!

Papu-pastasalaatti

Kesällä kaipaa nopeaa ja helppoa suuhun pantavaa, aina ei jaksa olla hellan ääressä (vaikkakin tänä kesänä hellan ääressä oleminen lämmittää kivasti viileinä päivinä). Iso satsi pastasalaattia täyttää kesäruokakriteerit helposti: nopsa tehdä, aineksia löytyy omalta pihalta, voi syödä kylmänä ja on täyttävää ja energiapitoista.

Tässä salaatissa oli kuitenkin ennakkoon ajateltuna kaksi epäilyttävää asiaa. Ensimmäinen niistä oli fenkoli, jota en ole koskaan syönyt. Jostain syystä mielikuvani fenkolin mausta on voimakas ja väkevä ja rakenteesta sitkeä, joten olen hieman vältellyt sitä. Nyt uskaltauduin ostamaan pienen fenkolin (varmaan tähän pastamäärään suurempikin fenkoli olisi ollut paikallaan, mutta parempi aloittaa varoen näiden epäilyttävien kanssa). Keitettynä fenkoli ei juuri esiin pompannut ja suutuntumakin oli miellyttävä. Ennakkoluulot hälvenivät.

Toinen epäilys kohdistui papuihin. Niitä toki olen syönyt ennenkin ja ihan hyvällä ruokahalulla. Olen muutamaan kertaan keittänyt itse pavut (koska miksi ostaa teollisesti tehtyä kun voi tehdä itse). Lopputulos on ollut usein jauhoisen ylikypsä tai ylikypsyyttä varoessa liian kova ja puoliraaka. Tällä kertaa päätin antaa periksi itselleni, oikaista vähän ja ostaa valmiiksi kypsennettyjä papuja.

Menin hyllylle oletuksena että ostan purkillisen valkeita papuja tomaattikastikkeessa, huuhdon ne ja kippaan salaattiin. Vaan, hyllysää minua odottikin ihana valikoima Go-Greenin papuja pahvitetroissa. Otin mukaani pakkauksen isoja valkoisia papuja, jonka kotona huomasinkin olevan luomupapusekoitus (valkeita papuja, kikherneitä ja borlotpapuja) – silmien käyttö kaupassa olisi sallitua!! Hieman ahdistuin tästä ”virheestä”, mutta lopputulos olikin todennäköisesti parempi kuin pelkillä valkeilla pavuilla olisi ollut.

Tästä tuli aivan täydellinen salaatti kesään! Söin tätä hyvällä mielihalulla aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Todistetusti tämä sopii siis jokaiseen päivän vaiheeseen. (Ohje: Glorian ruoka&viini 4/2015 – hieman muunneltuna jälleen)



250 g kuviopastaa
1 fenkoli
1 dl isoja valkoisia papuja
1 dl kikherneitä
1 dl kalamataoliiveja
1 dl parmesaaniraastetta
kourallinen persiljaa

kastike:
1 valkosipulin kynsi
1,5 rkl valkoviinietikkaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
0,5 tl suolaa
ripaus ruokokidesokeria
mustapippuria

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Viipaloi fenkoli ja laita viipaleet pastan keitinveteen kun keittoaikaa on jäljellä kolme minuuttia. Valuta kypsä pasta ja fenkolit ja kaada kulhoon
2. Valmista kastike: kuori valkosipulin kynsi ja raasta se pieneen kulhoon. Lisää kulhoon etikka. Kaada joukkoon öljy ohuena nauhana samalla vispaten. Mausta ruohosipulilla, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Kaada kastike pastan joukkoon ja sekoita huolella
3. Lisää pastaseokseen pavut, oliivit (paloittele halutessasi) ja parmesaaniraaste ja sekoita hyvin. Hienonna persilja ja sekoita sekin pastan joukkoon.
4. Anna salaatin maustua viileässä vähintään tunnin ajan ennen tarjoamista

Voikukka-yrttimunakas

Olipa kerran kesälomapäivä – ja tänä kesänä harvinaisen aurinkoinen ja lämmin kesälomapäivä! Oli suorastaan pakko hypätä polkupyörän selkään kovasta tuulesta huolimatta. Silloinhan sitä on mentävä kun pääsee, ei voi parempia olosuhteita jäädä odottelemaan. Ja kyllä kannatti lähteä, hyvä oli mieli lenkillä ja sen jälkeen.

Pitkä – siis minun mittapuussani pitkä- suoritus vaatii aikalailla pikaisesti suuhun pantavaa ja kropalle ravintoa. Pikalounasta varten hortoilin hetken takapihalla ja kohtapa olikin jo ainekset maustumassa. Suihkua tähän väliin ja eipä mennyt aikaakaan kun olin jo sohvalla rötköttämässä munakaslautanen käsissä katsomassa MasterChef Australiaa (kyllä, vieläkin on viimeisen kauden finaali katsomatta!). Helppoa ja hyvää ja puoli-ilmaistakin vielä! Loppukesästä voinkin käyttää munakkaaseen oman maan pinaattia ja rucolaa. (ohje: Kunto Plus 10/2015 –lehden ohjeen pohjalta)



1 annos

kourallinen nuoria voikukanlehtiä (tai rucolaa)
pari pientä oksaa tuoretta minttua ja rakuunaa
vajaa rkl oliiviöljyä
1 tl punaviinietikkaa
ripsaus suolaa
1 kevätsipuli varsineen
nokare voita
2-3 kananmunaa
pieni tilkka maitoa tai kermaa
2 rkl parmesaaniraastetta
mustapippuria myllystä
vesiheinää (tai herneenversoja)

1. Huuhtele voikukanlehdet ja pilko ne hienoksi silpuksi ja laita syvälle lautaselle. Irrota mintun ja rakuunan lehdet oksista ja hienonna ne voikukanlehtisilpun sekaan. Sekoita joukkoon oliiviöljy, punaviinietikka ja suola. Jätä maustumaan vartiksi
2. Hienonna kevätsipuli ja kuullota se pannulla voissa pehmeäksi. Lisää joukkoon voikukanlehtisilppu mausteineen
3. Riko munat pieneen kulhoon ja vispaa ne kevyesti. Sekoita joukkoon tilkka maitoa ja mausta seos suolalla. Kaada seos pannulle
4. Kypsennä munakasseosta miedolla lämmöllä varovaisesti sekoitellen kunnes se on kauttaaltaan hyytynyt. Voit halutessasi kääntää munakkaan ja paistaa sen molemmin puolin.
5. Raasta kypsän munakkaan päälle parmesaania ja mausta munakas mustapippurilla. Valuta munakas lautaselle ja annostele päälle vesiheinää

Makkara-halloumivartaat ja yrttikastike

Viimeinkin meillä on kotona kuuman ja seinänäkymällä olevan parvekkeen sijaan pieni piha jossa olla! Ja ennen kaikkea sen on piha jossa voi grillata ja syödä! Olen vakaasti sitä mieltä, että puulla lämmitettävä grilli on paras valinta grillaamiselle. Puu, elävä tuli ja savu antavat aivan omanlaistansa makua ruokaan. Tämän vuoksi ainoa oikea tapa paistaa makkaraa, on nuotiolla tikun nenässä – kun savu menee silmiin ja nuotio humisee ja puut pätskähtelevät kipinöiden!

Pienen pihan pulmana on se, että puugrillille ei turvallista paikkaa tahdo löytyä. Joka kohdassa liian lähellä on joko aita, puu, portti, viljelmät tai rakennus. Eli tuli oli selvä ei-vaihtoehto meille grillin valintaa miettiessämme. Kaasugrilli olisi ollut miehen mieleen – ja varmaankin sellainen miehinen valinta, mutta takapihalla ei ole katosta jonka alle kaasugrilli laittaa. Kallista grilliä ei avotaivaan alla viitsi säilytellä. Onnettomien varastotilojen vuoksi ison kaasugrillin talvisäilytyskin olisi ollut melko hankalaa.

Mikä siis jää jäljelle? No perinteinen pallogrilli ja hiilet tietenkin! Enpä ollut moisella vekottimella koskaan ruokaa laittanut ja kolme ensimmäistä grillauskertaa osoittivat että ei se ihan tuosta noin vaan näköjään käy! Huomasimme että A) onpas vaikea saada hiilet syttymään ja palamaan B) onpas vaikea saada aikaiseksi hiillos, joka on yhtä lämmin joka puolelta grilliä ja C) onpas vaikea arvioida se hetki jolloin grillaaminen on paras aloittaa että lopputulos on raa’an tai palaneen sijaan täydellisen kypsä.

Neljäs kerta sitten toden sanoi – kolmen hermojenkiristelygrillailun jälkeen! Valmistimme kesäisenä (ja tälle kesälle harvinaisen lämpimänä) päivänä uusien perunoiden kaveriksi makkara-halloumivartaita yrttikastikkeella, grillitassuja (lähinnä lapsille) ja pari pientä kasslerpihviä (koska en voinut vastustaa kiusausta). Kaikki onnistuivat hyvin ja maistuivat ihanilta! Ainoa pieni takaisku oli se, että yhdestä vartaasta putosi yksi juustopala ja varrastikku paloi siitä kohtaa poikki. Tämä pieni tapaus ei onneksi ollut laajuudeltaan niin suuri, että se olisi vaikuttanut huonontavasti kokonaisuuteen! (ohje: Yhteishyvä ruoka kesäkuu 2015)



vartaat:
400 g grillimakkaraa
200 g halloumijuustoa
varrastikkuja

kastike:
pari kourallista tuoreita yrttejä (käytin muistaakseni persiljaa, oreganoa ja timjamia)
1 valkosipulin kynsi
0,5 dl oliiviöljyä

1. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita ne likoamaan. Öljyä metalliset tikut
2. Valmista odotellessa kastike: poista yrteistä kovat varret ja laita lehdet korkeaan astiaan. Kuori valkosipulin kynsi ja paloittele sitä hieman. Lisää se ja oliiviöljy yrttien sekaan. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Säilytä viileässä tarjoamiseen asti
3. Paloittele makkarat ja juusto tasakokoisiksi paloiksi. Pujota palaset varrastikkuihin ja grillaa kypsiksi
4. Sivele yrttikastiketta valmiiden vartaiden päälle. Nosta loppu kastike pöytään tarjolle. (Kastiketta tuli reilusta ja loppu kastike maistui hyvältä myös tavallisen vihersalaatin päällä salaattikastikkeena!)

Yrttikurssi

Pienimuotoinen viljelyinnostus on viime vuosina nostanut päätään taloudessani. Ensin kasvatin parvekkeella muutamaa yrttiä ruukussa, sitten kasvivalikoima laajeni tomaatin ja mansikan kautta paprikaan, kesäkurpitsaan ja avomaankurkkuun. Toissa kesänä perustin pienen kasvimaan tai –penkin vanhempieni takapihalle. Siellä kokeilin vaihtelevalla menestyksellä erilaisten hyötykasvien kasvattamista.

Nyt minulla on koti maan tasalla ja siihen kotiin kuuluu myös pieni piha! Sain serkultani vanhoja lavankauluksia, jotka virittelin pitkän harkinnan ja suunnittelun ja vatkaamisen jälkeen pihalle. Seuraavaksi vuorossa oli mullan ostaminen – vetokoukuttomalla autolla kävin multaostoksilla useampaan otteeseen.

Yrtit valtasivat pikkuhiljaa ja varkain alaa jo edellisen asuntoni parvekkeelta ja nyt ajattelin pyhittää yhden viljelylaatikon pelkästään yrteille. Yrttien kasvattaminen avomaalla tuntui kuitenkin ainakin ajatuksen tasolla huomattavasti haastavammalta kuin aurinkoisella lasitetulla parvekkeella, enkä oikein tiennyt mistä lähteä liikkeelle. Niinpä Pohjois-Karjalan marttojen järjestämä yrttikurssi sattui ohjelmistooni oikein mainiosti!

Kurssi koostui kahdesta kurssi-illasta, joiden aikana tutustuimme luentotyyppisesti yrttien kasvatukseen, yrttilajeihin ja niiden käyttöön. Toisella kurssikerralla kylvimme myös muutamien yrttien siemeniä kotiin vietäväksi. Molemmilla kerroilla teimme pientä yrttistä iltapalaa: yrttilevitettä patongille, dippiä, pirtelöä, yrttiteetä ja smoothieta.



Kurssista innostuneena suunnittelin yrttimaatani ja samalla tietysti myös muita viljelyksiäni. Kylvin innolla siemeniä ja koulin taimia. Mutta. Taimikasvatus ei tänä vuonna onnistunut lainkaan! Basilikat nuupahtivat jo sisällä, samoin kävi kaikille kurssilla kasvatetuille taimille. Myös lehtikaalit nuokahtivat hyvin alkaneen kasvun jälkeen. Avomaankurkut, tomaatit ja chilit sain ulos asti, mutta vain chilit ovat selvinneet kylmästä alkukesästä. (Mitä tästä opin, ensi keväänä en tuhlaa energiaa taimien kanssa pelautumiseen – ainakaan tässä laajuudessa)

Taimikaupoille siis, taimet multaan ja johan alkoi kukoistaa! Paitsi basilika joka ei viihdy viileässä lainkaan. Yrttilaatikossa kasvaa tilliä (suorakylvö siemenistä), persiljaa (suorakylvö ja taimet), basilikaa, timjamia, salviaa, rosmariinia, minttua, sitruunamelissaa, oreganoa, ranskalaista rakuunaa ja ruohosipulia. Kaikki näyttäisivät viihtyvän puiden varjostamalla eteläpihalla oikein hyvin. Ja monien näistä pitäisi periaatteessa talvehtiakin ja jatkaa kasvuaan taas keväällä. Muihin kolmeen laatikkoon laitoin kasvamaan lehtisalaattia, rucolaa, viinisuolaheinää, retiisiä, pinaattia, avomaankurkkua ja porkkanaa.



Viljelylaatikoiden antimien lisäksi pihalla kasvaa amppeleissa mansikkaa ja laatikossa pari perunaa – ihan testimielessä. Vanhempieni takapihalla sijaitseva ”Plantaasi” on nyt tänä kesänä pyhitetty täysin perunalle ja sille yhdelle ruohosipulille siellä nurkassa. Pihallamme kasvaa myös hoitamaton pieni ja hontelo omenapuu ”Räähkä”, joka epätoivoisen korjaavan leikkaamisen jälkeen kukki upeasti ja omenan alkuja näyttäisi jonkun verran olevan.



Kynnenaluset on ollut mullassa siis pitkin kevättä ja alkukesää ja sama linja jatkuu edelleen. Viimeisimpänä hommana oli vuorossa porkkanan harvennus ja salaattia on leivän päällä syöty jo jonkun aikaa. Yrtit ovat kasvaneet hyvin japäässeet maustamaan monenlaisia pöperöitä ja yrttien säilöntä talvea varten on myöskin jo aloitettu – ja sitä puuhaa riittääkin läpi kesän! Kasvien kuopsutusta on siis luvassa edelleen!

Limettikana – ga chanh roti

Tein tätä hiihtolomaviikolla kun keho kaipasi teräviä makuja. Kevyenä ja raikkaana ruokana tämä sopisi aivan yhtä hyvin kesään ja grillailuun! Broilerit marinadiin, siitä vartaaseen ja grilliin kypsymään. Ruuan valmistumista odotellessa voi nojata hieman taakse päin ja nostaa jalat penkille ja ehkäpä nautiskella raikasta ja kylmää virvoketta lämpimässä auringonpaisteessa. Kun lihat ovat kypsät, saksitaan viljelyksiltä salaatin-, rucolan ja nuoren pinaatin lehtiä joiden päälle puristetaan limenmehua ja lorautetaan tilkkanen oliiviöljyä. Broilerit siihen salaatin päälle ja uusi pikainen saksintakierros minttupuskaan ja ah, kesäinen ateria on valmis!

Todellisuus tänä kesänä on se, että salaatti ostetaan kaupasta, broileri kypsennetään uunissa, odotellessa kääriydytään lämpöiseen vilttiin ja ateria nautitaan kotoisasti keittiössä sateen ropistessa peltikattoon. Mutta kiva on kuvitella miten asiat voisi olla ja tehdä!

(Ohje: Jackum Brown – Vietnamilaisen keittiön parhaat, muunneltu hieman kirjan vinkkien ja oman maun mukaan)



2 tl juoksevaa hunajaa
2 tl kalakastiketta
suolaa ja mustapippuria
500 g broilerin fileetä
2 kevätsipulia tai pala purjoa
2 valkosipulin kynttä
1 lime

tarjoiluun: limelohkoja ja mintun lehtiä

1. Sekoita kulhossa hunaja, kalakastike, suola ja mustapippuri. Hienonna kevätsipuli, kuori ja raasta valkosipuli ja purista limestä mehu ja raasta kuori. Sekoita ne hunaja-seoksen joukkoon. Paloittele broilerin fileet noin 2,5 cm:n paloiksi. Sekoita lihat mausteseokseen ja jätä maustumaan pariksi tunniksi
2. Grillaa tai paista broileripalat uunissa kypsiksi. Tarjoa riisin, limelohkojen ja mintunlehtien kera

Minttuinen piimäkakku

Kesäloman ensimmäinen pätkä on vietetty ja toinen pikkupätkä on aluillaan. Tämä kesä onkin hieman erilainen kuin aiemmat. Tämä kesä on ensimmäinen kun en ole hoitovapaalla tai työttömänä, vaan olenkin töissä ja pidän vain normaalit työläisen kesälomat koko kesän joutilaisuuden sijaan. Lapset on jonkun hoidettava ja palapelin kasaamiselta tuntui järjestellä pojille kaitsenta koko kesäksi. Mutta onnistuihan se – tosin lomat ovat nyt sitten pikkupätkissä.

Katselin perjantaina ”ensimmäistä lomaa” aloitellessa tulevaa sääennustetta ja sehän näytti aivan upealta: lämpöä ja auringonpaistetta oli luvassa! Istutin lauantaina yrttien taimet takapihalle viljelylaatikoihin ja kuopuksen kanssa laitettiin siemenperunat multaan vanhempieni takapihan plantaasille. Yrttien taimet ostin tänä vuonna eri puutarhalta kuin yleensä ja ne olivatkin aivan loistavia suuria, tuuheita ja napakoita taimia! Yrteistä pääsikin nauttimaan aivan välittömästi kun olivat maahan kotiutuneet ja osa taimista kaipasikin jo latvomista saman tien.

Eihän se hyvältä näyttänyt sääennuste pitänyt kuitenkaan paikkaansa kuin kolme päivää ja sitten alkoi viiletä. Ja sitten saatiin ensimmäinen sadepäiväkin – jotka tunnetusti lomalla (aktiivisten) lasten kanssa ovat pitkiä. Aamupäivällä käytiin kirjastossa tutustumassa lukukoira-Pessiin ja samalla lainaamassa lukemista. Iltapäivän suunnitelmissa oli kirpparia ja keilaamista – käytiin vain kirpparilla kun joku (joka en ollut minä) vetäisi herneen nenään ihan kunnolla ja palattiinkin sitten heti kotiin rauhoittumaan ja harjoittelemaan käyttäytymistä.

Jotainhan sitä sitten kuitenkin piti tehdä. Joutilas pitkä iltapäivä ja ilta ovat omiaan vaan lisäämään turhautuneisuutta ja kiukkuamista. Taikinakulhot esiin siis. Yrttejä täytyi siis latvoa, joten yrttinen kakku otettiin työn alle. Käytin kakkuun puolet minttua ja puolet sitruunamelissaa – en uskaltanut aivan kauheasti nuorista taimista oksia kerralla leikellä. Loppukesästä sitten varmasti saa tehtyä ihan pelkän minttukakunkin – sikäli mikäli saan yrtit tuossa avomaalla menestymään. (ohje: Marttojen yrttijulkaisu)



2 dl piimää
0,5 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
0,5 dl siirappia
100 g voita
1 dl hienonnettua tuoretta minttua
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa

1. Sekoita kulhossa piimä, sokerit ja siirappi
2. Sulata voi ja sekoita se piimäseoksen joukkoon. Lisää myös hienonnetut yrtit
3. Sekoita sooda jauhoihin ja lisää seos taikinaan. Sekoita tasaiseksi
4. Voitele ja jauhota kakkuvuoka ja kaada taikina siihen
5. Paista 175-asteisessa uunissa noin tunnin verran

Haudutettua munakoisoa ja jauhelihaa – ca nuong

Munakoiso on raaka-aine jota ei kovinkaan usein tule ostettua ja valmistettua. Tykkään kyllä sen mausta, mutta jostain syystä valmistaminen tuntuu ennakolta ajatellen aina jotenkin työläältä. Vaikka eihän se sitä ole!

Munakoison itkettäminen on ehkä se työläin osuus, mutta siitäkin ollaan kahta mieltä: joko että se täytyy itkettää jotta välttyy kitkerältä maulta, tai että munakoiso on maukas itkettämättäkin. Itse olen valmistanut munakoisoa molemmilla tavoilla, enkä ota kantaa kumpi on oikein. Pahaa munakoisoruoka ei ole koskaan ollut! Moussaka maistui ja Melanzane alla parmigiana vei kielen mennessään. Tämän nostaisin tästä kolmikosta siltikin parhaaksi (vai voikohan näin erilaisia keittiöitä edes verrata keskenään?!) vaikka äkkiseltään munakoiso ja Kaukoidän maut tuntuivat olevan hyvin etäällä toisistaan! Hyvin osuivat ja hyvin upposi! (Ohje: muunneltu kirjan Jackum Brown – Vietnamilaisen keittiön parhaat –ohjeen pohjalta) Lisäsin jauhelihan päälle vielä ituja jotka olivat jääneet tähteeksi aiemmalta kokkailukerralta



1 annos

1 pienehkö munakoiso
80 g naudan paistijauhelihaa
1 cm:n pala galangal-juurta (tai inkivääriä)
1 tl kalakastiketta
ripsaus mustapippuria
1 valkosipulin kynsi
1 tl maapähkinäöljyä
2 tl soijakastiketta

1. Huuhtaise munakoiso ja pistele sen pintaan kauttaaltaan reikiä haarukalla. Paahda munakoisoa 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia kunnes se on pehmeä ja kuori alkaa mennä kurttuun
2. Sekoita kulhossa galangal-juuri hyvin hienonnettuna (tai inkivääri raastettuna), kalakastike, pippuri ja valkosipulin kynsi raastettuna. Sekoita mausteseos jauhelihan joukkoon ja jätä maustumaan munakoison kypsymisen ajaksi
3. Kun munakoiso on kypsä, nosta se hetkeksi jäähtymään. Kuumenna pähkinäöljy pannulla ja kypsennä jauheliha marinadeineen
4. Poista munakoisosta kanta ja kuori se. Halkaise pitkittäin ja aseta puolikkaat lautaselle leikkuupinta ylöspäin. Sivelle pinnalle hieman soijakastiketta ja jaa jauheliha päälle

Lohi-pinaatticurry

Kurkkaus pitkälle taakse - kevättalveen, jolloin sää oli leuto, aurinko paistoi ja sukset suihkivat laduilla. Eipä tämä alkukesän sää paljoakaan siitä poikkea. Sää on leuto silloin kun ei tuule tolkuttomasti ja aurinko paistaa silloin joskus kun ei satu satamaan. Sukset on kylläkin varastossa, mutta vesisuksilla pääsisi hyvin. Ja pyörälläkin voi suihkia halki vesilätäköiden. Tai autolla jos sää oikein käy ärsyttämään. (Ohje: Maku 1/2015 – muunneltu hieman)



3-4 annosta

300 g (kirjo)lohifileetä
1 rkl öljyä
1 tl currya
0,5 tl jauhettua korianteria
0,5 tl suolaa
150 g tuoretta pinaattia + ripaus suolaa
2 dl kuohukermaa
50 g mantelilastuja

1. Poista lohesta nahka ja ruodot ja paloittele kala suupaloiksi. Ruskista kalapalat öljyssä pannussa
2. Lisää pannulle mausteet ja kuullota niitä hetki
3. Huuhtele pinaatti ja valuta se lävikössä. Laita pinaatti toiseen pannuun ja kuumenna sekoitellen kunnes neste on haihtunut. Mausta pinaatti ripsauksella suolaa. Kaada pinaatti lohen sekaan
4. Lisää lohi-pinaattiseokseen kerma ja keitä kastiketta kokoon muutama minuutti
5. Tarjoa riisin tai nuudeleiden kera. Ripottele annosten päälle mantelilastuja

Marinoidut hedelmät

Vanhempani viettävät tänä vuonna pyöreitä merkkipäiviä ja huomioimme tämän juhlavuoden italialaishenkisellä päivällisellä kotonamme. Alkuruuaksi laitoin salaatin, jossa salaattisekoituksen lisäksi oli päärynää, hunajaisia pähkinöitä, aurajuustoa, viinirypäleitä, granaattiomenaa ja kastikkeena balsamiviinietikkaa ja basilikaoliiviöljyä Pääruuaksi söimme pizzaa ja jälkkäriksi oli panna cottaa ja marinoituja hedelmiä.

Salaatti oli hyvää ja sitä oli liian iso annos. Pizza oli hyvää – ainahan pizza on hyvää. Kaiken kuitemkin kruunasi jälkiruoka, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan oli aivan loistava. Maukkaat mutta silti raikkaat hedelmät kevensivät täyteläisen panna cotan sopivaksi päätökseksi tuhdin pizzan jälkeen. Ja vaikka jälkiruoka ei ole se osa ateriaa jota odotan, tätä olisin voinut syödä vaikka toisenkin satsin. (Ohje Kotilieden sivuilta)



1 kg hedelmiä (nektariini, luumu, omena, viinirypäle tms.)

marinadi:
7,5 dl vettä
2 dl sokeria
1 vaniljatanko
1 kanelitanko
4 tähtianista
5 dl (alkoholitonta) siideriä tai valkoviiniä

1. Kuori ja paloittele hedelmät suureen kulhoon
2. Mittaa vesi kattilaan ja lisää joukkoon sokeri ja mausteet. Halkaise vaniljatanko. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja nosta kattila liedeltä. Sekoita joukkoon siideri tai viini. Kiehauta jos haluat haihduttaa alkoholin pois
3. Kaada liemi hedelmien sekaan ja jätä maustumaan pariksi tunniksi.
4. Siivilöi hedelmät liemestä ja tarjoa esim. panna cotan tai jäätelön kera

Sitrusvoipasta

Sitrus ei mielestäni kuulu mihinkään ruokaan, korkeintaan leivontaan aivan harvoissa ja valituissa leivonnaisissa. Siltikin jossain vaiheessa talvea sitrusten himo iskee! Varmaankin elimistö kertoo mitä se kaipaa ja tarvitsee pimeän ja kylmän keskellä: pientä auringon pilkahdusta keittiöön! Flunssakauden aikana C-vitamiinipommeista ei varmasti haittaakaan ole – tosin kypsennettäessä taitaa vesiliukoiset vitamiinitkin kirjaimellisesti kadota taivaan tuuliin.

Oli tästä ruuasta sitten hyötyä tai ei, on se ainakin maukasta suussa, täyttävää vatsassa ja energiapitoista elimistössä. (ohje: Glorian ruoka&viini 1/2015) 

EDIT 1.2.2024. Valmistin tätä ruokaa arki-illan iloksi ja lisäsin joukkoon myös lämminsavulohta. Toimii! Sitruksen määrä tuntui tällä kerralla todella kovalta! Erityisesti ohjeessa ollut greippi puski läpi aivan liian voimakkaasti. Alla olevaa ohjetta on muokattu hieman lempeämmäksi.

4 annosta

1 situunaa
1 appelsiini
60 g pehmeää voita
1 ruukku lehtipersiljaa
3 l vettä
1,5 tl suolaa
400 g spagettia
10 basilikan lehteä
mustapippuria

1. Pese sitrushedelmät huolellisesti kuumalla vedellä. Kuori hedelmät ohuelti kuorimaveitsellä. Purista sitruunasta mehu talteen (ja syö appelsiinin hedelmäliha)
2. Notkista voi sekoittamalla ja sekoita sen joukkoon sitruunamehu. Hienonna persilja ja sekoita se voin joukkoon
3. Kuumenna vesi ja suola kiehuvaksi. Laita sitrusten kuoriviipaleet lävikköön ja upota lävikkö kiehuvaan veteen. Keitä 3-4 minuuttia ja nosta lävikkö pois. Keitä pastaa sitrusvedessä kunnes se on al dente. Hienonna puolet sitrusviipaleista hienoksi silpuksi.
4. Hienonna basilika
5. Valuta kypsä pasta ja sekoita sen joukkoon persiljavoi, basilika ja sitrusten kuorisilppu. Tarjoa heti ja rouhi pinnalle mustapippuria

Bounty-palat

Kookos on pitkään ollut inhokkilistallani, mutta vähitellen olen oppinut siitä tykkäämään! Ensin kookos alkoi maistua koosmaidon muodossa erilaisten kastikkeiden raaka-aineena. Seuraavaksi käytin kookosmaitoa makeaan panna cotta –tyyppiseen hyydykkeeseen. Viimeisenä opin tykkäämään kookoshiutaleista joiden kohdalla inhotusta ei ole luonut niinkään maku, vaan suutuntuma.

Yllättäen olen huomannut usein himoitsevani Bounty-suklaapatukkaa, joka koostuu miltei kokonaan ihanasta valkeasta kookostäytteestä, jossa maistuu kookos ja tuntuu kookoshiutaleet. Suklaata tuossa patukassa on vain ohuelti pinnalla. En siis yllättynyt lainkaan kun mieleni teki kokeilla myös näitä bounty-paloja, joiden ohjeen huomasin Maku-lehden numerossa 7/2014.

Paiston kanssa oli ongelmaa. Ihmettelin etukäteen mielestäni melko alhaista paistolämpöä. Paistoin pohjaa ohjeen mukaisen ajan ja se oli vielä aivan raaka ja tutiseva, jatkoin paistoa viitisen minuuttia kerrallaan noin vartin verran eikä pohja tuntunut asettuvan. Nostin lämmön 200 asteeseen ja paistoin pohjaa vielä kymmenisen minuuttia ja lopputulos olikin jo kuiva ja selvästi ylikypsä. Otapa tästä siis selvää!! Kuorrutus oli ihanan makea, miltei äitelän imelä, mutta pieniksi paloiksi leikattuna, tämä piiras on mainio herkkupala!



pohja:
100 g voita
2 dl sokeria
3 keltuaista
250 g maitosuklaata
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa

sveitsiläinen marenki:
3 valkuaista
3 dl siro-sokeria

päälle:
kookoslastuja tai –hiutaleita

1. Valmista taikina: vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi
2. Lisää keltuaiset yksitellen, edelleen vatkaten
3. Sulata paloiteltu suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita suklaasula voiseokseen
4. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele ne nopeasti taikinaan
5. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (n. 20x30cm) ja paista 175-asteisen uunin keskitasolla n. 40 minuuttia kunnes pohja on kypsä, mutta jää vielä keskeltä hieman tahmeaksi
6. Valmista marenki: mittaa teräskulhoon valkuaiset ja sokeri. Nosta kulho vesihauteen päälle. Lämmitä seosta vispilällä sekoittaen kunnes sokeri liukenee ja seos tuntuu sormella testatessa kuumalta (n. 60 astetta)
7. Nosta kulho vesihauteen päältä ja vatkaa sähkövatkaimella paksuksi kiiltäväksi seokseksi (n. 5 minuuttia)
8. Levitä marenki pohjalevyn päälle aaltoilevaksi kerrokseksi. Ripottele päälle kookoslastuja tai –hiutaleita
9. Laita paistos uuniin vielä muutamaksi minuutiksi, kunnes pintaa saa hieman väriä. Tarkkaile paistumista, marenki palaa helposti. Jäähdytä ennen leikkaamista

Suklaa-vaniljahyydykekakku

Tein omille kolmekymppisille jokunen vuosi sitten pätkis-kakun, joka oli todella maukas ja kaikin puolin onnistunut. Tuo kakku taisi olla ensimmäinen kaksikerroksinen hyydytetty kakku jonka tein. Vuosi sitten tein vähän vastaavanlaisen kakun töihin kahvileipävuorollani ja myös tuo kakku oli oikein onnistunut. Harmi vaan etten silloin tullut kirjoittaneeksi ohjetta ylös. Nyt tämä postaus on siis puhtaasti sitä varten, että seuraavalla kerralla ei tarvitse taas miettiä määriä ja vuoan kokoja. Tämä siis toimii ja makumaailma on helposti säädeltävissä.



pohja:
2 pötköä domino-keksejä
150 g voita

kaakaotäyte:
3 dl kuohukermaa (tai vaahtoutuvaa vaniljakastiketta)
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
5 rkl tomusokeria (laita vähemmän jos käytät makeutettua vaniljakastiketta)
0,5 tl vaniljaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa (tai rahkaa)
100 g maitosuklaata
4 liivatelehteä

vaniljatäyte:
3 dl kuohukermaa
2 rkl tomusokeria
0,5 tl vaniljaa
50 g maitosuklaata
3 liivatelehteä

pinnalle:
50 g maitosuklaata

1. Murskaa keksit muruiksi. Sulata voi ja sekoita voisula keksimurujen joukkoon. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. 26 cm) pohjan ja reunan väliin. Painele keksinmuruseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Nosta viileään odottamaan
2. Valmista kaakaotäyte: Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa kerma (tai vaniljakastike vaahdoksi) ja mausta kaakaolla, tomusokerilla ja vaniljalla. Vatkaa joukkoon tuorejuusto (tai rahka). Rouhi suklaa ja kääntele se vaahdon sekaan. Liuota liivatelehdet pieneen tilkkaseen kuumaa vettä tai maitoa ja sekoita liivateseos täytteeseen. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja nosta viileään hyytymään vähintään pariksi tunniksi
3. Valmista vaniljatäyte: Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se tomusokerilla ja vaniljalla. Rouhi suklaa ja kääntele se vaahdon joukkoon. Liuota liivatelehdet pieneen tilkkaa kuumaa vettä tai maitoa ja sekoita se vaahdon sekaan. Kaada vaalea täyte kaakaotäytteen päälle ja nosta vuoka hyytymään vielä ainakin neljäksi tunniksi ennen tarjoamista
4. Poista hyytynyt kakku vuoasta ja koristele suklaarouheella tai -lastuilla

Katkarapukasari

Taannoisen lauantai-illan sushisessiosta jäi ylimääräiseksi katkaravun pyrstöjä. Tein niistä seuraavana päivänä nopean lounaan – josta kylläkin riitti syömistä vielä sitä seuraavallekin päivälle. Joskus on etua siitä, että on ruokakunnassa ainoa, joka näistä herkkupaloista tykkää!



1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 rkl tomaattipyreetä
chiliä maun mukaan
ripsaus kanelia
3 tomaattia
2 tl fariinisokeria
1 dl vettä
150 g jättikatkaravunpyrstöjä (tai tavallisia katkarapuja)

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynsi. Kuumenna öljy pienessä kasarissa tai pannulla ja kuullota sipulit pehmeiksi
2. Lisää sipulien joukkoon tomaattipyree, chili ja kaneli. Kypsennä pari minuuttia sekoitellen
3. Huuhtele tomaatit ja paloittele ne. Lisää tomaattipalat, fariinisokeri ja vesi pannulle ja keitä kastiketta kymmenisen minuuttia
4. Paloittele katkaravun pyrstöt halutessasi pienemmiksi (ja tarkista ettei suolenpätkiä pyrstöihin ole jäänyt!). Lisää katkaravut kastikkeeseen ja kuumenna
5. Tarjoa riisin tai nuudeleiden kanssa

Cookies in the jar

Tästä ollaan montaa mieltä! Nimittäin lisää-vain-neste-ja-paista-lahjoista. Eli leivonnaisen kuivat aineet mitataan kauniiseen purkkiin, liitetään mukaan ohje ja annetaan lahjaksi ystävälle, tuttavalle tai kadunmiehelle. Olen kuullut että tämä on maailman tyhmin lahjaidea ja laiskuuden huippu, mutta itse olen aivan eri mieltä! Siis nerokasta!

Olinkin siis enemmän kuin tyytyväinen kun joulun alla kävin saunomassa ystäväperheen luona ja sain mukaani kotiin vietäväksi suuren lasipurkin, johon oli mitattu ainekset kauniisti kerroksittain ja joka oli koristeltu valkealla pitsinauhalla.



Leivoin purkin ainekset cookieiksi joulun välipäivinä ja tarjosin näitä tupareissa, jotka pojat halusivat järjestää serkuilleen ja tädeilleen ja sedilleen. Lapset keskittyivät sipsipuoleen ja karkkeihin, aikuiset suolaiseen piirakkaan ja pastasalaattiin ja cookiet saatiin sitten syödä omalla porukalla aivan itse. Ja hyvä näin! Olivat nimittäin aivan loistavia! Imeliä tietenkin, mutta ranskanpastillit taittoivat mukavasti makeutta. Rakenne oli rapsakan, pehmeän sitkeä – juurin niin kuin cookieseissa kuuluu ollakin. Näihin tuli suorastaan himo!

Toim.huom: Cookie ei näköjään taivu suomen kielellä kovinkaan hyvin. Mutta onneksi se ei vaikuta makuun!



kuivat aineet (purkkiin laitettavaksi)
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
0,25 tl suolaa
2,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl suklaarouhetta
1,5 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
150 g ranskanpastilleja (tai m&m’s-karkkeja tms.)

lahjan saaja lisää:
2 kananmunaa
100 g sulatettua voita
(loraus maitoa tai kermaa jos taikina vaikuttaa kuivalta)

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin
2. Lisää joukkoon kosteat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi
3. Pyörittele taikinasta käsin pieniä palleroita ja litistä niitä hieman käsillä painamalla. Jätä reilut leviämisvarat
4. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia

Churrot

Vappu tulossa ja munkkeja lapsille pitäisi vääntää. Niinkuin olen noin parikymmentä kertaa varmaankin jo maininnut, ei hiivataikina ole oikein minun juttuni. Vaivaaminen tuntuu niin työläältä ja vastenmieliseltä. Pari kertaa olen tehnytkin munkkeja, jotka ovatkin paljon vaivattomampia ilman monia kohottamisia! Tänä vuonna ajattelin mennä samalla linjalla, mutta tehdä kuorrutettuja versioita. Pohdiskelin vaaleanpunaista kuorrutetta ja suklaakuorrutetta ja ajattelin tehdä lopullisen päätöksen kaupassa.

Sitten silmiini sattuikin facebookin välityksellä tämä Liemessä-blogissa oleva churrojen ohje. Churrot ovat olleet to do -listallani jo jonkun aikaa ja ohjekin on itseasiassa saksittu talteen (sinne to do -rasiaan, joka alkaa pursua uhkaavasti). Oi, tässäpä onkin helppo tapa tehdä vappumunkit ilman taikinan käsittelyä! Taikina tehdään kivasti kattilassa ja viimeistellään vatkaimella, sitten taikina sujautetaan pursotinpussiin josta se pursotetaan suoraan kuumaan öljyyn kypsymään. Kuorrutteen virkaa toimittaa suklaakastike, johon kypsät munkkipötkylät kastetaan juuri ennen haukkaamista. Täydellistä!

Ja sitten tuumasta toimeen! Taikinan teko sujui hyvin, tosin se jäi hieman paksuksi, mutta tuli kuitenkin testatessa pursottimesta ulos. Kuumensin öljyn laakeassa pannussa ja aloin paistelemaan. Ensimmäiseen pannulliseen sain kypsymään kolme pötkylää oikein näppärästi, kunnes pussin sauma petti ja taikina alkoi pursuta sauman välistä. Kaavin taikinan pussista takaisin kulhoon ja sitten uuteen pussiin. Pursotin ja kypsensin seuraavan pannullisen melkolailla vaivatta. Kolmannen pannullisen aikana huomasin, että kertakäyttöiset pursotinpussini eivät kestä kuumasta öljystä hohkavaa lämpöä vaan pussi alkoi venyä ja pullistella toiselta laidalta ja lopulta pussi hajosi.



Kaavin loput taikinat pursotinpussin jämistä takaisin kulhoon ja totesin, että teen lopusta taikinasta minimunkkeja. Taikina oli onneksi sopivan napakkaa käsin pyörittelyyn. Päädyinkin tekemään käsin taikinapötkylöitä ja paistamaan ne öljyssä. Nyt alkoikin sujua!! Sain tehtyä loput pötkylät valmiiksi leikkuulaudalle ensimmäisen satsin kypsyessä ja siitä ne oli helppo nostella kypsymään.



Summa summarum. Ihan aina ei mene niinkuin strömsössä. Mutta ei haittaa jos on valmis hieman soveltamaan siinä kohdassa kun suunnitelma ei etene ennalta kirjoitetusti. Lopputuloksena oli n. 10 kpl churroja ja 20 kpl kotikutoisempia "kurroja" (tein alla olevan ohjeen mukaisen taikinan 1,5-kertaisena). Niin tai näin, herkullisia olivat molemmat mallit eikä muruakaan jäänyt jäljelle kun vappupäivänä neljään pekkaan käytiin herkkupalojen kimppuun.



Hyvää vappua kaikille!

20 kpl

taikina:
3 dl vettä
50 g voita
1 rkl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa

paistamiseen:
1 l rypsiöljyä

lisäksi:
(ruokokide)sokeria

kastike:
100 g maitosuklaata
1 dl kuoohukermaa
0,25 tl suolaa

1. Sekoita kattilassa vesi, voi ja sokeri. Kuumenna ja anna kiehahtaa. Laske lämpöä ja lisää vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja kuumenna puolisen minuuttia. Nosta pois levyltä.
2. Sekoita kananmunat taikinaan yksitellen sähkövatkaimella voimakkaasti sekoittaen
3. Kuumenna öljy n. 180-asteiseksi. Pidä kansi käden ulottuvilla mikäli öljy sattuu syttymään palamaan
4. Laita taikina pursotinpussiin ja pursota taikinasta pötkylöitä kuumaan öljyyn. Leikkaa pötky saksilla poikki. Paista 2-4 minuuttia kunnes churrot ovat kauniin ruskeita (tai sitten tee "kurroja" niinkuin minä tein)
5. Nosta valmiit churrot hetkeksi talouspaperin päälle ja pyörittele ne sitten sokerissa
6. Kun kaikki currot ovat valmiita, valmista kastike. Paloittele suklaa pieneen kulhoon. Kuumenna kerma kattilassa kiehuvaksi. Kaada kerma suklaan päälle ja lisää joukkoon ripaus suolaa. Sekoittele kunnes suklaa on sulanut ja kastike on tasaista. Nauti churrot lämpimän suklaakastikkeen kera.