Pistaasi-valkosuklaacookiet

Lapset ovat yleensä keksien ystäviä. Ja niin on minunkin jälkikasvuni. Keksit ovat helppotekoinen herkku jotka valmistuvat ilman turhaa kikkailua.

Näiden keksien ajattelin olevan aivan ykkösherkkua! Esikoinen rakastaa valkosuklaata samoin kuin pistaaseja. Vesi kielellä lapsi odotti että keksit jäähtyvät syömäkuntoon. Puolikkaan keksin jälkeen hän totesi että ”nää on kyllä ihan liian makkeita”! Siis täh?!? Voiko keksi olla LIIAN makea!?!?

No, jäipähän taas itselleni enemmän! Ja voin kertoa että eivät olleen LIIAN makeita. Makeita kyllä, mutta niinhän keksin pitääkin olla. Itsekin tykkään valkosuklaasta ja pistaaseista ja fariinisokerista leivonnaisista. Ja voista. Ihania!!



20 isoa pikkuleipää

100 g voita
1 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
1 dl paahdettuja, suolattuja ja kuorellisia pistaaseja
80 g valkosuklaata
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

päälle:
30 g valkosuklaata
1 dl paahdettuja, suolattuja ja kuorellisia pistaaseja

1. Pehmitä voi mikrossa ja vaahdota se sokerien kanssa. Lisää muna hyvin vatkaten
2. Kuori pistaasit ja rouhi ne ja valkosuklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita rouheet voi-sokerivaahtoon
3. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe ja lisää seos taikinaan
4. Leivo taikinasta kapea tanko ja nosta se jääkaappiin vähintään tunniksi
5. Kuori päälle tulevat pistaasit ja rouhi ne ja valkosuklaa rouheeksi. Sekoita ne keskenään ja jätä odottamaan
6. Leikkaa jähmettyneestä taikinapötköstä viipaleita. Paina viipaleet pistaasi-valkosuklaarouheeseen ja nosta sitten rouhepuoli ylöspäin uunipellille
7. Paista 200 asteessa 7-10 minuuttia – koosta riippuen. Jäähdytä rapeiksi.

Tuulihatturulla

Cebicin paljon kehuma ja hehkuttama tuulihatturulla on nyt testattu! Ajatus tästä lähti ystävältäni, joka kertoi syöneensä sieni-pekonirullaa osaamatta sen tarkemmin kertoa taikinan koostumuksesta. Hän lupasi lähettää minulle ohjeen jonka voisin testata. Postaamisen yhteydessä minun kuulemma täytyisi sitten selkeästi mainita että tämä ohje on ystävältä saatu!

Asia taisi sitten unohtua ja ohjetta täällä odottelen edelleen (terkkuja vaan ystävälleni – jätettäköön nimi tässä yhteydessä mainitsematta!). Mutta koska ajatus oli jo päähän nakutettu, toteutin rullan sitten Cebicin avulla. Ihastuin tähän rullaan kovasti – voin tuttu maku (ja keveys..)! Ja tämäkin ohje on ystävältä saatu!



pohja:
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
5 dl vettä
3 kananmunaa
0,5 tl leivinjauhetta

täyte:
4 kourallista kuivattuja suppilovahveroita
150 g pekonia
1 sipuli
(tilkkanen öljyä)
nokare voita
suolaa
mustapippuria
200 g ranskankermaa
0,5 dl parmesaaniraastetta

1. Valmista taikina: sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon jauhot. Sekoita tasaiseksi ja nosta kattila pois levystä. Kiehauta vesi ja vatkaa se voi-jauhoseoksen joukkoon. Vatkaa kananmunat taikinaan yksitellen ja voimakkaasti. Sekoita taikinaan lopuksi vielä leivinjauhe
2. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Kypsennä 225 asteessa puolisen tuntia. Anna valmiin levyn jäähtyä hetki ja kumoa se sitten toisen leivinpaperin avulla
3. Valmista täyte: laita kuivatut sienet pehmenemään veteen. Paloittele pekoni ja paista se kypsäksi omassa rasvassaan. Nosta pekonipalat syrjään odottamaan. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se pehmeäksi pekonin rasvassa (lisää tarvittaessa öljyä). Kaada pehmenneet sipulit pekonien joukkoon odottamaan. Sulata pannulla nokare voita. Purista sienistä ylimääräinen vesi ja paista niitä pannulla muutama minuutti. Mausta sienet suolalla ja mustapippurilla ja sekoita ne pekonin ja sipulin sekaan. Lisää ranskankerma ja parmesaaniraaste ja sekoita täyte tasaiseksi.
4. Levitä täyte jäähtyneen pohjalevyn päälle ja kääri rullalle leivinpaperin avulla. Nosta rulla vetäytymään viileään ennen tarjoamista

Tiikerimuffinssit

Sadepäivän ilo – leipominen lasten kanssa. Näitä ollaan tehty joskus - ajankohtana jota en pysty muistamaan. Valokuvan tiedot kertovat että se on otettu 21.4 aamupäivällä ja kuva näyttää siltä että se on räpsätty aurinkoisella säällä eikä vesisateen harmaudessa. Joten voi olla että olemme leiponeet ihan iloksemme ihan tavallisena päivänä (mikä on hyvin kummallista, koska aamupäivällä olemme yleensä aina ulkoilemassa mikäli sää vain sen sallii).

No, niin tai näin… Sen muistan kuitenkin vielä, että tällä ohjeella saatiin aikaiseksi ihanan rasvaisia muffinsseja joissa maistui suklaa ja pähkinä. Mutta eipä näitä kyllä tiikereiksi oikein voinut kutsua! Pyörittelin taikinaa ja nutellaa tikulla ihan olan takaa, mutta ei paksu nutella-tahna halunnut sekoittua vaalean taikinan kanssa. Eihän se sinällään haitannut, maku oli aivan loistava!! Ja lapsille kelpasi myös! Ohje Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 7/2012.



12 kpl

200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
n. 1 dl Nutellaa

1. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten
2. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään sekaisin ja lisää seos voi-sokerivaahtoon. Sekoita tasaiseksi
3. Lusikoi taikina muffinssivuokiin. Laita jokaiseen vuokaan noin teelusikallinen nutellaa ja vetele muffinsseihin kuvioita esim. hammastikulla niin että taikina ja tahna raidoittuvat
4. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia

Puutarhan syksy

Syksy on täällä ja tämän vuoden viljelykausi alkaa olla pikkuhiljaa päätöksessä!

Parvekepuutarha on kukoistanut ja tuottanut parhaan sadon ikinä. Ehkäpä harjoitus alkaa tehdä mestarin – tai sitten vaan on ollut sää ja onni myötäinen. Lämpimän alkukesän ansiosta kasvit kasvoivat nopeasti ja tuoreista yrteistä sai nauttia koko kesän. Osan sadosta säilöin pakastimeen yrttikuutioina ja pestona. Myös chilit tekivät aivan uskomattoman runsaan sadon ja kukkia ja raakileita on edelleen runsain mitoin. Chilit jatkavat kasvuaan sisällä ja ensi keväänä jälleen parvekkeella.



Kokeilin tänä vuonna parvekkeella tuttujen yrttien lisäksi hieman uusia juttujakin. Kesäkurpitsa kasvoi valtavasti, kukki valtavasti, mutta jaksoi tehdä vain yhden kurpitsan. Hyvän makuinen oli, mutta kasvi vei aivan liikaa tilaa parvekkeella, joten sen kohtaloksi koitui bioastia jo keskellä kesää. Äidin kompostin päältä on kesäkurpitsasatoa saatu molempien tarpeiksi – ja sanoisinko että jopa hieman ylikin!



Viime kesänä ostin parvekkeelle amppelitomaatin enkä ollut siihen kovinkaan tyytyväinen. Satoa tuli paljon, mutta tomaatit olivat melko mauttomia. Tänä vuonna ostin pensastomaatin siemeniä ja kasvatin taimet itse. Sinkkisankkoon istuttamani kaksi tomaatin tainta kasvoivat hyvin, mutta tekivät satoa vain noin kymmenen pienen tomaatin verran. Hyvän makuisia olivat kyllä ne muutamat jotka ovat jo kypsäksi asti ehtineet – muutamat viimeiset vihreät tomaatit leikkasin irti huoneenlämpöön kypsymään. Ensi vuonna taidan kokeilla taas jotain muuta lajiketta, ehkäpä kirsikkatomaattia.



Kasvatin parvekkeella myös suippopaprikoita. Siemenet kuivatin kaupasta ostetusta paprikasta. Siemenet itivät hyvin, tekivät terhakat taimet ja topakat kasvit. Lasitetulla parvekkeella ei pörriäiset lennä, joten autoin pölyttämistä pienellä pensselillä. Paprikoita kahteen kasviin kasvoikin noin 15 kappaletta. Päivien ja varsinkin öiden käytyä viileiksi nostin paprikan olohuoneeseen, missä se saa kasvaa nyt sen aikaa minkä viihtyy. Ensimmäisen paprikan leikkasin jo irti ja kolme seuraavaakin punottavat jo lupaavasti.



Parvekepuutarhan lisäksi myös plantaasi – eli pieni kasvimaani – vanhempien pihalla on kukoistanut ja tuottanut satoa. Salaattia ja rucolaa syötiin kesä- ja heinäkuu – aivan kyllästymiseen saakka. Retiisejä syötiin salaatissa kahden kylvön verran, heinäkuun loppupuolella tehty kolmas kylvö ei jaksanut enää kasvaa. Pinaatti yllätti iloisesti kahdella sadollaan joista riitti pakastimeen saakka.

Myös herneet kasvoivat hyvin ja tuottivat noin pari litraa palkoja. Esikoisen mielestä ne olivat ällöjä (nuolaisi yhtä hernettä pikkuisen kielen kärjellä). Kuopus söi pari hernettä ja keskittyi sitten mahdollisimman pienten vauvaherneiden kaiveluun palkojen sisältä. Isän mielestä lajike ei ollut kovinkaan makoisa ja äiti söi muutamia palkoja ohimennen silloin tällöin. Itse totesin kutisevan suun, kitalaen, kurkun ja sormien sekä turvonneen kielen ja huulien myötä olevani edelleen allerginen tuoreille herneille. Summa summarum: emme kasvata herneitä ensi vuonna!



Porkkanat kasvoivat hyvin ja olivat todella maukkaita! Ensimmäisen testiporkkanan nostin maasta heinäkuun puolivälissä ja se oli melko baby silloin (mutta niin kaunis kuten vauvoilla monesti on tapana).



Jo elokuun puolivälissä porkkanat alkoivat olla syöntikokoisia ja pojat rouskuttelivatkin niitä suoraan maasta ja myös kotiin kannettuna. Porkkanasato oli kylvöön nähden hyvä, mutta tarpeeseen nähden liian pieni. Ensi kesänä enemmän!

Viimeisetkin porkkanat on jo nostettu ja kasvimaan syystyöt tehty. Kasvimaa sai noin neliön kokoisen lisäosan (olisi kyllä varmaan parillekin lisäneliölle löytynyt helposti käyttöä) ja täytteekseen kompostia, turvetta ja uutta multaa. Päällimmäiseksi jätin porkkanoiden naatit, pinaattien juurakot ja herneiden varret vielä syksyksi ja talveksi muhimaan ja ravitsemaan maata.

Sitten vaan aletaan tehdä uusia suunnitelmia ja odotellaan kevättä! Hitsi kun on kivaa!!

Hernekeitto

Ihmeiden aika ei ole ohi. Joskus pikkumuruset yllättävät kummallisilla toiveruokapyynnöillä. Kun toiveena oli hernekeittoa, oli asia pakko tarkastaa ihan useampaan kertaan. Ihanko totta? Siis hernekeittoa? Ootteko syöny päikkärissä? Myöntävien vastausten jälkeen piti minunkin se todeksi uskoa. Kyllä, lapseni halusivat syödä hernekeittoa.

No kyllä vaan minulle passaa! Pitkään muhinut hernekeitto on nimittäin todella hyvää. Poikien toive oli että lihana on jauhelihaa – sekin sopii minulle oikein hyvin. Vielä luraus sinappia niin mikäs siinä on popsiessa! Ja ihme kyllä, pojillekin maistui. Ensimmäisellä kattauksella ainakin…



500 g kuivattuja herneitä
3 l vettä
400 g rasvaista jauhelihaa
1 sipuli
suolaa

1. Laita herneet likoamaan väljään veteen yön yli huoneen lämpöön
2. Kaada liotusvesi pois ja mittaa uusi vesi kattilaan tai uunipataan. Keitä keittoa kattilassa parisen tuntia ja jätä sen jälkeen vielä hautumaan jälkilämmölle noin tunnin ajaksi. Uunissa valmistettaessa valmistusaika on pidempi, taisin haudutella 150 asteessa nelisen tuntia. Muista sekoitella välillä ja lisätä nestettä mikäli se on tarpeen
3. Ruskista jauheliha pannulla omassa rasvassaan. Kuori ja hienonna sipuli ja lisää se pannulle jauhelihan kaveriksi. Jatka kypsentämistä niin että sipulikin kypsyy. Mausta suolalla. Lisää liha-sipuliseos keittoon kun kypsennyksen loppuvaiheilla
4. Mausta valmis keitto suolalla

Chilitahna

Ostin toissakesänä pienen chilin taimen ja laitoin sen ruukkuun. Chili antoi satoa muutaman palon verran. Talven chili kitui sisällä ja kevään tullen virkosi kukoistamaan. Kasvatin keväällä omasta kasvista kuivattamistani siemenistä uudet taimet, joista kolme pääsi omalle parvekkeelle ja loput serkkuni hoiviin.

Chilit ovat nauttineet menneestä kesästä ja tätä kirjoittaessa olen saanut korjata chilisatoa runsain mitoin. Laskeskelin että noin 150 palkoa olen jo kasveista leikannut ja niin ne vaan edelleen kukkivat ja kypsyttävät hedelmää - sisätiloissa jo tässä vaiheessa syksyä.



Olen käyttänyt chilejä ruuanlaitossa pitkin kesää ja maustanut myös säilykkeitä omilla chileillä. Yksittäiset kypsät palot ja pienet chilimäärät olen kuivattanut. Noin sata palkoa sisältänyt pääsato pääsi pakastimeen. Hienonsin chilit siemenineen leikkuulaudalla hienoksi silpuksi ja sekoitin joukkoon hieman oliiviöljyä. Taputtelin tahnan leivinpaperin päälle levyksi ja käärin pakastetun levyn paperiin ja kelmuun pakastimeen. Ajatuksena olisi että tuosta levystä olisi helppo ottaa pieni pala kerrallaan ruokia maustamaan.

Jos jollakulla on ohje miten voin tehdä chilitahnaa joka säilyy purkissa jääkaapissa niin ottaisin mielelläni ohjeen vastaan ensi kesää varten!

Yrttikuutiot

Menneenä kesänä olen taas päässyt entistä enemmän yrttien ystäväksi. Yrttitarha parvekkeella on kukoistanut ja kasvanut aivan loistavasti. Purkissa! –kirjasta löysin vinkin yrttien säilömiseen talveksi; yrteistä oli valmistettu kuutioita oliiviöljyn avulla. Kyselin pakastusvinkkejä myös ruokabloggaajien facebook-ryhmässä ja tätä menetelmää suositeltiin siellä myös.

Ajattelin itsekseni – ja ”ääneenkin” sen facebookissa ilmaisin – että pakastaisin loppukesästä loput yrtit ennen kuin säät menevät liian kylmäksi. Sain ohjeen pakastaa yrttejä jatkossa pitkin kesää aina vähän kerrallaan jolloin yrttien kasvukin kiihtyy leikkaamisen myötä. No totta kai, eipähän tullut taas itse ajateltua! Tänä vuonna siis pakastan sen verran mitä nyt tässä ehdin ja ensi kesänä panostetaan sitten säilöntään enemmän jos vaan lopputulos osoittautuu hyväksi. Hieman mietityttää tuo öljyn pakastaminen, mutta kokeilemallahan se selviää mitä öljyn laadulle ja maulle pakastimessa tapahtuu.

Pakastin pari satsia pestoa (myöskin kanssabloggaajilta saatu vinkki) jääpalamuoteissa, mutta nämä yrttikuutiot olivat helpompi tehdä silikoonisessa suklaakonvehtimuotissa josta ne lähtivät bhelposti irti. Pakastimesta löytyy nyt talven varalle rosmariinia, oreganoa, persiljaa ja timjamia. Kylmien öiden ja viileiden päivien vuoksi yrtit ovat jo muuttaneet parvekkeelta keittiöön josta sitten pikkuhiljaa laittelen loputkin vielä pakastimeen.



Hienonna yrtit silpuksi ja täytä jääpala- tai suklaakonvehtimuotin syvennykset silpulla. Täytä syvennykset oliiviöljyllä ja laita pakastimeen. Irrota valmiit kuutiot muotista ja säilytä tiiviisti, esimerkiksi minigrip-pussissa.

Pinaattiquesadillat

Leikkasin talteen pinaattipenkin sadon muutama viikko sitten ja ryöppäsin sadon pakastimeen. Jätin juuret ja varrenpätkät maahan tarkoituksenani käännellä ne syksyllä lopun sadonkorjuun jälkeen maahan. Pinaatti tekikin yllätyksen ja kasvatti vielä toisen sadon – ei tosin niin suurta kuin ensimmäinen oli. Sain kuitenkin vielä melkein viisi litraa lehtiä talteen. Suurin osa meni taas pakastimeen, mutta yhden aterian verran satoa nautin heti tuoreeltaankin.

Pekoniquesadillat ovat suurta herkkuani, mutta harvinaista sellaista valtaisasta kalorimäärästä johtuen. Näiden kasvistäytteisten quesadillojen kalorimäärä on ehkä hieman pienempi, mutta fakta on kyllä se että quesadilloista ei tule meheviä ilman kunnollista juustopläjäystä. Eli kaloreilta ei tässäkään voi välttyä. Onneksi ei aina tarvitsekaan! Tämän herkullisen ohjeen löysin Kaneliposki-blogista. Fetan vaihdoin vuohenjuustoksi käytännön syistä; jääkaapin perällä nökötti vuohenjuustopurkki joka jostain syystä olikin jäänyt käyttämättä. Nyt sekin tuli syötyä pois.



200 g tuoretta pinaattia
1 dl pinajansiemeniä
8 tortillalättyä
4 tl hunajaa
100-150 g pehmeää vuohenjuustoa
150 g mozzarellaraastetta
mustapippuria

1. Kuumenna vettä suuressa kattilassa ja keitä pinaatinlehtiä muutama minuutti. Kaada lävikköön ja huuhtele kylmällä vedellä. Hienonna veitsellä
2. Paahda pinjansiemeniä kuumalla kuivalla paistinpannulla kunnes ne saavat väriä ja alkavat tuoksua
3. Levitä neljä tortillalättyä pöydälle ja voitele ne hunajalla. Levitä päälle vuohenjuusto ja juustoraaste
4. Jaa juustojen päälle pinaatti ja pinjansiemenet. Mausta mustapippurilla.
5. Paina jokaisen lätyn päälle toinen lätty. Paista quesadilloja kuivalla pannulla pari-kolme minuuttia molemmilta puolilta kunnes juusto sulaa ja tortillat saavat hieman väriä
6. Leikkaa hieman jäähtyneet quesadillat neljään osaan. Syö lämpiminä

Chilillä maustettu varhaiskaali

Purkissa jälleen! Herkullisen kotimaisen kaalin paras sesonkiaika on edelleen käsillä ja chilit kukoistavat parvekkeella. Eräänä iltana laskin neljästä kasvista yhteensä 56 punaista chilipalkoa ja vihreitä palkoja ja pieniä alkuja on toinen moinen. Uusia kukkia ja nuppuja ilmaantuu koko ajan lisää. Tänä vuonna saan tuoreita chilejä laitettua pakastimeen saakka!

Tähän kirpakkaan kaalisäilykkeeseen sain siis upotettuja molempia sesongin makuja ja hyödynnettyä parvekkeen satoa. Muuntelin ohjetta hieman oman ruoka-ainekaapin sisältöön sopivaksi – ostettavaksi jäikin vain kaali.



1 kg varhaiskaalia
5 pientä shalotsipulia
4 tl suolaa
2 tl sokeria

mausteliemi:
7 dl vettä
2 dl chilikastiketta
4 rkl sokeria
4 tl suolaa
2 punaista chilipalkoa hienonnettuna siemenineen
1 valkosipulin kynsi raastettuna
2 dl väkiviinaetikkaa

lisäksi:
4 kpl 0,5 litran lasipurkkeja

1. Suikaloi kaali ja kuori ja suikaloi sipulit. Laita kasvikset kulhoon ja ripottele päälle suola ja sokeri. Puristele suikaleita hieman ja jätä ne pehmenemään
2. Mittaa kattilaan mausteliemen ainekset etikkaa lukuun ottamatta ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä lientä kymmenisen minuuttia. Lisää etikka ja kuumenna kiehuvaksi
3. Valuta kaalista mahdollisesti irronnut neste ja jaa kaali puhtaisiin lasipurkkeihin. Kaada lientä purkkeihin niin että kaali peittyy.
4. Anna maustua ainakin pari vuorokautta ennen nauttimista. Kaalisäilyke säilyy hyvänä viileässä useita kuukausia

Vesimeloni-mansikkajuoma

Kohtasin taas eräänä iltana iltapala-aikaan arkielämän suuren mysteerin: jos A on hyvää ja B on hyvää niin miksi A+B ei olekaan hyvää?! (Sama auki kirjoitettuna: vesimeloni on lasten herkkua ja mansikat ovat lasten herkkua, mutta vesimeloni-mansikkajuoma ei maistunut.) Jäipähän taas kerran itselle enemmän! Alkuperäisen ohjeen nappasin Meidän perhe –lehden numerosta 7/2013. Siinä juomaan oli lisätty myös spriteä tai vissyä. Pienellä terästyksellä ja jääpaloilla tästä saa myös maistuvan kesäisen boolin - kun eihän ne lapset tätä kuitenkaan juo!



1 litra valmista juomaa

1 kg vesimelonia
5 dl mansikoita
2 oksaa minttua

Poista vesimelonista kuoret ja paloittele hedelmäliha. Poista mansikoista kannat. Voit käyttää myös pakastemansikoita. Irrota mintun lehdet varsista. Soseuta ainekset tehosekoittimessa parissa erässä. Jatka juomaa halutessasi spritellä tai vissyllä. Nauti kylmänä.

Yrttivoilla valeltu kukkakaali

Kotimaista kukkakaalia ja yrttejä parvekkeelta. Ja voi tietenkin kruunaa kaiken. Glorian Ruoka&viini 5/2013 –lehdessä olevassa ohjeessa lisänä oli vielä keitettyä kananmunaa, mutta tein ihan tällaisen simppelin version vaan (eli unohdin keittää kananmunia etukäteen).



1 iso kukkakaali
100 g voita
1-2 dl tuoreita yrttejä (käytin timjamia, persiljaa ja rosmariinia)

1. Keitä kukkakaali kokonaisena tai paloiteltuna napakan kypsäksi
2. Sulata voi pannulla. Hienonna yrtit ja sekoita ne voisulan joukkoon. Kaada yrtti-voikastike kukkakaalin päälle. Kokonaiseen kukkakaaliin voi tehdä pieniä viiltoja jotta kastike pääsee valumaan myös kukkakaalin sisälle.

Kuivattuja kukkia – kanerva ja mesiangervo

Villien salaattivihannesten lisäksi olen tänä kesänä tutustunut myös syötäviin villeihin kukkiin. Aloitin parilla tutulla ja helpolla kasvilla joita mökkireissulla löytyi.

Ensimmäiseksi keräsin mesiangervon kukkia. Kukat kuivatetaan ja niitä voidaan käyttää jälkiruuissa uutettuna nesteeseen. Tarkoituksena olisi kokeilla jossain vaiheessa mesiangervolla maustetun jäätelön valmistamista.





Toinen kuivattavaksi keräämäni kasvi oli kanerva jota kasvaakin runsaasti melkeinpä jokaisessa metsässä. En ole aikaisemmin huomannutkaan miten kaunis kasvi kanervakin on. Ruohonjuuritasolta löytyy siis monenlaisia yllätyksiä kun vain kumartuu katsomaan! Ajatus kanervan kukkien keräämiseen oli jäänyt mieleeni Sillä sipuli –blogista muutaman vuoden takaa. Kukkia voi käyttää nonparellien tapaan leivonnaisten koristeena. Melkoisen työlästä touhua oli tuo pienten kukkasten kerääminen varvuista. Olisinkohan reilun desin verran kerännyt ennen innostuksen hiipumista.

Marinoituja kirsikkatomaatteja ja mozzarellaa

Ensimmäinen testi Purkissa-kirjasta osoittautui odotuksia paremmaksi! Oletin nappaavani suuhuni melko tavallisen makuista tomaattia ja mozzarellaa, mutta sainkin jotain vähän enemmän! Tomaattien paahtaminen oli saanut maut hyvin esille ja melko laimeaksi ajattelemani liemi olikin pirteän sitruunainen.

Söin näitä herkkupaloja tuoreen talkkunalla säväytetyn leivän päällä basilikan lehtien kera. Aikalailla täydellinen iltapalaelämys! Ja aamupalalla jatkettiin sitten samalla hyväksi havaitulla linjalla! Muutaman iltapalaherkuttelun jälkeen purkin pohjalle jääneet viimeiset herkkupalat söin pastan kanssa pikaisena lounaana.

Kaupassa saatavana olevien pakkauskokojen vuoksi tämänkin ohjeen määriä piti hieman muutella alkuperäisestä



500 g kirsikkatomaatteja
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
oliiviöljyä
250 g minimozzarellapalloja
muutama timjaminoksa

liemi:
1 dl rypsiöljyä
0,5 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
0,5 sitruunan mehu
1 tl suolaa

lisäksi:
1 l:n lasipurkki

1. Levitä kirsikkatomaatit uunipellille. Ripottele niiden päälle suola, mustapippuri ja timjami. Pirskottele päälle hieman oliiviöljyä. Paahda tomaatteja 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes tomaatit alkavat pehmetä
2. Laita tomaatit ja mozzarellapallot kerroksittain lasipurkkiin. Laita timjaminoksat kerrosten väliin
3. Sekoita öljyt ja sitruunamehu ja mausta seos suolalla. Kaada liemi purkkiin ja anna marinoitua pari päivää jääkaapissa. Tomaatit ja mozzarellat säilyvät hyvinä jääkaapissa viikon verran.

Mintulla ja limellä maustettu mustikkatorttu

Mustikkaretken satoa on siis säilötty pakastimeen, hillottu ja syöty ihan semmoisenaan vaniljakastikkeen kanssa. Totta kai metsän herkkuja on käytetty myös leipomiseen: mustikkamuffinsseja on tullut tehtyä pariin otteeseen ja nyt viimeisimpänä tätä ihanan raikasta mustikkatorttua. Alkuperäinen ohje on Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 5/2009. Jätin tällä kertaa täytteestä limen kuoren pois kokonaan koska pöydässä oli lapsisyöjiä joiden tiedän karsastavan voimakkaita makuja. Minttua käytin ensimmäistä kertaa taikinassa ja se antoi yllättävän maukkaan vivahteen torttuun! Jätin pois myös alkuperäisessä ohjeessa olleen hyytelöpinnan pois – liika sokeri vain pilaa tuoreen marjan raikkauden.



pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
0,25 tl suolaa
120 g kylmää voita
2-3 rkl kylmää vettä
2 rkl hienonnettua tuoretta minttua

täyte:
200 g ranskankermaa (rasvaista)
2 dl kuohukermaa
0,5 dl tomusokeria
0,5 limen mehu
0,5 limen raastettu kuori
5 dl tuoreita mustikoita

1. Valmista ensin pohja: sekoita vehnäjauhot, sokeri ja suola kulhossa sekaisin. Kuutioi kylmä voi ja nypi se jauhojen sekaan. Hienonna minttu mahdollisimman hienoksi silpuksi. Lisää minttu ja vesi taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja nosta se lepäämään jääkaappiin tunniksi.
2. Kauli jäähtynyt taikina ohueksi levyksi ja asettele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Jätä valmis pohja jäähtymään
3. Valmista täyte: vaahdota ranskankermaa sähkövatkaimella muutaman minuutin ajan. Vaahdota kuohukerma toisessa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja mausta seos tomusokerilla, limen mehulla ja kuoriraasteella
4. Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele mustikat päälle ja koristele torttu mintun lehdillä

Purkissa!

Teresa Välimäki ja Johanna Lindholm: Purkissa! Makuja arkeen, juhlaan ja lahjaksi. WSOY 2013.



Kasvimaa- ja parvekepuutarhatouhujen myötä oli hyvinkin ajankohtaista ja tarpeellista kurkistaa taas uudemman kerran myös säilönnän maailmaan. Säilöntä tuo minulle mieleeni vain ylimakeat hillot ja ylietikkaiset pikkelssit. Sen vuoksi en säilöntää ole kovinkaan paljon harrastanut.

Nyt lainasin kirjastosta aivan uuden kirjan, jossa säilöntää esitellään hieman nykyaikaisemmin. Kirja sisältää muun muassa monenlaisia mausteseos-, maustekastike-, salaatti-, hillo- ja siirappiohjeita ja kirjoitin heti ensilukemalta noin parinkymmenen ohjeen sivunumeron muistiin testaamista ajatellen. Taitaapa kesä ja syksykin loppua tuon urakan alla kesken. Mutta jatketaan ensi kesänä uudelleen!

Kirja on ulkoasultaan ihanan pirteä! Laura Riihelän ottamat valokuvat ovat raikkaita ja moderneja, olematta kuitenkaan liian sliipattuja tai tekorustiikkisia. Kirja on kokonaisuudessaan hyvin mutkaton ja aito. Se esittelee säilönnän tätä päivää pröystäilemättä liikoja. Tämä kirja kannattaa ehdottomasti ostaa – jos harrastaa kirjojen hankkimista itselleni.

Pasta Alfredo

Kesä ja yrtit ovat hyvä syy tehdä pastaruokia. Pasta on usein yksinkertaista ruokaa joka tehdään muutamasta laadukkaasta raaka-aineista ja hyvän pasta-annoksen salaisuus onkin onnistunut makujen liitto. Tämän annoksen kohdalla sanonta ”yksinkertainen on kaunista” pitää ehdottomasti paikkaansa! Tai jos nyt ei kaunista silmälle niin ainakin kaunista suussa! Alkuperäinen ohje Suuresta pastakeittokirjasta.



2-3 annosta

250 g pastaa
50 g voita
80 g parmesaaniraastetta
2 dl kermaa
2 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa
suolaa ja pippuria

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pastan kiehuessa valmista kastike: sulata voi pannussa, lisää kerma ja parmesaani ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan hämmentäen. Pienennä lämpöä ja anna kiehua hiljaa sekoittaen kunnes kastike on hieman saostunut
3. Lisää persilja ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kypsän pastan joukkoon

Tikkupullat

Mustikkaretkellä kerätään mustikoita, mutta tietenkin syödään myös eväitä. Perinteisten makkaroiden ja voileipien lisäksi viimeisimmällä retkellämme herkuttelimme myös tikkupullilla. Tikkupulla on pulla joka paistetaan nimensä mukaisesti tikussa – tai ehkäpä keppi olisi parempi ilmaisu - nuotion äärellä hiilloksen tai pienen tulen lämmössä.



Tikkupullat voi tehdä ihan tavallisesta pullataikinasta, mutta äitini – vanha tikkupullakonkari – on todennut että leivinjauhetaikina on helpoin tehdä ja käsitellä retkiolosuhteissa. Hiivataikinan kohottaminen ja vaivaaminen metsässä on oma projektinsa. Pullataikinan täytyy olla melko napakka ja mielellään rasvaton, muuten se valuu helposti pois tikusta – tämäkin on nähty ja koettu joskus lapsuudessani!

Tämä hyvä taikinan ohje löytyi Ruokailmiö-blogista.



noin 6 kpl

4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
2 dl maitoa tai vettä

1. Sekoita kuivat aineet sekaisin jo kotona. Kuljeta ne retkipaikalle pienessä kulhossa tai pussissa
2. Lisää neste kuiviin aineisiin hieman ennen paistamista. Retkiolosuhteissa maidon saa helposti sekoitettua maitojauheesta.
3. Muotoile taikinasta pötkylä ja kieritä se paistokepin päähän. Nipistä pötkyjen päät hyvin kiinni ettei kieppi aukea kesken paiston
4. Paista ”miedolla lämmöllä” hiilloksen hehkussa pullaa välillä käännellen jotta saat tasaisen paistotuloksen
5. Irrota valmis pulla tikusta, halkaise se pitkittäin ja laita väliin hilloa. Syö lämpimänä

Mustikkahillo

Tämä kesä on yllättänyt minut marjasadollaan. En ole koskaan tykännyt marjojen keräämisestä, enkä ole niitä aiemmin juuri kerännytkään. Mustikoita olen ostanut torilta jonkun verran kiisselitarpeiksi lapsille – mutta kalliitahan ne valmiiksi kerätyt marjat ovat. Ja ymmärrettävästä syystä ovatkin, eiväthän ne marjat ihan itsestään sieltä metsistä torille ilmesty.

Viime kesänä keräsin kolmisen litraa mustikoita pakastimeen ja jopa nautin siitä touhusta. Syksymmällä menimme runsaiden puolukkavarvikoiden äärille Ilomantsin kankaille ja keräsimme murun kanssa 12 litraa puolukoita. Ja nautin siitäkin päivästä – auringosta, metsän rauhasta ja tietysti eväistä.

Tänä vuonna olen kerännyt mustikoita aiemmin jo kolmeen otteeseen aina vähän kerrallaan. Neljäskin mustikkareissu tuli tehtyä lasten ja mummon ja ukin kanssa – samaisille kankaille joista puolukoita vuosi sitten poimimme. Pojat saivat painella pitkin kankaita, poltella keppejä nuotiossa ja syödä eväitä. Seitsemänvee kävi samoilemassa mummon kanssa harjuilla ja neljävee innostui keräämään mustikoita kerulilla ukin kanssa. Itse sain kerätä kypsiä suuria mustikoita täysistä varvuista. Saaliina oli jälleen reilut neljä litraa marjoja, joista osa nautiskeltiin taas vaniljakastikkeen kera, osa käytettiin leivontaan ja osa keitettiin hilloksi.

Ja vielähän niitä sinne metsään jäi…



2,5 l valmista hilloa

2 kg mustikoita (noin 3 litraa)
1 dl vettä
1 kg hillosokeria

1. Mittaa marjat ja vesi kattilaan. Kuumenna.
2. Sekoita sokeri höyryävään marjaseokseen. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele 10 minuuttia. Kuori vaahto pois lusikalla
3. Nosta hillokattila pois levyltä ja anna hillon jäähtyä puolisen tuntia. Sekoittele välillä
4. Kuumenna pestyjä lasipurkkeja 125-asteisessa uunissa vartin verran. Jaa valmis hillo purkkeihin. Hillo on valmista noin vuorokauden kuluttua. Säilytä hillo viileässä

Pinaatti- tai nokkosletut

Pinaattisato on siis jo korjattu ja suurin osa sadosta tuli ryöpättyä ja hienonnettua pakastimeen. Noin metrin mittaisesta pinaattipenkistä sain leikattua yllättävän paljon pinaatin lehtiä; kuuden litran sankko tuli täyteen ja sain painella lehdet melko tiukasti sankkoon että sain kaiken edes mahtumaan.

Pinaatin käsittely on helppoa mutta kyllähän se oman aikansa ottaa. Varsista irrotetut pinaatin lehdet huuhdellaan ja niitä keitetään suuressa kattilassa vajaan viiden minuutin ajan. Keittämisen jälkeen lehdet kaadetaan lävikköön ja ne jäähdytetään nopeasti kylmällä vedellä. Tämän jälkeen lehdet hienonnetaan esimerkiksi yleiskoneella. Lopputuloksena on vihreää mössöä jonka voi pakastaa kerta-annoksina tai vaikkapa jääpalarasioissa.





Viljeltävän pinaatin luonnonvarainen kotimainen vastike on nokkonen jota kasvaa yleisesti pitkin poikin luontoa. Nokkoset ovat parhaimmillaan nuorina kasveina, mutta vanhemmistakin kasveista voi kerätä latvuksia pitkin kesää. Nokkosten lehdet leikataan irti ja ne ryöpätään, hienonnetaan ja pakastetaan samaan tapaan kuin pinaattikin. Keittämisen jälkeen nokkoset eivät enää polta ja niitä voi käyttää ruuan laitossa. Nokkosia ei tule kerätä navettojen, ulkokäymälöiden tai kompostien läheisyydestä, koska tuollaisilla rehevillä ja ravinteikkailla paikoilla nokkosen nitraattipitoisuus nousee suureksi.


(ryöppäsin ensimmäisen nokkoserän varsineen, mutta totesin että lehdet on helpompi irrotella tuoreista kasveista)

Lapsiperheessä tyypillisin pinaatti- tai nokkosruoka on varmaankin pinaattiletut ja niitäpä minäkin sitten paistelin. Maistui kaikille!



5 dl maitoa
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
0,25 tl muskottipähkinää
vajaa 4 dl vehnäjauhoja
150 g pakastepinaattia (laitoin neljä isoa jääpalallista itse pakastettua mössöä)
luraus öljyä

Sekoita taikinan aineet sekaisin. Lisää pinaatti tai nokkoset taikinaan sulatettuna ja nesteineen. Anna taikinan turvota vartin verran ja paista letut voissa pannulla kypsiksi.

Mustikkapöperö

Tämän kesän mustikkasato on kypsä ja kerättävissä. Ensimmäisiä mustikoita joutui hieman etsiskelemään kunnes sopivan kostea kasvupaikka suon laitamilta löytyi. Ensimmäiseltä reissulta saaliiksi tuli puoli litraa marjoja, joista tein iltapalalle vanhanajan mustikkapöperöä eli mustikkaa mössöttynä talkkunan ja sokerin kanssa. Osalle maistui, osalle ei. (Ohje: Meidän perhe 7/2013)

Toisella mustikkareissulla keräsin nelisen litraa marjoja, jotka kaikki pääsivät pakastimeen - kiisselitarpeiksi talven varalle. Kolmannen mustikkareissun tein seitsemänveen kanssa, joka tohkeissaan lähti minisankon kanssa matkaan aikomuksenaan kerätä marjat mustikkamuffinsseja varten. Kaksi kertaa lapsi sai pienen pienen sankon pohjan peittoon ja kaksi kertaa hän sai sankon pohjan myös näkyviin taas. Marjat maistuvat selkeästi paremmilta sankosta kuin varvuista.

Sen jälkeen teimmekin työnjaon: pikkumiehen tehtävänä oli etsiä hyviä mustikkamättäitä, täydentää omia vitamiinivarantojaan, varoittaa minua hankalakulkuisista maastonkohdista ja pitää silmällä että mökkitie pysyy näkyvissä (että emme vieraaseen metsään eksy). Minun tehtäväkseni jäi marjojen kerääminen. Saaliiksi saimme noin 1,5 litraa mustikoita joista osan käytimme muffinsseihin ja suurimman osan herkuttelimme ilta- ja aamupalalla vaniljakastikkeen kera. Herkkua!



5 dl mustikoita
1 dl talkkunaa
0,5 dl sokeria

Mössöä mustikoita hieman haarukalla. Sekoita joukkoon talkkuna ja sokeri. Tarjoa vaniljakastikkeen, -jäätelön tai –jogurtin kera. Tai perinteisemmin maito-, piimä- tai kermatilkkasella höystettynä.