Omenainen broilerivuoka

Broilerin paistileikkeet ovat tulleet jäädäkseen! Fileepihvit ja sen semmoiset tahtovat mennä helposti kuiviksi mikäli niitä ei leivitä ja leikkeiden laatu on aina vähän sitä sun tätä. Välillä on kaunista tasalaatuista leikettä – ja juuri sitä mitä pakkaus lupaa. Joskus taas saa jotain ihan muuta. Monesti olen täyttämistä ajatellen ostanut broilerin fileepihvejä tai rintafileitä ja olen saanut rasiallisen repaleita. Viimeksi ostin parmesaanibroileria ajatellen ohuita leikkeitä (6-8 kpl taisi olla maininta lapussa) ja rasiassa oli yksi ¼ ohut leike, pari puolikasta ja kaksi isoa ja paksua rintafileetä. Siitäpä sitten yritin saada kaikki kypsiksi yhtä aikaa.

Paistileikkeet siis kunniaan! Liha on rasvaisempaa ja tummempaa kuin filee (toki hieman voi halutessaan leikata lillakkeita reunasta pois) ja maku on aivan toista kuin fileessä. Siis paistileikkeessä on makua! Ja onhan se nyt tänä päivänä hyvin trendikästä käyttää näitä halvempiakin osia teuraseläimistä.

Tämmöistä tällä kertaa tein paistileikkeistä, itse asiassa jo hyvän aikaa ennen joulua. Jouluisia makuja ruuasta voi löytääkin. On kyllä hirveen hirveen ruma ruoka, mutta kylläpä vaan maistui hyvälle!! (Ohje: maku 6/13)



1 pkt (6 kpl) broilerin paistileikkeitä
suolaa
mustapippuria
2 omenaa
2 tähtianista
4 kokonaista neilikkaa
1 tl kanelia
2 dl kookoskermaa

1. Asettele broilerin leikkeet voideltuun uunivuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla
2. Kuori ja viipaloi omenat. Laita omenaviipaleet broileripalojen päälle. Mausta kanelilla ja lisää vuokaan myös tähtianikset ja neilikat.
3. Kaada vuokaan kookoskerma ja kypsennä 200 asteessa puolisen tuntia

Italialaishenkiset lohkoperunat

Takana melkoisen kylmä ja melkoisen lumeton viikonloppu. Talviurheilu saa edelleen odottaa. Kalorit poltettiin tuona viikonloppuna sulkapalloilulla (joka sai tietyt lihakset totaalisen jumiin moneksi päiväksi) ja geokätköilylenkillä (jonka saaliina oli monta mukavaa löytöä ja pari harmittavaa piiloa, jotka jäivät vielä odottamaan).

Kalorit hankittiin aurajuustohampurilaisilla ja aivan ihanilla vasikanlihapyöryköillä, joiden kaverina söimme tätä italialaishenkistä perunalisuketta. Simppelit ainekset ja taas aivan ihana makumaailma! Toimii lisukkeena tai ihan pelkästään kasvisruokanakin, jolloin vuokaan voisi heti kypsennyksen jälkeen sekoittaa vielä pieniä mozzarellapalloja. Ja oliiveja olisi voinut olla vaikka vähän enemmänkin. Ja sipulia. Ja valkosipulia. Ja tomaatteja. Peruna olikin oikeastaan hieman sivuosassa! (Ohje: Maku 5/2013)



4 annosta

800 g perunoita
6 valkosipulin kynttä
1 iso sipuli
1 tl rosmariinia
1 punainen chili (tai maun mukaan)
1 tl suolaa
1 sitruunan mehu
3 rkl oliiviöljyä
8 miniluumutomaattia
1 dl kalamataoliiveja

1. Kuori perunat ja leikkaa ne pitkittäin lohkoiksi. Laita uunivuokaan
2. Kuori ja puolita valkosipulin kynnet ja kuori ja viipaloi sipulit. Lisää molemmat uunivuokaan perunoiden sekaan
3. Lisää vuokaan mausteet, sitruunamehu ja oliiviöljy. Kääntele käsin sekaisin ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia
4. Puolita tomaatit ja oliivit ja lisää ne uunivuokaan. Jatka kypsentämistä noin 15 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä ja saavat hieman väriä

Pikainen chili-appelsiinipossu

No niin, nyt on talvi tullut! Siltikään ei vielä hiihtokelejä - 17 pakkasastetta tuntuu sille lajille hieman liian hurjalta. Sukset saavat siis odottaa edelleen. Mutta onneksi talvellakin voi geokätköillä! Tuplafleecet toppavaatteiden alle ja kynsikkäät tuplatumppujen alle, auto ajoissa lämpiämään ja sit geokaverin hakuun. Reilun kahden tunnin lenkki ja purkkien kaivelu on melkeinpä mukavampaa kuin kolmen vartin hiihtolenkki. No, eihän niitä oikeasti voi edes verrata keskenään.

Mutta talvisen liikkumisen jälkeen - olipahan se mitä tahansa - tekee mieli syödä lämmittävää, hellivää, tuhtia ja energiapitoista. Nuudeleita siis ja itämaisia makuja possun pintaan. Appelsiinista, sokerista, soijasta ja chilistä tulee mukava makean, suolaisen ja tulisen liitto - comfort foodia!! (Valmistettu Glorian Ruoka&viini lehden numerossa 8/2013 olleen ohjeen pohjalta)



900 g possun sisä- tai pihvifileetä

marinadi:
3 rkl soijakastiketta
2 rkl fariinisokeria
3 rkl vastapuristettua appelsiinimehua
1 tl jeeraa
2 punaista kuivattua chilipalkoa (tai maun mukaan)

lisäksi:
öljyä
suolaa
0,5 dl vettä

1. Sekoita marinadin ainekset keskenään kulhossa. Viipaloi lihan 3 cm:n paksuiksi viipaleiksi ja laita viipaleet maustumaan marinadiin puoleksi tunniksi
2. Kuumenna tilkkanen öljyä pannulla ja paista pihvejä noin 3 minuuttia per puoli. Nosta valmiit pihvit lautaselle, ripsauta pinnalle suolaa ja jätä vetäytymään hetkeksi
3. Pihvien paiston jälkeen kaada pannulle vesi ja kiehauta se. Sekoittele samalla että kaikki maut pannulta irtoavat liemeen. Kaada liemi pieneen kulhoon tai kastikekannuun
4. Tarjoa pihvit nuudeleiden ja mausteisen liemen kera

Papu-pepperonipata

Joulu on ollut ja mennyt. Ulkona sataa vettä ja on harmaata. Ilmatieteenlaitos tuumailee talven peruuttamista. Sukset on huollettu ja ne odottavat parvekkeella lunta. Minä kuitenkin lähden puhelimen kanssa hiihtolenkkien varrelle metsiin etsimään geokätköjä – lenkkareissa!!

Kalenteri sanoo että on tammikuu, tammikuussa on talvi ja talvisia ruokia täytyy silloin syödä! Parin tunnin aarteenmetsästyslenkin jälkeen maistuu lämmin ja tuhti papupata aivan yhtä hyvältä kuin pitkän hiihtolenkin tai lumikenkäilyn päätteeksikin. Ja ihanat maut tässä yhdistyivätkin maukkaaksi kokonaisuudeksi. Erityisen ihana lisä oli tuo leipäkuorrute joka antoi vähän kontrastia pehmoisille pavuille. (Ohje: Jamien 30-minute-mealsista muistilapulle kirjoitettu idea joka on taas vähän omalla tavalla toteutettu.)



4 viipaletta pekonia
1 punasipuli
purjon valkea osa
150 g pepperonimakkaraa
3 dl keitettyjä valkoisia papuja
1 prk tomaattimurskaa
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa
1 tl persiljaa
4 viipaletta vaaleaa leipää
1 valkosipulin kynsi
1 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

1. Paloittele pekoniviipaleet pieniksi paloiksi ja ruskista ne omassa rasvassaan.
2. Kuori punasipuli ja viipaloi se. Halkaise purjo pitkittäin ja viipaloi sekin. Lisää sipulit pannulle pekonin joukkoon ja kuullota ne pehmeiksi. Lisää tarvittaessa tilkkanen öljyä
3. Leikkaa pepperonimakkara kapeiksi suikaleiksi ja lisää pannulle. Kypsennä hetki kunnes rasva alkaa irrota
4. Lisää pannulle pavut, tomaattimurska ja yrtit. Keitä kymmenisen minuuttia ja kaada seos uunivuokaan
5. Laita leipäviipaleet, kuorittu ja paloiteltu valkosipulin kynsi ja oliiviöljy monitoimikoneen leikkuriin ja surauttele tasaiseksi muruseokseksi. Mausta suolalla ja pippurilla
6. Levitä muruseos uunivuokaan papusoosin päälle. Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia kunnes pinta on rapsakka. Tarjoa riisin kera

Parsilaista lammasta

Karitsa on hieman arvokkaampaa herkkua, jota tulee syötyä vain silloin tällöin. Joulun alla kaivelin pakastimesta paketin karitsan jauhelihaa, ja koskapa pasta oli joulunaluksen suurin mieliteko, niin Suuri pastakeittokirja oli opus jota tarvitsin.

Vesi kielellä selailin ihania ohjeita ja (ainakin tämä) yksi ohje oli nimenomaan lampaan jauhelihalle tehty. Itämaista lämpöä henkivät mausteet ja päälle hakattu keitetty kananmuna vaikuttivat pastaan yhdistettynä jotenkin kummallisilta, mutta lopputulos oli kuitenkin erittäin maukas. Vaikkakin kanamunat jäivät kauppaan...



3-4 annosta

tilkka öljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
0,5 tl kurkumaa
0,5 tl jeeraa
1 kuivattu chilipalko
400 g karitsan jauhelihaa
1 tl suolaa
2 tomaattia
1 tl hunajaa
2,5 dl vettä
300 g fettuccinea

1. Kuumenna öljy pannulla. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pehmeiksi
2. Lisää pannulle inkivääri ja mausteet. Kuullota vielä pari minuuttia
3. Laita jauheliha pannulle ja nosta lämpöä. Ruskista jauheliha ja mausta suolalla
4. Paloittele tomaatit ja lisää ne jauhelihan joukkoon hunajan ja veden kanssa. Kuumenna ja hauduta miedolla lämmöllä 50-60 minuuttia kunnes kastike saostuu
5. Keitä fettuccine pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja sekoita joukkoon tilkkanen öljyä. Tarjoa pasta kastikkeen kera.

Valkosipuliset ribsit Gordonin tapaan

Ah, en paremmin sano! Vapaa viikonloppu, ei juurikaan kotitöitä, pitkiä geokätköilylenkkejä ja sunnuntaina hitaasti hauduteltua possun kylkeä pulled pork –henkeen ja aivan ihanan täydellistä makean valkosipulin makuista lientä. Voiko viikonloppu täydellisempi olla? No voi, kun muistaa että vielä huominenkin on vapaapäivä! (Ohje Gordon kokkaa tykimmin –ohjelmasta muistilappuselle pääpiirteittäin kirjoitettu ja ruoka sen pohjalla omalla tyylillä tehty.)



800 g pala porsaan luullista kylkeä
suolaa ja mustapippuria
öljyä
1 rkl tomaattipyreetä
1 valkosipuli
2 dl punaviiniä
n. 2 dl lihalientä

1. Leikkaa porsaankylki paloiksi luiden välistä. Mausta ne reilusti suolalla ja pippurilla. Ruskista palat pannulla joka puolelta ja laita ne uunivuokaan
2. Lisää pannulle tomaattipyree ja kypsentele sitä pari minuuttia. Halkaise valkosipuli (ei tarvitse kuoria) ja laita puolikkaat pannulle leikkuupinta alaspäin. Lisää pannulle myös punaviini ja keitä kasaan kunnes nestettä on jäljellä noin puolet alkuperäisestä. Kaada liemi ja valkosipulit lihojen päälle vuokaan
3. Lisää vuokaan myös kuuma lihaliemi. Peitä vuoka foliolla ja kypsennä lihoja 175 asteessa 2,5 tuntia
4. Nosta kypsät lihat lautaselle. Nosta valkosipulit tiheään siivilään ja painele ne lusikalla siivilän läpi soseeksi kulhoon. Siivilöi paistinliemi valkosipulisoseen sekaan ja sekoita tasaiseksi.
5. Valuta lientä lihapalojen päälle ja tarjoa sitä myös lisukkeena

Gruyere-leivät

Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa tunnelmissa. Vietimme iltaa aikuisten kesken kaksistaan kotona. Perinteisten nakkien ja perunasalaatin lisäksi söimme hedelmäistä goudasalaattia ja näitä ihania herkkuleipiä Hobbitin ensimmäistä elokuvaa katsoen. Ohjeen leipiin löysin viimeisimmästä Maku-lehdestä. Oikaisin hieman ja jätin sipistelyä vähemmälle - lopputulos oli kotoiseen pienimuotoiseen juhlaherkutteluun oikein sopivan!



9 kpl

9 viipaletta paahtoleipää
250 g gruyere-juustoa
50 g pehmeää voita
4 rkl vehnäjauhoja
2 tl persiljaa
2 rkl sinappia
ripaus suolaa ja mustapippuria
9 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

1. Levitä leipäpalat uunipellille leivinpaperin päälle
2. Raasta juusto hienoksi raasteeksi. Nypi juustoraasteen sekaan voi, sinappi, vehnäjauho ja mausteet.
3. Painele juustotahna leipäviipaleiden päälle ja kypsennä niitä 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia kunnes pinta saa väriä
4. Anna leipien jäähtyä hetki ja nosta jokaisen leipäpalan päälle viipale ilmakuivattua kinkkua

Pastaa ja punapaprikakastiketta

Pastalinjalla on siis joulunalus menty. Tässä pastan kaveriksi pääsee yksi suosikkini: paahdettu paprika. Odotin huikeaa makuelämystä ja melkein sen sainkin. Ruuan maku oli hieman vaisu. Reilulla roiskaisulla parmesaania ja rouhaisulla mustapippuria lopputulos muuttui toivotunkaltaiseksi. (Alkuperäinen ohje: Suuri pastakeittokirja)



2-3 annosta

2 punaista paprikaa
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 pieni punainen chili (tai maun mukaan)
1 dl kermaa
1 tl oreganoa
suolaa
250 g fettuccinea (tai muuta nauhapastaa)
parmesaaniraastetta
mustapippuria

1. Puolita paprikat ja poista niistä siemenet. Huuhtele puolikkaat. Laita paprikat kuoripuoli ylöspäin uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda paprikoita uunisa 200 asteessa, kunnes kuoreen tulee tummia läikkiä (noin 20 minuuttia ehkä). Laita paprikat pakastepussiin ja anna niiden jäähtyä. Kuori jäähtyneet paprikat ja suikaloi malto
2. Laita pasta kypsymään pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta kypsä pasta ja laita se takaisin kattilaan. Sekoita joukkoon tilkkanen oliiviöljyä
3. Valmista kastike pastan kypsyessä. Kuori ja suikaloi sipuli ja kuori ja hienonna valkosipulin kynsi. Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota sipuleita sekä hienonnettua chiliä miedolla lämmöllä kunnes sipuli pehmenee.
4. Lisää paprikasuikaleet, kerma ja oregano ja keittele muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla
5. Sekoita valmis kastike pastan joukkoon. Viimeistele annokset parmesaaniraasteella ja mustapippurilla

Pistaasi-karpalo-suklaamakeiset

Tänä vuonna oli suuret suunnitelmat joulun makeisosaston suhteen. Tarkoitus oli tehdä sitä sun tätä, ainakin seittemää sorttia ja myös toisille annettavaksi. Toisin kävi. Aika kului ja kului ja joulu läheni. En edes yritä vedota kiireeseen ja joulustressiin, vaan tänä vuonna päätin että stressiä ja kiirettä ei ole (joulun takia ainakaan).

Ja niin kävikin! Lahjat lapsille oli hankittu jo marraskuussa; joulukortit (joista tuli tänä vuonna valitettavan rumia) askarreltu joulukuun alussa ja postitettu ja laatikkoihin jaettu ajallaan; lahjat paketoitu joulukuun puolivälissä; pienet muistamiset lasten kouluun ja päiväkotiin sekä isovanhemmille suunniteltu, hankittu ja valmistettu kaikessa rauhassa. Karkkistressiä en enää suostunut ottamaan.

Mutta jotainhan sitä pitää kuitenkin tehdä kun on se ajatus päähän nakuteltu. Teimme siis poikien kanssa pikaisia joulunamusia. Minä sulatin ja pursotin ja pojat ripotteli. Liukuhihnahommaa, mukavaa ja nopeaa. Ja lopputulos oli yllättävän hyvä - suolaisen ja makean kutkuttava liitto. (Idea Kotivinkin jouluherkut 2013:sta)



n. 100 kpl

200 g maitosuklaata
200 g tummaa suklaata
100 g pistaaseja
50 g kuivattuja karpaloita

1. Kuori pistaasit ja hienonna ne karkeaksi rouheeksi. Hienonna myös karpalot. Sekoita rouheet kulhossa sekaisin
2. Paloittele suklaat toiseen kulhoon ja sulata ne varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Kaada sula suklaa pursotuspussiin (tai minigrippiin). Leikkaa kulmaan pieni reikä ja pursota suklaakasoja leivinpaperin päälle
3. Ripottele pistaasi-karpaloseosta sulan suklaan päälle ja jätä makeiset jähmettymään huoneenlämpöön

Pasta arrabbiata

Pitkän työsyksyn jälkeinen väsymys alkoi näkyä ruokalautasella joulua kohti mentäessä. Tai oikeastaan se näkyi mieliteoissa – hiilareita, hiilareita ja jospa vaikka hiilareita pikkuisen. Pastaa on siis tullut puputettua ihan ylen määrin. Pasta on houkutellut myös helppoutensa vuoksi, ruoka kun yleensä valmistuu käden käänteessä. Tässä yksi peruspasta, jonka lämpimän tuliset maut hellivät väsynyttä. (alkuperäinen ohje: Suuri pastakeittokirja)



2-3 annosta

75 g pekonin rasvaa (käytin puoli pakettia pekonia)
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 punainen chili (tai maun mukaan)
250 g kypsiä tomaatteja hienonnettuna
suolaa ja pippuria
pieni luraus hunajaa
250 g pastaa
1 rkl tuoretta persiljaa (tai yrttikuutio)

1. Pilko pekoni ja ruskista se hyvin omassa rasvassaan pannulla
2. Kuori ja hienonna sipulit ja lisää ne hienonnetun chilin kanssa pekonin joukkoon. Jatka kypsentämistä kunnes sipuli on pehmeää
3. Kuutioi tomaatit ja lisää ne pannulle. Laita kansi päälle ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen reilun puoli tuntia kunnes se on sakeaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja hunajalla
4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan kastikkeen valmistuessa. Valuta ja kaada takaisin kattilaan
5. Sekoita pastan joukkoon tomaattikastike ja persilja ja sekoita hyvin. Tarjoa parmesaaniraasteen kera

Pastaa, oliiveja ja mozzarellaa

Kiirettä töissä ja kiirettä kotona. Sitä on ollut elämä pullollaan koko syksyn. Yhtäkkiä huomaankin viettäväni viikonloppua ilman lapsia ja ilman mitään pakollista tekemistä. Tein aamiaiseksi pekonia ja munakokkelia, kävin kaupungilla shoppailemassa hieman joulujuttuja (ja uudet hiihtohousut!!) ja sen jälkeen reippailin vielä pirtsakassa pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa jakamassa joulukortit lähellä asuville ystäville ja tuttaville.

Kotiin tultuani nälkä alkoi jo vaivata ja pyöräytin pikaisen pastan. Monennenkohan kerran sanon, mutta sanonpahan silti, että kyllä sitä vaan voi muutamasta hyvästä raaka-aineesta saada aikaan aivan loistavan makuelämyksen! Vaikkakin mozzarellan ja oliiveiden yhdistelmä ennakkoon tuntui jotenkin oudolta, niin suussa se ei ollut ollenkaan outoa vaan lähinnä match made in heaven. Ja kun tämä fakta yhdistetään vielä seikkaan, että ruuan laittamiseen meni vain noin 15 minuuttia, on tämä ruoka selkeästi laitettava korvan taakse!

Kun talven hiihtokausi pääsee kunnolla käyntiin, on tarvetta juuri tällaisille nopeille ja maukkaille pastaruuille, jotka valmistuvat käden käänteessä paikkaamaan hiihtelyn aiheuttamaa energiavajetta ennen kuin sortuu napsimaan jääkaapista jotain ihan mitä vaan. Ylisyöntiin tämänkin kanssa kyllä helposti ajautuu. Mutta hiihdellään sit seuraavalla lenkillä vähän enemmän! (Ohje: Suuri pastakeittokirja)



2-3 annosta

300 g fettuccinea
30 g voita
1 valkosipulin kynsi
1 persiljakuutio (tai tuoretta persiljaa)
1 dl kalamataoliiveja
100 g mozzarellaa

1. Aloita pastan keittäminen kuumentamalla vesi ja jatka pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Sulata voi pannulla. Kuori sillä aikaa valkosipulin kynsi ja raasta se pannulle. Kuullota hetkinen ja lisää pannulle persiljakuutio ja nosta pannu syrjään odottamaan
3. Puolita oliivit ja kuutioi mozzarella
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita sen joukkoon valkosipulivoi, oliivit ja mozzarella. Jos käytät tuoretta persiljaa, hienonna se ja lisää pastan sekaan lopuksi. Sekoita hyvin. Rouhaise annoksen päälle hieman mustapippuria

Patronan flan

Tein eräänä viikonloppuna karamellivanukasta Glorian ruoka&viini –lehden numerossa 5/2013 olleen ohjeen mukaan. Odotukset korkealla, mutta ei menny ihan niin kuin Strömsössä.

Ensinnäkin karamelli. En oikein osannut arvioida ”kypsyysastetta” ja karamelli meni melko paahteiseksi. Se myös jähmettyi todella tiukkaan kakkuvuoan pohjalle. Osa karamellista valui onneksi kivasti vanukasta pitkin kumoamisen jälkeen antamaan vähän särmää miedon pehmeälle vanukkaalle. Vuokaa sai kyllä liottaa ja pestä ihan urakalla.

Toiseksi sitten se vanukas. Massa oli simppeli valmistaa ja kaikki sujui hyvin. En omista kiinteää pyöreää kakkuvuokaa (kuten ohjeessa kehotettiin käyttämään) eikä irtopohjavuoka sovellu vesihaudekypsennykseen, joten käytin vanukkaan teossa torvivuokaa. Ohjeessa annettu kypsennysaika ei riittänyt paksulle vanukaskerrokselle alkuunsakaan, vaan kypsennystä täytyi jatkaa vielä toisen tunnin verran. Vanukas oli kypsä ja sileä rakenteeltaan, mutta mielestäni maku oli hieman liikaa kananmunamainen. Lieneekö kypsennysaika ollut kuitenkin liian pitkä.

Mitä opin? Seuraavalla kerralla puolitan annoksen, keitän karamellia vähemmän aikaa ja teen vanukkaat pieniin annosvuokiin jolloin kypsymisen pitäisi tapahtua nopeammin. Pakko testata toistekin, tämä vaikuttaa niin herkulta!




2 dl sokeria
0,5 dl vettä
7-8 kananmunaa
1 rkl vaniljasokeria
2 tlk (à 397g) makeutettua kondensoitua maitoa
6 dl täysmaitoa

1. Ota esille pyöreä kiinteäreunainen kakkuvuoka (halk. n. 25 cm) tai torvivuoka ja laita se pannunalusen päälle.
2. Tee karamelli: mittaa sokeri ja vesi kattilaan ja kuumenna seos. Keitä sekoittamatta 2-3 minuuttia kunnes väri alkaa muuttua kellertäväksi. Värin muututtua jatka keittämistä sekoittaen pari minuuttia kunnes väri muuttuu kullanruskeaksi. Kaada karamelli vuokaan ja jätä jäähtymään
3. Valmista vanukas: riko munat kulhoon. Vatkaa niiden rakenne rikki sähkövatkaimella. Lisää vaniljasokeri ja kondensoitu maito ja sekoita tasaiseksi. Lisää maito ja sekoita hyvin
4. Kun karamelli on jäähtynyt kunnolla, kaada vanukasseos vuokaan. Peitä vuoka tiukasti foliolla ja nosta vuoka suurempaan uunivuokaan tai reunalliselle uunipellille. Kaada uunivuokaan kuumaa vettä noin 1-2 cm:n korkeudelle
5. Nosta vuoka uuniin ja kypsennä vanukasta 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Valmis vanukas on kiinteää eikä tartu veitseen. Jatka tarvittaessa kypsentämistä toisen tunnin ajan – älä kuitenkaan nosta lämpöä!
6. Jäähdytä valmis vanukas huoneenlämpöiseksi ja nosta se sitten jääkaappiin. Irrota kylmä vanukas vuoan reunoista veitsen avulla ja keikauta se lautaselle. Vanukas säilyy jääkaapissa noin viikon verran

Mantelinen mutakakku (gluteeniton)

Taannoisen pitkän sairastamisen jälkeen alkoi tehdä mieli pölistellä hieman jauhoja ja tehdä jotain tuhtia hyvää. Eino-myrskyn kerätessä voimiaan, vietimme sunnuntaiaamupäivän lasten kanssa sisätiloissa ulkoilun sijaan. Pojat katsoivat tyytyväisinä lastenohjelmia olohuoneessa ja minä surruutin tyytyväisenä vatkainta keittiössä – ovi visusti kiinni (ihan vaan siksi etten häiritsisi poikien rauhaa…!!). Lopputuloksena oli aivan ihanan mehevä mantelin ja suklaan yhdistelmä – melkeinpä överimakea herkku. Kaloreita ainaki kaks, mutta ei haittaa. Ja kuva ei onnistunu, mutta ei voi mitään näin jälkikäteen. (Ohje: Maku 6/2013)



125 g voita
1,5 dl sokeria
3 munaa
125 g tummaa suklaata
125 g mantelijauhetta
0,5 tl manteliaromia

kuorrutus:
100 g tummaa suklaata
35 g voita
1 rkl hunajaa

1. Sulata suklaa varovaisesti mikrossa tai vesihauteessa ja jätä se jäähtymään
2. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen samalla huolella vatkaten
3. Sekoita suklaa muna-sokeri-voi-seokseen
4. Sekoita taikinaan myös mantelijauhot ja manteliaromi
5. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan (halk. 20 cm). Paista kakkua 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Pienennä lämpö 175 asteeseen ja jatka paistamista vielä 10 minuuttia
6. Jäähdytä kakku vuoassa ja siirrä se lautaselle vasta kun se on kunnolla jäähtynyt. Mittaa kuorrutuksen ainekset pieneen kattilaan. Kuumenna aineksia varovaisesti miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Kaada kuorrute kakun päälle ja valuta sitä hieman reunojen yli

Pähkinä-taatelineliöt

Joulukuun ensimmäinen päivä! Käsittämätöntä! Minne katosi loka- ja marraskuu? Syksy on hurahtanut ohi aivan huomaamatta ja nyt ollaan jo adventissa valmistautumassa joulun juhlaan kynttilöineen ja kynttelikköineen.

Joulukuun ensimmäinen päivä onkin ollut talvinen lumituiskuineen ja tuulineen. Aamulla käytiin seittemänveen kanssa mäenlaskussa ja viisivee jäi kotiin viettämään kuumeetonta päivää parin päivän sairastamisen jälkeen. Iltapäivällä uskaltauduimme kaupoille – se oli virhe!! Uusi sänky on tosin tilattu, yksi lapsi sai talvikengät ja kollarihousuja, toinen lapsi sai rukkaset ja äiti sai ruokaostokset hoidettua. Mutta voi hyvänen aika kun ei taas jälkikasvu osannut käyttäytyä isossa kaupassa!! Eli hermo kireellä kotiin. Lapset äkkiä elokuvan ääreen ja minä menin lepuuttamaan hermojani keittiöön.

Leivoin jouluntuoksuisen taatelikakun (jonka ohjeen olen jostakin leikannut) – ja tein sen ihan yksin! En edes taikinamaistiaisia tänään tarjonnut! Julmuuksien julmuus sentään. Valmista lopputulosta maisteltiin kyllä sitten kaikki yhdessä Afrikan tähden väliajalla ja kolme neljästä syöjästä totesi kakkupalan liian suureksi. Kakku on todella makeaa, eli kannattaa leikata pieniksi palasiksi. Kaloreita tässä on ainakin yksi tai kaksi, mutta itse tasasin tilannetta tekemällä reippaan lihaskuntotreenin kakun ollessa uunissa.



16 palaa

täyte:
200 g pehmeitä kuivattuja taateleita
2 dl omenatäysmehua
1 tl kanelia
0,25 tl neilikkaa
ripaus inkivääriä
1,5 rkl sitruunamehua (unohdin tämän kokonaan!)

taikina:
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2,5 dl fariinisokeria
160 g pähkinärouhetta
2 dl kaurahiutaleita
175 g pehmeää voita

pinnalle:
3-4 rkl tomusokeria
1 rkl vettä

1. Pilko taatelit pieniksi paloiksi ja laita ne pieneen kattilaan. Kaada joukkoon mehu ja mausteet. Keittele miedolla lämmöllä vartin verran ja nosta
2. Mittaa kulhoon vehnäjauhot, leivinjauhe, fariinisokeri, pähkinärouhe ja kaurahiutaleet. Sekoita tasaiseksi. Nypi joukkoon pehmeä voi
3. Voitele uunivuoka (20 x 30 cm) ja painele puolet taikinasta vuoan pohjalle. Levitä taikinan päälle taateliseos ja lisää sen päälle loppu taikina. Tasoittele taikina kevyesti painellen
4. Paista 175 asteessa puoli tuntia. Anna jäähtyä hetki ja kumoa kakku pois vuoasta. Jäähdytä
5. Valmista kuorrute sekoittamalla ainekset sekaisin ja valuta siitä raitoja jäähtyneen kakun päälle

Suklaaboston

Pläräsin joku aika sitten reseptilaatikkoani etsiskellen jotain kotoisaa sunnuntaileipomista koko perheelle, jotain comfort-sarjaan kuuluvaa. Käsiini osui suklaabostonin ohje ja nyt vasta oikeasti tajusin että bostonkakkuhan on ihan vaan pullia vuoassa kypsennettynä. Hiivataikinahan on ikuinen kompastuskiveni ja taas oikein yritin keskittyä vaivaamiseen. Siltikin – taaskin - lopputulos jäi hieman kuivakaksi vaikka taikinan leivottavuus olikin oikein hyvä. Pulla maistui kuitenkin kanssaeläjille ja valokuva tuli räpsättyä aivan viimehetkillä ennen pullan loppumista. Ohje on otettu Glorian Ruoka&viini-lehden numerosta 3/2009.



2 dl maitoa
1 kananmuna
1,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
n. 8 dl vehnäjauhoja (laitoinkohan edes noin paljoa)
1 pss kuivahiivaa
200 g huoneenlämpöistä voita

täyte:
50 g tummaa suklaata
100 g valkosuklaata
50 g voita

voiteluun:
1 muna

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Vispaa joukkoon kananmuna, sokeri ja suola
2. Sekoita hiiva 1 desilitraan jauhoja ja vispaa ne maidon joukkoon
3. Vaivaa loput jauhot pienissä erissä taikinaan. Älä laita kaikkia jauhoja mikäli taikina alkaa mennä kuivaksi
4. Vaivaa lopuksi joukkoon pehmeä voi. Jatka vaivaamista kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa vaivatessa kulhon reunoista
5. Kohota liinan alla vedottomassa paikassa noin tunnin verran
6. Kauli kohonnut taikina ohuehkoksi levyksi jauhotetulla pöydällä. Rouhi suklaat ja ripottele rouhe tasaisesti levyn päälle. Pilko voi pieniksi nokareiksi ja levittele nekin taikinalevyn päälle
7. Kääri levy rullalle ja leikkaa 12 palaan. Asettele palat voideltuun irtopohjavuokaan. Jätä kohoamisen varaa. Kohota pullia liinan alla puolisen tuntia
8. Paista bostonkakkua 200 asteessa uunin alatasolla puolisen tuntia
9. Irrota jäähtynyt kakku vuoasta. Koristele halutessasi sulatetulla suklaalla

Raparperi-kookosmuffinssit

Raparperi ja kookos tuntuivat ennakkoon ajatellen jotenkin kummalliselta yhdistelmältä, mutta lopputulos olikin aivan loistava! Raparperin kirpeys ja kookoksen täyteläinen pehemeys (niin ja se voin tuttu ja runsas maku) olivat todella hyvä yhdistelmä. Voita oli kuorrutteessa jopa liikaakin, mutta muffinssit olivatkin sitten sitäkin mehevämpiä. Näitä suosittelen lämpimästi!! (Ohje: Maku 2/2013)



n. 15 kpl

taikina:
2 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
100 g voita
1 dl kermaa
3 dl raparperipaloja

kuorrutus:
2,5 dl kookoshiutaleita
1 muna
100 g voita
1 dl sokeria
1 tl sitruunamehua

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi seos muna-sokerivaahtoon. Sekoita taikinaan rasva ja kerma ja kääntele lopuksi joukkoon raparperipalat
3. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia
4. Sekoita sillä välin kuorrutteen ainekset sekaisin.
5. Ota muffinssit pois uunista ja jaa kuorrute niiden päälle. Paista muffinsseja vielä noin 10 minuuttia kunnes kuorrute on saanut kauniin värin

Muumionakit

Kuopuksen 5-vuotissynttäreitä vietettiin tänä vuonna halloweenteemalla. Tarjolla oli mustia lepakkopikkuleipiä, kärpästäytekakkua, suklaakurpitsoja ja –noitia, pääkalloilla koristeltuja koktailtikkuja, patonkia ja suolatikkuja. Ja aikuiseen makuun tietysti voileipäkakkua. Näitä nakkeja tuli tehtyä hieman extempore kun bongasin kuvan Facebookista. Hyvä ja helppo idea – kuka lienee keksinytkään! Muumioista tuli melkeinpä niin söpöjä ettei niitä olisi raaskinut syödäkään! No food with eyes for me!!



10 nakkia
2 voitaikinalevyä
1 kananmuna
n. 1 rkl ranskankermaa tai majoneesia
koristerakeita

1. Sulata voitaikinalevyt hyvissä ajoin ennen käärimistä. Leikkaa levyt pitkittäin kapeiksi suikaleiksi
2. Kääri jokaisen nakin ympärille yksi taikinasuikale. Suikaletta pitää hieman venyttää että yltää koko nakin pituudelle. Kiinnitä suikaleiden päät kiinni huolella nipistäen että käärö ei lähde aukeamaan uunissa
3. Voitele taikina munalla. Kypsennä nakkeja uunissa 200 asteessa 10-15 minuuttia kunnes pinta saa väriä. Jätä jäähtymään
4. Pursota muumionakeille silmät ranskankermasta tai smetanasta ja tee mustuaiset koristerakeista. Myös pippureita tai elintarvikeväriä oli facebookista löytyneissä muumioissa käytetty. Rusinanpalaset voisivat olla myös yksi hyvä vaihtoehto!

Curry possunniskasta

Sitkeääkin sitkeämpi virus pyörii elimistössä ja kuumemittari on näyttänyt lämpöisiä lukemia jo kolmatta viikkoa. Lääkäri ei löytänyt mitään sellaista mihin lääkkeet pystyisivät eli luontevana vaihtoehtona on sitten kääntyä keittiöapteekin puoleen.

Valitsin pötköttelyviikonlopun sunnuntaille lämmittävän curryn, jonka ohjeen olen kirjoittanut ylös Gordon Ramsayn Gordon kokkaa tykimmin –ohjelmasta. Suomentaja on onnistunut taas kerran kääntämään hyvin asiallisen ja fiksun ohjelman nimen kuulostamaan halvalta sisällyksettömältä pläjäykseltä, jonka täytyy houkutella katsojia iskevällä nimellä. No, nimestä huolimatta tykkäsin Gordonin ohjelman ohjeista ja sen tarjoamista opeista koskien tekniikoita, raaka-aineita ja välineitä. Sähäkkään ja räjähtelevään Gordoniin tottuneena sarjan viimeiset osat alkoivat käydä hieman pitkäveteisiksi kun Gordon puhuikin hyvin hyvin pehmeällä ja hellällä äänensävyllä ja huokaili ja hymisi ruokaa laittaessaan. Lieneekö naiskokkaajat ollut ensisijainen kohderyhmä tätä ohjelmaa tehdessä?!

Mutta ohjeessa ei ollut mitään valittamista. Muistilapullani oli ylhäällä vain ainesosat ja pikaisesti tärkeimmät työvaiheet ja niiden pohjalta valmistin tämän herkullisen mausteisen possucurryn. Hieman epäilin tuota kaslerin kypsymisaikaa, mutta lopputulos oli todella mehevä ja pehmeä!



800 g porsaan kasleria
1 punainen chili (tai maun mukaan)
n. 5 cm:n pala tuoretta inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
1 tl kanelia
0,5 tl korianteria
1 limen kuori
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
n. 0,25 dl oliiviöljyä
1 iso sipuli
n. 3 dl lihalientä
1 tl sokeria
2 dl kookosmaitoa

1. Paloittele kasler reiluiksi paloiksi. Poista tarvittaessa paksua rasvaa pois. Ruskista lihapalat öljyssä paistokasarissa pienissä erissä ja nosta ne syrjään odottamaan
2. Hienonna chili pieneen kulhoon. Raasta joukkoon kuorittu inkivääri ja valkosipuli sekä pesty limen kuori. Lisää mausteet ja oliiviöljy ja sekoita mausteet tahnaksi
3. Kuori ja viipaloi sipuli. Kuullota sipuli pehmeäksi kasarissa maustetahnan kanssa
4. Lisää kasariin lihapalat, lihaliemi ja sokeri. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla puolisen tuntia
5. Kaada kasariin kookosmaito ja jatka kypsentämistä miedolla lämmöllä ilman kantta vielä toiset 30-40 minuuttia kunnes liha on pehmeää ja liemi sopivan sakeaa. Tarjoa keitetyn riisin kera

Peruna-talkkunarieskat

Talkkunapussi on nököttänyt kesän mustikkapöperökokeilusta lähtien kaapissa. Olen käyttänyt talkkunaa vaivaamattomassa leivässä , mutta maku on melko voimakas ja pussi ei vain vaju. Kuin tilauksesta elokuun Yhteishyvän ruokalehdessä oli tämä rieskojen ohje ja iltapalle niitä joku viikonloppu pyöräytin – ohjetta taas hieman muokaten. Simppelit rieskat – herkkua lämpöisinä voilla ja juustolla.



n. 10 kpl

5 dl piimää
0,5 pss kuivahiivaa
2 rkl siirappia
2 tl suolaa
1 ps (85 g) perunasosejauhetta (tai perunamuussin jämät)
50 g voita sulatettuna
2 dl talkkunajauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi
2. Sekoita joukkoon loput aineet. Laita vehnäjauhot vähitellen ja alusta taikina tasaiseksi. Jätä kohoamaan puoleksi tunniksi
3. Muotoile kohonneesta taikinasta pyöreitä litteitä leipäsiä jauhotetulla pöydällä. Kohota valmiita rieskoja vartin verran
4. Pistele rieskoihin reikiä haarukalla ja paista 250-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia

Marakatin maito

Marakatin maito on bongaus Tassulan keittokirjasta. Tekaisin tätä kerran pojille iltapalalle ja tästä tuli heti kestosuosikki! Onneksi juoma on helppo tehdä sauvasekoittimella ja ainekset löytyvät melkein aina kaapista. Kiva huomata että joskus lapsillekin maistuu joku ihan simppeli perusjuttu! Alla oleva ohje on mahdollisesti oma sovellus koska ei tullut kirjasta ohjetta kirjoitettua. Mutta perushuttua siis, tarvinneeko tähän ohjetta lainkaan!



5 dl maitoa
2 rkl kaakaojuomajauhetta
1 banaani

Mittaa maito ja kaakaojauhe kannuun (tai blenderiin) ja viipaloi joukkoon banaani. Surauttele sauvasekoittimella (tai blenderissä) tasaiseksi juomaksi. Juoma nautitaan luonnollisesti pillillä.