Tonnikalamakaronilaatikko

Uusia juttuja arkeen. Uusia juttuja joissa on kalaa. Ja semmoisia mihin saa upotettua kasviksia sekaan vähän niin kuin huomaamatta. Ja semmoisia missä on jotain tarpeeksi tuttua että lapset uskaltavat maistaa ja ehkä jopa tykätäkin! Sellaisia tarvitaan. Vähän niin kuin ruokaa jota on kyllä syöty ennenkin, mutta silti siinä on jotain uutta tai erilaista. Vaihtelu nimittäin virkistää – erityisesti arkiruuan ollessa kyseessä. Pasta uppoaa, tonnikala uppoaa, porkkana uppoaa. Siinä sivussa uppoaa (ehkä jopa) paprikan jämät, viimeiset kirsikkatomaatit ja juuston kannikka. Täydellistä arkiruokaa siis! Idea napattu jostain facebookin ihmeellisestä maailmasta.



250 g pastaa

tonnikalakastike:
1 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 raastettua porkkanaa
1 prk tomaattimurskaa
2 prk tonnikalaa öljyssä
2 rkl kasvisfondia
1 tl oreganoa
0,5 tl mustapippuria

juustokastike:
50 g voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa
1 dl maitoa
50 g cheddarraastetta
suolaa
ripaus valkopippuria

pinnalle: parmesaaniraastetta

1. Keitä pasta melkein kypsäksi suolalla maustetussa vedessä.
2. Kuori ja hienonna sipulit. Kuori ja raasta porkkanat. Kuumenna pannulla öljy ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää sekaan porkkanaraaste ja kypsennä hetkinen. Lisää tomaattimurska ja kuumenna.
3. Lisää tomaattikastikkeeseen tonnikala ja mausteet. Jätä hautumaan kannen alle
4. Valmista juustokastike: laita kattilaan voi ja anna sen sulaa. Sekoita joukkoon vehnäjauhot. Kaada joukkoon ruokakerma ja maito. Kuumenna sekoitellen kunnes kastike saostuu. Sekoita kastikkeen joukkoon juustoraaste. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
5. Voitele uunivuoka ja lado vuokaan vuorotellen pastaa ja tonnikalakastiketta. Kaada päälle juustokastike. Kypsennä 175-asteisessa uunissa n. 30-35 min.

Kanaa appelsiini-hunajakastikkeessa – ga nuong cam

Tänään työpäivän loppupuolella kävin mielenkiintoisen keskustelun. Eräs äiti jäi jutustelemaan kanssani ihan kaikessa rauhassa. Kello oli jo paljon ja oma sisäinen kello sanoi jo ruoka-ajan olevan myöhässä. Tällä äidillä ei kuitenkaan ollut kiire – eikä ollut lapsillakaan vaikka ruokakauppaankin pitäisi vielä ennen ruoan valmistamista ehtiä. Juteltiin ensin lasten päivän kulusta ja tekemisistä, siitä ruokakauppateeman mukaan jutustelu kääntyi ensin ruokaan, sitten liikuntaan, selkävaivoihin, joogaan ja jälleen ruokavalioasioihin. Tämän äidin viimeisin oivallus oli se, että pitäisi kuunnella mitä keho haluaa ja tarvitsee. Jos se kaipaa lounasravintolassa tonnikalasalaatin sijaan rasvaista kaalilaatikkoa jossa on punaista lihaa, sille on sitä annettava! Vielä portilta äiti huikkasi että talvella sitä vaan kaipaa tuhtia ruokaa! Juuri näinhän se pitäisi olla! Ihmisen pitäisi kuunnella kehoaan. Ja siis opetella oikeasti kuuntelemaan kehoaan, ei mielihalujaan. Kyllä keho kertoo mitä se haluaa – eli tarvitsee.

Jo ehkä parin vuoden ajan olen ihmetellyt sitä, miten lempiruuat vaihtelevat. Kun mietin ruokia viikonlopuille jolloin voi kokkailla ihan mitä vain, on listalla hyvin vaihtelevia ruokia. Välillä tuhtia liharuokaa, välillä kotoisaa pastaa, välillä kevyttä ja vähähiilarista ja toisinaan kipakoita mausteita maailmalta. Lapsiperheessä oman kehon äänille ei voi aina antaa tilaa (koska en halua jatkuvasti kiusata jälkikasvua ”oikuillani”) mutta onneksi välillä on hetkiä kun voi heittäytyä keittiöön. Tällä hetkellä suureksi yllätyksekseni (kestosuosikkini) pasta, nuudelit, punainen liha ja broileri ovat aineksia joita minun ei tee kovinkaan usein mieli, kun taas nousussa ovat kala ja kasvikset. Juusto pitää jatkuvasti pintansa! Kolmen kuukauden päästä tilanne suosikkiainesten ja mielitekojen kanssa voi olla taas aivan toinen.

Muistan hyvin viime talvelta yhden tällaisen oudon mielitekovaiheen jolloin tuli kokkailtua paljon voimakkaita mutta lempeitä ja lämpimiä makumaailmoja sisältäviä ruokia. Hiihto on liikunnassa talviaikaan suosikkijuttuni ja jostain syystä yhdistän mausteisten ruokien kaipuun kylmässä ulkoilmassa hikoilun jälkeiseen tunnelmaan. Tätä broileriruokaa valmistin juuri tällaisessa tilanteessa – viime talven hiihtolomaviikko on jäänyt elävästi mieleen. (Ohje: Jackum Brown – Vietnamilaisen keittiön parhaat - muunneltu kirjan vinkkien ja oman tyylin mukaisesti.)



4 annosta

1 salottisipuli
4 valkosipulin kynttä
2,5 cm:n pala inkivääriä
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl mustapippuria
1 rkl soijakastiketta
2,5 rkl kalakastiketta
2 tl seesamiöljyä
1 rkl maapähkinäöljyä
1 appelsiini
8 kanan reisipalaa

1. Kuori ja hienonna salottisipuli ja valkosipulin kynnet hienoksi. Kuori ja raasta inkivääri. Pese appelsiini huolellisesti ja raasta siitä 1 tl kuoriraastetta ja purista mehu. Sekoita kaikki ainekset kanaa lukuun ottamatta kulhossa sekaisin
2. Laita kanapalat laakeaan astiaan. Lisää marinadi ja kääntele kanapaloja kunnes ne ovat kauttaaltaan mausteen peitossa. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään
3. Siirrä kanapalat uunivuokaan ja kaada marinadi päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa kypsäksi

EDIT 16.10.2018

Valmistin ruuan arkena pikapikaa broilerin suikaleista. Ruskistin 300 g broilerin suikaleita pannulla. Lisäsin joukkoon hienonnetun punasipulin ja yhden valkosipulin kynnen. Sekoitin kastikkeen ainekset kulhossa (appelsiinista mehu ja kuori ja inkivääri raastettuna) ja lisäsin seoksen pannulle broilereiden sekaan. Keittelin soosia hetken aikaa kasaan ja nautiskeltiin ruoka sitten nuudeleiden kera. Sanoisinpa että oli parempaa tällä tapaa!

Karitsapyörykät

Kylmät talvisäät jatkuvat, samoin kuin tarve kotoisaan lämmittävään ruokaan. Myös Henri Alénin keittokirjan selaaminen jatkui – kolmatta kierrosta mennään! Harvoin sattuu kohdalle tällaista käytännön läheistä keittokirjaa missä ei liikoja kikkailla.

Lihapyörykät ovat kotiruokaa parhaimmillaan. Yleensä tulee tehtyä peruslihapullia – yksinkertainen on useimmiten parasta. Melkeinpä yhtä usein tulee tehtyä lihapullia tomaattikastikkeessa – siitä tykkää meidän ruokapöydän ääressä kaikki (ja se on harvinaista se!). Mutta koskapa joka toinen viikonloppu meillä syödään aikuisten kesken, on mahdollisuus välillä tehdä jotain uutta ja mielenkiintoista.

Näiden ihanien pyöryköiden kaveriksi tein kirjan ohjeen mukaan satay-tyylisen kastikkeen Henrin ohjeella. En tiedä mikä ohjeessa oli mennyt vikaan, mutta hyvää se ei ollut. No, tiedänhän minä kyllä, siitä puuttui makeus kokonaan. Oli vain suolaisuutta, tulisuutta ja happamuutta. Lurautin maistelun jälkeen hunajaa soosin sekaan ja tasapaino alkoi löytyä. Mutta fariinisokeri sipuleiden sekaan olisi ollut tarpeen. No, niin tai näin, en tuota sävellettyä ohjetta tähän laita. Satay-kastike sopii kyllä pyöryköiden kanssa tosi hyvin, siinä Henri on osunut oikeaan – hyväksi havaittu ohje löytyy täältä.



2 rkl korppujauhoja
1 kananmuna
1 rkl tomaattipyreetä
10 lehteä hienonnettua minttua (tai 1 tl kuivattua)
chiliä maun mukaan
1 tl suolaa
mustapippuria
n. 10 kalamataoliivia
400 g karitsan jauhelihaa

1. Mittaa kulhoon korppujauho ja riko sekaan kananmuna. Sekoita. Lisää seokseen tomaattipyree ja mausteet ja sekoita. Jätä turpoamaan hetkeksi
2. Hienonna oliivit mahdollisimman pieniksi. Sekoita oliivit ja jauheliha korppujauhoseokseen
3. Sekoita taikina tasaiseksi ja pyörittele siitä pyöryköitä uunipellille leivinpaperin päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa kypsiksi (10-15 minuuttia ehkäpä)

Pannupasta

No nyt on kiireisen päivän pelastus keittiössä jossa halutaan kiirepäivinäkin syödä itse valmistettua kotiruokaa. Tai siis keittiön itsevaltias haluaa että sen keittiön vaikutuspiirissä olevat ihmiset syövät itse valmistettua kotiruokaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että niinä päivinä kun töistä pääsen aamuvuoron jälkeen aiemmin, kattilat käyvät kuumina ja kauhat heiluvat ja sitten niinä päivinä kun töistä pääsen myöhemmin – ns. normiaikaan – on jääkaapissa jotain valmista mitä pikaisesti lämmittää. Näitä kutsunkin ”söppöpäiviksi” kun esille nostetaan rasiat jääkaapista ja jokainen kasaa niistä mieleisensä kokonaisuuden lautaselleen.

Mutta tuore ruoka on aina tuore ruoka ja lämmitetty ruoka ei yleensä ole sen veroista. Tämä pastaruoka valmistuu näppärästi ja tuo mahdollisuuden saada lämmin ateria pöytään nopeasti. Ainekset kattilaan tai kasariin, vettä perään ja keitetään kunnes kaikki vesi on imeytynyt, aikaa menee noin vartin verran. Pilkkomishommat voi vaikka tehdä valmiiksi edellisiltana (tai kaltaiseni aamutouhuaja valmistelee iltaruuan näppärästi aamukahvin ja töihin lähdön välissä) ja kotiin tultaessa kattila vaan hellalle ja ruoka valmistuu melkein itsestään.

Huippu idea ja helposti muunneltavissa. Ohjeen löysin Sillä sipuli –blogista. Punasipuli vaihtui keittiössäni shalotiksi ja koska osa pikkuväestä tuumasi heti että ”tuota en ainaka syö, onko vielä porkkanalettuja” niin lisäsin ruokaan sitten vielä valkoisia papuja. Lautaselle vielä raejuustoa ja kylläpäs vaan jaksoi ruuan jälkeen salilla heilua (jaksoi ne porkkanalettujen purijatkin pikkupuntteja nostella)! Kuvan ottaminen unohtui kaiken nälän keskellä – viime hetkillä muistin! Eipähän ole ainakaan asettelulla pilattu!



250 g pätkäspagettia
250 g miniluumutomaatteja
4 aurinkokuivattua tomaattia
2 shalot-sipulia
2 valkosipulin kynttä
1 tetra käyttövalmiita valkoisia papuja
2 rkl punaista pestoa
1 tl suolaa
mustapippuria
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua basilikaa
6,5 dl vettä

1. Halkaise tomaatit ja paloittele aurinkokuivatut tomaatit. Kuori ja hienonna sipulit. Valuta ja huuhdo pavut
2. Laita kaikki ainekset pannulle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kymmenisen minuuttia kunnes kaikki neste on imeytynyt

Lempeä linssi-currykeitto

Pakkanen on paukkunut jo useamman päivän rajoittaen hieman ulkoelämää. Työmatkat ovat kuitenkin taittuneet jalkapatikassa ja auto on saanut huilata pahimpien pakkasten aikaan. Lauantaiaamuna pakkasmittarit näyttivät -24,9 (kuten myös pari edellistä päivää) ja 17,9 (kuten myös pari edellistä päivää – lukuun ottamatta -61 lukemaa yhtenä päivänä). Tarkistin pakkastilanteen lähistöllä asuvalta ystävältäni. Todellisuus oli jotain -13,1:n ja -15:n välillä. Vaatetta päälle ja reippailemaan. (Käytiin ostamassa uusi lämpömittari – lukema tuoreeltaan -16,8.)

Kylmä viima teki aamulenkistä viileähkön, mutta kaunis auringonpaiste toi hieman lohtua. Kaupassa hikoilun ja kotimatkan jälkeen olo oli hieman viluinen. Onneksi olin suunnitellut tekeväni ruuaksi lämmittävältä kuulostavaa linssikeittoa. Ruoka valmistuikin yllättävän nopsaan – eipä ollut juurikaan pilkkomista (vaikka päätinkin laittaa ohjeen mukaisten ainesten lisäksi soppaan vielä hieman porkkanaa)! Hieman ennakkoluuloisena maistelin keittoa. Joskus aiemmin tekemäni linssikeitto on ollut vetisen oloista ja mautonta ja kermalla höystetyt keitot tuntuvat joskus liian kermaisilta ja raskailta.

Mutta tämäpä yllättikin kaikilta osiltaan! Mausteet olivat kohdallaan, vaikka tuntui että melkoisen reilulla kädellä niitä laitetaan. Ja kermasta huolimatta keitto oli kevyen oloinen. Kyllä ammattikokki tietää mitä tekee. Ja sehän en tietenkään ole minä, vaan Henri Alén, jonka kirjasta Vuoden keittokirja – Henkan kotiruokaa koko vuodeksi tämän ohjeen löysin. Ruisleipäviipale juustolla keiton kylkeen ja melko lailla kylläinen olo tuli!

Nyt hetken huili ja mahan vajuutusta, sitten salille testailemaan sykerajoja ja ajoissa saunaan rentoutumaan. Ihana vapaapäivä!



3 dl punaisia linssejä
luraus oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
chiliä maun mukaan
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl (savu)paprikajauhetta
1 tl currya
2 pientä porkkanaa
1 prk tomaattimurskaa
1 l kana- tai kasvislientä
2 dl kuohukermaa
mustapippuria
suolaa

1. Huuhtele linssit huolella ja jätä ne likoamaan
2. Kuori ja hienonna sipulit. Kuori porkkanat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää mausteet ja kuumenna hetki. Lisää joukkoon porkkanaraaste ja jatka kypsentämistä miedolla lämmöllä pari minuuttia
3. Lisää kattilaan linssit, tomaattimurska ja melkein kaikki liemi. Keitä n. 20 minuuttia kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää lientä tarpeen mukaan
4. Lisää lopuksi kerma ja mustapippuria. Kuumenna keitto ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa

Bataattipyttis

Jouluaaton aatto. Ruokaostokset tehtiin edellisenä iltana Prisman ryysiksessä ja aamu vapautuikin sitten harrastamiselle. Parituntinen möyryttiin ja kiipeiltiin metsässä ja nälkä kurnikin jo mukavasti vatsassa kun kotiin palattiin. Ruoka oli esivalmisteltu ja kypsyi nopeasti keittiössä levittäen ihanaa tuoksua kilpaa uunissa paistuvan kinkun kanssa. Ruuan valmistuessa suhrasin toisella kädellä olohuoneessa joulukuuseen kynttilöitä ja tähteä.



Ruoka valmistui. Syötiin. Ja oli hyvää (ohje: Glorian Ruoka&viini 8/2015)! Kuusi sai kynttilöiden kaveriksi pallot ja puiset tähdet – tänä vuonna kuusen pääsi vain valkean ja hopean sävyjä. Kinkku jatkaa kypsymistään ja kynttilät palaa. Lahjat on paketoitu ja odottavat vaatehuoneessa aattoaamua.

Otan lasin kuumaa glögiä. Kaikki on valmista. Nyt saa joulu tulla!



4 annosta

600 g bataattia
1 iso sipuli
1 iso valkosipulin kynsi
chiliä
luraus oliiviöljyä
1,5 dl kanalientä
n. 2 dl käyttövalmiita kikherneitä
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
200 g chorizoa

1. Kuori bataatti ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipulit
2. Kuumenna öljy pannulla. Lisää joukkoon bataatti, sipulit ja chili. Kuullota muutama minuutti sekoitellen
3. Lisää pannulle kanaliemi. Kypsennä kasviksia n. 15 minuuttia kunnes kanaliemi on haihtunut ja bataatit pehmenneet. Sekoita joukkoon kikherneet ja kuumenna. Mausta suolalla ja pippurilla
4. Paloittele chorizo ja paista se pannulla napakaksi. Sekoita makkarapalat kasvisten joukkoon

Päärynä-vuohenjuustosalaatti

Joululoma. Yhdeksän päivää vailla ulkoapäin tulevia aikatauluja ja työvelvoitteita. Tiukan ja kiireisen joulukuun jälkeen on aikaa keskittyä omaan itseensä sekä kotiin ja perheeseen. Tänä vuonna joululoman vietto kotonani alkaa ajalla aikuisten kesken. Aikataulut tehdään itse eikä päivärytmin kanssa ole niin tarkkaa. Nukkumisesta yritän kyllä pitää nyt kynsin ja hampain kiinni. Kaamosaika tuntuu unen tarpeen lisääntymisenä selvästi.

Perjantaina pääsin töistä jo puolilta päivin – aivan kuin olisin saanut yhden lomapäivän lisää! Ensimmäinen päivä meni nautiskellen ulkoilusta hämärässä ja tuulisessa metsässä ja kaupassa pyörähtäessä. Illalla saunaa, hobittia ja ajoissa nukkumaan. Lauantaina vietin ihanan päivän Valamon luostarissa tutustuen luostarin taide- ja esinenäyttelyyn, syömällä hyvin (valmiista pöydästä) ja ennen kaikkea kuunnellen ihanan Samuli Edelmannin joululauluja ja virsiä. Ah, sielun lepuutusta!! Illalla saunaa, hobittia ja ajoissa nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna heräsinkin jo ajoissa – alkaa tuo kahden illan ”ajoissa nukkumaan” jo tepsiä! Ohjelmassa oli ulkoilua heti kun muru herää (hieman erilainen unirytmi näkyy meillä erityisesti näinä aamun varhaisina tunteina). Join aamukahvin kera After Eight –konvehtien neljän adventtikynttilän palaessa hyllyn päällä. Sitten teinkin valmiiksi salaatin, että päästään ulkoilun jälkeen nopsaan syömään. Ennen ruokailua paistoin vielä broileripalasia salaatin kaveriksi.

Salaatti sopii hyvin joulun aikaan. Makeat hedelmät muodostavat hyvän parin sekä pinaatin että juuston kanssa. Juustolajihan voi tässä olla mikä tahansa juusto oman maun mukaan. Tein nyt ohjeen mukaan vuohenjuustosta, mutta pilkkoessani aineksia mietin, että gouda olisi ollut kuitenkin minulle parempi valinta tähän salaattiin. Mutta juusto kuin juusto – ei jää syömättä! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 8/2015 – pienillä muutoksilla)

Sunnuntaina myös Star Warsia, Toreroa, saunaa, hobittia ja (melkein) ajoissa nukkumaan!



kastike:
4 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl sinappia
1 tl juoksevaa hunajaa
0,25 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria myllystä

salaatti:
0,5 punasipulia
8 dl salaattipinaattia
2 päärynää
1 granaattiomena
1 dl pistaaseja
200 g vuohenjuustoa tangosta

1. Valmista kastike: mittaa ainekset pieneen kulhoon ja sekoita hyvin.
2. Kuori punasipuli ja leikkaa puolet siitä ohuiksi viipaleiksi. Sekoita viipaleet kastikkeen joukkoon
3. Huuhtele pinaatti ja laita se kulhoon. Kuori päärynät ja leikkaa ne viipaleiksi. Halkaise granaattiomena ja poista siemenet. Paahda pistaasit halutessasi ja rouhi ne karkeaksi rouheeksi. Nostele hedelmät ja pistaasit pinaatin päälle
4. Paloittele vuohenjuusto ja lisää se salaatin päälle. Nostele pinnalle punasipulia. Tarjoa loppu kastike salaatin lisänä

Teriyakibroileria, nuudeleita ja kasviksia

Projekti: kasviksia jokaisella lämpimällä aterialla - muodossa tai toisessa. Strategia: paljon vaihtelua, ei vain lisäkesalaatteja tai keitettyjä kasviksia. Töissä tätä on helppo toteuttaa kun ruokalista on koostettu terveellisistä lähtökohdista. Tai no, terveellisyydestä en tiedä eineksien ja puolivalmisteiden määrää katsoen, mutta ainakin joka aterialla on kasviksia tai hedelmiä tarjolla. Kotona tämä tuo enemmän haastetta koska tekisi mieli vaan tehdä ruoka nopsaan ilman suurempia pilkkomisia eikä kasvikset semmoisenaan oikein maistu.

Parisen viikkoa projektia on takana. Meillä on syöty jauhelihapihvejä joiden seassa on raastettua kesäkurpitsaa ja lisänä keitettyä kukkakaalia (1p + 1p.), pinaattivelliä, tai oikeastaan nokkosvelliä itse kerätyistä lähinokkosista (1p. + 1p. lähiruoka-aspektista), kana-nuudelikeittoa porkkanalla (1p.), karjalanpaistia reilulla lanttu- ja porkkanalisällä – enkä edes syönyt paistista lihaa vaan otin pastan tähteiden kaveriksi lientä, juureksia ja kukkakaalinjämiä (1p. + 1p.), pyttipannua jonka seassa myös porkkanaa (1p.), tonnikalakastiketta joka sisälsi runsaasi sipulia, tomaattia, porkkanaa ja paprikaa (1p.) ja nyt viimeisimpänä teriyakibroileria (soosin periaate napattu ja irrotettu asiayhteydestään Tomi Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa 2) ja nuudeleita kasviksilla (1p.) - tuli eväsrasiaankin melko kompakti kokonaisuus!

Kymmenen pistettä (ja papukaijamerkki) kasassa. Lapset vinkuu, vonkuu ja totuttelee, muru syö mukisematta ja minä olen saanut uutta intoa keittiöön! Projekti jatkukoon!!



nuudelit:
1 purjo
1 paprika
2 porkkanaa
2 valkosipulin kynttä
loraus oliiviöljyä
tilkkanen seesamiöljyä
chilirouhetta
0,5 tl jauhettua inkivääriä
1 rkl kalakastiketta
1 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa
4 kerää munanuudeleita

teriyaki-kastike:
1 dl vettä
1 dl ruokokidesokeria
1 dl soijakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa

lisäksi:
broilerin minuuttipihvejä tms.
seesaminsiemeniä

1. Valmista ensin kastike. Mittaa vesi kattilaan ja kiehauta se. Lisää sokeri ja sekoittele kunnes se liukenee. Lisää loput aineet. Keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia kunnes kastike sakenee. Pidä kastike lämpimänä jotta sen koostumus pysyy tarpeeksi notkeana
2. Aloita nuudeleiden valmistaminen kastikkeen valmistumisen aikana. Kuori, suikaloi ja viipaloi kasvikset ohuiksi paloiksi. Kuumenna öljyt kasarissa ja lisää chilirouhe ja inkivääri. Kuumenna mausteita hetki ja lisää kasvikset sekaan. Kypsentele kasviksia miedolla lämmöllä kunnes ne ovat melkein pehmeitä. Lisää kalakastike, soijakastike ja hunaja ja hauduttele kasvikset kypsiksi.
3. Keitä kasvisten kypsyessä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta kypsät nuudelit ja sekoita ne kasvisten joukkoon. Sekoita hyvin ja pidä lämpimänä
4. Kuivaa broilerin leikkeet ja kierittele ne teriyaki-kastikkeessa. Paista leikkeet kypsiksi pannulla tai grillissä, voit käyttää myös varrastikkuja! Valele lihoja halutessasi kastikkeella myös kypsentämisen aikana.

Paistettu riisi – com huong giang

Tästä on jo aikaa… Lainasin joskus vimme talvena Jackum Brownin kirjan Vietnamilaisen keittiön parhaat ja hiihtolomaviikolla muistelen testailleeni kirjan ohjeita useampana päivänä! Ihania makuja, tulista, makeaa ja hapantakin sopivassa suhteessa ja kivasti vaihdellen. Mitään en oikeastaan tehnyt aivan ohjeen mukaan – ihan jo raaka-aineiden saatavuuden vuoksi. Tämäkin ohje on muokattu omaan ruokakomeroon sopivaksi.

Muutamalla mausteella ja ainesosalla tavallisesta valkoisesta riisistä ja katkaravuista sai taiteiltua jotain uutta. Käytin ruokaan edellispäivänä keittämääni riisiä joten ruuan valmistaminen oli nopeaa. Chiliä tähän hurahti itselläni hieman liikaa ja se peitti vähän alleen hienoja sipuleiden makuja. Mutta lämmittipähän luita ja ytimiä myöten ulkoilun jälkeen!

Uutena raaka-aineena tutustuin tämän ruuan myötä sitruunaruohoon. Kyllä se erilaisen vivahteen – hieman yrttisemmän lisäsävyn - ruokaan antaa kuin ihan pelkkä sitruuna. Sitruunaruohon voi kuitenkin ihan hyvin korvata pienellä lurauksella lime- tai sitruunamehua.



2 valkosipulin kynttä
3 salottisipulia
2 sitruunaruohon vartta
1 chili
2 rkl kasviöljyä
2 kevätsipulia tai pala purjoa
250 g katkaravunpyrstöjä
500 g keitettyä jasmiiniriisiä
suolaa
mustapippuria

1. Kuori ja hienonna valkosipuli ja salottisipuli, hienonna sitruunaruoho ja chili. Kuumenna öljy kasarissa ja paista kasviksia hetkinen
2. Viipaloi kevätsipulit. Poista katkaravunpyrstöistä mahdollinen suoli ja pieni pyrstöjä halutessasi. Pikapaista sipulia ja katkarapuja salottisipuliseoksen kanssa kunnes ravut saavat hieman väriä
3. Lisää kasariin keitetty riisi ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoittele aineksia kunnes ne kuumenevat läpikotaisin

Mustikka-nektariinipiirakka

Menneenä syksynä saatiin nauttia ihanasta mustikkasadosta jota riitti ja riitti kerätä ja jäipä noita marjoja muillekin kerättäväksi. Ja metsänväellekin popsittavaksi. Mustikoita kerättiin vähän sieltä sun täällä silloin kun kohdalle sattui ja näitä pieniä saaliita tuli usein käytettyä leivontaan. Pakastimeen säilötyt marjat tuli kerättyä pääasiassa täältä lähistöltä, kun viimeinkin äiti löysi meille hyvät mustikka-apajat hieman tottua lähempää.

Tämä nyt ei tähän vuodenaikaan kovinkaan ajankohtainen ohje ole, pakastemustikat eivät tähän leivonnaiseen sovi. Jouluiseen sävyyn piirakka voisi taipua käyttämällä nektariinien sijaan päärynöitä ja mustikoiden tilalla puolukoita tai karpaloita jotka pakastettuinakin säilyttävät rakenteensa melko hyvin. Mascarponevaahtoon voisi ripauttaa mausteeksi vaikkapa hieman kanelia.

Tai sitten piirakka voi olla tällä erää vain muisto menneestä ja suunnitelma tulevalle syksylle! (Ohje: Glorian ruoka&viini 5/2015)



pohja:
3 dl vehnäjauhoja
0,25 tl suolaa
1,5 rkl sokeria
100 g kylmää voita
n. 0,4 dl kylmää vettä

paistamiseen:
kuivattuja herneitä tms.

nektariinit:
4 kypsää nektariinia
1 dl vettä
1 dl sokeria

mascarponetäyte:
250 g mascarponea
50 g mantelijauhetta
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl kuohukermaa
5 dl tuoreita mustikoita

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Mittaa jauho, suola ja sokeri monitoimikoneen hienonnuskulhoon. Paloittele kylmä voi ja surauttele muutaman kerran. Lisää kylmä vesi ja surauttele taas muutaman kerran lisää kunnes seos on tasaisen murumainen. Kaada murut pöydälle ja painele käsin taikinaksi. Älä vaivaa liikaa ettei taikinaan tule sitkoa.
2. Voitele piirakkavuoka ja painele (tai kaulitse) taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Laita pohjan päälle hieman pohjaa suurempi leivinpaperi ja täytä piirakka herneillä. Laita piirakkapohja uuniin alimmalle tasolle ja paista sitä n. 25 minuuttia. Poista herneet ja leivinpaperi ja anna pohjan jäähtyä ennen täyttämistä
3. Valmista nektariinit piirakkapohjan kypsyessä. Poista nektariineista kivet ja viipaloi hedelmät. Laita viipaleet pieneen kattilaan ja kaada joukkoon vesi ja sokeri. Kuumenna ja anna kiehua 5-10 minuuttia kunnes viipaleet ovat hieman pehmenneet. Nosta viipaleet reikäkauhalla pois liemestä.
4. Keitä lientä vielä 15 minuuttia kunnes se muuttuu siirappimaiseksi. Jäähdytä ennen tarjoamista
5. Valmista täyte. Notkista mascarpone haarukalla ja sekoita sen joukkoon mantelijauhe ja sokerit. Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele se mascarponen joukkoon
6. Täytä piirakka. Levitä nektariiniviipaleet pohjan päälle ja peitä ne mascarpone-kermaseoksella. Ripottele koristeeksi mustikoita. Lusikoi kylmä siirappi mustikoiden päälle juuri ennen tarjoilua

Porkkana-oliiviöljykakku

Taannoin menneenä syksynä koin hienon hetken töissä! Kiireisen päivän keskellä piipahdin kahvihuoneessa ja ihan ääneen siellä mietiskelin että jäisinköhän istumaan tauolle vai ottaisinko kahvin vaan mukaan töiden ääreen että saisin työsumaa vähän purettua. Työkaveri suostutteli sitten istumaan alas, houkuttimena toimi hänen tyttärensä synttäreiltä jäänyt pieni pala porkkanakakkua, jonka hän sanoi jakavansa minun ja toisen työkaverini kanssa joka paikalle onnekkaasti sattui.

Ja niin siinä keskellä väsymystä ja kiirettä (lieneekö ollut ihan perjantai-iltapäivä) saimme maistella palat ihanuutta!! Mehevän kosteaa porkkanakakkua (jota ei oltu kostutettu millään) ja päällä paksu kerros täyteläistä kuorrutetta joka ei ollut liian juustoinen (no ei varmaan kun on voilla lantrattu!). Ja nyt se on tässä! Täydellinen porkkanakakku!



2,5 dl oliiviöljyä
4 kananmunaa
4 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
1 tl merisuolaa
2 dl pähkinä- tai mantelirouhetta
500 g porkkanaraastetta

kuorrute:
100 g huoneenlämpöistä voita
1 vaniljatangon siemenet TAI vaniljarouhetta myllystä TAI 1 tl vaniljauutetta
200 g mascarponejuustoa
3,5 dl tomusokeria
(pähkinä- tai mantelirouhetta)

1. Vuoraa irtopohjavuoka (halk. 24 cm) leivinpaperilla. Voitele reunat ja jauhota korppujauholla
2. Riko kananmuna kulhoon ja vatkaa ne kevyesti. Mittaa joukkoon oliiviöljy ja sokeri ja sekoita voimakkaasti tasaiseksi seokseksi
3. Mittaa toiseen kulhoon jauhot, leivinjauhe ja sooda. Sekoita ja tee keskelle kuoppa. Kaada munaseos kuoppaan ja sekoita tasaiseksi
4. Sekoita taikinaan mantelirouhe ja porkkanaraaste. Kaada tasaiseksi sekoitettu taikina vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa 1h. Anna kakun jäähtyä vuoassaan ennen kumoamista
5. Sekoita voi, vanilja ja mascarpone sähkövatkaimella. Siivilöi tomusokeri sekaan vähitellen ja sekoita pehmeäksi. Levitä kuorrute kakun päälle. Koristele halutessasi pähkinä- tai mantelirouheella

 

(EDIT: 4.1.2026) Tein esikoisen valmistujaiskahveille makeaksi tarjottavaksi porkkanakakun, josta riittää helposti isommallekin porukalle. Kakku toimii myös koristeltuna kivasti! Tein kuorrutetta hieman suuremman annoksen, jolloin siitä riitti myös pursotuksiin. Lisäkoristusta kakulle laitoin mantelirouheesta ja valmiista sokerikukista ja koristerakeista.

Marjainen juustokakkupiirakka

Näiden herkkupalojen kuvia vilahteli facebookissa taannoin vähän väliä Kun Yhteishyvän ruokalehdessä tuli vastaan ohje niin pitihän se tietenkin testata. Oikeastaan otin ohjeen talteen ajatuksena testata ”joskus”, mutta esikoinen alkoi himoitsemaan piirakkaa siinä määrin että testaaminen täytyi tehdä pikimmiten!

No tämä juttuhan meni nyt sitten jotenkin kieroon. Lueskelin ohjetta ja mietin, että mikähän vuoka kaapissani mahdollisesti olisi sopivan kokoinen ohjeelle. Sain huippuidean, että teen piirakan pyöreään piirakkavuokaan, pienennän ohjetta vaan hieman. Seuraava huippuidea oli, että teenkin piirakan irtopohjavuokaan jolloin saan paksumman kerroksen täytettä. Tuumasta toimeen ja piirakka uuniin. Paiston kanssa meni säätämiseksi: eihän ohuelle piirakalle ohjeistettu paistoaika riittänyt paksummalle leivonnaiselle mitenkään. Keskimmäinen kerros oli hyvinkin tutiseva siinä vaiheessa kun oli aika lisätä päällimmäinen kerros. Ajattelin, että paistelen sitten hieman pidempään. No ihan hyvä ajatus, mutta pinta sai sitten liikaa väriä eikä jäänyt kauniin samettiseksi niin kuin olisi kuulunut.

Piirakasta tuli hyvän makuinen, hieman imelä tosin (alla olevassa ohjeessa sokerin määrää on hieman vähennetty alkuperäisestä). Heräsi vaan kysymys, että onkos tämä nyt enää mikään juustokakkupiirakka, eikös tämä nyt ole ihan vaan tavallinen juustokakku jossa on mustikoita seassa.

No, tulipahan tehtyä. Eikä jäänyt kalorivajetta tällekään päivälle!



pohja:
250 g digestivekeksejä
120 g voita

täyte 1:
400 g maustamaton tuorejuustoa
3 kananmunaa
1 dl sokeria
200 g pakastemustikoita
1 rkl perunajauhoja

täyte 2:
200 g ranskankermaa
0,75 dl tomusokeria
1,5 tl vaniljasokeria

1. Murenna keksit monitoimikoneessa. Sulata voi ja sekoita se keksimurujen sekaan. Painele muruseos irtopohjavuoan (halk 23 cm) tai pienen leivinpaperilla vuoratun pienen uunivuoan pohjalle. Esikypsennä pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia ja laske uunin lämpö 175 asteeseen
2. Valmista täyte 1: vatkaa kulhossa tuorejuusto, munat ja sokeri ja kaada seos murupohjan päälle.
3. Sekoita perunajauhot kohmeisten mustikoiden joukkoon ja ripottele mustikat juustotäytteen päälle. Paista uunin keskitasolla n. 45 minuuttia (matalassa uunivuossa paistoaika 30 minuuttia)
4. Ota piirakka pois uunista ja anna sen jäähtyä viitisen minuuttia. Valmista täyte 2 sekoittamalla ainekset kulhossa tasaiseksi seokseksi. Kaada seos mustikoiden päälle ja jatka paistamista kymmenisen minuuttia kunnes pintakerros on kunnolla jähmettynyt.
5. Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista

Omena-kookosmuffinssit

Lokakuun viimeinen viikonloppu. Kesäaika on muisto vaan, syksyn pimeys on täällä ja nyt aletaan odotella lunta joka päättäisi tämän harmaan kauden (ja päästäisi ihmiset laduille!!). Linnuille on laitettu talipallot oksalle ja siemenet lintulaudalle ja ensimmäisiä tinttejä ja tikkaa on ihasteltu ikkunasta. Pimeyteen sytytellään valoja – joku tunnelman vuoksi, joku muistoksi menneille ajoille ja ihmisille. Pyhäinpäivä. Vai halloween? Rauha ja rakkaus, vai kauheudet ja pelottelu?

Kukin tyylillään! Meidän perheessä pyhäinpäivän aamu valkeni hiljaisuudessa. Esikoinen oli tätinsä perheen kanssa mökkeilemässä ja kuopus fiilisteli rauhaisissa tunnelmissa lastenohjelmien parissa kun heräsin (ajatteli kuulemma antaa äidin nyt nukkua rauhassa). Aamupalan jälkeen oli aika nautiskella keittiössä ja kohta uunista nostettiin iso kasa höyryäviä muffinsseja ja mietiskelin että mihinkähän mahaan nämä meinattiin syödä. Pikaisesti kelasin päässäni kyläilypaikkoja ja nyt olikin sitten sopiva aika käydä rotinoilla miehen serkun luona. Okei, vähän ollaan myöhässä kun perheen nuorimmainen jo sujuvasti ryömii ja osaa vaatia kahvipöydässä osansa, mutta onneksi paikalla oli myös aivan pieni koiravauva. Tuplarotinat siis. Maistui. (Ja tiedetään mitä tarjotaan parin viikon päästä kuopuksen synttäreillä!)



n. 12 kpl

175 g voita
2 dl fariinisokeria
3 kananmunaa
4 dl omenaraastetta (n. 4 pientä omenaa)
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 dl piimää

kuorrutus:
2 dl kuohukermaa
100 g valkosuklaata
100 g maustamatonta tuorejuustoa

koristeluun:
puolisen desiä pisaasipähkinöitä tms.

1. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen samalla voimakkaasti vatkaten. Sekoita joukkoon omenaraaste
2. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja sekoita ne taikinaan. Vältä voimakasta sekoittamista jotta taikina ei sitkisty
3. Sekoita taikinaan lopuksi piimä
4. Jaa taikina muffinssivuokiin tai voideltuihin muffinssipellin koloihin. Paista 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Jäähdytä.
5. Valmista kuorrute. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sulata suklaa vesihauteessa tai varovaisesti mikrossa. Sekoita kolmannes kermavaahdosta valkosuklaan joukkoon pieninä nokareina. Lisää sitten seokseen tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi. Kääntele lopuksi joukkoon loppu kermavaahto.
6. Pursota tai levitä kuorrute muffinssien päälle ja koristele halutessasi esim. rouhituilla pistaaseilla

Vatruskat

Vatruskat ovat karjalainen perinneherkku, joka on melkeinpä mennyt minulta ohi. Mummoloissa ja lapsuuden kodissanikin syötiin karjalanpiirakoita, sultsinoita, kukkosia ja lanttukukkoa, mutta vatruskoita en muista noilla reissuilla syöneeni – Äiskä voi taas oikaista jos jostain syystä vatruskat ovat minulta jääneet unholaan. Jostain makumuisto kuitenkin on mukaan tarttunut, ehkä kesätyövuosilta Marttakahviosta, ehkä jostain juhlista joskus.

Niin tai näin, tiesin kuitenkin että vatruska on hyvää! Töissä oli joskus välipalalla tarjolla vatruskoita – ihan hyviä nekin lämmitettyinä ja kananmunasiivuilla päällystettyinä. Ei tainnut oikein maistua kenellekään, kun ei niitä sen koommin ole tainnut ollakaan. Itse saksin joskus vatruskaohjeen talteen tarkoituksenani siirtää näitä perinteisiä makuja myös lasteni makumuistojen osaksi. Hyvin on ohje tallessa rasiassa pysynytkin! Työläältä on tuntunut aloittaa leipoa jotain perinteistä ilman kunnollista omakohtaista kokemusta tuotteesta.

Ja sitten kuin tilauksesta maaliskuussa oma marttayhdistys kokoontuikin viettämään iltaa vatruskojen teon merkeissä. Perunat oli keitetty valmiiksi, samoin riisitäyte oli ennakkoon tehty. Päästiin siis suoraan taikinan tekoon. Ohjeita ja taikinoita on erilaisia. Monet ohjeet neuvovat leipomaan taikinasta tangon, leikkaamaan sen paloiksi, muotoilemaan palasta palleron joka taputellaan tai kaulitaan ohueksi. Meidän marttayhdistyksen ”vatruskamestari” oheisti meidät tekemään löysän taikinan ja leipomaan vatruskat yksitellen jauhotetuissa käsissä, jolloin niistä tulee oikein kosteita ja meheviä.

Ei se nyt ihan kädenkäänteessä käynyt ja melkoisen hauskaakin oli kun röppötaikinaa yritettiin saada tottelemaan ja monennäköisiä luomuksia pelillä viimein pötkötti. Mutta kyllä me jotain oikein tehtiin, kun joku Marttojen työntekijä kävi touhujamme keittiössä kurkkaamassa ja heti tunnisti että vatruskoita ollaan tekemässä! Marttojen keittiöllä saimme paistaa vatruskat kiertoilmauunissa pikapikaa ja tuoreet lämpöiset voideltiin voisulalla. Iltateepöytään katettiin vielä lisää oikeaa voita. Tämän herkun kanssa ei haittaa jos vaikka vähän sulaa voita sormien välistä valuukin. Eikä tuo munavoikaan olisi huono valinta ollenkaan! Ihania!! Nyt täytyisi taas vain tormistautua ja tehdä näitä kotonakin. Aivan varmasti pojatkin tykkäisivät!



taikina:
1 kg perunoita (jauhoinen laatu)
2 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
2 tl suolaa

täyte:
3 dl puuroriisiä
8 dl vettä
1 tl suolaa
25 g voita

1. Kuori perunat ja laita ne kiehumaan
2. Kuumenna vesi ja lisää sekaan suola ja riisi. Kypsennä kunnes kaikki vesi on imeytynyt riisiin. Sekoita joukkoon voi. Jätä jäähtymään
3. Kaada kypsistä perunoista vesi pois ja muussaa ne maidon kanssa. Jätä seos jäähtymään
4. Lisää jäähtyneeseen perunaseokseen munat, jauhot ja suola ja sekoita tasaiseksi röppöiseksi taikinaksi
5. Ota jauhotetuilla käsillä palanen taikinaa ja taputtele se käsissä soikeaksi levyksi. Käytä reilusti jauhoja. Annostele levyn keskelle riisiä. Paina taikinalevyn reunat vastakkain ja sulje ne huolella yhteen. Laita valmis vatruska uunipellille leivinpaperin päälle
6. Paista vatruskoita 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pinta saa kauniisti väriä
7. Voitele voisulalla ja nauti!

Omena-inkiväärikakku

Keskellä syksyn kiireitäkin toisinaan leivotuttaa! Silloin tehdään lasten kanssa jotain nopeaa ja vaivatonta. Ja vaivaamatonta. Sellaista että pojat pystyvät tekemään melkein kaiken itse ja minä saan vaan seurata vierestä ja lukea ohjetta.

Eilen tehtiin kuopuksen kanssa piimä-mustikkamuffinsseja ja tänään lupasin tehdä esikoisen kanssa porkkanakakun – uudella hyväksi todetulla ohjeella! Selvästikin ollaan syyslomalla!

Pari viikkoa sitten herkuteltiin syksyisellä omenakakulla, joka oli mehevän kostea. Inkivääri ei minun suuhuni oikein iskenyt tässä leivonnaisessa, mutta senhän voi helposti jättää poiskin. Tällä hetkellä jääkaapissa nököttää muutama pieni päärynä (aiheuttivatkin yllättäen allergiaoireita lapsissa) – taitaa olla huomenna sitten päärynäkakun paikka! (Ohje: maku 5/2015)



3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl fariinisokeria
1 dl kaurahiutaleita
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
300 g omenaa
1,5 rkl inkivääriraastetta
100 g voita
2 munaa
n. 80 g valkosuklaata

1. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita ne sekaisin
2. Raasta omenat ja inkivääri ja sulata voi. Sekoita toisessa kulhossa raasteet, voisula ja munat tasaiseksi seokseksi. Lisää seos kuiva-aineiden joukkoon. Sekoita, mutta älä liikaa, ettei taikinasta tule sitkeää
3. Voitele ja jauhota pitkulainen kakkuvuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 175-asteisen uunin toisiksi alimmalla tasolla 35-40 minuuttia
4. Kumoa kakku tarjoiluvadille hieman jäähtyneenä. Sulata valkosuklaa ja pursota siitä raitoja kakun päälle

Pastaa pinaatin, karamellisoidun sipulin ja papujen kera

Maku-lehden viimeisin numero antoi vinkkiä takapihan viimeisten pinaattien käyttöön. Tämä ohje oli tarkoitettu lämpimäksi kasvislisukkeeksi – meillä se syötiin pastan kanssa ja toimi todella hyvin myös ”pastakastikkeena”!!

Tällaista muutaman tarkkaan valitun raaka-aineen kasvisruokaa söisin vähän väliä ja jatkuvasti jos ei tarvitsisi muuta perhettä kokkaillessa ajatella – kasvisruoka kun ei yleensä taloudessamme suurta kannatusta saa. Mutta välillä on perheen taivuttava tällekin linjalle, lihaa ei tämän katon alla päivittäin syödä (niin kauan kuin minä yksin vastaan ruokahuollosta). Onneksi pinaattiletut, soijarouhe ja puurot jo meilläkin maistuvat ja tietenkin kala. Liharuokia sitten ”lantrataan” kasviksilla pikkuhiljaa totutellen.

Lämmin alkusyksy on vaihtunut yhtäkkiä kylmään loppusyksyyn. Viime viikonloppuna vietettiin viimeistä sadonkorjuupäivää. Vanhempieni takapihan ”plantaasilta” mummo ja kuopus nostivat perunat lauantaina ja itse putsailin oman pihan penkeistä viimeiset pinaatit ja porkkanat. Viimeiset pienet pinaatinlehdet pääsivät täytettyjen lettujen taikinaa maustamaan ja herkulliset – mutta harmittavan pienet – porkkanat naposteltiin ihan semmoisenaan. Kasvimaa on käännetty ja siistitty. Nyt jäädään odottamaan talvea ja sitten ensi kesän uutta satoa!



2-3 annosta

n. 8 kerää fettuccinea
oliiviöljyä
2 sipulia
1 rkl juoksevaa hunajaa
100 g tuoretta pinaattia
170 g suuria valkoisia papuja (go green)
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää
sitruunamehua
1 rkl tuoretta timjamia

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista kasvikset pastan kiehuessa. Valuta kypsä pasta ja jätä odottamaan
2. Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi renkaiksi. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipulit miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää hunaja, sekoittele ja hauduta hetki
3. Huuhtele pinaatti ja hienonna lehtiä tarvittaessa. Kuori ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljyä toisella pannulla ja kuullota valkosipuleita muutama minuutti. Lisää pannulle pinaatti ja paista kunnes ylimääräinen neste on haihtunut
4. Valuta pavut ja huuhtaise ne siivilässä. Lisää pavut pinaatin joukkoon sipulin kanssa. Sekoita ja kuumenna
5. Mausta kasvisseos suolalla, mustapippurilla, muskottipähkinällä ja tilkkasella sitruunamehua. Sekoita kasvikset pastan joukkoon. Viimeistele ruoka tuoreella timjamilla

Uuniomenahillo

Serkkuni pihalla kasvaa neljä vanhaa ja satoisaa omenapuuta, lajikkeina Huvitus ja Sariola muistaakseni. Näiden puiden myötä myös meillä on alettu tehdä ja tietenkin myös syödä omenasosetta. Toisesta lajikkeesta tulee keltaista sosetta ja toisesta ihanaa vaaleanpunaista. Olen tehnyt soseen pehmittämällä kuoritut omenalohkot mikrossa ja survomalla ne perunasurvimella. Höyrytetyn soseen maku on raikkaampi kuin keitetyn mössön, mutta onpahan vaan ollut TYÖLÄSTÄ!

Tänä vuonna ajattelin, että en sosetta tekisi lainkaan koska entistäkin pakastimessa vielä on. Syksyn sadon haaliminen marjojen muodossa ja sieniä toivoen sain myös hillosormen syyhyämään. Vaikka hillojen valmistaminen on aikaa vievää ja vaivalloistakin, on täysin purkkien hypisteleminen ja kylmiöön järjesteleminen säilöntäsyksyn kohokohta. Ja onhan se itse tehty hillo herkkua talvella lettujen päälle sipaistuna.

Kipaistiin siis poikien kanssa omenanpoimintaan! Alkukankeuden jälkeen pojat innostuivatkin kiipeilemään puissa ja valitsemaan ne kaikkein punaisimmat ja herkullisimmat omenat meidän sankoihin. Minun urakkani alkoi sitten kotona!



Tein tänä vuonna soseen sijasta siis hilloa. Valmistin hillon uunissa Cebiciltä löydetyn ohjeen mukaan. Tämä tapa olikin huomattavasti helpompi ja vaivattomampi. Ei kuorimista eikä vahtimista, ainekset pataan ja pata uuniin. Hidasta tämä kyllä oli! Useamman satsin sai hilloa haudutella kunnes purkit olivat täynnä. Lopputulos oli ihana!! Ei harmittanut yhtään noihin herkkupurkkeihin uponnut aika!



2 kg omenoita
500 g hillosokeria
1 dl vettä
(kaneli- ja vaniljatanko)

1. Poista omenista siemenkodat ja lohko ne. Laita lohkot uunipataan (vetoisuus vähintään 3 litraa). Sekoita joukkoon sokeri ja vesi ja lisää halutessa kaneli- ja halkaistu vaniljatanko
2. Laita pataan kansi päälle ja kypsennä hilloa 200-asteisessa uunissa 2 tuntia. Hämmennä puolessa välin kypsennystä
3. Poista kaneli- ja vaniljatangot ja soseuta hillo sauvasekoittimella
4. Annostele purkkeihin ja säilytä viileässä

Makkara-perunavartaat

Grilliaterian valmistamiseen liittyy monia asioita: millainen on grilli ja millä tavalla se lämmitetään ja pidetään lämpimänä koko grillaamisen ajan; milloin grillaaminen on aloitettava ja missä järjestyksessä grillataan että kaikki osaset on valmiina syötäväksi suunnilleen yhtä aikaa. Grillausteknisten asioiden lisäksi täytyy tietysti päättää mitä tavaraa grilliin laitetaan.

Grillaaminen on itselleni aina jollain tapaa erikoista. Se ei ole milloinkaan vaan perushutun tekemistä, vaan grillaamispäivä on aina oma juttunsa. Siksi tuntuu tärkeältä miettiä grillauspäivän ja grilliaterian jokainen osa-alue tarkkaan, että kaiken sen tekemisen jälkeen jotain erityistä ja hyvää. Monesti ajatus lähteekin liikkeelle lihasta, että pihviähän siinä grillissä olla pitää, tai vähintäänkin vartaita. Makkaran paistaminen pallogrillillä ei tunnu järkevältä. Grillin sytyttelyyn ja tekeytymiseen menee noin kolme kertaa niin kauan aikaa kuin itse paistamiseen ja makkaroiden valmistuttua grillissä paistaisi vielä ainakin pari-kolme samanlaista satsia ennen kuin pöhinä alkaa hiipua.

Mutta välillä sitä vaan on saatava makkaraa!! Nuotiomakkara on tietysti paras vaihtoehto, mutta poissuljettu meidän pihalla. Vanhempieni pihalla parin kilometrin päässä sitäkin riemua pääsee kyllä harrastamaan jos ihan mahdoton tuska meinaa iskeä. Hiiligrillillä makkaraan saa kyllä melko lailla saman maun ja tuntuman. Mutta koska pelkkä makkaran paisto ei siis tunnu järkevältä, voi makkaran kaveriksi grillissä kypsentää perunoita ja kasviksia. Ja johan tuli järkeä taas tähänkin hommaan! (ohje: Pirkka 6-7/2015)

Syyskuu on jo pitkällä ja vaikka olemmekin saaneet nauttia lämpimästä syksystä, on aika pakkailla grillauskamat varastoon odottamaan ensi kesää. Viimeiset hiilet käytettiin viime viikonloppuna, jolloin nautittiin porsaan pihvejä ja oman maan perunoita. Joillakin grillauskausi toki jatkuu vielä ja jotkut grillaavat läpi talvenkin. Meillä grillataan kesällä. Ensi kesänä jälleen!



500 g pieniä perunoita
2 paprikaa
400 g grillimakkaraa
n. 10 varrastikkua

maustekastike
2 rkl rypsiöljyä
1 valkosipulin kynsi
1 tl chilijauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl suolaa

1. Laita puiset varrastikut likoamaan veteen. Jos käytät metallisia tikkuja, voitele ne öljyllä
2. Pese perunat. Poista paprikoista siemenet ja paloittele ne reiluiksi paloiksi. Viipaloi makkarat paksuiksi viipaleiksi
3. Pujota perunat, paprikat ja makkarat vartaisiin vuorotellen
4. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään pienessä kulhossa. Sivele kastiketta vartaille kauttaaltaan
5. Grillaa vartaat kypsiksi grillissä. Voit sivellä lisää kastiketta vartaille grillaamisen aikana

Kesäkurkkusalaatti

Kuuma ja aurinkoinen kesäpäivä. Heti aamupäivästä pyöräilyshortsit on kaiveltu kaapista ja aurinkorasvat levitetty iholle. Alkuillasta pitkän pyörälenkin hiki on huuhdottu suihkussa ja kuumin paahde alkaa taittua. On aika laittaa grilli hehkumaan. Kohta hiilien lämmössä tirisee mausteinen ja rasvainen porsaan pihvi ja tuoksu saa veden herahtamaan kielelle. Maha murisee ja kroppa kaipaa topakkaa purtavaa. Pihvi lautaselle ja kunnon kasa kurkkusalaattia kylkeen ja lomapäivän ateria on koossa.

Tai sitten oli ihan peruspäivä ja jotainhan sitä oli syötävä. Hyvää oli joka tapauksessa. (Ohje: Glorian ruoka&viini 5/2015)



3 avomaan kurkkua
6 retiisiä
0,5 fenkolia
0,5 punasipulia
ruohosipulia
muutama tillin oksa (tai minttua)

kastike:
150 g pehmeää vuohenjuustoa
1 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulin kynsi
1 rkl hienonnettua tilliä (tai minttua)
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria

1. Leikkaa kurkut ja retiisit ohuiksi siivuiksi. Suikaloi fenkoli. Kuori punasipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Sekoita kasvikset kulhossa
2. Valmista kastike: sekoita vuohenjuusto ja jogurtti keskenään tasaiseksi seokseksi. Kuori valkosipulin kynsi ja sekoita se kastikkeeseen. Mausta valkoviinietikalla, suolalla ja mustapippurilla
3. Sekoita kastike kasvisten joukkoon ja anna salaatin maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoamista

Pikkelöidyt kasvikset

Grillikesä oli viileä ja sateinen, mutta eihän se ulkona kokkailua estä. Paitsi se sade, koska meillä ei ole takapihalla katosta. Paitsi pieni tihku ei oikeastaan haittaa, varsinkin kun grillaamisen makuun on viimein päästy. Silloinhan sitä grillataan melkeinpä säällä kuin säällä! Kaikkien niiden ”menetettyjen” kerrostalovuosien jälkeen naapurit ovat saaneet savustusta varmaan tarpeeksi, jopa tarpeekseen.

Possun pihvien kaveriksi eräänä harvinaisen aurinkoisena (mutta ei kuitenkaan kovinkaan lämpimänä päivänä) tein pikkelikasviksia. Ohjeen mukaan tähän olisi tullut myös porkkanaa ja pähkinöitä, mutta kummallisen voimakas allergiakevät ja –kesä karsivat nuo ainekset ruokavaliostani pariksi kuukaudeksi. Porkkana olisi tuonut kyllä kaivattua makeutta näihin kasviksiin! Myös retiisiä oli tarkoitus laittaa - kalenterin mukaan oman maan retiisit alkoivat olla nostokunnossa, mutta pelkkiä ruikuloita penkistä ylös nykäisin. Eli jätettiinpä sitten nekin pois. Jäljelle jäi vain kurkku, kaali, yritit ja mausteainekset. Köyhän oloinen kokonaisuus, ja hieman vajavainen kokemus. Maussa oli liikaa suolaa ja happoa ja makeutta puuttui.

Elokuussa allergiakesä oli enää ärsyttävä muisto vain. Onneksi grillauskelit olivat vain paranemaan päin ja tämäkin kasvislisuke sai uuden mahdollisuuden – hieman korjattuna omaan suuhun sopivammaksi. Ja nyt mukaan pääsivät sekä porkkanat että pähkinät. Retiisit jätin pois tälläkin kertaa. Ja nyt sain syödä hyvällä mielellä ilman tuskaisaa käsivarsien kutinaa! (Ohje: Glorian ruoka&viini 4/2015 – hieman muokattuna siis)



2 porkkanaa
0,5 kurkkua
300 g varhais- (tai kiinan)kaalia
1 limen mehu
2 rkl hunajaa
ripaus suolaa
muutama mintun oksa
muutama persiljan oksa
1 dl paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä

1. Kuori porkkanat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi tai tikuiksi. Leikkaa myös kurkku ja suikaloi kaali. Sekoita kasvikset kulhossa sekaisin.
2. Purista limen mehu pieneen kulhoon. Lisää hunaja ja suola ja sekoita huolellisesti. Sekoita maustekastike kasviksiin
3. Poista yrttienlehdet varsista ja hienonna ne. Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi. Sekoita yrtit ja pähkinät kasvisten joukkoon