Chili-possupihvit

Voihan rillaaminen! Miten se onkaan syöksynyt kesäämme ilahduttamaan. No okei, ei ollut aivan huippuilahtunut olo viimeksi kun broilerivartaita liian kuumalla grillillä yritin grillailla – onneksi tuo tuonen puolisko pelasti tilanteen ja minä hiivin vaivihkaa hillokattilan ääreen. Mutta onneksi tämä homma yleisesti ottaen kuitenkin sujuu!

Pääasiassa helppoa broileria ja makkaraa ollaan siis grillailtu pallogrillillä, kerran onnistuneesti kassleria – mutta se onkin kohtuullisen helppo grillattava. Nyt uskaltauduin kokeilemaan fileen grillaamista – ei nyt sentään kokonaisena, vaan pihveiksi leikattuina näin ensimmäisellä kerralla. Ostin kokonaisen pihvifileen, leikkasin pihveiksi ja maustoin itse tehdyllä chilillä säväytetyllä marinadilla. Soosin valmistin Glorian ruoka&viini –lehden numerossa 4/2015 olleen ohjeen mukaan. Lopputulos oli mehevän maukas, uskalsin ottaa lihat pois grillistä tarpeeksi ajoissa!



800 g porsaan fileetä

marinadi:
1 chili (tai maun ja lajikkeen mukaan)
2 tl tuoretta inkivääriraastetta
0,5 dl chilikastiketta
0,5 dl soijakastiketta
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl ruokokidesokeria

1. Hienonna chili ja sekoita kaikki marinadin ainekset sekaisin kulhossa
2. Poista porsaan fileestä kalvot ja leikkaa se tasakokoisiksi pihveiksi. Pyörittele pihvit marinadissa ja asettele ne laakeaan kulhoon. Kaada loppu marinadi pihvien päälle ja anna maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia
3. Valuta pihvit marinadista ja grillaa kypsiksi

Pinaatti-halloumipasta

Oman maan pinaatit kasvavat tämän kesän viileydessä melkoisen hitaasti – mutta kasvavat kuitenkin! Näyttää siltä, että tänä(kään) vuonna pinaattia ei pakastimeen saakka riitä vaan pinaatit nautitaan tuoreena penkistä. Ja tuostahan noita omasta pihasta nyt onkin helppo vähitellen napsia. Ensi vuonna pyhitän yhden viljelylaatikon aivan kokonaan pinaatille, jääköön retiisiin rutkulat siemenpussehin kun eivät suostu kasvamaan kunnolla.

Omaa satoa odotellessa nautitaan kaupan antimista. Ihanalta Insanitylta löysin tämän kesäisen pastaohjeen, johon sain mukavasti yhdistettyä halloumia, josta viimeinkin olen oppinut tykkäämään! Pienensin ja puolittelin ja muuttelin määriä – lopputulos hyvä ja maha täynnä kesän makua!



150 g spagettia
100 g tuoretta pinaattia
0,5 palaa halloumi-juustoa
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
nokare voita
1 rkl limemehua
2 dl kermaa
kourallinen basilikan lehtiä
muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria
0,5 dl parmesaaniraastetta

1. Laita spagetti kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista kastike pastan kypsyessä
2. Huuhtele pinaatti ja jätä se valumaan lävikköön tai puhtaan keittiöpyyhkeen päälle
3. Kuutioi halloumi ja paista se pannulla öljyssä kullanruskeaksi. Nosta syrjään odottamaan
4. Kuori ja kuutioi sipulit. Sulata voi pannulla ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää pannulle pinaatti ja sekoittele sitä pannulla hetkinen kunnes se kiehahtaa. Lisää limemehu ja sekoittele
5. Kaada kerma pannulle. Hienonna basilikan lehdet ja lisää nekin pannulle. Keittele kunnes kastike sakenee. Mausta muskottipähkinällä, suolalla ja mustapippurilla
6. Valuta kypsä pasta ja kaada se kastikkeen sekaan. Lisää joukkoon myös parmesaani ja sekoittele tasaiseksi. Lisää lopuksi halloumikuutiot ja syö!

Papu-pastasalaatti

Kesällä kaipaa nopeaa ja helppoa suuhun pantavaa, aina ei jaksa olla hellan ääressä (vaikkakin tänä kesänä hellan ääressä oleminen lämmittää kivasti viileinä päivinä). Iso satsi pastasalaattia täyttää kesäruokakriteerit helposti: nopsa tehdä, aineksia löytyy omalta pihalta, voi syödä kylmänä ja on täyttävää ja energiapitoista.

Tässä salaatissa oli kuitenkin ennakkoon ajateltuna kaksi epäilyttävää asiaa. Ensimmäinen niistä oli fenkoli, jota en ole koskaan syönyt. Jostain syystä mielikuvani fenkolin mausta on voimakas ja väkevä ja rakenteesta sitkeä, joten olen hieman vältellyt sitä. Nyt uskaltauduin ostamaan pienen fenkolin (varmaan tähän pastamäärään suurempikin fenkoli olisi ollut paikallaan, mutta parempi aloittaa varoen näiden epäilyttävien kanssa). Keitettynä fenkoli ei juuri esiin pompannut ja suutuntumakin oli miellyttävä. Ennakkoluulot hälvenivät.

Toinen epäilys kohdistui papuihin. Niitä toki olen syönyt ennenkin ja ihan hyvällä ruokahalulla. Olen muutamaan kertaan keittänyt itse pavut (koska miksi ostaa teollisesti tehtyä kun voi tehdä itse). Lopputulos on ollut usein jauhoisen ylikypsä tai ylikypsyyttä varoessa liian kova ja puoliraaka. Tällä kertaa päätin antaa periksi itselleni, oikaista vähän ja ostaa valmiiksi kypsennettyjä papuja.

Menin hyllylle oletuksena että ostan purkillisen valkeita papuja tomaattikastikkeessa, huuhdon ne ja kippaan salaattiin. Vaan, hyllysää minua odottikin ihana valikoima Go-Greenin papuja pahvitetroissa. Otin mukaani pakkauksen isoja valkoisia papuja, jonka kotona huomasinkin olevan luomupapusekoitus (valkeita papuja, kikherneitä ja borlotpapuja) – silmien käyttö kaupassa olisi sallitua!! Hieman ahdistuin tästä ”virheestä”, mutta lopputulos olikin todennäköisesti parempi kuin pelkillä valkeilla pavuilla olisi ollut.

Tästä tuli aivan täydellinen salaatti kesään! Söin tätä hyvällä mielihalulla aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Todistetusti tämä sopii siis jokaiseen päivän vaiheeseen. (Ohje: Glorian ruoka&viini 4/2015 – hieman muunneltuna jälleen)



250 g kuviopastaa
1 fenkoli
1 dl isoja valkoisia papuja
1 dl kikherneitä
1 dl kalamataoliiveja
1 dl parmesaaniraastetta
kourallinen persiljaa

kastike:
1 valkosipulin kynsi
1,5 rkl valkoviinietikkaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
0,5 tl suolaa
ripaus ruokokidesokeria
mustapippuria

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Viipaloi fenkoli ja laita viipaleet pastan keitinveteen kun keittoaikaa on jäljellä kolme minuuttia. Valuta kypsä pasta ja fenkolit ja kaada kulhoon
2. Valmista kastike: kuori valkosipulin kynsi ja raasta se pieneen kulhoon. Lisää kulhoon etikka. Kaada joukkoon öljy ohuena nauhana samalla vispaten. Mausta ruohosipulilla, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Kaada kastike pastan joukkoon ja sekoita huolella
3. Lisää pastaseokseen pavut, oliivit (paloittele halutessasi) ja parmesaaniraaste ja sekoita hyvin. Hienonna persilja ja sekoita sekin pastan joukkoon.
4. Anna salaatin maustua viileässä vähintään tunnin ajan ennen tarjoamista

Voikukka-yrttimunakas

Olipa kerran kesälomapäivä – ja tänä kesänä harvinaisen aurinkoinen ja lämmin kesälomapäivä! Oli suorastaan pakko hypätä polkupyörän selkään kovasta tuulesta huolimatta. Silloinhan sitä on mentävä kun pääsee, ei voi parempia olosuhteita jäädä odottelemaan. Ja kyllä kannatti lähteä, hyvä oli mieli lenkillä ja sen jälkeen.

Pitkä – siis minun mittapuussani pitkä- suoritus vaatii aikalailla pikaisesti suuhun pantavaa ja kropalle ravintoa. Pikalounasta varten hortoilin hetken takapihalla ja kohtapa olikin jo ainekset maustumassa. Suihkua tähän väliin ja eipä mennyt aikaakaan kun olin jo sohvalla rötköttämässä munakaslautanen käsissä katsomassa MasterChef Australiaa (kyllä, vieläkin on viimeisen kauden finaali katsomatta!). Helppoa ja hyvää ja puoli-ilmaistakin vielä! Loppukesästä voinkin käyttää munakkaaseen oman maan pinaattia ja rucolaa. (ohje: Kunto Plus 10/2015 –lehden ohjeen pohjalta)



1 annos

kourallinen nuoria voikukanlehtiä (tai rucolaa)
pari pientä oksaa tuoretta minttua ja rakuunaa
vajaa rkl oliiviöljyä
1 tl punaviinietikkaa
ripsaus suolaa
1 kevätsipuli varsineen
nokare voita
2-3 kananmunaa
pieni tilkka maitoa tai kermaa
2 rkl parmesaaniraastetta
mustapippuria myllystä
vesiheinää (tai herneenversoja)

1. Huuhtele voikukanlehdet ja pilko ne hienoksi silpuksi ja laita syvälle lautaselle. Irrota mintun ja rakuunan lehdet oksista ja hienonna ne voikukanlehtisilpun sekaan. Sekoita joukkoon oliiviöljy, punaviinietikka ja suola. Jätä maustumaan vartiksi
2. Hienonna kevätsipuli ja kuullota se pannulla voissa pehmeäksi. Lisää joukkoon voikukanlehtisilppu mausteineen
3. Riko munat pieneen kulhoon ja vispaa ne kevyesti. Sekoita joukkoon tilkka maitoa ja mausta seos suolalla. Kaada seos pannulle
4. Kypsennä munakasseosta miedolla lämmöllä varovaisesti sekoitellen kunnes se on kauttaaltaan hyytynyt. Voit halutessasi kääntää munakkaan ja paistaa sen molemmin puolin.
5. Raasta kypsän munakkaan päälle parmesaania ja mausta munakas mustapippurilla. Valuta munakas lautaselle ja annostele päälle vesiheinää

Makkara-halloumivartaat ja yrttikastike

Viimeinkin meillä on kotona kuuman ja seinänäkymällä olevan parvekkeen sijaan pieni piha jossa olla! Ja ennen kaikkea sen on piha jossa voi grillata ja syödä! Olen vakaasti sitä mieltä, että puulla lämmitettävä grilli on paras valinta grillaamiselle. Puu, elävä tuli ja savu antavat aivan omanlaistansa makua ruokaan. Tämän vuoksi ainoa oikea tapa paistaa makkaraa, on nuotiolla tikun nenässä – kun savu menee silmiin ja nuotio humisee ja puut pätskähtelevät kipinöiden!

Pienen pihan pulmana on se, että puugrillille ei turvallista paikkaa tahdo löytyä. Joka kohdassa liian lähellä on joko aita, puu, portti, viljelmät tai rakennus. Eli tuli oli selvä ei-vaihtoehto meille grillin valintaa miettiessämme. Kaasugrilli olisi ollut miehen mieleen – ja varmaankin sellainen miehinen valinta, mutta takapihalla ei ole katosta jonka alle kaasugrilli laittaa. Kallista grilliä ei avotaivaan alla viitsi säilytellä. Onnettomien varastotilojen vuoksi ison kaasugrillin talvisäilytyskin olisi ollut melko hankalaa.

Mikä siis jää jäljelle? No perinteinen pallogrilli ja hiilet tietenkin! Enpä ollut moisella vekottimella koskaan ruokaa laittanut ja kolme ensimmäistä grillauskertaa osoittivat että ei se ihan tuosta noin vaan näköjään käy! Huomasimme että A) onpas vaikea saada hiilet syttymään ja palamaan B) onpas vaikea saada aikaiseksi hiillos, joka on yhtä lämmin joka puolelta grilliä ja C) onpas vaikea arvioida se hetki jolloin grillaaminen on paras aloittaa että lopputulos on raa’an tai palaneen sijaan täydellisen kypsä.

Neljäs kerta sitten toden sanoi – kolmen hermojenkiristelygrillailun jälkeen! Valmistimme kesäisenä (ja tälle kesälle harvinaisen lämpimänä) päivänä uusien perunoiden kaveriksi makkara-halloumivartaita yrttikastikkeella, grillitassuja (lähinnä lapsille) ja pari pientä kasslerpihviä (koska en voinut vastustaa kiusausta). Kaikki onnistuivat hyvin ja maistuivat ihanilta! Ainoa pieni takaisku oli se, että yhdestä vartaasta putosi yksi juustopala ja varrastikku paloi siitä kohtaa poikki. Tämä pieni tapaus ei onneksi ollut laajuudeltaan niin suuri, että se olisi vaikuttanut huonontavasti kokonaisuuteen! (ohje: Yhteishyvä ruoka kesäkuu 2015)



vartaat:
400 g grillimakkaraa
200 g halloumijuustoa
varrastikkuja

kastike:
pari kourallista tuoreita yrttejä (käytin muistaakseni persiljaa, oreganoa ja timjamia)
1 valkosipulin kynsi
0,5 dl oliiviöljyä

1. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita ne likoamaan. Öljyä metalliset tikut
2. Valmista odotellessa kastike: poista yrteistä kovat varret ja laita lehdet korkeaan astiaan. Kuori valkosipulin kynsi ja paloittele sitä hieman. Lisää se ja oliiviöljy yrttien sekaan. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Säilytä viileässä tarjoamiseen asti
3. Paloittele makkarat ja juusto tasakokoisiksi paloiksi. Pujota palaset varrastikkuihin ja grillaa kypsiksi
4. Sivele yrttikastiketta valmiiden vartaiden päälle. Nosta loppu kastike pöytään tarjolle. (Kastiketta tuli reilusta ja loppu kastike maistui hyvältä myös tavallisen vihersalaatin päällä salaattikastikkeena!)

Yrttikurssi

Pienimuotoinen viljelyinnostus on viime vuosina nostanut päätään taloudessani. Ensin kasvatin parvekkeella muutamaa yrttiä ruukussa, sitten kasvivalikoima laajeni tomaatin ja mansikan kautta paprikaan, kesäkurpitsaan ja avomaankurkkuun. Toissa kesänä perustin pienen kasvimaan tai –penkin vanhempieni takapihalle. Siellä kokeilin vaihtelevalla menestyksellä erilaisten hyötykasvien kasvattamista.

Nyt minulla on koti maan tasalla ja siihen kotiin kuuluu myös pieni piha! Sain serkultani vanhoja lavankauluksia, jotka virittelin pitkän harkinnan ja suunnittelun ja vatkaamisen jälkeen pihalle. Seuraavaksi vuorossa oli mullan ostaminen – vetokoukuttomalla autolla kävin multaostoksilla useampaan otteeseen.

Yrtit valtasivat pikkuhiljaa ja varkain alaa jo edellisen asuntoni parvekkeelta ja nyt ajattelin pyhittää yhden viljelylaatikon pelkästään yrteille. Yrttien kasvattaminen avomaalla tuntui kuitenkin ainakin ajatuksen tasolla huomattavasti haastavammalta kuin aurinkoisella lasitetulla parvekkeella, enkä oikein tiennyt mistä lähteä liikkeelle. Niinpä Pohjois-Karjalan marttojen järjestämä yrttikurssi sattui ohjelmistooni oikein mainiosti!

Kurssi koostui kahdesta kurssi-illasta, joiden aikana tutustuimme luentotyyppisesti yrttien kasvatukseen, yrttilajeihin ja niiden käyttöön. Toisella kurssikerralla kylvimme myös muutamien yrttien siemeniä kotiin vietäväksi. Molemmilla kerroilla teimme pientä yrttistä iltapalaa: yrttilevitettä patongille, dippiä, pirtelöä, yrttiteetä ja smoothieta.



Kurssista innostuneena suunnittelin yrttimaatani ja samalla tietysti myös muita viljelyksiäni. Kylvin innolla siemeniä ja koulin taimia. Mutta. Taimikasvatus ei tänä vuonna onnistunut lainkaan! Basilikat nuupahtivat jo sisällä, samoin kävi kaikille kurssilla kasvatetuille taimille. Myös lehtikaalit nuokahtivat hyvin alkaneen kasvun jälkeen. Avomaankurkut, tomaatit ja chilit sain ulos asti, mutta vain chilit ovat selvinneet kylmästä alkukesästä. (Mitä tästä opin, ensi keväänä en tuhlaa energiaa taimien kanssa pelautumiseen – ainakaan tässä laajuudessa)

Taimikaupoille siis, taimet multaan ja johan alkoi kukoistaa! Paitsi basilika joka ei viihdy viileässä lainkaan. Yrttilaatikossa kasvaa tilliä (suorakylvö siemenistä), persiljaa (suorakylvö ja taimet), basilikaa, timjamia, salviaa, rosmariinia, minttua, sitruunamelissaa, oreganoa, ranskalaista rakuunaa ja ruohosipulia. Kaikki näyttäisivät viihtyvän puiden varjostamalla eteläpihalla oikein hyvin. Ja monien näistä pitäisi periaatteessa talvehtiakin ja jatkaa kasvuaan taas keväällä. Muihin kolmeen laatikkoon laitoin kasvamaan lehtisalaattia, rucolaa, viinisuolaheinää, retiisiä, pinaattia, avomaankurkkua ja porkkanaa.



Viljelylaatikoiden antimien lisäksi pihalla kasvaa amppeleissa mansikkaa ja laatikossa pari perunaa – ihan testimielessä. Vanhempieni takapihalla sijaitseva ”Plantaasi” on nyt tänä kesänä pyhitetty täysin perunalle ja sille yhdelle ruohosipulille siellä nurkassa. Pihallamme kasvaa myös hoitamaton pieni ja hontelo omenapuu ”Räähkä”, joka epätoivoisen korjaavan leikkaamisen jälkeen kukki upeasti ja omenan alkuja näyttäisi jonkun verran olevan.



Kynnenaluset on ollut mullassa siis pitkin kevättä ja alkukesää ja sama linja jatkuu edelleen. Viimeisimpänä hommana oli vuorossa porkkanan harvennus ja salaattia on leivän päällä syöty jo jonkun aikaa. Yrtit ovat kasvaneet hyvin japäässeet maustamaan monenlaisia pöperöitä ja yrttien säilöntä talvea varten on myöskin jo aloitettu – ja sitä puuhaa riittääkin läpi kesän! Kasvien kuopsutusta on siis luvassa edelleen!

Limettikana – ga chanh roti

Tein tätä hiihtolomaviikolla kun keho kaipasi teräviä makuja. Kevyenä ja raikkaana ruokana tämä sopisi aivan yhtä hyvin kesään ja grillailuun! Broilerit marinadiin, siitä vartaaseen ja grilliin kypsymään. Ruuan valmistumista odotellessa voi nojata hieman taakse päin ja nostaa jalat penkille ja ehkäpä nautiskella raikasta ja kylmää virvoketta lämpimässä auringonpaisteessa. Kun lihat ovat kypsät, saksitaan viljelyksiltä salaatin-, rucolan ja nuoren pinaatin lehtiä joiden päälle puristetaan limenmehua ja lorautetaan tilkkanen oliiviöljyä. Broilerit siihen salaatin päälle ja uusi pikainen saksintakierros minttupuskaan ja ah, kesäinen ateria on valmis!

Todellisuus tänä kesänä on se, että salaatti ostetaan kaupasta, broileri kypsennetään uunissa, odotellessa kääriydytään lämpöiseen vilttiin ja ateria nautitaan kotoisasti keittiössä sateen ropistessa peltikattoon. Mutta kiva on kuvitella miten asiat voisi olla ja tehdä!

(Ohje: Jackum Brown – Vietnamilaisen keittiön parhaat, muunneltu hieman kirjan vinkkien ja oman maun mukaan)



2 tl juoksevaa hunajaa
2 tl kalakastiketta
suolaa ja mustapippuria
500 g broilerin fileetä
2 kevätsipulia tai pala purjoa
2 valkosipulin kynttä
1 lime

tarjoiluun: limelohkoja ja mintun lehtiä

1. Sekoita kulhossa hunaja, kalakastike, suola ja mustapippuri. Hienonna kevätsipuli, kuori ja raasta valkosipuli ja purista limestä mehu ja raasta kuori. Sekoita ne hunaja-seoksen joukkoon. Paloittele broilerin fileet noin 2,5 cm:n paloiksi. Sekoita lihat mausteseokseen ja jätä maustumaan pariksi tunniksi
2. Grillaa tai paista broileripalat uunissa kypsiksi. Tarjoa riisin, limelohkojen ja mintunlehtien kera

Minttuinen piimäkakku

Kesäloman ensimmäinen pätkä on vietetty ja toinen pikkupätkä on aluillaan. Tämä kesä onkin hieman erilainen kuin aiemmat. Tämä kesä on ensimmäinen kun en ole hoitovapaalla tai työttömänä, vaan olenkin töissä ja pidän vain normaalit työläisen kesälomat koko kesän joutilaisuuden sijaan. Lapset on jonkun hoidettava ja palapelin kasaamiselta tuntui järjestellä pojille kaitsenta koko kesäksi. Mutta onnistuihan se – tosin lomat ovat nyt sitten pikkupätkissä.

Katselin perjantaina ”ensimmäistä lomaa” aloitellessa tulevaa sääennustetta ja sehän näytti aivan upealta: lämpöä ja auringonpaistetta oli luvassa! Istutin lauantaina yrttien taimet takapihalle viljelylaatikoihin ja kuopuksen kanssa laitettiin siemenperunat multaan vanhempieni takapihan plantaasille. Yrttien taimet ostin tänä vuonna eri puutarhalta kuin yleensä ja ne olivatkin aivan loistavia suuria, tuuheita ja napakoita taimia! Yrteistä pääsikin nauttimaan aivan välittömästi kun olivat maahan kotiutuneet ja osa taimista kaipasikin jo latvomista saman tien.

Eihän se hyvältä näyttänyt sääennuste pitänyt kuitenkaan paikkaansa kuin kolme päivää ja sitten alkoi viiletä. Ja sitten saatiin ensimmäinen sadepäiväkin – jotka tunnetusti lomalla (aktiivisten) lasten kanssa ovat pitkiä. Aamupäivällä käytiin kirjastossa tutustumassa lukukoira-Pessiin ja samalla lainaamassa lukemista. Iltapäivän suunnitelmissa oli kirpparia ja keilaamista – käytiin vain kirpparilla kun joku (joka en ollut minä) vetäisi herneen nenään ihan kunnolla ja palattiinkin sitten heti kotiin rauhoittumaan ja harjoittelemaan käyttäytymistä.

Jotainhan sitä sitten kuitenkin piti tehdä. Joutilas pitkä iltapäivä ja ilta ovat omiaan vaan lisäämään turhautuneisuutta ja kiukkuamista. Taikinakulhot esiin siis. Yrttejä täytyi siis latvoa, joten yrttinen kakku otettiin työn alle. Käytin kakkuun puolet minttua ja puolet sitruunamelissaa – en uskaltanut aivan kauheasti nuorista taimista oksia kerralla leikellä. Loppukesästä sitten varmasti saa tehtyä ihan pelkän minttukakunkin – sikäli mikäli saan yrtit tuossa avomaalla menestymään. (ohje: Marttojen yrttijulkaisu)



2 dl piimää
0,5 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
0,5 dl siirappia
100 g voita
1 dl hienonnettua tuoretta minttua
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa

1. Sekoita kulhossa piimä, sokerit ja siirappi
2. Sulata voi ja sekoita se piimäseoksen joukkoon. Lisää myös hienonnetut yrtit
3. Sekoita sooda jauhoihin ja lisää seos taikinaan. Sekoita tasaiseksi
4. Voitele ja jauhota kakkuvuoka ja kaada taikina siihen
5. Paista 175-asteisessa uunissa noin tunnin verran

Haudutettua munakoisoa ja jauhelihaa – ca nuong

Munakoiso on raaka-aine jota ei kovinkaan usein tule ostettua ja valmistettua. Tykkään kyllä sen mausta, mutta jostain syystä valmistaminen tuntuu ennakolta ajatellen aina jotenkin työläältä. Vaikka eihän se sitä ole!

Munakoison itkettäminen on ehkä se työläin osuus, mutta siitäkin ollaan kahta mieltä: joko että se täytyy itkettää jotta välttyy kitkerältä maulta, tai että munakoiso on maukas itkettämättäkin. Itse olen valmistanut munakoisoa molemmilla tavoilla, enkä ota kantaa kumpi on oikein. Pahaa munakoisoruoka ei ole koskaan ollut! Moussaka maistui ja Melanzane alla parmigiana vei kielen mennessään. Tämän nostaisin tästä kolmikosta siltikin parhaaksi (vai voikohan näin erilaisia keittiöitä edes verrata keskenään?!) vaikka äkkiseltään munakoiso ja Kaukoidän maut tuntuivat olevan hyvin etäällä toisistaan! Hyvin osuivat ja hyvin upposi! (Ohje: muunneltu kirjan Jackum Brown – Vietnamilaisen keittiön parhaat –ohjeen pohjalta) Lisäsin jauhelihan päälle vielä ituja jotka olivat jääneet tähteeksi aiemmalta kokkailukerralta



1 annos

1 pienehkö munakoiso
80 g naudan paistijauhelihaa
1 cm:n pala galangal-juurta (tai inkivääriä)
1 tl kalakastiketta
ripsaus mustapippuria
1 valkosipulin kynsi
1 tl maapähkinäöljyä
2 tl soijakastiketta

1. Huuhtaise munakoiso ja pistele sen pintaan kauttaaltaan reikiä haarukalla. Paahda munakoisoa 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia kunnes se on pehmeä ja kuori alkaa mennä kurttuun
2. Sekoita kulhossa galangal-juuri hyvin hienonnettuna (tai inkivääri raastettuna), kalakastike, pippuri ja valkosipulin kynsi raastettuna. Sekoita mausteseos jauhelihan joukkoon ja jätä maustumaan munakoison kypsymisen ajaksi
3. Kun munakoiso on kypsä, nosta se hetkeksi jäähtymään. Kuumenna pähkinäöljy pannulla ja kypsennä jauheliha marinadeineen
4. Poista munakoisosta kanta ja kuori se. Halkaise pitkittäin ja aseta puolikkaat lautaselle leikkuupinta ylöspäin. Sivelle pinnalle hieman soijakastiketta ja jaa jauheliha päälle

Lohi-pinaatticurry

Kurkkaus pitkälle taakse - kevättalveen, jolloin sää oli leuto, aurinko paistoi ja sukset suihkivat laduilla. Eipä tämä alkukesän sää paljoakaan siitä poikkea. Sää on leuto silloin kun ei tuule tolkuttomasti ja aurinko paistaa silloin joskus kun ei satu satamaan. Sukset on kylläkin varastossa, mutta vesisuksilla pääsisi hyvin. Ja pyörälläkin voi suihkia halki vesilätäköiden. Tai autolla jos sää oikein käy ärsyttämään. (Ohje: Maku 1/2015 – muunneltu hieman)



3-4 annosta

300 g (kirjo)lohifileetä
1 rkl öljyä
1 tl currya
0,5 tl jauhettua korianteria
0,5 tl suolaa
150 g tuoretta pinaattia + ripaus suolaa
2 dl kuohukermaa
50 g mantelilastuja

1. Poista lohesta nahka ja ruodot ja paloittele kala suupaloiksi. Ruskista kalapalat öljyssä pannussa
2. Lisää pannulle mausteet ja kuullota niitä hetki
3. Huuhtele pinaatti ja valuta se lävikössä. Laita pinaatti toiseen pannuun ja kuumenna sekoitellen kunnes neste on haihtunut. Mausta pinaatti ripsauksella suolaa. Kaada pinaatti lohen sekaan
4. Lisää lohi-pinaattiseokseen kerma ja keitä kastiketta kokoon muutama minuutti
5. Tarjoa riisin tai nuudeleiden kera. Ripottele annosten päälle mantelilastuja

Marinoidut hedelmät

Vanhempani viettävät tänä vuonna pyöreitä merkkipäiviä ja huomioimme tämän juhlavuoden italialaishenkisellä päivällisellä kotonamme. Alkuruuaksi laitoin salaatin, jossa salaattisekoituksen lisäksi oli päärynää, hunajaisia pähkinöitä, aurajuustoa, viinirypäleitä, granaattiomenaa ja kastikkeena balsamiviinietikkaa ja basilikaoliiviöljyä Pääruuaksi söimme pizzaa ja jälkkäriksi oli panna cottaa ja marinoituja hedelmiä.

Salaatti oli hyvää ja sitä oli liian iso annos. Pizza oli hyvää – ainahan pizza on hyvää. Kaiken kuitemkin kruunasi jälkiruoka, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan oli aivan loistava. Maukkaat mutta silti raikkaat hedelmät kevensivät täyteläisen panna cotan sopivaksi päätökseksi tuhdin pizzan jälkeen. Ja vaikka jälkiruoka ei ole se osa ateriaa jota odotan, tätä olisin voinut syödä vaikka toisenkin satsin. (Ohje Kotilieden sivuilta)



1 kg hedelmiä (nektariini, luumu, omena, viinirypäle tms.)

marinadi:
7,5 dl vettä
2 dl sokeria
1 vaniljatanko
1 kanelitanko
4 tähtianista
5 dl (alkoholitonta) siideriä tai valkoviiniä

1. Kuori ja paloittele hedelmät suureen kulhoon
2. Mittaa vesi kattilaan ja lisää joukkoon sokeri ja mausteet. Halkaise vaniljatanko. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja nosta kattila liedeltä. Sekoita joukkoon siideri tai viini. Kiehauta jos haluat haihduttaa alkoholin pois
3. Kaada liemi hedelmien sekaan ja jätä maustumaan pariksi tunniksi.
4. Siivilöi hedelmät liemestä ja tarjoa esim. panna cotan tai jäätelön kera

Sitrusvoipasta

Sitrus ei mielestäni kuulu mihinkään ruokaan, korkeintaan leivontaan aivan harvoissa ja valituissa leivonnaisissa. Siltikin jossain vaiheessa talvea sitrusten himo iskee! Varmaankin elimistö kertoo mitä se kaipaa ja tarvitsee pimeän ja kylmän keskellä: pientä auringon pilkahdusta keittiöön! Flunssakauden aikana C-vitamiinipommeista ei varmasti haittaakaan ole – tosin kypsennettäessä taitaa vesiliukoiset vitamiinitkin kirjaimellisesti kadota taivaan tuuliin.

Oli tästä ruuasta sitten hyötyä tai ei, on se ainakin maukasta suussa, täyttävää vatsassa ja energiapitoista elimistössä. (ohje: Glorian ruoka&viini 1/2015) 

EDIT 1.2.2024. Valmistin tätä ruokaa arki-illan iloksi ja lisäsin joukkoon myös lämminsavulohta. Toimii! Sitruksen määrä tuntui tällä kerralla todella kovalta! Erityisesti ohjeessa ollut greippi puski läpi aivan liian voimakkaasti. Alla olevaa ohjetta on muokattu hieman lempeämmäksi.

4 annosta

1 situunaa
1 appelsiini
60 g pehmeää voita
1 ruukku lehtipersiljaa
3 l vettä
1,5 tl suolaa
400 g spagettia
10 basilikan lehteä
mustapippuria

1. Pese sitrushedelmät huolellisesti kuumalla vedellä. Kuori hedelmät ohuelti kuorimaveitsellä. Purista sitruunasta mehu talteen (ja syö appelsiinin hedelmäliha)
2. Notkista voi sekoittamalla ja sekoita sen joukkoon sitruunamehu. Hienonna persilja ja sekoita se voin joukkoon
3. Kuumenna vesi ja suola kiehuvaksi. Laita sitrusten kuoriviipaleet lävikköön ja upota lävikkö kiehuvaan veteen. Keitä 3-4 minuuttia ja nosta lävikkö pois. Keitä pastaa sitrusvedessä kunnes se on al dente. Hienonna puolet sitrusviipaleista hienoksi silpuksi.
4. Hienonna basilika
5. Valuta kypsä pasta ja sekoita sen joukkoon persiljavoi, basilika ja sitrusten kuorisilppu. Tarjoa heti ja rouhi pinnalle mustapippuria

Bounty-palat

Kookos on pitkään ollut inhokkilistallani, mutta vähitellen olen oppinut siitä tykkäämään! Ensin kookos alkoi maistua koosmaidon muodossa erilaisten kastikkeiden raaka-aineena. Seuraavaksi käytin kookosmaitoa makeaan panna cotta –tyyppiseen hyydykkeeseen. Viimeisenä opin tykkäämään kookoshiutaleista joiden kohdalla inhotusta ei ole luonut niinkään maku, vaan suutuntuma.

Yllättäen olen huomannut usein himoitsevani Bounty-suklaapatukkaa, joka koostuu miltei kokonaan ihanasta valkeasta kookostäytteestä, jossa maistuu kookos ja tuntuu kookoshiutaleet. Suklaata tuossa patukassa on vain ohuelti pinnalla. En siis yllättynyt lainkaan kun mieleni teki kokeilla myös näitä bounty-paloja, joiden ohjeen huomasin Maku-lehden numerossa 7/2014.

Paiston kanssa oli ongelmaa. Ihmettelin etukäteen mielestäni melko alhaista paistolämpöä. Paistoin pohjaa ohjeen mukaisen ajan ja se oli vielä aivan raaka ja tutiseva, jatkoin paistoa viitisen minuuttia kerrallaan noin vartin verran eikä pohja tuntunut asettuvan. Nostin lämmön 200 asteeseen ja paistoin pohjaa vielä kymmenisen minuuttia ja lopputulos olikin jo kuiva ja selvästi ylikypsä. Otapa tästä siis selvää!! Kuorrutus oli ihanan makea, miltei äitelän imelä, mutta pieniksi paloiksi leikattuna, tämä piiras on mainio herkkupala!



pohja:
100 g voita
2 dl sokeria
3 keltuaista
250 g maitosuklaata
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa

sveitsiläinen marenki:
3 valkuaista
3 dl siro-sokeria

päälle:
kookoslastuja tai –hiutaleita

1. Valmista taikina: vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi
2. Lisää keltuaiset yksitellen, edelleen vatkaten
3. Sulata paloiteltu suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita suklaasula voiseokseen
4. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele ne nopeasti taikinaan
5. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (n. 20x30cm) ja paista 175-asteisen uunin keskitasolla n. 40 minuuttia kunnes pohja on kypsä, mutta jää vielä keskeltä hieman tahmeaksi
6. Valmista marenki: mittaa teräskulhoon valkuaiset ja sokeri. Nosta kulho vesihauteen päälle. Lämmitä seosta vispilällä sekoittaen kunnes sokeri liukenee ja seos tuntuu sormella testatessa kuumalta (n. 60 astetta)
7. Nosta kulho vesihauteen päältä ja vatkaa sähkövatkaimella paksuksi kiiltäväksi seokseksi (n. 5 minuuttia)
8. Levitä marenki pohjalevyn päälle aaltoilevaksi kerrokseksi. Ripottele päälle kookoslastuja tai –hiutaleita
9. Laita paistos uuniin vielä muutamaksi minuutiksi, kunnes pintaa saa hieman väriä. Tarkkaile paistumista, marenki palaa helposti. Jäähdytä ennen leikkaamista

Suklaa-vaniljahyydykekakku

Tein omille kolmekymppisille jokunen vuosi sitten pätkis-kakun, joka oli todella maukas ja kaikin puolin onnistunut. Tuo kakku taisi olla ensimmäinen kaksikerroksinen hyydytetty kakku jonka tein. Vuosi sitten tein vähän vastaavanlaisen kakun töihin kahvileipävuorollani ja myös tuo kakku oli oikein onnistunut. Harmi vaan etten silloin tullut kirjoittaneeksi ohjetta ylös. Nyt tämä postaus on siis puhtaasti sitä varten, että seuraavalla kerralla ei tarvitse taas miettiä määriä ja vuoan kokoja. Tämä siis toimii ja makumaailma on helposti säädeltävissä.



pohja:
2 pötköä domino-keksejä
150 g voita

kaakaotäyte:
3 dl kuohukermaa (tai vaahtoutuvaa vaniljakastiketta)
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
5 rkl tomusokeria (laita vähemmän jos käytät makeutettua vaniljakastiketta)
0,5 tl vaniljaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa (tai rahkaa)
100 g maitosuklaata
4 liivatelehteä

vaniljatäyte:
3 dl kuohukermaa
2 rkl tomusokeria
0,5 tl vaniljaa
50 g maitosuklaata
3 liivatelehteä

pinnalle:
50 g maitosuklaata

1. Murskaa keksit muruiksi. Sulata voi ja sekoita voisula keksimurujen joukkoon. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. 26 cm) pohjan ja reunan väliin. Painele keksinmuruseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Nosta viileään odottamaan
2. Valmista kaakaotäyte: Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa kerma (tai vaniljakastike vaahdoksi) ja mausta kaakaolla, tomusokerilla ja vaniljalla. Vatkaa joukkoon tuorejuusto (tai rahka). Rouhi suklaa ja kääntele se vaahdon sekaan. Liuota liivatelehdet pieneen tilkkaseen kuumaa vettä tai maitoa ja sekoita liivateseos täytteeseen. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja nosta viileään hyytymään vähintään pariksi tunniksi
3. Valmista vaniljatäyte: Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se tomusokerilla ja vaniljalla. Rouhi suklaa ja kääntele se vaahdon joukkoon. Liuota liivatelehdet pieneen tilkkaa kuumaa vettä tai maitoa ja sekoita se vaahdon sekaan. Kaada vaalea täyte kaakaotäytteen päälle ja nosta vuoka hyytymään vielä ainakin neljäksi tunniksi ennen tarjoamista
4. Poista hyytynyt kakku vuoasta ja koristele suklaarouheella tai -lastuilla

Katkarapukasari

Taannoisen lauantai-illan sushisessiosta jäi ylimääräiseksi katkaravun pyrstöjä. Tein niistä seuraavana päivänä nopean lounaan – josta kylläkin riitti syömistä vielä sitä seuraavallekin päivälle. Joskus on etua siitä, että on ruokakunnassa ainoa, joka näistä herkkupaloista tykkää!



1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 rkl tomaattipyreetä
chiliä maun mukaan
ripsaus kanelia
3 tomaattia
2 tl fariinisokeria
1 dl vettä
150 g jättikatkaravunpyrstöjä (tai tavallisia katkarapuja)

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynsi. Kuumenna öljy pienessä kasarissa tai pannulla ja kuullota sipulit pehmeiksi
2. Lisää sipulien joukkoon tomaattipyree, chili ja kaneli. Kypsennä pari minuuttia sekoitellen
3. Huuhtele tomaatit ja paloittele ne. Lisää tomaattipalat, fariinisokeri ja vesi pannulle ja keitä kastiketta kymmenisen minuuttia
4. Paloittele katkaravun pyrstöt halutessasi pienemmiksi (ja tarkista ettei suolenpätkiä pyrstöihin ole jäänyt!). Lisää katkaravut kastikkeeseen ja kuumenna
5. Tarjoa riisin tai nuudeleiden kanssa

Cookies in the jar

Tästä ollaan montaa mieltä! Nimittäin lisää-vain-neste-ja-paista-lahjoista. Eli leivonnaisen kuivat aineet mitataan kauniiseen purkkiin, liitetään mukaan ohje ja annetaan lahjaksi ystävälle, tuttavalle tai kadunmiehelle. Olen kuullut että tämä on maailman tyhmin lahjaidea ja laiskuuden huippu, mutta itse olen aivan eri mieltä! Siis nerokasta!

Olinkin siis enemmän kuin tyytyväinen kun joulun alla kävin saunomassa ystäväperheen luona ja sain mukaani kotiin vietäväksi suuren lasipurkin, johon oli mitattu ainekset kauniisti kerroksittain ja joka oli koristeltu valkealla pitsinauhalla.



Leivoin purkin ainekset cookieiksi joulun välipäivinä ja tarjosin näitä tupareissa, jotka pojat halusivat järjestää serkuilleen ja tädeilleen ja sedilleen. Lapset keskittyivät sipsipuoleen ja karkkeihin, aikuiset suolaiseen piirakkaan ja pastasalaattiin ja cookiet saatiin sitten syödä omalla porukalla aivan itse. Ja hyvä näin! Olivat nimittäin aivan loistavia! Imeliä tietenkin, mutta ranskanpastillit taittoivat mukavasti makeutta. Rakenne oli rapsakan, pehmeän sitkeä – juurin niin kuin cookieseissa kuuluu ollakin. Näihin tuli suorastaan himo!

Toim.huom: Cookie ei näköjään taivu suomen kielellä kovinkaan hyvin. Mutta onneksi se ei vaikuta makuun!



kuivat aineet (purkkiin laitettavaksi)
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
0,25 tl suolaa
2,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl suklaarouhetta
1,5 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
150 g ranskanpastilleja (tai m&m’s-karkkeja tms.)

lahjan saaja lisää:
2 kananmunaa
100 g sulatettua voita
(loraus maitoa tai kermaa jos taikina vaikuttaa kuivalta)

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin
2. Lisää joukkoon kosteat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi
3. Pyörittele taikinasta käsin pieniä palleroita ja litistä niitä hieman käsillä painamalla. Jätä reilut leviämisvarat
4. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia

Churrot

Vappu tulossa ja munkkeja lapsille pitäisi vääntää. Niinkuin olen noin parikymmentä kertaa varmaankin jo maininnut, ei hiivataikina ole oikein minun juttuni. Vaivaaminen tuntuu niin työläältä ja vastenmieliseltä. Pari kertaa olen tehnytkin munkkeja, jotka ovatkin paljon vaivattomampia ilman monia kohottamisia! Tänä vuonna ajattelin mennä samalla linjalla, mutta tehdä kuorrutettuja versioita. Pohdiskelin vaaleanpunaista kuorrutetta ja suklaakuorrutetta ja ajattelin tehdä lopullisen päätöksen kaupassa.

Sitten silmiini sattuikin facebookin välityksellä tämä Liemessä-blogissa oleva churrojen ohje. Churrot ovat olleet to do -listallani jo jonkun aikaa ja ohjekin on itseasiassa saksittu talteen (sinne to do -rasiaan, joka alkaa pursua uhkaavasti). Oi, tässäpä onkin helppo tapa tehdä vappumunkit ilman taikinan käsittelyä! Taikina tehdään kivasti kattilassa ja viimeistellään vatkaimella, sitten taikina sujautetaan pursotinpussiin josta se pursotetaan suoraan kuumaan öljyyn kypsymään. Kuorrutteen virkaa toimittaa suklaakastike, johon kypsät munkkipötkylät kastetaan juuri ennen haukkaamista. Täydellistä!

Ja sitten tuumasta toimeen! Taikinan teko sujui hyvin, tosin se jäi hieman paksuksi, mutta tuli kuitenkin testatessa pursottimesta ulos. Kuumensin öljyn laakeassa pannussa ja aloin paistelemaan. Ensimmäiseen pannulliseen sain kypsymään kolme pötkylää oikein näppärästi, kunnes pussin sauma petti ja taikina alkoi pursuta sauman välistä. Kaavin taikinan pussista takaisin kulhoon ja sitten uuteen pussiin. Pursotin ja kypsensin seuraavan pannullisen melkolailla vaivatta. Kolmannen pannullisen aikana huomasin, että kertakäyttöiset pursotinpussini eivät kestä kuumasta öljystä hohkavaa lämpöä vaan pussi alkoi venyä ja pullistella toiselta laidalta ja lopulta pussi hajosi.



Kaavin loput taikinat pursotinpussin jämistä takaisin kulhoon ja totesin, että teen lopusta taikinasta minimunkkeja. Taikina oli onneksi sopivan napakkaa käsin pyörittelyyn. Päädyinkin tekemään käsin taikinapötkylöitä ja paistamaan ne öljyssä. Nyt alkoikin sujua!! Sain tehtyä loput pötkylät valmiiksi leikkuulaudalle ensimmäisen satsin kypsyessä ja siitä ne oli helppo nostella kypsymään.



Summa summarum. Ihan aina ei mene niinkuin strömsössä. Mutta ei haittaa jos on valmis hieman soveltamaan siinä kohdassa kun suunnitelma ei etene ennalta kirjoitetusti. Lopputuloksena oli n. 10 kpl churroja ja 20 kpl kotikutoisempia "kurroja" (tein alla olevan ohjeen mukaisen taikinan 1,5-kertaisena). Niin tai näin, herkullisia olivat molemmat mallit eikä muruakaan jäänyt jäljelle kun vappupäivänä neljään pekkaan käytiin herkkupalojen kimppuun.



Hyvää vappua kaikille!

20 kpl

taikina:
3 dl vettä
50 g voita
1 rkl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa

paistamiseen:
1 l rypsiöljyä

lisäksi:
(ruokokide)sokeria

kastike:
100 g maitosuklaata
1 dl kuoohukermaa
0,25 tl suolaa

1. Sekoita kattilassa vesi, voi ja sokeri. Kuumenna ja anna kiehahtaa. Laske lämpöä ja lisää vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja kuumenna puolisen minuuttia. Nosta pois levyltä.
2. Sekoita kananmunat taikinaan yksitellen sähkövatkaimella voimakkaasti sekoittaen
3. Kuumenna öljy n. 180-asteiseksi. Pidä kansi käden ulottuvilla mikäli öljy sattuu syttymään palamaan
4. Laita taikina pursotinpussiin ja pursota taikinasta pötkylöitä kuumaan öljyyn. Leikkaa pötky saksilla poikki. Paista 2-4 minuuttia kunnes churrot ovat kauniin ruskeita (tai sitten tee "kurroja" niinkuin minä tein)
5. Nosta valmiit churrot hetkeksi talouspaperin päälle ja pyörittele ne sitten sokerissa
6. Kun kaikki currot ovat valmiita, valmista kastike. Paloittele suklaa pieneen kulhoon. Kuumenna kerma kattilassa kiehuvaksi. Kaada kerma suklaan päälle ja lisää joukkoon ripaus suolaa. Sekoittele kunnes suklaa on sulanut ja kastike on tasaista. Nauti churrot lämpimän suklaakastikkeen kera.

Kana-nuudelikeitto – pho ga

Menneenä talvena havahduin monta kertaa siihen, että mieleni teki kevyttä, raikasta ja sopivasti tulista ja mausteista ruokaa. Kaukoidän keittiön antimia tulikin kokkailtua useampaan otteeseen.

Lainasin kirjastosta Jackun Brownin kirjan Vietnamilaisen keittiön parhaat. Kirjassa oli kattava valikoima kana-, liha-, kasvis-, kala- ja äyriäisruokia. Kirjan alussa oli esitelty vietnamilaisen keittiön perusmausteita ja myös kuvailtu niiden makua. Joidenkin ainesten kohdalla oli jopa kerrottu millä sen voi korvata mikäli ohjeessa olevaa ainesta ei satu löytymään.

Alla oleva ohje on mukailtu Vietnamilaisen keittiön parhaat –kirjassa olevan ohjeen pohjalta. Tämä maukas keitto vei kielen mennessään ja tuli saman tien jäädäkseen keittiöömme! Itse asiassa olen vain kerran tehnyt tätä aivan ohjeen mukaan, mutta olen käyttänyt liemen ohjetta pohjana kevennetyn kevään ruokavalioon kuuluvaan kasvis-nuudelikeittoon. Tulee muuten perus kaali-porkkana-palsternakkasoppaankin aivan uusi hieno makumaailma!



2 annosta

6 dl kanalientä
0,5 rkl kalakastiketta
30 g galangal-juurta (tai pieni pala inkivääriä)
1 tähtianis
1 kanelitanko
0,5 tl chilirouhetta
0,5 tl ruokokidesokeria
1 broilerin rintaleike
4 kevätsipulia (tai pala purjoa)
100 g pavunituja
100 g riisinuudeleita
1 lime
kourallinen maapähkinöitä

1. Kaada kanaliemi kattilaan ja lisää joukkoon kalakastike galangal hyvin hienonnettuna (tai inkivääri kuorittuna ja raastettuna), tähtianis, kanelitanko, chilirouhe ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja anna poreilla kymmenisen minuuttia
2. Paloittele broileri ja nosta lihapalat liemeen. Keitä 10-15 minuuttia kunnes liha on kypsää.
3. Leikkaa kevätsipuli (tai purjo) renkaiksi ja lisää ne keittoon itujen kanssa. Kuumenna kiehuvaksi ja poista tähtianis ja kanelitanko
4. Kypsennä kanan kypsyessä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan
5. Leikkaa lime lohkoiksi. Paahda maapähkinät pannulla ja rouhi ne karkeaksi rouheeksi
6. Jaa nuudelit kahteen kulhoon ja annostele keitto päälle. Ripottele pinnalle pähkinärouhetta ja viimeistele annos limemehulla

Porkkana-palsternakkalaatikko

Kevät on jo pitkällä ja multasormea kutkuttaa. Tomaattien ja chilien taimet ovat jo terhakat ja yrtitkin aluillaan. Pienen hyötypuutarhan perustaminen uudelle pienelle pihalle on käynnissä.

Kesällä kasvatetaan ja talvella syödään, eikös se perinteisesti niin mene! Omasta pienestä juurikassadosta ei kyllä talven varalle säilöttävää riitä, mutta tuoreet porkkanat ovatkin parhaimmillaan suoraan maasta syötynä.Talvella sitten ostetaan kaupasta niiden oikeiden viljelijöiden kasvattamia herkkupaloja.

Viime joulun aikaan porkkanat ja palsternakat pääsivät uuniin parmesaanilla sävytettynä. Kaverina söimme hirvenlihapyöryköitä, piirakoita, kinkkua ja juustoja. (Ohje: Maku 8/2014)



1 kg porkkanoita
500 g palsternakkaa
150 g parmesaania
2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
3 kananmunaa
2 tl kuivattua timjamia
1 tl suolaa
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
ripaus mustapippuria

pinnalle:
mantelilastuja

1. Kuori porkkanat ja palsternakat ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Keitä suolalla maustetussa vedessä kymmenisen minuuttia ja valuta
2. Raasta parmesaani
3. Levitä voideltuun uunivuokaan juuresviipaleet ja parmesaaniraaste kerroksittain
4. Riko munat kulhoon ja mittaa joukkoon maito ja kerma. Vatkaa hyvin ja sekoita joukkoon mausteet. Kaada munamaito vuokaan
5. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 50 minuuttia kunnes kasvikset ovat kypsiä ja laatikko hyytynyt
6. Lisää pinnalle mantelilastut (tai unohda ne kaappiin) ja jatka kypsentämistä kunnes ne ovat saaneet väriä

Vohvelit

En muista missä ja milloin olen syönyt vohveleita, joista on jäänyt niin sanotusti hyvä maku suuhun. Jossain ja joskus niin on täytynyt tapahtua koska mieliteko noihin lättysiin on olemassa. Muutaman kerran olen ollut todistamassa vohveleiden paistoa ja siihen on aina liittynyt joko tarttumista, valumista, pursuamista tai jotain joka ei näytä millään muotoa näppärältä ja helpolta.

Siitäkin huolimatta mielitekoja kyseistä herkkua kohtaan on ollut havaittavissa!

Koska olin vakuuttunut siitä, että vohveleiden teko on sottaista ja hankalaa ja että taikina ei koskaan tule onnistumaan täydellisesti, olen pysytellyt turvallisella ja vaivattomalla lettu- ja pannarilinjalla. Toki katsellen ja mietiskellen kaihoisasti kuvia paksuista mehevistä vohveleista, joiden kolosiin hillo ja makea vaniljainen kermavaahto uppoaa.

Näissä tunnelmissa sitten kuitenkin ostin halppis-vohveliraudan erään halppis-ketjun liikkeestä. Kotiin päästyäni olin toisaalta innoissani, mutta toisaalta tyypillisen pessimistiseen sävyyn varautunut ja nostin raudan kaappiin vaivautumatta edes purkamaan sitä.

Sitten otin käteeni kirjastosta varaamani ja lainaamani Timothy Ferrissin kirjan 4 tunnin kokki. Ahmin kirjaa joka ilta kun sain lapset nukkumaan. Ja mitäpä sieltä sattuikaan silmiini suorastaan hypähtämään: hiivavohveleiden ohje! Ei kuulosta herkulliselta, eikä itse asiassa ensimaistamalla ollutkaan! Mutta idea toimii ja se on nyt muutaman testauksen jälkeen jalostettu toimivaksi ja maukkaaksi!

Taikina tehdään vähän samaan tyyliin kuin blinit, joiden juuritaikinan annetaan kuplia hiivan kanssa lämpimässä. Tämä vohvelitaikina tehdään hyvissä ajoin etukäteen ja sen annetaan kuplia huoneen lämmössä ennen paistamista. Aivan mah-ta-vaa!! Paksu ja kupsakka taikina, joka ei edes tartu vohvelirautaan kiinni vaikka (ties kuinka monennella lätyllä) uskalsin paistaa ilman raudan sipaisua öljyllä. Kirjassa sanottiin että ei missään nimessä pidä käyttää kuivahiivaa, mutta hyvinhän tuo kupli silläkin kun nesteen lämmitti kunnolla.

Alla oleva ohje on sovellettu ja se perustuu käytännön kokemuksiin. Ensimmäisen vohvelierän tein omalle porukalle kirjan ohjeella ja lopputulos oli suolainen ja hiivainen. Toisella kerralla tein vohveleita vieraille kahvipöytään vähentäen hiivan määrää, lisäten sokeria ja jättämällä suolan pois ja lopputulos oli oikein hyvä! Kolmannella kerralla tein vohveleita lapsen synttärijuhlille ja kokeilin taikinan käyttämistä piiiiiitkään. Valmistin taikinan aamulla ennen töihin lähtöä ja paistoin vohvelit työpäivän jälkeen. Täydellistä! Ja helppoa siis! Kokeilkaa.



8-10 paksua vohvelia
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 pss kuivahiivaa
3 rkl sokeria
4 dl maitoa
2 kananmunaa
100 g voita

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja tee niihin kuoppa keskelle
2. Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi ja kaada se kuoppaan
3. Lisää maidon joukkoon myös kananmunat ja sulatettu voi
4. Sekoita taikina tasaiseksi. Peitä kulho leivinpaperilla ja pyyhkeellä ja jätä huoneenlämpöön vähintään kahdeksi tunniksi. Taikina voi huoletta tekeytyä pidempäänkin!
5. Paista vohvelit kullanruskeiksi ja rapeiksi vohveliraudalla ja nauti haalean lämpöisinä

Pad thai – paistettuja nuudeleita ja kanaa

Hyvin kummallista! Se, miten Kaukoidän keittiöt ovat salakavalasti hiipineet tykö ja vallanneet paikkansa viikonloppujen ruokalistoilla. Ikinä koskaan en ole tykännyt! Ensin pikkuisen ja vähän aloin tykätä intialaisvivahteisesta ruuasta, sitten varovasti pikkuisen tutustuin thai-keittiön makumaailmaan ja viimeisimpinä uutuuksina on tullut makusteltua sushia ja vietnamilaisen keittiön antimia.

Tähän saakka ainoa oikea ja paras keittiö suuni (ja sieluni) mielestä on ollut italiainen ja erityisesti pastaruuat. Sen myötä olen oppinut käyttämään yrttejä ja raikkaita kasviksia. Italian maanläheiset ja tuhditkin makuelämykset ovat saaneet rinnalleen nyt räiskettä ja moniulotteisuutta Kaukoidän maustamisen myötä. Inkivääri, lime, chili, kalakastike, soijakastike, tamarinditahna, seesamiöljy ja sitruunaruoho ovat hiippailleet vähitellen kaappeihini tarjoamaan taas jotain uutta. On ollut jännä huomata mausteiden suuri merkitys! Ruuassa saattaa olla vain muutama aivan tavallinen raaka-aine, mutta makumaailma on siltikin vivahteikas ja uusi.

Pad thai oli ensimmäinen ruoka, johon käytin kalakastiketta. Olen hieman kammoksunut ja vältellytkin sitä – en enää. Tämä ruoka oli melko voimakkaan makuinen, ehkäpä kastiketta olisi voinut olla hieman vähemmän. Seuraavalla kerralla miedonnan hieman ja laitan joukkoon myös ne idut, jotka tällä kertaa unohtuivat purkkiin pöydälle. (Ohje: Maku 6/2014 – hieman muokattuna)



4 annosta

kastike:
0,5 dl kalakastiketta
0,5 dl palmu- tai fariinisokeria
1 rkl tamarinditahnaa
chiliä maun mukaan

lisäksi:
250 g riisinuudeleita
3 rkl öljyä
300 g broilerin suikaleita
pala purjoa
1 valkosipulin kynsi
pari kourallista ituja
2 munaa
0,5 dl suolapähkinöitä

1. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja jätä ne odottamaan
2. Laita nuudelit kulhoon ja kaada niiden päälle kiehuvaa vettä. Anna tekeytyä pari minuuttia. Valuta, huuhtele ja jätä odottamaan
3. Nuudeleiden tekeytyessä kuumenna 1 rkl öljyä pannulla. Ruskista broilerin suikaleet. Viipaloi purjo ja kuori ja hienonna valkosipulin kynsi. Lisää sipulit pannulle. Jatka kypsentämistä kunnes broileri on kypsää. Kaada seos lautaselle odottamaan ja pyyhi pannu puhtaaksi
4. Kuumenna 2 rkl öljyä pannulla ja kaada nuudelit sinne. Paista nuudeleita hetkinen. Kaada sekaan kastike ja sekoittele kunnes kastike on melkein kokonaan imeytynyt nuudeleihin. Sekoita nuudeleiden joukkoon idut
5. Riko kananmunat pieneen kulhoon ja riko rakenne haarukalla. Hienonna tofu ja sekoita se kananmunien joukkoon. Siirrä pannulla olevat nuudelit pannun reunoille ja kaada munaseos pannun keskelle. Anna hyytyä hetken verran ja sekoita sitten nuudeleiden joukkoon
6. Lisää pannulle broileriseos. Hienonna pähkinät ja viipailoi hieman tuoretta purjoa ja lisää nekin pannulle. Sekoita tasaiseksi ja anna kuumentua kauttaaltaan

Miso-keitto

Taannoinen Marttojen sushi-ilta aloitettiin miso-keitolla. Keitto on kevyt mutta maukas aloitus aterialle ja sopiihan se toki myös kevyeksi ateriaksikin. Sushikursilla minä valmistin mison ja silloin se tehtiin herkkusienistä. Kotona tehdessäni käytin kaapissa olevia kuivattuja tatteja – mitäpä sitä turhaan mennä merta edemmäs kalaan!

Keittoon voi käyttää mausteeksi miso-tahnaa (jota ei ollut tarjolla kaupassa josta sushiainekset hankin. Niinpä käytin miso-keittoaineksia (kuten kurssillakin käytimme). Noita valmiita aineksia käyttäessä on hyvä tarkistaa makua maistelemalla jotta siitä tulee sopiva.



pala purjoa
100 g herkkusieniä (tai pari kourallista kuivattuja herkkutatteja)
2 porkkanaa
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl rypsiöljyä
1 l vettä
2 valkosipulin kynttä
pieni pala inkivääriä
270 g tofua
5 rkl misotahnaa (tai miso-keittoaineksia pakkauksen ohjeen mukaan)

1. Leikkaa purjo ohuiksi renkaiksi. Kuori porkkanat ja leikkaa ne ohuiksi suikaleiksi. Puhdista ja paloittele sienet
2. Kuumenna öljyt kattilassa. Kuullota kasviksia hetki
3. Lisää vesi ja kuumenna
4. Kuori valkosipulin kynnet ja inkivääri ja raasta ne keiton sekaan
5. Paloittele tofu ja lisää se keittoon. Keitä muutaman minuutin ajan
6. Liuota lopuksi misotahna desilitraan keiton lientä ja lisää se takaisin keiton sekaan (käytä miso-keittoainekset pakkauksen ohjeen mukaan). Kuumenna keitto, mutta älä keitä enää

Mausteiset mantelit

Kesäaikaan on siirrytty, tomaattien ja chilien taimet kasvavat ikkunalla, sukset on paketoitu odottamaan ensi vuotta ja omenapuun leikkaamista suunnitellaan. On selvästikin aika kurkata pukin konttiin!

Viime jouluksi tein veljelleni ja vaimokkeelleen glögipullon kaveriksi kahdella tapaa maustettuja manteleita. Makean glögin kanssa nuo chilimantelit istuvat mielestäni paremmin, mutta makeampia kanelimanteleita voisi napostella vaikkapa juustojen ja suolaisten keksien kaverina. Ohje löytyi Maku-lehden numerosta 8/2014.



kanelimantelit
0,75 dl vettä
2,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 tl kanelia
5 dl kokonaisia kuorellisia manteleita

1. Mittaa kattilaan vesi, 2 dl sokeria, vaniljasokeri ja kaneli. Kuumenna keskilämmöllä koko ajan sekoittaen. Kun sokeri on liuennut ja seos kiehuu, lisää kattilaan mantelit. Lisää lämpöä ja keittele manteleita koko ajan sekoittaen 5-7 minuuttia
2. Kun vesi on lähes haihtunut ja neste muuttunut siirappimaiseksi, vähennä lämpöä ja lisää loput sokerit. Sekoita hyvin
3. Kaada mantelit leivinpaperin päälle ja levitä tasaisesti jäähtymään

chilimantelit
0,75 dl vettä
2 dl sokeria
1,5 tl suolaa
4 tl chilijauhetta
1 tl sipulijauhetta
0,5 tl kanelia
1 tl rosmariininlehtiä hienonnettuna
5 dl kokonaisia kuorellisia manteleita

1. Mittaa kattilaan kaikki ainekset manteleita lukuun ottamatta. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen. Keitä kunnes seos muuttuu paksummaksi.
2. Sekoita mantelit joukkoon huolella ja kaada leivinpaperin päälle jäähtymään

Maki

Jatketaanpas pitkästä aikaa ja vielä hetki sushin parissa.

Maki on varmaan tyypillisin esimerkki sushista. Tai ainakin itselleni tulee ensimmäisenä mieleen maki-rulla kun sushista puhutaan. Maki on merilevän peittämä rulla, joka leikataan pyöreiksi paloiksi. Täytteenä on riisin lisäksi esimerkiksi tonnikalaa (tekka-maki), kurkkua (kappa-maki) tai lohta (shake-maki). Täytteenä voi olla myös muita kasviksia, kalaa, äyriäisiä tai sieniä.



merileväarkkeja (nori)
sushiriisiä
wasabitahnaa
kurkkutikkuja
kylmäsavulohta

lisäksi:
bambumatto
soijakastiketta tarjoiluun

1. Levitä bambumatto työtasolle ja aseta yksi norilevy sen päälle
2. Painele kostutetuin sormin ohuehko kerron sushiriisiä norin päälle. Jätä pari senttiä lopusta tyhjäksi
3. Tee riisiin kevyt vako sormilla painelemalla noin kolmasosan päähän alkureunasta. Sipaise vakoon hieman wasabitahnaa ja asettele sen päälle kurkkutikkuja ja lohisuikaleita
4. Rullaa maki kääretortun tapaan bambumaton avulla. Kostuta norin reunaa hieman vedellä jotta se tarttuu kiinni. Anna makirullien levähtää muutama minuutti ennen leikkaamista jotta nori ehtii hieman pehmetä
5. Leikkaa rullat 8-10 palaan. Tarjoa soijakastikkeen kera


EDIT: 7.2.2016

kahdelle noriarkille sopiva riisimäärä:
1,25 dl riisiä
1,5 dl vettä
1 rkl riisiviinietikkaa
vajaa 1 rkl sokeria
0,5 tl merisuolaa

Nigirit

Nigiri on riisipallero, jonka päällä on useimmiten tuoretta kalaa tai kypsennettyjä äyriäisiä Tuoreen kalan kanssa on oltava tarkkana – sen täytyy todellakin olla tuoretta eikä mitään vakuumiin pakattua. Kotimainen järvikala kannattaa pakastaa mikäli sitä graavaa tai käyttää raakana, koska järvikaloista on vaarana saada loisia. Turvallisin vaihtoehto on käyttää vaikkapa kylmäsavustettua tai graavattua lohta.

Nigirit olivat Marttojen sushi-illassa suosikkejani. Kotona nigirit eivät maistuneet aivan niin hyviltä. Riisi onnistui kyllä maultaan kotona hyvin ja päällysteet olivat myös samoja kuin kurssilla. Luulisinkin makueron johtuvan erilaisesta soijakastikkeesta johon nigireitä dippailtiin. Ruuanlaitossa soija kuin soija tuntuisi ajavan asiansa, mutta kun dipataan suoraan soosiin, on kastikkeillakin näköjään eroja.



sushiriisiä
tuoretta lohi- tai tonnikalafileetä tai kylmäsavustettua tai graavattua lohta
jättikatkaravun pyrstöjä
wasabitahnaa

tarjoiluun:
soijakastiketta

Pyörittele riisistä kostutetuin käsin palleroita. Sipaise päälle tulevan kalan päälle hieman wasabitahnaa ja paina kalasiivu riisipalleron päälle niin että wasabi tulee riisiä vasten. Dippaa nigireitä soijakastikkeeseen.

Sushiriisi

Syksyllä osallistuin Marttojen sushi-iltaan ja sieltä saatu kokemus ja makuelämys oli yllättävä! Ja nimenomaan hyvällä tapaa yllättävä. Tätä halusin lisää ja aloinkin heti miettiä strategiaa jolla saisin tämän herkun kaupattua kotona testattavaksi. Yllätyksekseni uteliaisuus murun taholta oli suuri, eikä houkuttelua juurikaan tarvittu.

Sushiriisi oli melkeinpä paras osa susheista! Olen riisin ystävä ja tämä riisi oli ihanaa syötävää! Mukavan tahmaista syödä vaikka sormin ja mausteet kruunasivat herkun. Alla olevalla ohjeella tulee n. 1 l valmista riisiä. Minun tekemänäni siitä riitti 12 (mielestäni) isoon nigiriin ja viiden norilevyn täytteeksi.



5 dl sushiriisiä (Martat tekevät kotoisasti puuroriisistä)
5,75 dl vettä (15% enemmän kuin riisiä)

mausteliemi:
4 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl sokeria
2,5 tl merisuolaa

1. Huuhtele riisiä siivilässä juoksevan veden alla, kunnes vesi on kirkasta
2. Kaada riisit kulhoon ja kaada päälle kylmää vettä. Anna liota 15 minuuttia. Valuta ja kaada kattilaan
3. Lisää kattilaan vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä ilman kantta pari minuuttia. Pienennä lämpöä ja hauduta kannen alla noin 10 minuuttia tai kunnes vesi on imeytynyt riisiin
4. Nosta kattila liedeltä ja anna riisin levätä kannen alla 15 minuuttia
5. Sekoita maustekastikkeen ainekset keskenään. Siirrä riisi laakeaan kulhoon ja kaada etikkaseos riisin joukkoon puulastalla käännellen. Älä hämmennä! Seoksen tulisi päällystää riisi, ei kastella sitä läpimäräksi
6. Jätä riisi jäähtymään huoneenlämpöiseksi.

Riisipuurorieskat

Kaurapuuronjämät menee sämpylöihin tai rieskaan. Muusin jämät menee rieskaan. Mannapuuron jämät menee vaikkapa pannaritaikinaan. Mutta mihin menee ylijäänyt riisipuuro? Näköjään rieskoihin sekin! Nam! (Ohje: maku 6/2013)

PS. Voi se mennä pannariin se riisipuurokin…



10 kpl

5 dl riisipuuroa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl puolikarkeita speltti- tai ruisjauhoja
2 munaa
0,5 tl suolaa

1. Sekoita kaikki ainekset sekaisin taikinaksi. Älä vaivaa
2. Paista 275-asteisessa uunissa 10 minuuttia, kunnes pinta on ruskeatäpläinen

Jauhemaksapihvit

Koulussa jauhemaksapihvit olivat ällötyslistan kärjessä. Tuumailin äidilleni ääneen, että en varmaan ole oikeita jauhemaksapihvejä ikinä edes syönyt ja välittömästi opin, että kyllä niitä lapsena meilläkin kotona syötiin, ja kuulemma melko useinkin. Ilmeisesti ne ovat maistuneet paremmilta kuin koulun kuivat ja kovat pihvit, koska mitään kammotusmuistikuvia ei kotoa tuosta ruokalajista ole. Epäilen kuitenkin maksan olevan ruoka-aine, jota omat lapseni eivät tietoisesti suostu edes maistamaan – niinpä ajatus maksapihveistä on hautautunut jonnekin syövereihin.

Pojat olivat viikonlopun isällään ja kauppareissulla sattui juuri sopivasti maksarasia tyrkylle. Lähikauppoinamme ovat pienehkö K-supermarket ja S-market, eikä jauhettua maksaa aina valikoimissa ole. Tällä kertaa kuitenkin oli ja nyt viimein ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen! Hetkinen googlailua ja turvauduin Marttojen ohjeeseen (ajattelin sen olevan kaikkein perinteisin versio). Ainekset löytyivätkin jääkaapista ja kohta pihviläjä olikin syötävissä.

Lisukkeeksi tein luonnollisestikin rouheaa perunamuusia (reilulla voinokareella ja ilman vatkaamista), paistettuja sipulirenkaita hunajalla maustettuna ja kermakastikkeen (siinä pelossa, että pihveistä tulee kuivakat). Pihvit olivat kaikkea muuta kuin kuivat, ehkäpä melkein liian pehmoiset (voisikohan tähän laittaa jotain sidosainetta?!), mutta pippurinen kermakastike yhdisti pihvit ja makean sipulin täydellisesti.

Pihvien maku oli mieto, ihan eri luokkaa kuin koulussa syömäni tunkkaiset pihvit. Luulenpa että tämän ruuan saisi markkinoitua pojillekin – pienellä alkuhämäyksellä luonnollisesti.



n. 12 pihviä

300 g raakaa perunaa
1 sipuli
1 kananmuna
1 tl suolaa
0,5 tl valkopippuria
0,5 tl mustapippuria
350 g jauhettua maksaa

kastike:
2 dl kuohukermaa
pieni luraus vasikkafondia
musta- ja valkopippuria
persiljaa
(suolaa)

1. Kuori perunat ja raasta ne hienoksi raasteeksi ja laita kulhoon. Kuori sipuli ja hienonna se mahdollisimman hienoksi silpuksi. Sekoita perunan sekaan. Lisää kulhoon loput aineet ja sekoita tasaiseksi
2. Paista pihvit pikkulettupannulla öljyssä kypsiksi
3. Sekoita kastikkeen ainekset pannulla sekaisin ja keittele hetkinen kunnes kastike on sopivan sakeaa
4. Tarjoa jauhemaksapihvit perunamuusin, puolukkahillon, paistetun sipulin ja kermakastikkeen kera

Thaimummon lihapullat

Joskus aiemminkin olen kertonut, että lihapullat on jollain tapaa heikko kohtani. Lapsuudessa söin täydellisiä lihapyöryköitä mummolassa ja toisenlaisia täydellisiä lihapyöryköitä kotona (ja vasta jälkeenpäin kuulin, että niissähän oli monesti sieniä seassa!!!). Täydellisten lihapyöryköiden ohjetta etsiskelin pitkään ja sen löysinkin – tosin ovat taas eritavalla täydellisiä ”peruspyöryköitä”. Olen menettänyt sydämeni myös italialaistyylisiin pyöryköihin , jotka kypsennetään tomaattikastikkeessa. Monen montaa muutakin viritelmää on vuosien varrella tullut kokeiltua.

Nyt sitten thaimaut kokeiluun! Ohjeen löysin Maku-lehden numerosta 6/2014 ja hieman se muuntui taas käsissäni. Lopputulos oli (siitäkin huolimatta) herkullinen!! Nuudelit ovat myös heikkouteni, joten tässä yhdistyi monta hyvää: pyörykät, kastike ja lisuke. Ihanan lämmittävä ruokalaji kylmiin talvipäiviin.



3-4 annosta

400 g jauhelihaa
1 kananmuna
2 valkosipulin kynttä
2 tl inkivääriraastetta
1 pieni sipuli
chiliä
2 rkl soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl kalakastiketta
1 rkl sitruunamehua

maustekastike:
1 dl fariinisokeria
1 rkl inkivääriraastetta
0,5 dl riisiviinietikkaa
2 limen mehu
1 rkl kalakastiketta
2 rkl soijakastiketta

lisäksi:
nuudeleita
seesaminsiemeniä

1. Kuori ja hienonna sipuli hienoksi silpuksi. Kuori ja raasta valkosipulin kynnet. Yhdistä kaikki lihapullataikinan ainekset kulhossa ja sekoita tasaiseksi massaksi. Pyörittele taikinasta pieniä pyöryköitä ja paista ne 200-asteisessa uunissa kypsiksi, 20-25 minuuttia
2. Mittaa kastikkeen ainekset pieneen kattilaan. Kuumenna ja sekoittele kunnes sokeri on liuennut. Pidä lämpimänä
3. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan
4. Kokoa annos: laita nuudeleita lautaselle ja lihapullia niiden päälle. Valuta maustekastiketta koko annoksen päälle ja ripottele viimeiseksi pinnalle seesaminsiemeniä

Pikajäätelö aka hilehässäkkä

Matt Preston teki tällaista herkkua Masterchef Australiassa ja minä tein tätä kotona. Ei mennyt yksi yhteen! Siinä kun Mattin tekemät kolme erilaista versiota pikajäätelöstä olivat vaaleita, paksuja ja aivan jäätelön näköisiä, minun tekemäni oli enemmänkin hieman hileistä smoothieta tai marjapirtelöä. Käytin marjoina mustikoita ja mansikoita, olisiko marjojen happamuus tai nestepitoisuus vaikuttanut lopputulokseen. Ehkä joku viisaampi osaa kertoa?! Niin tai näin, marjaherkku maistui näinkin – varsinkin lapsille. Uusi yritys ehkä joku toinen kerta…



500 g pakastettuja säilykehedelmiä tai marjoja
70 g sokeria
2 valkuaista
1,2 dl kermaa

1. Soseuta pakastetut hedelmät tai marjat ja sokeri yleiskoneen hienonnuskulhossa
2. Lisää joukkoon koneen käydessä valkuaiset ja lopuksi kerma. Hurauttele kunnes seos vaalenee ja paksuuntuu

Appelsiini-suklaajuoma

Sairastupa. Ensin sairastui isompi, viikko poissa koulusta, sairaan lapsen hoito järjestelty teemalla ”nyt täällä, huomenna toisaalla ja äiti yrittää lähteä välillä vähän aiemmin töistä”. Hermot sinkeellä tylsistyneen lapsen kanssa, joka vinkuu huonoa oloaan eikä siltikään malta rauhoittua kunnolla lepäämään.

Toinen viikko alkaa, isompi pääsee taas kouluun ja on nuoremman vuoro sairastua. Korkeaa kuumetta, kurkkukipua ja yskää. Tämä nuorempi sairastaja on onneksi vähän säyseämpää mallia eikä vinkumista ja vonkumista ollut havaittavissa.

Isompi meni siis kouluun ja pienemmän kanssa jäätiin kotiin. Iltapäivällä odoteltiin koululaista palaavaksi maitokattilan ääressä. Saapuihan se matkalainen koluttuaan tunnin verran vajaan kilometrin matkalla olleita lumivuoria. Repussa oli maanantaiseen tapaan iso kasa läksyjä. Oli aika nauttia ”kannustusjuomaa”.

Kiehautin siis pojille tällaisen lämpimän juoman, joka siivitti mukavasti koululaisen läksyjen tekoa ja helli pienemmän kipeää kurkkua. Ja ihan hyvältä maistui omassakin suussa! Seuraava annos on jo tilattu. Täytyy olla enemmän. Pienemmälle ei appelsiininkuorta. Isomman juomaan pinnalle valkosuklaata. Äitille kermavaahdon joukkoon vaniljaa. Tällähän voisinkin lahjoa lapset lumikenkäretkelle… Kunhan ensin toivutaan. (Ohje: Pirkka 11/2013)



3-4 annosta

1 appelsiini
1 dl vispikermaa
5 dl kevytmaitoa
100 g tummaa suklaata (käytin maitosuklaata, miedompaa lapsille)

1. Pese appelsiini huolella. Vuole kuorimaveitsellä kuoresta ohuita siivuja puolikkaan appelsiinin osalta. Raasta toisen puolikkaan kuori
2. Vaahdota kerma
3. Vuole kuorimaveitsellä suklaasta pieniä lastuja ja jätä ne odottamaan
4. Mittaa maito pieneen kattilaan ja lisää joukkoon appelsiininkuorisuikaleet. Kuumenna kiehuvaksi ja nosta kattila pois levyltä
5. Paloittele suklaa ja lisää se kattilaan maidon joukkoon. Sekoittele kunnes suklaa on sulanut ja seos on tasaista. Jaa suklaamaito laseihin tai pieniin mukeihin
6. Annostele päälle kermavaahtoa ja koristele appelsiininkuoriraasteella ja suklaarouheella

Broileriorzo

Ostin (piiitkääään aikaa sitten) broilerisuikaleita ajatuksena tehdä jonkun sortin soosia pastalle. Jokseenkin rupesi ajatus tökkimään ja suikaleet taittuivatkin risottotyyliseksi pastaruuaksi joka sai lämpimiä mausteisia makuja. Valkosipuli oli ruuassa ylimääräinen maku joka rynni pahasti läpi – jätin sen alla olevasta ohjeesta kokonaan pois. Saahan sitä toki laittaa jos siltä tuntuu.



250 g orzoa
300 g broilerin suikaleita
paprikajauhetta
juustokuminaa
jauhettua korianteria
suolaa
1 appelsiinin mehu
1 paprika
2 dl kermaa

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja jätä odottamaan
2. Ruskista broilerit kasarissa ja mausta ne. Purista joukkoon myös appelsiinin mehu
3. Poista paprikasta siemenet, paloittele paprika ja lisää palaset pannulle. Kypsennä viitisen minuuttia
4. Lisää kerma ja keitä 5-10 minuuttia kunnes kastike alkaa saostua
5. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon ja anna imeytyä kannen alla viitisen minuuttia ennen syöntiä

Bbq-kastike porsaalle

Uusi vuosi vaihtui leppoisissa tunnelmissa. Iltapäivän hiihtolenkin ja saunan jälkeen makailua sohvalla katsoen Rillit huurussa –boksilta ensimmäistä tuotantokautta. Muru veteli nakkeja ja perunasalaattia ja minä hornetteja ja puoliksi palaneita valmispatonkeja. Helpoilla herkuilla siis mentiin. Ikkunasta näkyi muutama raketti ja nukkumaan menin jo ennen kymmentä.

Aamulla heräsin pirteänä ennen kahdeksaa, nautiskelin rauhasta ja hiljaisuudesta ennen aamupäivän hiihtolenkkiä ja saunaa. Lounaaksi tein sitten ihan oikeaa ruokaa. Paistoin uunissa porsaan pihvifileen meheväksi ja keittelin sille tällaisen kastikkeen. Kaveriksi vielä savupaprikalla maustettuja lohkoperunoita ja uuden vuoden ensimmäinen ateria oli melko lailla täydellinen.

Ja nyt en bloggaa enää yhtään bbq-kastiketta!



(n. kilolle sisäfileetä)

1,5 dl rypsiöljyä
1 sipuli
2 isoa valkosipulin kynttä
1 tl chilirouhetta
1 rkl fariinisokeria
1 dl ketsuppia
1,5 rkl viinietikkaa
1 rkl sinappia
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna tilkkanen öljyä ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää sipuleiden joukkoon chilirouhe ja fariinisokeri. Kuumenna kunnes sokeri on sulanut sipuleiden sekaan
2. Lisää loppu öljy ja muut aineet. Kiehauta ja tarjoa porsaanlihan kanssa

Martan sushipöytä

Tässä taannoin – jossain vaiheessa syksyä – osallistuin marttayhdistykseni mukana Martan sushipöytä –kurssille. Kokoonnuimme kolmentoista hengen voimin Joensuussa Marttojen hienoon uuteen opetuskeittiöön tutustumaan sushin valmistukseen ja maistelemaan erilaisia susheja. Kouluttajana toimi Marttojen erikoisneuvoja Tiina Ahola-Pukkila.

Susheja valmistimme pareittain tai pienissä ryhmissä, jokainen ryhmä vastasi tietystä ruokalajista. Minun ryhmääni kuului (ihana) Cebic ja hänen kaverinsa Sanna. Valmistimme misokeiton ja tamagoyakin (suolaisen makea täytetty munakasrulla).



Keittiö oli täynnä iloista puheensorinaa ja tekemisen meininkiä kun työpisteillä paloiteltiin, suikaloitiin, rullattiin ja pyöriteltiin kasviksia, kalaa, riisiä ja merilevää.



Noin puolentoista tunnin aherruksen jälkeen sushilautaset oli koottu ja pöytä katettu kauniiksi ja päästiin viimeinkin maistelemaan.



Tarkoituksena oli maistella susheja järjestyksessä ja samalla keskustella niiden valmistamisesta, raaka-aineista ja mausta. Mutta ensimmäisen suupalan jälkeen kaikki vähäinenkin järjestys katosi ja jokainen maisteli annoksensa omaan tahtiinsa. Osalla meistä oman haasteen syömiseen toivat syömäpuikot. Itse käytin moisia vempaimia ensimmäistä kertaa – vaihtelevalla menestyksellä. Mutta ylpeänä totean, että jokaisen suupalan lautaselta suuhun sain laitettua puikoilla. Eikä tikkarityylillä tökkimällä, vaan ihan oikeasti! Oppia ikä kaikki – eikä tullut ainakaan hotkittua!



Sushi-lautasellamme oli tarjolla (vasemmalta oikealle, ylärivi ja alarivi):
- soijakastiketta dippaamiseen
- nigiri jättikatkaravunpysrtöllä
- tamagoyaki
- nigiri kylmäsavulohella
- temaki (merileväkartio, jonka sisällä esim. vihanneksia ja kalaa)
- maki
- japanilainen riisipallo
- ura-maki
- juomana vihreä tee ja vesi
- alkuun miso-keitto

Jotta kaikki ei olisi niin helppoa ja yksinkertaista, mukana kurssilla oli myös yksi (nimeltä mainitsematon) kala-, äyriäis-, levä- ja porkkana-allergikko. Hänelle tehtiin oma lautanen korvaten allergisoivat ruoka-aineet muilla sopivilla. Hieman jännitystä elämään! Mutta siitäkin selvittiin kunnialla ja sushit maistuivat myös hänelle.



Jälkiruuaksi söimme yakiringoa – japanilaisia uuniomenia. Hyvin skandinaavisia olivat!



Ihana ilta! Ihania uusia makuja! Ja yllätyksekseni voin todeta, että hyvää oli (pienellä ennakkoluuloisuudella varustettuna lähdin kokeilemaan). Seuraava projekti on sitten toteuttaa sama kotona…

Läskiloota

Ah, makuja mummolasta!! Mummoni teki usein perunalaatikkoa, joka oli aivan erilaista kuin äitini tekemä. Kotona perunalaatikossa oli jauhelihaa ja mielikuvani mukaan munamaitoa (äiti, jos luet tätä niin voinet tarkentaa!). Ja nyt kun tässä mietiskelen, niin syötiinköhän meillä edes perunalaatikkoa, vai muistelenko jossain muualla syömääni lootaa…

No, niin tai näin, mummon tekemä perunalaatikko (perunaluatikko) oli toista maata. Ei siinä oikeastaan mitään ihmeellistä ollut, mutta hyvältä se maistui – niin kuin mummon ruuat ylipäätään! Mummoni on jo vanha – joskin oikein hyväkuntoinen ikäisekseen, eikä omien sanojensa mukaan jaksa enää ruokia vieraille laitella. Mummon käsitys vieraille tarjottavasta ruuasta on uunpaisti (eli karjalan paisti) ja jos sitä ei ole jaksanut laittaa niin sitten ei pöydässä on vaan ”kuhan nyt jottain pientä”.

Onnekseni tuo ”jottain pientä” on varsinkin viimeaikoina ollut aina ihana makumuisto lapsuudesta. Kesällä käydessämme sain syödä pitkästä aikaa maailman parhaita lihapullia ja pannulla paistettuja ahvenia. Syksyllä syötiin tätä ihanaa perunalaatikkoa ja nyt jouluna käydessämme pöydässä oli mummon makaronilaatikkoa valmistettuna siinä ihanassa kolhiintuneessa vanhassa vuoassa. Osaanhan minäkin nuo ruuat laittaa, mutta eiväthän ne ole yhtään samanlaisia! Ihana myös, että omat lapseni ovat päässeet tutustumaan minun lapsuuteni makumuistoihin ja todenneet myös sen että isomummon luona on aina hyvää ruokaa. Ja aivan täydellisen sileää ja makoisaa mansikkakiisseliä jälkiruuaksi eli ”jäläkkeituks”.

Mutta, perunalaatikkoon siis. Mummon perunalaatikossa on viipaloituja perunoita, sipulia isoina lohkoina (että lasten annoksista ne on helppo noukkia pois – ja vielä nyt aikuisten keskenkin mummo sanoi että ”jätin sipulit isoiks paloiks että suap ottaa pois jos ettee tykkää”) ja päällä ravaista sian kylkeä, joka paistuu uunissa ihanan rapeaksi. Ne on niitä parhaita paloja!! (Mummo valitteli kyllä että nykyään ei samanlaista kylkeä enää saakaan – se on varmasti totta!)

Sitten selasin Facebookin kokkiryhmää. Vastaani tuli läskiloota. Tein, söin ja se oli hyvää! Ei sama asia kuin mummoni tekemä, mutta tarpeeksi lähellä että perinne pysyy ja ehkäpä siirtyy seuraavallekin polvelle.



perunoita
sipulia
sian kylkeä siivuina
suolaa
valkopippuria
vettä

1. Kuori perunoita haluamasi määrä ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi
2. Kuori ja lohko sipulia haluamasi määrä
3. Lado perunoita ja sipuleita sopivan kokoiseen vuokaan kerroksittain. Ripsauttele väliin suolaa ja pikkuisen valkopippuria
4. Kaada vuokaan tilkkanen vettä (puolisen desiä ehkä)
5. Paloittele sian kylkiviipaleet paloiksi ja asettele ne tiiviisti päällimmäiseksi vuokaan (saavat olla ihan vieri vieressä, kutistuvat paiston aikana)
6. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 1,5-2 tuntia, kunnes perunat ovat pehmeitä ja lihat rapsakoita