Hyvästä suunnittelusta huolimatta syksy tuli ja meni ja niin myöskin kurpitsat. Prismalla pari kertaa hypistelin kurpitsoja, mutta n. 15 kilon mötikkä tuntui ensimmäistä kurpitsakokeilua varten hieman turhan suurelta. Kurpitsojen saatavuuden kannalta onneksi halloween-hömpötys on leviämässä myös tänne meille ja sittarilla sattui olemaan hieman kohtuullisemman kokoisia kurpitsoja – läntisestä naapuristamme matkanneita tosin. Ostamani oranssi pallero painoi hieman vajaan viisi kiloa. Onnellisena kannoin kurpitsan sylissäni autoon ja sain flash backeja raskausajasta (hälvenivät tehokkaasti kun avasin auton ja takapenkin kuoro kajautti ÄITI siihen malliin että olisin ollut kaupassa kymmenen päivää kymmenen minuutin sijaan!).
Totesin että kurpitsa on aivan liian suuri meidän jääkaappiimme ja poikien käytyä nukkumaan aloitin operaation kurpitsan avaus. Melkoinen homma! Onnekseni olin juuri viikolla ostanut uuden entisiä veitsiäni suuremman ja jämäkämmän kokkiveitsen (yllätys yllätys Iloisesta keittiöstä – ihan kuin siitä ois tullu miun vakiokauppa!). En varmaan entisillä veitsillä olisi saanut aikaiseksi muuta kuin verta ja sormenpätkiä.
Hikeä ja hauista kurpitsan pilkkominen vaati, mutta onnistui kuitenkin! Kurpitsan sisällä olevat ”rihmat” ja siemenet kaapsuttelin pois lusikalla. Siemenet huuhtelin ja otin talteen jatkokäyttöä varten. Kurpitsan paloittelin neljään osaan ja laitoin lohkot jääkaappiin muovipusseissa odottamaan käyttöä.
Kurpitsan kanssa puuhailu oli aisteja hivelevä kokemus! Kurpitsasta levisi koko asuntoomme aivan ihana tuoksu. Tuoksu oli yllättävän raikas ja hedelmäinen. Esikoinen sanoikin aamulla että hänelle tulee mieleen tuoksusta hunajameloni. Ja onhan se kurpitsa myös tuoksun lisäksi kaunis! Sekä ulkoa että varsinkin sisältä: kurpitsansiemen on pieni mutta täydellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti