Ja sitten googleen…
Granaattiomenassa on paksu syötäväksi kelpaamaton kuori ja kitkerä vaalea malto. Granaattiomenan ainoa syötävä osa on siemenet – tai tarkemmin sanoen pienten siementen ympärillä oleva hieman hyytelömäinen aines. Siemenet ovat melko hapokkaita, joku jossain päin nettiä oli kuvaillut makua puolukkamaiseksi. Omaan suuhuni maku oli mukavan raikas ja aavistuksen kirpeä. Myös pojat tykkäsivät napostella siemeniä. Granaattiomenan sesonkiaika on syksyllä.
Löysin googlen avulla couscous-ohjeen johon oli käytetty granaattiomenaa. Halkaisin omenan ja koputtelin siemenet irti kämmentä vasten metallisella lusikalla. Omenan sisus oli hieman rusehtava ja siemenet kauniin tummanpunaiset ja mehukkaat. Kävin sitten ostamassa paikallisesta k-supermarketista pari ruuasta puuttuvaa ainesosaa ja tapasin sielläkin hevi-osastolla granaattiomenoita. Ja olivatpa ihan eri maata kuin se kotijääkaapissa odottava! Kuori oli paljon kiiltävämpi, tasaisempi ja kirkkaampi. Ostin vertailun vuoksi myös tuon herkullisemman näköisen yksilön. Kotiin päästyäni halkaisin senkin ja näky oli mitä kaunein! Vaalea malto ja vaaleat korallipunaiset siemenet. Ilmeisesti s-marketista ostamani omena oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja päässyt hieman ylikypsäksi.
Koska ylikypsät siemenet kuitenkin maistuivat hyviltä käytin ne höystämään kaali-mandariinisalaattia (aivan huippulisä tuohon salaattiin!)
Tuoreemmat siemenet käytin couscousiin, jota söin jauhelihapihvien lisukkeena. Alkuperäinen ohje löytyy täältä.
2 dl couscoussuurimoita
2 dl kasvislientä
nokare voita
1 valkosipulin kynsi
1 sipuli
öljyä
1 vihreä paprika
chilikastiketta
suolaa
1 granaattiomena
1. Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi ja kaada se couscoussuurimoiden päälle. Anna turvota ja sekoita joukkoon nokare voita
2. Hienonna valkosipuli ja sipuli ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Pese ja kuutioi paprika ja lisää se sipuleiden joukkoon. Anna pehmetä hetkinen ja mausta. Sekoita couscousin joukkoon
3. Halkaise granaattiomena. Aseta omena halkaisupinta kämmentä vasten ja koputtele kuorta reippaasti lusikalla. Siemenet irtoavat näin helposti. Sekoita siemenet couscousin joukkoon. Tarjoa sellaisenaan kasvisruokana tai lihan tai kalan lisukkeena
Granaattiomena sailyy yllattavan pitkaan. Vaikka kuori olisikin vahan kuivahtaneen nakoinen, sisus on yleensa ihan hyva. Olen joskus unohtanut jaakaappiin pariksi kuukaudeksi, eika sisus ole pilaantunut. Kuulin k\juuri uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan granaattiomean kuoressa on bakteereja tappavia aineita, ja siita kehitellaan jotain uutta antibioottia naille uusille vastustuskykyisille popoille.
VastaaPoistaMehu on muuten hyvin tahraavaa, varoitus!
Granaattiomena on tosi herkkua ja mun mielestä ihan liian vähän käytetty! Ja se vielä näyttää niin hyvältä.
VastaaPoistaSäilymisestä olen huomannut saman, eli vaikka kuoria alkaisi nahistua on siemenet vielä ihan hyviä.
Mie kyllä ihastuin tähän hedelmään. On jotenki niin omanlaisensa sekä maultaan että ulkonäöltään. Jonkun vaniljaisen tai valkosuklaisen moussen kaverina varmaan ihania!
VastaaPoistaMiusta tuon ylikypsäks luokittelemani hedelmän maku oli melkeinpä parempi kuin sen kauniimman. Jotenkin syvempi ja makeampi. Mutta se malto oli kyllä jo todella ruskettunut ja se repeili ja mureni siemeniä kopsutellessa. Tuosta vaalemaltoisemmasta siemenet lähti siistimmin - eikä mehuakaan irronnut ja roiskunut yhtä paljoa. Selvisin tahroitta! :)
Taalla saa torien mehukojusta myos tuoretta granaattiomenamehua. Leikkaavat ne puolikkaiksi ja puristavat semmosissa sitrusmehuvempeleissa. Hyvaa ja terveellisen maineessa. Huhu kertoo etta kovettaa vatsaa, mutta en ole semmoista vaikutusta huomannut.
VastaaPoistaOi, se mahtaa olla hyvää! Miulla kans pikkutilkka valui mehua kulhon pohjalle siementen irrottamisen yhteydessä ja oli kyllä hyvän makuista. Tällä saa vissiin jotain tiivistettä tai vastaavaa marketeista, en oo tarkemmin katellu.
VastaaPoista