Mansikka-jogurttijäädyke

Katsoimme neljäveen kanssa Jamien kokkailua digiboxilta parisen viikkoa sitten. Jamie teki ohjelmassa pikaiseksi jälkkäriksi jogurttijäädykettä ja pieni muruseni oli sitä mieltä että tuota pitää saada. Kyllä, sehän onnistuu! Helppoa ja terveellistä herkkua!

Kuusivee oli kipeänä ja vietimme muutaman kotipäivän tautia parannellessa. Tein välipalaksi pojille tätä jäädykettä – mukavaa viilennystä korkeaan kuumeeseen. Jamiella on pakosti joku super-pika-pakastin kun sai jäädykkeen puoleen tuntiin jäätymään – ei onnistunut kotikeittiössä. Muuten lopputulos oli oikein maistuva! Veikkaisin että tätä meillä harrastetaan ensi kesänä useampaan otteeseen.



400 g turkkilaista jogurttia
400 g pakastemansikoita
1,5 rkl hunajaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 rkl tomusokeria

1. Sulata mansikoita hieman ennen jäädykkeen valmistamista että tehosekoitin/yleiskone saa ne soseutumaan. Marjat saavat jäädä kuitenkin selkeästi vielä jäisiksi. Jos käytät mustikoita tai vadelmia ei niitä tarvitse sulattaa lainkaan
2. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai yleiskoneeseen ja surauttele tasaiseksi seokseksi. Kaada seos laakeaan astiaan ja nosta pakastimeen jäätymään. Jäädyke on pehmeän hileistä noin 40 minuutin kohdalla, 50-60 minuuttia antaa hieman kiinteämmän lopputuloksen.

Seesamibroileri

Tämä on hyvän mielen postaus! Sunnuntaipäivä jolloin tämän ruuan tein oli hyvän mielen päivä. Sellainen päivä jolloin kaikki menee putkeen ihan aamusta lähtien.

Tein aamupalalle ihania voileipiä. Aamupalan vajuttua vatsasta kävin pitkällä hiihtolenkillä. Ja vaikka sää oli sateinen ja luisto nihkeä, lenkki sujui hyvällä sykkeellä ja hyvällä mielellä. Uusilla sauvoilla! Edes viikkosiivous ei saanut minua ärsyyntymään (ehkäpä siksi että siivous oli hiihtolenkkini aikana päässyt jo hyvälle mallille – ihan kuin itsekseen).

Ja sitten seuraavana oli vuorossa tämä lounas, joka ensin epäilytti seesamiöljyn runsaudellaan ja joka kuitenkin ilahdutti ja yllätti herkullisella lopputuloksellaan. (Ohje napsittu Karjalaisesta viime vuoden loppupuolella)

Eikä siinäkään vielä kaikki!

Ihana kevättalven valo alkaa tulla sisään ikkunoista ja valokuvaaminen keittiössä on taas vähän helpompaa. Tästä ruuasta räppäämäni kuva on mielestäni onnistuneimpia ruokakuvia mitä olen ottanut. Ehkä eniten sen vuoksi että jo ruokaa tehdessäni näin mielessäni kuvan jonka haluan ottaa ja osasin ottaa juuri sellaisen kuvan. Kuva ei onnistunut tuurilla kertalaakista vaan se löytyi erinäisten säätöjen jälkeen vajaan parinkymmenen otoksen joukosta. Eikä valmis kuva vaatinut muuta käsittelyä kuin pienen rajauksen yläreunasta.

Onneksi näitä päiviä on!



400 g broileria(ohutleikkeitä, fileepihvejä, minuuttipihvejä, sisäfileitä tms.)
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl seesamiöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl inkivääriä
(suolaa)
2 dl seesaminsiemeniä

1. Sekoita öljyt, hunaja ja inkivääri pienessä kulhossa. Lisää seokseen myös suolaa mikäli broilerit eivät ole valmiiksi suolattuja
2. Paloittele broilerin pihvit tai leikkeet pienemmiksi paloiksi ja sekoita öljymarinadi niiden sekaan. Jätä maustumaan noin tunniksi
3. Kuumenna reilu loraus öljyä paistinpannulla. Kaada seesaminsiemenet lautaselle ja pyörittele broileriviipaleet siemenissä kauttaaltaan. Paista broileripalat kypsiksi miedolla lämmöllä ettei siemenet pääse palamaan

Sieni-pekonileivät

Eli kuntohiihtäjän aamiaisleivät. Sunnuntaiaamuna. Ihan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa.



2 annosta

4 viipaletta tummaa paahtoleipää
oivariinia
4 paksua siivua goudaa
4 siivua pekonia
2 kourallista kuivattuja suppiksia
nokare voita
0,5 ruukkua rucolaa
1 iso punasipuli
0,5 dl valkoviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
suolaa
mustapippuria

1. Sekoita pienessä kulhossa valkoviinietikka, hunaja, soijakastike sekä ripaus suolaa ja mustapippuria. Kuori punasipuli ja viipaloi se ohuiksi renkaiksi. Jätä maustumaan huoneenlämpöön. Hämmentele välillä
2. Laita sienet pehmenemään veteen noin puoleksi tunniksi
3. Voitele leipäpalat oivariinilla ja laita leipien päälle juustosiivut
4. Puolita pekonisiivut ja paista ne kypsiksi pannulla. Nosta pekonisiivut leipien päälle
5. Purista sienistä ylimääräinen vesi ja hienonna niitä hieman. Sulata voi pannulla ja paista sienet voissa. Mausta suolalla ja pippurilla ja nosta sienet leipien päälle
6. Huuhdo rucola ja asettele lehdet leipien päälle
7. Nosta päällimmäiseksi marinoituja punasipulirenkaita

Kaakao-vaniljamuffinssit

Heti kun arkihommat eivät tunnu kaatuvan päälle ja jää aikaa ja energiaa ajatella vähän jotain muutakin, alkaa keittiö kutsua ja jauhopeukalo kutista. Helmikuun alussa onkin saatu leipoa ensin runebergin torttuja ja sitten laskiaispullia. Mutta vielä teki mieli tehdä jotain ekstraa. Arki-iltana lasten kanssa viriteltiin muffinssipaja käyntiin. Pienempi luopui leikistä heti alkuunsa joten nautiskelimme kuusiveen kanssa keittiön tunnelmasta ilman ylimääräistä jauhojen pölistelyä. Lopputuloksena oli ihanan muhkeita ja meheviä muffinsseja, joiden ainoa puute oli täytteen vähyys. Eli vaniljaa hieman reilummalla kädellä seuraavalla kerralla.



10 kpl

100 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 rkl kaakaojauhetta
1,25 dl ruokokidesokeria
2 kananmunaa
vajaa 0,5 dl maitoa

vaniljakreemi:
0,5 dl vaniljakreemijauhetta
1,5 dl kylmää vettä

1. Sulata voi ja jätä se jäähtymään
2. Valmista vaniljakreemi: sekoita jauhe ja vesi kupissa vispaten ja jätä kreemi tekeytymään
3. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja tee seoksen keskelle kuoppa
4. Sekoita voisulan joukkoon kananmunat ja maito ja vispaa kevyesti sekaisin. Kaada voi-munaseos kuiva-ainekulhoon ja sekoita taikina tasaiseksi
5. Annostele noin 0,5 rkl taikinaa muffinssivuokien pohjalle. Laita taikinan päälle reilu nokare vaniljakreemiä ja sen päälle taas noin 0,5 rkl taikinaa
6. Paista muffinsseja 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia

Lohi-katkarapukeitto

Anoppilassa hiihtolenkin ja saunan jälkeen herkuteltiin höyryävällä keitolla ja yrttivoipatongeilla. Lohikeitto sinällään on ihan tuttu juttu jota kohtaan on kuitenkin norjalaisen merilohen liiallisen käytön myötä tullut melkoinen tympääntyminen. Tässä keitossa oli nyt jotain uutta! Ensinnäkin keitto oli tehty kylmäsavulohesta ja se oli paksua – eli suurustettua! Liemessä maistui kerman tilalla katkaravun makuinen tuorejuusto. Ihanaa ja maukasta!

Ainesosien perusteella arvelin että pikkuväelle keitto maistuisi myös. Lohikeitto on aiemmin maistunut, samoin katkaravut pastassa. Lohi maistui lapsille myös nyt, mutta katkaravut eivät. Perin kummallista, vaikka osasin kyllä ehkä aiempien kokemusten perusteella jotain sen kaltaista ylläriä odottaakin. Omaan suuhun keitto maistui, joskaan se ei yltänyt aivan aiemmin koetun tasolle. Seuraavalla kerralla minäkin jätän alkuperäisessä ohjeessa olleet katkaravut pois ja korvaan ne katkarapujuustolla. Ja suurustan topakammin. Ja laitan perunaa enemmän, eli muistan tarkistaa perunatilanteen jääkaapista ennen ruokakaupassa käyntiä.



1 sipuli
2 isoa porkkanaa
3 perunaa (yksi peruna enemmän olisi parempi)
luraus rypsiöljyä
1 rkl vehnäjauhoja (seuraavalla kerralla laitan 2 rkl)
8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl kuivattua tilliä
pari pyöräytystä valkopippuria myllystä
150 g kylmäsavulohisiivuja
100 g katkarapuja
100 g (maustamatonta) tuorejuustoa

1. Kuori sipuli ja hienonna se aivan hienoksi silpuksi. Kuori ja paloittele porkkanat ja perunat
2. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää kattilaan perunat ja porkkanat ja jatka kypsentämistä muutama minuutti.
3. Ripottele kasvisten päälle jauhot ja sekoita tasaiseksi. Kaada kattilaan noin desin tai parin verran nestettä ja sekoita jauhot tasaisesti nesteeseen. Lisää sitten loppu vesi, liemikuutio ja mausteet. Keittele reilu vartti kunnes perunat ja porkkanat ovat melkein kypsiä
4. Leikkaa lohisiivut pienemmiksi paloiksi ja lisää ne kattilaan. Keittele viitisen minuuttia
5. Lisää keittoon tuorejuusto ja anna sen sulaa. Kuumenna keitto kiehuvaksi ja lisää sekaan katkaravut. Anna katkarapujen lämmetä mutta älä keitä enää

Parvekepuutarhan kevätkylvöt

…talvinen parvekepuutarha nukkuu...


suksiviidakko kukoistaa


ruohosipuli on siinä jamassa mihin se syksyllä jäi – joskohan se keväällä siitä lähtisi taas uuteen nousuun

Parvekkeella siis vietetään hiljaiseloa, mutta sisällä alkaa jo tapahtua! Koko talven vetoisessa ja pimeässä keittiössä sinnitellyt ja suurimman osan lehdistään menettänyt chili alkaa osoittaa elon merkkejä. Uusia lehtiä on alkanut kasvaa ja oksan alkuja alkaa versoa varren nystyröistä. Kaksi kukkanuppuakin löysin ikkunaa lähellä olleesta oksasta. Kevät tulee ja nyt on parvekepuutarhurinkin aika herätä.



Talvi on mennyt kuin varkain. Olen nauttinut talvisesta parvekepuutarhasta ja sen tarjoamasta suojasta suksiviidakolle. Lasien takana sekä pienet että isot – varsinkin uudet ihanat täydelliset punaiset kaunottareni – ovat olleet käden ulottuvilla ja päässeet ulkoilemaan useamman kerran viikkoon. Viime viikolla kävin katselemassa Prismalla uusia sauvoja (mutta eksyin sinne viidakkoon aivan täysin ja luikin pakoon uskaltamatta ostaa mitään ennen asiantuntijan neuvoja) ja huomasin isot hyllyt hyötykasvien siemeniä. Havahduin todellisuuteen viimeistään Martta-lehden chiliartikkelia lukiessani: Nyt on aika!!

Tarkoituksenihan oli tämän talven aikana perehtyä hieman enemmän taimien kasvatukseen ja kasvattaa ainakin jotain ensi kesän yrteistä ihan siemenistä asti. Tarkoituksena oli myös tehdä järkeviä suunnitelmia parvekepuutarhan sisällöstä ja ehkäpä kokeilla jotain uutta. Nyt näyttää pahasti siltä että tulen ostamaan taimina kaiken tarvitsemani koska en edes tiedä vielä mitä tarvitsen ja haluan. Ensi kesänä parvekkeella kasvaa siis jotain tuttua - toivottavasti myös keksisin vielä jotain uutta kivaa.

Mutta ei kevättä ilman kylvöä. Kuusivee on talven aikana hedelmiä syödessään valkkaillut itselleen kylvettävää ja kasvatettavaa ja siemeniä on kaiveltu ja kuivateltu talteen. Nyt lumisateisena lauantaina pidimme kevätkylväjäiset.



Kuusivee kylvi maitotölkkeihin mandariinin, omenan (kotimaisen) ja suippopaprikan siemeniä. Minä kaivelin viimekesäisistä kuivista chilipaloista siemeniä ja laitoin ne multaan.



Pieni mies askarteli vielä kyltit viljelmiin ja nyt vain sitten odotellaan mitä tapahtuu. Ainakin kuusiveen parvekepuutarhaprojekti on siis toteutunut suunnitelman kautta toteutukseen – toisin kuin äidin. Toivottavasti saataisiin hänelle joitakin itse kasvatettuja taimia parvekkeelle asti, minä joudun tyytymään valmiisiin.

Paras ja yksinkertaisin makaronilaatikko

Olenkohan joskus sattunut mainitsemaan että kahden pikkumurusen kanssa on melkein mahdotonta onnistua ruoanlaiton saralla. Yhdelle kelpaa yksi, toiselle toinen ja seuraavana päivänä kummallekaan ei kelpaa yksi eikä toinenkaan vaikka samaiset pöperöt olivat suurinta herkkua edellisellä kerralla. Eli arkiruuan laitto on melkoista arpapeliä ja siinä kokki harvoin voittaa. Mutta silloin kun kerrankin voittaa niin kyllä se voitto sitten maistuu makoisalta!

Nyt eräänä maanantaina voitto hiipi yllättäen puskista makaronilaatikon muodossa. Nyt vihdoinkin onnistuin tekemään aivan täydellistä makaronilaatikkoa: pehmeää ja maukasta ja niin simppeliä. Iskälle jälleen kerran suuri kiitos ja kumarrus!



400 g jauhelihaa
paprikajauhetta
mustapippuria
400 g makaroneja
1 l vettä
2 lihaliemikuutiota
200 g maustamatonta tuorejuustoa

1. Ruskista jauheliha pannulla ja mausta se kevyesti paprikajauheella ja mustapippurilla
2. Voitele uunivuoka öljyllä. Kaada vuokaan makaronit ja jauheliha ja sekoita ne sekaisin. (Vuokaan voi tässä vaiheessa lisätä myös kasviksia, laitan yleensä pari porkkanaa karkeana raasteena)
3. Keitä vesi kiehuvaksi ja kaada se kulhoon. Lisää joukkoon lihaliemikuutiot ja vispaa kunnes kuutiot ovat liuenneet veteen. Lisää kulhoon tuorejuusto nokareina ja vispaa jälleen kunnes juusto on sulanut.
4. Kaada liemi vuokaan ja kypsennä 200 asteessa 30-40 minuuttia. Jätä kosteaksi.

Broileri-chorizovuoka

Siitä on aikaa kun olen viimeksi säännöllisesti katsonut kokkausohjelmia telkkarista! Nykyisin katson lähinnä Master Chefit ja Top Chefit ja siihen se sitten jääkin. Parin viikon ajan olen kuitenkin tallentanut parin suosikki tv-kokin ohjelmia ajatuksenani että joskus niitä ehtisin katsoa.

Yllätyksekseni aikaa onkin löytynyt ja kynä sauhuten olen katsonut Jamie Oliverin 30-Minute Mealsia ja Nigellan uusia herkkuja. Tykkään varsinkin Nigellan kokkauksista. Ne näyttävät kotikeittiössä aivan yhtä herkullisilta kuin telkkarissakin ja ovat aivan yhtä vaivattomia valmistaa. Oikeasti helppoa ruuanlaittoa ja lopputulos on takuulla maistuva. Ruutuvihkoni pursuaa taas uusia ideoita!

Hyvän kokkiohjelman tunnistaa siitä että ei oikein malttaisi odottaa että pääsee toteuttamaan näkemäänsä kotona. Olosuhteiden pakosta jouduin odottelemaan melkein viikon verran ennen kuin pääsin tämän mausteisen broilerivuoan kimppuun. Ja täytti odotukset aivan täysin – varsinkin kun lisäsin ruokaan vielä (hieman) valkosipulia. (Anteeksi taas työkaverit!!)



4-5 annosta

6 broilerin paistileikettä
100 g chorizoa (käytin leikkeleittä kun lähiässällä ei pötkömallista ollut)
8 perunaa
2 punasipulia
6 valkosipulin kynttä
oreganoa
suolaa
mustapippuria
1 appelsiini
oliiviöljyä

1. Asettele broilerin paistileikkeet kevyesti voidellun uunivuoan pohjalle väljästi
2. Paloittele chorizo pienemmiksi viipaleiksi ja laita viipaleet broilerileikkeiden väliin vuokaan
3. Pese perunat ja leikkaa ne lohkoiksi. Laita lohkot vuokaan broilerien ja makkaroiden väliin
4. Kuori punasipulit ja lohko ne reiluiksi paloiksi. Kuori myös valkosipulin kynnet ja halkaise ne pitkittäin. Asettele sipulit muiden ainesten väliin uunivuokaan
5. Ripottele päälle oreganoa, suolaa ja mustapippuria. Pese appelsiini ja raasta sen kuori muiden aineksien päälle vuokaan. Lurauttele päälle oliiviöljyä ja kypsennä vuokaa 200 asteessa tunnin ajan

Pekoninen makaronilaatikko

Täydellisen arkeen sopivan makaronilaatikon ohjeen metsästys jatkuu. Joskus olen tainnut kirjoittaakin että en tykkää munamaidosta makaronilaatikossa. Koska makaronilaatikko on ruoka jota jokaisessa lapsiperheessä täytyy tehdä, on vain etsittävä jotain muuta tietä onneen. Tähän saakka olen tehnyt juustoista makaronilaatikkoa, mutta sen melko voimakas juustoinen maku ei osu lasten suihin.

Nyt testiin pääsi tämä todella helppo pekonilla maustettu versio joka osoittautui yllättävän hyväksi! Jauhelihan maustaminen meni vähän överiksi paprikajauheen ja mustapippurin osalta jolloin herkkäsuinen esikoiseni joutui taas hieman vinkumaan. Mutta seuraavalla kerralla maustan maltillisemmin! Tätä ruokaa on helppo keventää myös kasviksilla, esim. porkkanaraasteella, paprikalla tai sienillä jotka voi lisätä jauhelihaseoksen joukkoon.



1 pkt pekonisiivuja
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
400 g jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1 säilykepurkillinen vettä
luraus vasikkafondia
400 g makaroneja
150 g mozzarellaraastetta

1. Paista pekonisiivut omassa rasvassaan rapeiksi ja nosta syrjään odottamaan
2. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pekonin rasvassa pehmeiksi. Lisää tarvittaessa tilkkanen öljyä
3. Lisää pannulle jauheliha ja ruskista se. Mausta suolalla, mustapippurilla ja paprikajauheella
4. Paloittele pekoniviipaleet ja lisää ne jauhelihan joukkoon. Lisää pannulle myös purkillinen kirsikkatomaatteja liemineen ja säilykepurkillinen vettä vasikkafondilurauksen kera
5. Voitele uunivuoka ja kaada jauhelihaseos vuokaan. Sekoita joukkoon makaronit. Ripottele pinnalle juustoraastetta
6. Kypsennä 200 asteessa 30-40 minuuttia

Haastetta pukkaa!

No nyt se napsahti minullekin - kahdesta suunnasta vielä - pitkin blogistaniaa kiertänyt haaste. Nöyrimmästi kiitän olemassa oloni huomaamisesta Iskää ja Chef Jonesia ja yritän parhaani mukaan vastata haasteeseen. Haasteen säännöt ovat:

1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteestasi
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

Ja sit lähtee:

1. Inhoan siivoamista! Tällä hetkellä istun puoliksi siivotussa kodissani pitämässä luovaa taukoa. Imuroitu on ja luututtu on, jäljellä on kylppärin pesu ja pienimuotoista pyykkihuoltoa. Voi plääh!! Onneksi on perjantai ja reippaasta siivouksesta ja pyykkäyksestä on selkeää hyötyä, sillä...

2. Saan viettää vapaan viikonlopun suksieni kanssa Ilomantsin mukavilla hiihtoladuilla. Äitini on kotoisin Ilomantsista ja siellä kirkonkylällä ja metsissä tuli lapsena vietettyä monia mukavia hetkiä perheen ja suvun parissa. Ilomantsiin meno on kuin toiseen kotiin menisi - lapsuusmuistojen lisäksi siihen vaikuttaa tällä hetkellä myös muu sydäntä läpättävä seikka.

3. Nukuin viime yön pehmolelukissan seurassa. Pojat lähtivät eilen isänsä luokse viikonlopun viettoon. Viime aikoina he ovat alkaneet mietiskelemään että mitenkähän minua yksin ollessa oikein nukuttaa ja neljävee on nyt ottanut tavakseen valita minulle unikaverin siksi aikaa kun he ovat poissa kotoa. Hyvin nukutti kissan vieressä!

4. Tykkään Mauri Kunnaksen kirjoista ja omistan kaikki Kunnakselta ilmestyneet lastenkirjat. Uusi kirja ilmestyy aina loppuvuodesta ja se on monena vuonna löytynyt pukinkontista. Onneksi pojatkin ovat mieltyneet suurimpaan osaan Kunnaksen tuotannosta ja iltasatukirjaksi valikoituu useimmiten Kunnasta. Joulun jälkeen ostin pojille viimeinkin kauan haluamani Mauri Kunnas -aiheiset pussilakanasetit (nyt kun alesta sattui kohtuulliseen hintaan saamaan). Pojat saavat nyt viimeinkin nukkua hämähäkki Heikin kanssa joka yö.

5. Kirjoista puheenollen: suosikkikirjani on - tai ovat - Taru Sormusten Herrasta -trilogia. Luin kirjan ensimmäistä kertaa varhaisella aikuisiällä hyvinkin ennakoluuloisena. Fantasiamaailma ei ollut koskaan ollut minua kiinnostava. Mutta niin vaan kävi että kirja vei aivan mukanaan! Aikana ennen lapsia luin kyseisen kirjan kerran vuodessa - yleensä alkusyksystä tuli tarve lähteä seikkailemaan Keskimaahan. Fantasiainnostus laajeni myös muihin kirjailijoihin, kuten Eddingsiin ja Robert Jordaniin. Pelasin myös fantasiamaailmaan sijoittuvia pelejä tietokoneella - suosikkini ovat edelleen Heroes of the Might and Magic 3, Icewind Dale, Baldur's Gate ja Neverwinter Nights. Velhot, haltiat ja kääpiöt jäivät taka-alalle lasten syntymän myötä, nyt odotan että he kasvavat ja voin jakaa sen hyvän heidän kanssaan! (Onneksi Taru Sormusten Herraa ja Hobittia saa myös pikkuväelle sopivina legoina!!)

6. Olen koulutukseltani sosionomi (AMK) ja teen töitä eskarissa lastentarhanopettajana. Jo pienenä äitini oli tuumaillut että minusta tulee joko pappi tai opettaja. Itse huomasin asian vasta paljon myöhemmin ja nyt teen opetustyötä risti kaulassa. Usein arjessa huomaan että suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

7. Haluaisin opiskella kokiksi mutta en ehkä haluaisi tehdä kokin töitä. Olisi kyllä ihanaa oppia ja osata ihan oikeasti laittaa ruokaa. Kokin työstä mieleen tulee kuitenkin kiire, kilpailu, epäsäännöllisyys, hektisyys, paine. Ei sovi minulle.

8. Menen seuraavaksi kokkaamaan pikaruokasuosikkiani: chili-hunaja-valkosipuli-katkarapuja ja pastaa. Varauduin olemaan tänään töissä pidempään mikäli tarve vaatii, mutta pääsinkin lähtemään kotiin ajoissa. Pikaruokaan on varauduttu, pikaruokaa siis valmistetaan. Sunnuntaina sitten kunnon kokkailua.

Haaste lähtee matkaan kohti seuraavia blogeja (en tiedä onko tämä jollakin teistä aikojen saatossa jo ollutkin):
1. Cebicin keittiössä (Hanna ystäväinen)
2. Decapitated (Susanne the pursotusmestari)
3. Leipoi, leipoi (Paikallista osaamista)
4. Reilua ruokaa (herätys Samuli!!)
5. Kädenvääntöä (huippu!)
6. Unelias kokki (huippu!)
7. Ruokahommia (huippu!)
8. Limepippuri (ihan ensimmäinen minua silloin aikoinaan sykähdyttänyt ruokablogi)

Kookos-mandariinikana

Hieman itämaista vivahdetta ja mausteiden lämpöä talviseen arkeen. Nopsa broileriruoka valmistuu riisien kypsyessä. Nuudeleiden kera tarjottuna valmistusaika on vielä hieman nopeampi. Idea on löydetty Liemessä-blogista ja viime käden toteutus tuli omasta kädestä.



3-4 annosta

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
reilu luraus oliiviöljyä
350 g maustamattomia broilerin suikaleita
0,5 tl paprikajauhetta
0,5 tl jeeraa
0,5 tl currya
0,5 tl suolaa
1 rkl vehnäjauhoja
200 g kookosmaitoa
1 prk säilykemandariineja
n. 0,5 dl vettä

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna öljy ja kuullota sipulit miedolla lämmöllä pehmeiksi
2. Nosta lämpöä hieman ja lisää sipulien joukkoon broilerisuikaleet. Ruskista lihat
3. Ripottele pannulle mausteet ja vehnäjauho ja sekoittele tasaisesti lihojen joukkoon
4. Kaada pannulle kookosmaito ja mandariinit. Sekoittele ja kuumenna kunnes kastike sakenee. Keitä miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia ja lisää vettä tarpeen mukaan jotta saat kastikkeeseen sopivan sakeuden

Pari sanaa Pohjois-Karjalasta

Tammikuun puolenvälin kieppeillä olemme saaneet hieman lisää väriä pohjoiskarjalaisiin ruokakauppoihin. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja ProAgria Pohjois-Karjala ovat yhteistyössä lanseeraneet uuden merkin pohjoiskarjalaisille elintarvikkeille. Merkin tarkoituksena on lisätä Pohjois-Karjalassa valmistettujen elintarvikkeiden näkyvyyttä ruokakaupoissa. Merkkiä voidaan käyttää esimerkiksi pakkauksissa, julisteissa ja mainoksissa.

PKO on lähtenyt mukaan merkin levitykseen näyttävästi ainakin täällä Rantakylän S-marketissa; hyllyjen reunoista löytyy mukavasti puna-keltaisia väriläiskiä ja julisteet ovat näkyvillä paikoilla kertomassa uudesta merkistä. Muista kaupoista ainakin Pilkon Citymarket ja useat Siwat ja Valintatalot ovat ottamassa merkin käyttöön.



Kyllä! Tämä on pieni suuri asia! Varsinkin täällä ettäänperällä pääkaupunkiseudulta katsellen on tärkeää korostaa omaa osaamista ja ylläpitää maakunnan omaa tuotantoa ja sitä kautta edistää työllisyyttä ja alueen houkuttelevuutta asuinpaikkana. Uuden selkeän merkin myötä meidän kuluttajien on helpompi tehdä valintoja ruokakoriin myös tämän seikan perusteella!

Ja kyllä! Merkin ansiosta bongasin minäkin kaupassa (siellä S-marketissa) käydessäni uusia tuotteita hyllystä. Kylmäkaapissa, marjojen ja poistossa olevien viimeisten joulukinkkujen vieressä oli muutama Makuja Pohjois-Karjalasta merkki selkeästi näkyvässä rivissä kertomassa minulle että meidänkin S-marketista saa ihanaa Vuonoksen jäätelöä! Myös muilla hyllyillä paikalliset tuotteet olivat päässeet mukavasti esille. Esimerkiksi lihajalostehyllyssä Karelian lihajalosteen kaikki tuotteet oli kerätty yhteen kokonaisuudeksi. Sen kunniaksi nappasin mukaani tutun paketin hirviryynäriä odottamaan viikonlopun herkutteluhetkiä.

Feta-porkkana-ohratto

Ohrahelmet on yleisesti ottaen jo ihan vanha juttu, mutta niin kuin yleensäkin, minä tulen vähän jälkijunassa. Ohrasta puhutaan riisin kotimaisena vastineena ja lisukeohraa ja erilaisia ohrattoja syödään varmaan pitkin poikin Suomen maata. Ja sepä hyvä, kotimaisen viljan tuottaminen on niin paljon ekologisempaa kuin riisin viljely.

Vihdoin minäkin sitten uskaltauduin kokeilemaan ja maistelemaan. Aluksi tein ohra-pepperonikeittoa joka osoittautui aivan loistavaksi! Ohra oli keiton seassa täyteläisempää ja täyttävämpää kuin tavallinen valkoinen riisi. Ja ravintosisältökin on varmaan paljon parempi.

Sitten täytyy tietenkin testata se ohratto. Valmistin ohraton samaan tapaan kuin perusrisoton. Kotimainen porkkana tuli ensimmäisenä mieleen kotimaisen ohran pariksi. Mietoihin porkkanan ja ohran makuihin tarvitaan kaveriksi hieman särmää. Fetan ja porkkanan liiton olen jo aiemmin hyväksi todennut, joten sillä linjalla mentiin. Pinjansiemenet antoivat vielä kivaa rapsakkuutta muuten pehmeään koostumukseen. Ihanaa!



3 annosta

1 shalot-sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 pientä porkkanaa
reilu luraus oliiviöljyä
2,5 dl ohrahelmiä
6-7 dl kasvislientä
30 g voita
1 dl parmesaaniraastetta
80 g feta-juustoa
2 rkl pinjansiemeniä
mustapippuria

1. Kuori shalot-sipuli ja valkosipulin kynsi ja hienonna ne. Kuori porkkanat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi
2. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja kuullota sipuleita ja porkkanoita kunnes ne alkavat pehmetä. Lisää ohrahelmet ja kuullota vielä pari minuuttia
3. Lisää kasariin kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Anna edellisen kauhan imeytyä ohraan kokonaan ennen seuraavan kauhallisen lisäämistä.
4. Kun neste on imeytynyt ja ohra on kypsää, nosta kasari pois levyltä. Sekoita joukkoon voi, parmesaani, murusteltu feta ja pinjansiemenet. Sekoita ja laita kansi päälle. Anna ohraton vetäytyä viitisen minuuttia. Mausta mustapippurilla ja sekoita.

BBQ-broileri

Lapsena joskus aina toisinaan oltiin iskän kanssa keskenään kotona. Pikkuveli ja minä ja iskä. Ja ruokana oli sittarilta ostettu kuuma grillibroileri ja tuore kauraleipä. Leivästä leikattiin paksuja viipaleita, päälle margariinia ja broilerista revittiin lihaa leivän päälle. Herkkua!

Samaisella yhdistelmällä on tullut fiilisteltyä näin aikuisenakin. Ne on vaan jotenkin ihania ne kauppojen lihatiskeillä myytävät grillibroilerit. Himppusen ylikypsiä monesti, mutta kuitenkin meheviä ja maukkaita. Sellaista lähdin tavoittelemaan tämän ruokaohjeen kanssa. Lopputulos oli ihan kohtuullinen: maku oli hyvä, mutta kypsyys jäi vähän alle. Ja padassa kypsennettäessä rapea nahka jää tietenkin saavuttamatta. Mutta nam! Soosin tein Pastanjauhajien ohjeen pohjalta.



1 broileri

kastike:
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
luraus oliiviöljyä
1 dl tomaattipyreetä
2 dl vettä
2 dl punaviiniä
1 dl fariinisokeria
1 rkl dijon-sinappia
1 dl punaviinietikkaa
0,5 sitruunan mehu
1 tl suolaa
mustapippuria
chiliä maun mukaan
2 rkl worchestershirekastiketta

1. Valmista ensin kastike: Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuullota sipulit pehmeiksi öljyssä pienessä kattilassa. Lisää kattilaan muut kastikkeen aineet ja keitä kastiketta noin tunnin verran. Lisää tarvittaessa punaviiniä tai vettä. Jäähdytä kastike.
2. Laita broileri pakastepussiin ja kaada bbq-kastike päälle. Poista pussista ilma mahdollisimman tarkasti ja sulje pussi tiiviisti. Pyörittele kastike broileriin kauttaaltaan ja jätä maustumaan viileään vähintään tunniksi.
3. Nosta broileripussi lämpimään noin puoli tuntia ennen kypsentämistä. Kaada broileri ja kastike uunipataan ja laita kansi päälle. Kypsennä 175 asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia (pakkauksen ohje, minulla jäi hieman raa’aksi tällä paistoajalla). Valele broileria paistoliemellä muutaman kerran kypsennyksen aikana

Pastaa, paahdettuja tomaatteja ja pekonia

Joululoma siis oli ja meni ja vietin sen kotoilemalla lasten kanssa. Joulun pyhien ohjelma oli luonnollisesti jouluisa ja juhliva, mutta heti arjen koitettua vietimme peruspäiviä kotona. Aamulla köllöttelyä, aamupäivällä luistelemaan, sitten takaisin kotiin syömään, päiväunille ja loppupäivä armotonta legoilla rakentelua. Oikein mukavia päiviä!

Loma loppui ja työt alkoivat. Ja koitti viikonloppu ilman lapsia. Eli vapautta keittiössä. Menneen puolentoista lomaviikon aikana söimme lapsellisia eli tavallisia ihan hyviä kotiruokia joiden makumaailmaa voisi kuvata miedon leudon pehmeäksi. Eli suola-pippuri-soijakastike-persilja-basilika-linjaa. Keittiövapauden häämöttäessä aloin tuntea kummallisia mielitekoja joista en oikein edes saanut kiinni. Yleensä mieliteot tunnistaa hyvin: sitä kaipaa joko lihaisaa tai kasvisvoittoista, tuhtia tai kevyttä, hiilareita tai ei hiilareita. Nyt en saanut kiinni edes raaka-aineesta mitä mieleni teki. Hyvin kummallista!

Sen verran tavoitin fiilistäni, että en halunnut kokeilla mitään uutta. Kaipasin siis jotain tuttua ja turvallista. Aloin siis selata blogia taaksepäin ja veden sai kielelle nousemaan munakoisopasta, avokadopasta, ohra-pepperonikeitto, seesaminuudelit, chilikatkarapupasta. Pikkuhiljaa huomasin että se mitä mieleni teki oli kunnollinen ja voimakas maku tai täydellinen makujen yhdistelmä. Ei niinkään mikään tietty raaka-aine tai mauste, vaan mieleni teki jotain joka kutkuttaisi makuhermoja kunnolla!

Ruokalista alkoikin hahmottua nopeasti tämän oivalluksen jälkeen! Perjantaina hornetteja ensimmäiseen tulisuudenkaipuuseen, lauantaina pastaa paahdetuista tomaateista ja pekonista, sunnuntaina aamiaiseksi munakokkelia ja pekonia, ruuaksi päivällä ohra-pepperonikeittoa ja illalla vielä munakoisopastaa.

Ja sielu lepää! (Ja suksi kulkee!)

Tämän pastan jalostin tomaatti-vuohenjuustopiirakan ohjeesta. Ihastuin piirakassa käytettyihin paahdettuihin tomaattiviipaleisiin ja ajatus jatkojalostamisesta jäi muhimaan. Tomaattiruoka ei ehkä ole ihan sesongin mukainen näin tammikuussa, mutta nyt oli ihan pakko saada niitä voimakkaan täyteläisiä makuja. Ihanaa!



3 annosta

5-6 tomaattia
1-2 valkosipulin kynttä
sokeria
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
300 g nauhapastaa
1 prk pekonia
2 isoa rkl creme fraichea

1. Pese ja viipaloi tomaatit ja lado ne uunipellille leivinpaperin päälle. Kuori valkosipulin kynnet ja raasta ne tasaisesti tomaattien päälle. Ripottele pinnalle hieman sokeria, suolaa ja mustapippuria. Lurauta lopuksi tomaateille oliiviöljyä. Laita tomaatit 225 asteiseen uuniin
2. Laita pastan vesi kuumenemaan. Laita pasta kypsymään pakkauksen ohjeen mukaan kun vesi kiehuu
3. Hienonna pekonit ja paista ne rapeiksi pannulla omassa rasvassaan. Nosta syrjään odottamaan
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita sen joukkoon hieman oliiviöljyä.
5. Ota tomaatit pois uunista. Saksi tomaatteja uunipellillä mössöksi ja kaada mössö nesteineen päivineen pannulle pekonien sekaan. Nosta pannu levylle ja kuumenna. Sekoita joukkoon creme fraiche.
6. Kun kastike on tasaisen kuuma, kaada se pastan sekaan. Sekoita hyvin.

Sillisalaatti

Vaikka joulu tulikin jo kuitattua päättyneeksi, kurkataan joulupöytään vielä tämän sillisalaatin verran. Ohje Glorian Ruoka&Viinin numerosta 8/2012.



1 punasipuli
8-10 palaa kirkasliemistä silliä
2 keitettyä perunaa
1 tl tilliä
1 dl majoneesia
2 rkl kermaviiliä
mustapippuria
suolaa

1. Kuori ja hienonna sipuli hienoksi silpuksi. Paloittele sillipalat pienemmiksi. Kuutioi keitetyt perunat
2. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja anna maustua kylmässä ennen tarjoamista
3. Tarjoa sellaisenaan lisukkeena tai ruisleivän päällä keitetyn kananmunan kera

Mansikka-riisisuklaajälkkäri

Joulu on taas eletty ja koettu. Tänä vuonna joululta odotin ennen kaikkea rauhaa ja kiireettömyyttä. Kiireisen syksyn jälkeen kaipasin pitkää lomaa ja sitä kautta tilaisuutta viettää aikaa rauhassa lasten kanssa. Lahjahankinnat lapsille tein jo hyvissä ajoin marraskuussa ja paketoinninkin hoidin silloin samaan syssyyn.



Adventin aika ja jouluun valmistautuminen kului glögin tuoksussa ja joulunalusviikonlopun vietin keittiössä leipoen ja nautiskellen. Aatonaattona valmistin ”jouluaterian” aikuisten kesken syötäväksi ennen yövuorolaisen jouluputkea. Alkuruuaksi tein kermaista suppilovahverokeittoa, pääruuaksi pippurista naudanlihakastiketta tähän tapaan, perunamuusia ja paistettuja porkkanoita. Jälkiruuaksi valmistin vaniljaista panna cottaa ja puolukkacoulista. Lisäksi tarjolla oli piirakoita ja graavilohta. Joulunajan ensimmäinen ähky tuli saavutettua melko vaivattomasti!

Jouluaattona nautimme meidän perheen perinteisen jouluaterian vanhempieni luona ja joulupäivänä asetuin joulupöytään lasten kanssa kotona. Esikoisen toive joulun ajan ruuaksi oli juustoja. Siitä ajatuksesta sitten lähdin liikkeelle ja kokosin iltaruualle hieman sekalaisen – ehkä jopa sekavan - napostelupöydän. Keitettyjä perunoita, kananmunia, sillisalaattia, kinkkua, piirakoita, suolakeksilajitelma, goudaa, aurajuustoa, vit castelloa, rusinoita ja pähkinöitä (ihanassa oravakulhossa jonka sain työkaverilta joululahjaksi) ja jälkkäriksi mansikka-riisisuklaajälkkäriä .



Isompi pikkukokki oli auttelemassa koko ruuanlaiton ajan ja saimme nautiskella keittiön tunnelmasta yhdessä. Ruokapöydässäkin viihdyimme 40 minuuttia napostellen (”…jospa otan vielä yhden palan juustoa…”), kuopus kävi syömässä ja palasi leikkiensä ääreen melko pikaisesti. Kunpa näitä hetkiä saisi varastoitua purkkiin josta voisi sitten tankata positiivista tunnelmaa arkikiukkujen ja kiireen keskellä. Yritin painaa hetken mieleeni tarkasti!



Loppiaisen tunnelmissa - ja suksivoiteen hajussa - Anzku kiittää ja kuittaa joulun ajan päättyneeksi.

* * *

Mansikka-riisisuklaajälkkäri

ohje on otettu RuokaPirkasta ja jälleen hieman muunneltuna sen toteutin. Tämä on helppo ja nopea jälkiruoka, jonka voi tehdä valmiiksi jo hyvissä ajoin etukäteen. Jälkiruoka on myös helposti muunneltavissa kun käyttää kiisseliin eri marjoja ja riisisuklaaseen erilaisia suklaita.



4 annosta

4 dl mansikkasurvosta
2 dl vettä
0,5 dl sokeria
1 dl vettä + 2 rkl perunajauhoja
60 g valkosuklaata
1 dl riisimuroja
200 g turkkilaista jogurttia

1. Laita kattilaan mansikkasurvos, vesi ja sokeri. Kuumenna ja keittele viitisen minuuttia. Sekoita perunajauho kylmään veteen ja lisää suurus kiisseliin ohuena nauhana samalla huolellisesti sekoittaen. Kuumenna kunnes kiisseli kuplahtaa. Jaa annoskulhoihin ja jäähdytä
2. Sulata valkosuklaa varovaisesti mikrossa tai vesihauteessa. Mittaa murot kulhoon ja kaada suklaa päälle. Sekoita hyvin ja kaada muroseos lautaselle leivinpaperin päälle. Nosta jääkaappiin jähmettymään
3. Jaa turkkilainen jogurtti jäähtyneiden kiisseleiden päälle. Rouhi riisisuklaa veitsellä palasiksi ja jaa palaset jogurttien päälle

Aurajuustosinappi

Aurajuustosinappi on joulupöytäni ehdoton maustaja. Joulun paras hetki on se, kun saa leikata ensimmäisen siivun lämpimästä kinkusta sen jälkeen kun sen vastustamatonta tuoksua on vesi kielellä joutunut koko päivän kestämään. Lämmin piirakka, lämmin kinkkusiivu ja päälle aurajuustosinappia. Eipähän sitä muuta tarvitsisikaan. (Paitsi graavilohta.)

Sain töistä erään lapsen perheeltä joulumuistamisena kuvassa olevan kauniin kastikekannun. Laitoin tänä vuonna sinapin kannuun ihan vain että saan kauniin uuden astian heti käyttöön. Itse tehty sinappi on joululahjaidea jota olen itsekin käyttänyt joskus muinoin. Tänä vuonna tuli mieleeni että onko lahjasinapin pakko olla purkissa? Kaunis kulho tai vaikkapa tuollainen kastikekannu on kiva lahjaksi annettava sinappiastia, jolle on muutakin käyttöä vielä joulun jälkeenkin. Mukaan vielä kaunis veitsi tai tuollainen minikokoinen nuolija jolla sinapin levitys onnistuu.



1,25 dl sinappijauhetta
1,5 dl sokeria
0,5 rkl perunajauhoja
1 pss auramurua
1 muna
2,5 dl kermaa
0,5 dl omenamehua
1 tl valkoviinietikkaa

1. Sekoita keskenään sinappijauhe, sokeri ja perunajauhot
2. Lisää aurajuusto, muna ja nesteet. Kuumenna vesihauteessa koko ajan sekoittaen, kunne seos sakenee. Itse kuumensin seoksen varovaisesti miedolla lämmöllä kattilassa ja hyvin onnistui niinkin. Mikäli seos on liian sakeaa, ohenna omenamehulla
3. Purkita valmis sinappi, jäähdytä ja säilytä jääkaapissa

Joulumysli

Tein veljelleni ja hänen avokilleen joulumaistamiseksi tällaista jouluista mysliä Kotivinkin jouluherkuissa 2012 olleen ohjeen pohjalta. Joulun aikaan kaloreilta on vaikea välttyä, joten on hyvä aloittaa kaloritankkaus jo heti aamusta alkaen! :D Tässä myslissä kaloreita on vaikka muille jakaa. Toisaalta täyteläisen tuhtia pähkinäpläjäystä ei suurta kipollista jaksakaan syödä. Lahjapakettiin laitoin myslin lisäksi kaksi jouluista murokulhoa ja myslin ohjeen kortilla.



8 dl erilaisia pähkinöitä ja siemeniä (hasselpähkinä, saksanpähkinä, cashewpähkinä, pistaasipähkinä, pekaanipähkinä, pinjansiemen, kokonaiset kuoritut mantelit)
2 dl kaurahiutaleita
3 dl kuivattuja hedelmiä (aprikoosi, viikuna, rusina)
0,5 dl hunajaa
0,25 dl siirappia
2 rkl haaleaa vettä
1 rkl ruokaöljyä
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
0,5 tl jauhettua pomeranssinkuorta
0,5 tl inkivääriä
0,5 dl vaahterasiirappia

1. Rouhi pähkinät karkeiksi ja kaada ne kulhoon. Mittaa joukkoon kaurahiutaleet
2. Leikkaa kuivahedelmät pieniksi paloiksi ja lisää nekin pähkinöiden sekaan. Sekoita hyvin
3. Mittaa pieneen kulhoon hunaja, siirappi, vesi ja öljy sekä mausteet. Sekoita tasaiseksi ja kaada seos pähkinäkulhoon. Sekoita käsin kunnes hunajaseos on sekoittunut tasaisesti pähkinöihin
4. Kaada seos uunipellille ja valuta päälle vaahterasiirappi. Paahda 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia viiden minuutin pätkissä välillä sekoittaen
5. Anna myslin jäähtyä ennen purkittamista

Manteliglögi

Jatketaan vielä glögilinjalla. Periaatteessa ihan hyvä glögi tämäkin, mutta tälle vuodelle minun makuun aivan liian tuhti. Eli siis herukkainen. Appelsiini taittoi onneksi hieman herukan täyteläisyyttä. Kuvakaan ei onnistunut. Ja kenen hyvä idea oli laittaa mantelilastuja glögiin ihan vaan kuvauksen vuoksi!? Eivätkä ne edes näy kuvassa kunnolla koska ne upposivat mukiin ja sitten tarttuivat kurkkuun juodessa.

Mutta hyvät ihmiset, antakaa tälle glögille kuitenkin mahdollisuus…

Kauha toivottaa oikein maukasta ja rauhaisaa joulua kaikille!



2 dl mustaherukkamehutiivistettä (1+4)
8 dl vettä
0,5 rkl fariinisokeria
1 kanelitanko
8 neilikkaa
1 tl kardemummansiemeniä
1 appelsiinin mehu
1 tl manteliaromia

Sekoita ainekset kattilassa ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta kattila pois levyltä, laita kansi päälle ja anna maustua puolisen tuntia. Siivilöi mausteet ja kuumenna tarvittaessa uudelleen. Tarjoa kuumana. Terästä halutessasi lurauksella rommia.

Puolukkainen glögi

Tästä glögistä tulikin punaisesta väristä huolimatta ihanan kevyt ja raikas glögi. Kuten jo mainitsin aikaisemminkin, niin vahvat mustaherukkaiset glögit eivät ole olleet viime aikoina ihan suuta myöten. Tämä glögi ei ole kovinkaan imelä, joten se sopii mukavasti myös makeiden jouluherkkujen kaveriksi. Itse nautiskelin tämän juoman kaverina lasten tekemiä omenatäytteisiä joulutorttuja itsenäisyyspäivän iltana.



3 dl puolukoita
1 l vettä
0,5 dl mustaherukkamehutiivistettä (1+4)
1 vaniljatanko
2 kanelitankoa
3 tähtianista
8-10 neilikkaa
0,5 dl vaahterasiirappia

Mittaa vesi ja puolukat kattilaan. Kiehauta kunnolla, nosta kattila pois levyltä ja jätä puolukat puoleksi tunniksi kannen alle hautumaan. Siivilöi kuoret pois ja laita mehu takaisin kattilaan. Lisää mehun joukkoon loput ainekset ja kiehauta taas. Nosta kattila pois levyltä ja anna glögin maustua kannen alla puolisen tuntia. Siivilöi mausteet ja terästä halutessasi.

Mausteinen omena-rooibosglögi

Tänä vuonna tummat glögit eivät oikein ole maistuneet. Ehkäpä syy on parin viikon kurkkukivussa ja äänen menetyksessä, jonka aikana tuli hörpittyä mustaherukkamehua ihan urakalla. Vaalean glögin omenaiset aromit tuntuvat tänä vuonna enemmän omalta. Tämä glögi on tehty Glorian Ruoka&viini –lehden numerossa 8/2012 olleen ohjeen pohjalta alkoholittomaksi versioksi.



1 l omenatäysmehua
1 vaniljatanko
5 kokonaista mustapippuria
1 kanelitanko
3 tähtianista
1 rkl hunajaa
1 rooibos-teepussi

Laita kaikki ainekset teepussia lukuun ottamatta kattilaan ja kiehauta. Nosta kattila levyltä, laita teepussi kattilaan ja jätä maustumaan puoleksi tunniksi. Siivilöi mausteet ja terästä valmis juoma halutessasi.

Munakoisopasta

Munakoisomania jatkuu vaan! Liemessä - ruokablogi vastasi tarpeisiini juuri sopivasti tällä pastaohjeella ja jälleen kerran munakoisokokemus oli edellistä parempi. Tähän ruokaan toivat maukkaan lisän mustatorvisienet – aivan uusi tuttavuus minulle. Tässä taas yksi hyvän mielen ruoka, joka tuo hymyn huulille jo ensimmäisellä haarukallisella.



3 annosta

n. 300 g nauhapastaa
1 iso munakoiso tai pari pientä
2 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
2 kourallista kuivattuja mustatorvisieniä
2 rkl voita
suolaa
mustapippuria
4 keltuaista
80 g parmesaaniraastetta
1 valkosipulin kynsi

1. Kuutioi munakoiso sopiviksi kuutioiksi. Levitä kuutiot leikkuulaudalle, ripottele päälle suolaa ja jätä kuutiot itkettymään puoleksi tunniksi.
2. Laita sienet pehmenemään kädenlämpöiseen veteen myöskin puoleksi tunniksi
3. Kun puoli tuntia on kulunut, laita pastavesi kiehumaan ja aloita pastan keittäminen pakkauksen ohjeen mukaan. Kun pasta on valmista valuta se ja ota talteen pari desiä keitinvettä
4. Huuhtele munakoisot lävikössä ja painele niitä hieman kuivemmiksi talouspaperilla. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja paista munakoisoja reilu viitisen minuuttia ja nosta ne syrjään
5. Puristele varovasti sienistä ylimääräinen vesi pois. Sulata voi pannulla ja paista sieniä kunnes enin neste on haihtunut. Mausta sienet suolalla ja mustapippurilla Sekoita munakoisot sienten joukkoon.
6. Sekoita parmesaaniraaste ja keltuaiset tahnaksi pienessä kulhossa. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se keltuaisseoksen joukkoon.
7. Sekoita kypsän ja valutetun pastan joukkoon munakoiso-seos ja keltuaisseos. Lisää pastan keitinvettä sen verran että sekoittaminen onnistuu mukavasti.

Mustikka-vaniljaglögi

Glögikausi alkaa marraskuun loppupuolella kun ajatukset alkavat kääntyä joulua kohti. Tänä vuonna hankin lasten joululahjat jo marraskuun alussa ja nyt nautiskelen joulun odotuksesta ilman kiirettä ja ruuhkissa juoksua. Joulukuun puolella lapset saavat tehdä pipareita ja torttuja, itse leivon vain karjalanpiirakoita ja jotain pientä makeaa herkkua sitten lähempänä joulua. Aivan joulun alla paistan kinkun ja ehkä graavaan lohta. Ehkä ostan lohenkin valmiina. Tänä vuonna keskityn rauhoittumiseen ja lepoon!



3 dl mustikkamehutiivistettä (1+3)
6,5 dl vettä
1 rkl fariinisokeria
8 neilikkaa
0,5 tl kardemummaa
2 kanelitankoa
n. 6 cm:n pala inkivääriä kuorittuna
1 tl vanilja-aromia

Sekoita ainekset kattilassa. Kiehauta ja anna maustua kannen alla puolisen tuntia. Siivilöi mausteet pois ja terästä halutessasi esimerkiksi rommilla.

Testissä Touch of Taste ja Blå Band

Minut on huomattu! Sain ihka ensimmäisen tuotenäytetarjouksen sähköpostiini parisen viikkoa sitten Cambell Soup Finlandilta. Luonnollisestikin vastasin myöntävästi ja kolmen päivän kuluttua pieni paketti odotti minua jo postissa. Odotin lähetystä kuitenkin hieman ristiriitaisin tuntein lähinnä sisällön vuoksi. Testattavat tuotteet olivat nimittäin liemikuutioita ja ateriakastikeaineksia – kaksi tuoteryhmää joita en käytä ikinä!

Liemikuutioiden maku alkoi tökkiä pahasti muutamia vuosia sitten ja vaihdoin kuutiot ensin ihan mihin sattuu fondeihin ja loppujen lopuksi yrityksen ja erehdyksen kautta Bongin Touch of Taste fondeihin. Päädyin tuohon tuotesarjaan sen vuoksi että fondeissa ei ole käytetty arominvahventeita ja siitä huolimatta niissä on paljon hyvää makua.



Testattavaksi saamani liemikuutiot olivat samaa sarjaa, joten odotukset niiden suhteen olivat korkealla. Pikainen googlaus muiden valmistajien vastaaviin tuotteisiin ja ilokseni huomasin että Touch of Taste liemikuutioissa oli ihan laitanaan enemmän oikeita raaka-aineita. Varsinkin kasvisliemikuution kasvisten määrä yllätti: kasviksia oli kolminkertainen määrä erääseen toiseen tuotteeseen verrattuna! Kuutioissa ei ole myöskään arominvahventeita, väriaineita, keinotekoisia aromeja tai kovetettua rasvaa.



Seuraavan viikon ruokalistan suunnittelemisen olikin sitten helppoa! Liemikuutioiden makua testattiin tietenkin keitoissa. Jauhelihakeittoa lapsille ja aikuisten kesken hieman mausteisempaa ohra-pepperonikeittoa. Käytin kasvisliemikuutioita riisi-kauraseoksen keitinvedessä ja feta-porkkanaohratossa. Ruuat olivat todella hyvän makuisia! Tiedä sitten johtuiko hyvät maut liemistä vai jostain muusta, mutta ainakin se minua tökkivä tympeä liemikuution maku puuttui ruuista kokonaan. Luulenpa että nämä kuutiot pääsevät maustekaappini vakioasukkaiksi!

Toinen testattava tuoteryhmä olivat Blå Bandin mix-ateriakastikeainekset. En osta ikinä! Miksi? No siksi että ruokaa saa tehtyä ihan yhtä nopsaan ja vaivattomasti itsekin. Kaupassa on joka tapauksessa käytävä sillä pussukka sisältää vain ruuan mausteosuuden, liha ja muut lisäosat on edelleen ostettava, paistettava ja pilkottava itse. Mausteet ja mahdollisen suurusteen heittää ruuan sekaan ihan samalla vaivalla kuin tyhjentää pannulle sen valmiin pussin.

Tietysti puhun nyt siis vain itseni kannalta, kaapeistani kun löytyy melkoisen kattava ”perus”maustevarasto ja tarvittava tietotaito noiden aineksien käyttämiseen. Valmispussukat ovat oikein hyvä ratkaisu sellaisille kokkaajille kenellä ei ole aineksia kaapissa tai aikaa tai halua kokkailla ja opetella ruokien maustamista. Itse nautin ruuan laittamisesta ja siitä että ruokaan saa itse aikaiseksi hyvän maun. Siksipä jätänkin monet valmiit jutut kaupan hyllyille. Mutta totta kai mielelläni testaan tuotteita! Varsinkin kun nämä Blå Bandin mix-ateriakastikeainekset sisältävät yllättävän paljon oikeita aineksia ja yllättävän vähän mitään keinotekoista!



Ensimmäisenä testattiin Tomaatti-basilikakastike kanalle. Valmistin kastikkeen pussin ohjeen mukaan ja lisäsin joukkoon vinkin mukaisesti kuullotettua paprikaa sekä salaattijuustokuutioita erillisestä kulhosta tarjoiltuna (pikkuväki kun ei tuosta salaattijuustosta välitä). Ja ruokahan maistui kaikille, neljävee pyysi jopa lisääkin. Kastike oli myös omaan suuhun oikein maistuva! Samoin kävi spagettikastikkeen kanssa, jonka tuunasin pätkäspagetin ja valkosipulin kanssa spagettipadaksi. Upposi pikkumiehiinkin – pienempään kahden annoksen verran. Kolmantena testattavana oli jäljellä vielä kantarellikastike kanalle, jonka valmistin ihan vaan pelkästään sienikastikkeeksi lisäämällä pakastettuja suppiksia peruskastikkeen joukkoon. Soosi taipui sienipastaksi ja maistui todella hyvältä!

Kylläpä käsitykseni muuttui näitä valmis-ruoka-jauhe-lisää-vain-vesi-tuotteita kohtaan! Näitähän näköjään voi valmistaa ilman kymmentä E-koodia ja lopputulos maistuu siltikin enemmän oikealta ruualta! Oikein onnistuneita ja maukkaita tuotteita!

Siitä huolimatta luulen kuitenkin tekeväni ruuat ihan alusta loppuun itse jatkossakin. Ihan tekemisen ilon takia ja pikkuisen myös periaatteen vuoksi.

Ohrainen papu-pepperonikeitto

Kun joku pöpö on jyllännyt elimistössä viikon verran tarjoillen monenlaisia tuntemuksia kurkkukivusta ja äänen lähtemisestä rähmäisiin silmiin, on aika ottaa esiin järeämpiä keinoja. Kun nenäsumute ei avaa nenää, on aika kokeilla mausteiden voimaa. Kun villasukat ja viltti ei vie pois jatkuvaa vilua, on aika kokeilla lämmintä lientä. Kun kroppa tuntuu voimattomalta, on aika etsiä energiaa pavuista ja kotimaisesta ohrasta. Ja kun tekemättömyys ja jaksamattomuus vetää mielen matalaksi, on aika viettää pieni hetki keittiössä höyryävää soppakattilaa hämmentäen ja tuoksuista hyvää mieltä hengittäen. Tämä on täydellistä taudintapposoppaa! Kylläisenä, hyvillä mielin ja toiveikkaana jään odottamaan vaikutusta! (ohje hieman muunnellen Maku-lehdesta 5/2012)



4 annosta

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 porkkanaa
2 rkl rypsiöljyä
2 tl kuivattua oreganoa
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl sokeria
1 l lihalientä
1 prk tomaattimurskaa
200 g (n. 3 dl) kypsiä valkoisia papuja
1 dl ohrahelmiä (tai pientä pastaa)
100 g pepperonia (tai muuta mausteista makkaraa)
1 tl kuivattua basilikaa

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuori porkkanat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota kasviksia viitisen minuuttia
2. Lisää joukkoon tomaattipyree, oregano ja sokeri sekä lihaliemi ja tomaattimurska. Kiehauta ja lisää myös pavut. Keittele 15 minuuttia
3. Suikaloi pepperonimakkara kapeiksi suikaleiksi. Lisää kattilaan makkarasuikaleet ja ohrahelmet sekä basilika. Keitä miedolla lämmöllä 15 minuuttia välillä hämmennellen.
4. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla (omassa keitossani makkara oli sen verran topakasti maustettua että pippuriakaan en lisännyt.)

Raparperi-kinuskikeksit

Pikkuinen poika oli kipeänä. Ensimmäinen kerta puoleen vuoteen! Viimevuotisen korvatulehduskierteen jälkeen aloin jo melkein ihmetellä, että eikö tuo lapsi tosiaan aio enää olla kipeänä. No tulihan se kuume ja kurkkukipu sitten meillekin, mutta korvatulehdukselta ja antibioottikuurilta vältyttiin! Hyvä niin!

Se yksi kuumeeton päivä ennen arjen alkamista on yleensä melkoisen pitkä. Pitäisi hieman vielä levätä, mutta kun ei oikeen enää oo kipeä. Silloin tietenkin leivotaan. Isompi meni itsekseen ulos eikä pienempi jaksanutkaan leipoa, mutta sujuuhan se minulta ihan itsekseenkin. Äitikin kaipaa jo hieman piristystä kolmantena kotipäivänä! Keksin tuoksu keittiöstä piristää toipilaan ja sen veljen mieltä. En ole aikaisemmin ajatellutkaan että raparperia voisi käyttää keksitaikinassa! Raparperin kirpeys sopi loistavasti makean kinuskiseen keksiin.



16 kpl

100 g voita
1 dl ruokokidesokeria
0,5 dl kinuskikastiketta
2 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
100 g raparperia (oiskohan ollu n. 1,5 dl valmiita pakastimesta kaiveltuja paloja)
0,5 rkl perunajauhoja

1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kinuskikastike
2. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja sekoita ne käsin voi-sokeri-kinuskiseokseen
3. Sekoita perunajauhot raparperipaloihin ja sekoita nekin käsin taikinaan
4. Leivo taikinasta pötky jauhotetulla pöydällä ja kääri se kelmuun. Nosta pötky jääkaappiin vähintään tunniksi
5. Leikkaa jäähtyneestä taikinapötkystä 16 palasta ja asettele ne uunipellille. Paina niitä haarukalla hieman litteämmiksi
6. Paista 200 asteessa 13-15 minuuttia. Jäähdytä ritilällä

Namibialainen broilerikastike

Oman sadon chilit ovat osoittautuneet yllättävän tulisiksi yksilöiksi. Toisaalta en ehkä ole chilien tulisuutta hyvä arvioimaan koska oma suuni ei kovinkaan tulisista kokemuksista pidä. Chilini lajiketta en muista ollenkaan, ostin kesällä kokeeksi taimen ihan vaan koska se oli niin söpö. Sehän kasvoi mukaviin mittoihin, kukki runsaasti ja sain kymmenkunta pientä chilipalkoa satoa. Nyt chili viettää talvea olohuoneessa hyvin tavallisissa olosuhteissa ja jännityksellä odotan säilyykö se hengissä kesään saakka. Aika kurjalta näyttää kyllä jo tässä vaiheessa. Mutta vielä siinä lehdet on suunnilleen paikoillaan eli antaapa olla ja odotellaan mitä tuleman pitää.

Chiliä syödään – sopivasti annosteltuna – vain silloin kun pienimmät syöjät ovat muiden patojen äärellä. Tein Iskän blogista löytyneen ohjeen mukaan tätä namibialaista broilerikastiketta. Oli makua! Hyvää makua!



300 g broilerin suikaleita
vettä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 porkkana
1 prk tomaattimurskaa
1 pieni chili
2 laakerinlehteä
1,5 tl currya
1 tl suolaa

1. Laita broilerin suikaleet kannelliseen paistokasariin. Lisää vettä sen verran että lihat juuri ja juuri peittyvät. Keittele 5-10 minuuttia ja kuori vaahto pinnalta pois
2. Kuori ja pilko sipulit ja porkkana. Hienonna chili (poista halutessasi siemenet)
3. Lisää kaikki ainekset kasariin ja hauduttele kannen alla tunnin verran
4. Tarjoa riisin kera

Parmesaani-mozzarella-munakoisot

Munakoisomieliteot eivät tunnun laantuvan. Onneksi tämän mieliteon täyttäminen on helppoa. Hiidenuhman keittiön ohjeen mukaiset munakoisotornit vastasivat hyvin tarpeeseen! Ihanan täyteläinen kasvisruoka johon paatunut lihasyöjäkään ei kaivannut lihaisaa lisuketta. Tomaattikastiketta jäi hieman ylimääräistä, sen voi syödä seuraavana päivänä pastan kaverina tai laittaa pakastimeen ja käyttää myöhemmin vaikkapa pizzan kastikkeena.



1 munakoiso
1,5 tl suolaa
2 pientä kananmunaa
1 dl korppujauhoja
2 dl parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria
oreganoa
oliiviöljyä
1 pallo mozzarellaa

tomaattikastike:
1-2 valkosipulin kynttä
1 punasipuli
luraus oliiviöljyä
1 prk tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria
basilikaa
hunajaa
1 rkl punaviinietikkaa

1. Viipaloi munakoiso tasapaksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele pinnalle suolaa. Anna itkettyä puolisen tuntia
2. Keitä sillä välin tomaattikastike. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna öljy pienessä kattilassa ja kuullota sipulit pehmeiksi miedolla lämmöllä. Lisää kattilaan tomaattimurska ja mausteet ja jätä kiehumaan miedolla lämmöllä. Sekoittele välillä
3. Riko kananmuna lautaselle ja riko niiden rakenne haarukalla kevyesti vispaten. Mittaa toiselle lautaselle korppujauho ja 1 dl parmesaaniraastetta. Mausta suolalla, pippurilla ja oreganolla ja sekoita hyvin sekaisin
4. Kuivaa munakoisoviipaleet talouspaperilla. Laita uunipellille leivinpaperi ja lurauta siihen reilusti oliiviöljyä
5. Kasta munakoisoviipaleet ensin kananmunassa ja sitten korppujauhoseoksessa ja laita ne uunipellille. Paneroi munakoisoja uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Käännä viipaleet ja jatka kypsentämistä vielä toiset 15 minuuttia
6. Viipaloi mozzarella ohuiksi siivuiksi
7. Kokoa ruoka voideltuun vuokaan. Jaa munakoisoviipaleet pareiksi koon mukaan. Asettele vuokaan ensin munakoisoparien toinen viipale. Lusikoi jokaisen viipaleen päälle noin 1 rkl tomaattikastiketta ja viipale mozzarellaa. Aseta mozzarellan päälle toinen viipale munakoisoa, sitten tomaattikastiketta ja mozzarellaviipale. Ripottele päällimmäiseksi parmesaaniraastetta
8. Kypsennä vuokaa 15 minuuttia ja anna ruuan vetäytyä hetkinen ennen tarjoamista

Pähkinäkakku

Pahaa aavistamatta hain pojat eräänä perjantaina päiväkodista. Tultiin kotiin ja katsoin vasta sitten sääennusteen joka lupasi vesisadetta koko viikonlopulle. Kuravaatteet jätettiin tietenkin päiväkotiin koska ”eihän me niitä ikinä tarvita”.

Ulkoilu oli siis poissuljettu vaihtoehto viikonlopun aktiviteeteista, joten luonnollinen vaihtoehto on leipoa. Lasten kanssa leipomisen täytyy olla aina simppeliä tekemistä: mitataan, vatkataan, sekoitetaan ja yhdistetään taikinaksi. Kaadetaan paistoastiaan ja kaavitaan kulho ja nuolija. Koskapa muffinssit eivät aina oikein innosta, on toinen helppo vaihtoehto kuivakakku.

Reseptilaatikkoni kätköistä kaivelin tämän Amerikan herkut –kirjasta kopsatun ohjeen esille. Kermaviili taikinassa kuulosti oikein hyvältä, samoin pähkinät. Täytteen sokeri oli hieman outo juttu: eihän pähkinät ja sokerit sekoitu! Vaikka miten sekoittaisi, niin sokeri on aina kulhon pohjalla ja pähkinät kevyempinä päällä. Tein kuitenkin ohjeen mukaan.

Kakku neuvottiin kokoamaan niin että ensin tuli puolet taikinasta, sitten puolet täytteestä ja sitten loppu taikinasta ja päällimmäiseksi loppu täytteestä. Välissä oleva täytekerros toimi oikein hyvin! Sokeri suli ihanan pehmeäksi mössöksi kakun väliin. Päälle ripoteltu kerros pysyi kuivana ja varisi tiskipöydälle kakkua kumotessa. Eli se oli aivan hyödytön! Sitä paitsi sehän jäi pohjalle kun kakku kumottiin. Kannattaa siis laittaa taikina kolmena kerroksena vuokaan ja täyte kahtena kerroksena väleihin. Tai sitten voisi kokeilla käyttää fariinisokeria, joka tarttuu paremmin kiinni pähkinöihin ja pysyisi ehkä paremmin kakun päällä. Tai kokoamisen voisi aloittaa täytteestä, jolloin kumotessa täytekerros jäisi päällimmäiseksi.

Maku oli kuitenkin loistava! Ehdottomasti tekemisen arvoinen kakku, joka parantui vain vetäytyessään jääkaapissa pari päivää.

(Ja kyllä, taidan harmikseni olla hieman allerginen pähkinöille. Suun kihelmöinti oli melkoinen.)



taikina:
100 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl kermaviiliä (laitoin purkin kermaviiliä ja hieman turkkilaista jogurttia lisäksi)

täyte:
1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä
1 tl kanelia
1 dl sokeria

1. Valmista täyte: sekoita ainekset sekaisin kulhossa
2. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota pitkulainen kakkuvuoka
3. Sekoita kakkutaikinan kuivat aineet sekaisin kulhossa
4. Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa munat sekaan yksitellen. Lisää myös kuiva-aineseos ja kermaviili.
5. Kokoa kakku vuokaan: laita pohjalle 1/3 taikinasta, sitten puolet täytteestä, seuraavaksi 1/3 taikinasta ja loput täytteestä. Levitä päällimmäiseksi loppu taikina
6. Paista kakkua tunnin verran kunnes se alkaa irrota vuoan reunoista. Anna jäähtyä vartin verran ennen kumoamista

Pekonilla päällystetty lihamureke

Voihan Sikke Sumari. Ei vaan pysty katsomaan telkkarista – kaikella kunnioituksella. On yksi asia tehdä hyvää ruokaa ja toinen asia olla telkkarissa. Huh.

Joka tapauksessa, kaivelin Siken arkistoista hieman juhlavamman lihamurekkeen ohjeen ja tein viikonloppuna. Oikein maukasta! Ja lapsetkin söivät!



800 g jauhelihaa
1,5 dl korppujauhoja
1,5 dl kermaa
1,5 dl lihalientä
1 iso sipuli
2 kananmunaa
suolaa
mustapippuria

pinnalle:
2 rkl tomaattipyreetä
2 tl dijonsinappia
5-7 siivua pekonia

1. Sekoita kulhossa korppujauho, kerma ja lihaliemi ja anna turvota vartin verran
2. Kuori ja hienonna sipuli. Lisää kulhoon kananmunat, sipulisilppu sekä suola ja pippuri. Sekoita.
3. Sekoita jauheliha taikinapohjan joukkoon käsin vaivaten. Jätä taikina vetäytymään vielä vajaaksi puoleksi tunniksi
4. Muotoile taikinasta pötkyläinen mureke uunivuokaan
5. Sekoita pienessä kulhossa tomaattipyree ja sinappi ja sivele seos murekkeen pintaan. Asettele päälle pekonisiivuja niin että mureke peittyy kauttaaltaan
6. Kypsennä 200 asteessa 45 minuuttia

Kaurapancakes

Kun lapsi on kipeä ja itse semikipeä, alkaa koko porukka olla jo toisen päivän iltapuolella vailla hieman lohtua. Näiden kaurapannareiden ohje tuli vastaan kuin tilauksesta! Sairaspäivän iltana tehdään jotain näppärää ja helppoa, jonka voi valmistaa suunnilleen yhdellä kädellä. Vaikkapa siis aamiaispannareita!

Lämpimät, paksut ja pehmeät pannarit olisivat varmasti olleet parhaimmillaan vaikkapa smetanasipaisun tai tuorejuustonokareen kera, siivu graavilohta tai parmankinkkua olisi tehnyt näistä pannareista luksusherkun arki-iltaan. Nyt mentiin pikapikaa makean ja suolaisen liitolla ja pannarit saivat päälleen kotitekoista karviaishilloa.

Nämä pannukakut hellivät lähinnä hoitohenkilöstöä. Viimeinen pannullinen jäi vielä hieman alikypsäksi ja koostumus sisältä oli melko mössöinen – ihana! Lasten makuun nämä eivät kuitenkaan olleet: ”ällöttäviä liejutuksia” ja ”kaikkein ällöttävimipiä mitä on”. Lasten pannareissa täytyy selkeästi olla sokeria!

PS. Kuten Annakin postauksessaan jo tuumaili, niin kyllä vaan tuo cup-mittasarja on hyvä olla olemassa!



12 kpl

0,5 cup (1,2 dl) vehnäjauhoja
0,5 cup (1,2 dl) kaurahiutaleita
1 rkl sokeria
1 tl levinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
0,75 cup (1,8 dl) piimää (laitoin turkkilaista jogurttia ja pienen tilkan maitoa)
2 rkl öljyä
1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet korkeassa kannussa tai muussa astiassa. Lisää loput aineet ja surauttele sauvasekoittimella tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan turvota reilun vartin verran ja paista siitä pannukakkuja voissa pikkulettupannulla. Syö lämpöisinä.

Merirosvolaivakakku

Pienemmän murusen 4-vuotissynttäreitä vietettiin pienimuotoisesti perheen kesken arkisena keskiviikkoiltana. Keskellä arkea kahvipöydän täytyi olla helppo ja nopeasti toteutettava ja luulenpa että tämä oli ensimmäinen kerta kun lapseni synttäreillä ei pöydässä ollut mitään itse tehtyä! Kummallista!

Suolaisena tarjottavana oli esikoisen pyynnöstä juustoja, keksejä ja patonkia, pienempi toivoi kärpäskeksejä – eli cookieseja (mielleyhtymä tulee Franklin-kirjasta, jossa Franklin söi kärpäskeksejä ja suklaa-cookiesit näyttävät kuulemma ihan samoilta).

Vaikka miten helpolla täytyy päästä, niin lapsen synttäreillä pitää tietenkin olla kakku. Pähkäilin kakkua paljon etukäteen. Isoa kakkua ei ainakaan tarvita kuuden ihmisen kahvipöytään ja pienikin täytekakku on aivan yhtä työläs tehdä. Kuin tilauksesta silmiini osui Kirsin keittiössä tämä jäätelöstä tehty merirosvolaivakakku ja sehän osuu pienelle Kapteeni Koukku –fanille kuin nyrkki silmään.

Ja olipahan helppo ja nopea toteuttaa! Runkona on siis ihan tavallista vaniljajäätelöä. Purjeet on tehty puisista varrastikuista, mustasta paperista ja pääkallon kuvasta. Tykit ovat geisha-nappeja, laivan kaide paloiteltua sukulakua, merenä on sinisävyisiä irtokarkkirinkuloita paloiteltuina ja meressä ui karkkihyllystä poimittuja kaloja, krokotiilejä ja meritähtiä. Kynttilät keulaan ja kakku on valmis!

Paljon onnea vielä äidin rakkaalle!

Sipatti eli vaalea kinkkukastike

Jaahas, tässäpä uusi tuttavuus sarjassa ”perinteisiä kotimaisia ruokalajeja”. Ohje sattui silmään Maku-lehden numerossa 4/2012 ja näin jälleen kerran mahdollisuuden laajentaa arkiruokalistamme nam-osastoa tai edes ihan-hyvää-osastoa. Ajattelin taas kerran että perunat uppoaa, kinkku uppoaa ja eihän tuo kastike ole maitoa kummoisempaa. Lopputulos ei kuitenkaan uponnut. Aikuisille maistui, lapsille ei. Eli todennäköisesti en tee toiste. *turhautunutta mutinaa*



4 annosta

1 sipuli
30 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
5-6 dl maitoa
350 g palvikinkkua
0,5 tl suolaa
0,25 tl valkopippuria
0,25 tl muskottipähkinää
1 tl persiljaa

1. Kuori ja hienonna sipuli. Sulata voi pannulla ja kuullota sipuli pehmeäksi
2. Ripottele jauhot sipuleiden päälle ja sekoita tasaiseksi. Lisää maito pienissä erissä samalla huolella hämmentäen. Keittele miedolla lämmöllä viitisen minuuttia välillä hämmentäen
3. Poista kinkusta nahka ja paloittele liha pieniksi kuutioiksi. Lisää kinkkukuutiot kastikkeen sekaan
4. Mausta kastike ja kuumenna kiehuvaksi
5. Tarjoa keitettyjen perunoiden kera

Tomaattinen katkarapukastike

Pikainen pastasoosi katkarapujen ystäville. Itse en niin kauheasti kyseisistä herkuista välitä, mutta – ihme kyllä – molemmat pikkumiehet syövät katkarapuja mielellään. Siispä katkiksia kehiin – ainaki toisinaan. Äiti voi syödä sitten vaikka sieniä…

PS: Yleisön pyynnöstä lisäsin tuonne tekstin loppuun nuo nappulat millä postauksen voi jakaa suoraan esim. facebookiin. Eli saa jakaa!



3-4 annosta

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
loraus oliiviöljyä
1 prk tomaattimurskaa
1 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
1 tl sokeria
basilikaa
180 g pakastekatkarapuja

1. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pehmeiksi paistokasarissa öljyssä
2. Kaada kasariin tomaattimurska ja kerma. Lisää myös mausteet ja keittele kymmenisen minuuttia
3. Lisää lopuksi katkaravut ja kuumenna kiehuvaksi
4. Tarjoa pastan tai nuudeleiden kera

Shepherd’s pie

Ikuinen mysteeri. Jos lapset tykkäävät perunasta, jauhelihasta ja porkkanasta erillään, niin miksi ne ei tykkää niistä yhdessä?



1 kg perunoita
400 g jauhelihaa (lammastahan sen olla pitäis)
suolaa ja mustapippuria
luraus öljyä
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
n. 250 g porkkanaa
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl vettä
1 rkl worchestershirekastiketta
200 g pakasteherneitä
n. 25 g voita
2-3 dl maitoa

1. Kuori perunat ja laita ne kiehumaan suolalla maustettuun veteen
2. Paista jauheliha pannulla omassa rasvassaan ja mausta se suolalla ja pippurilla. Kaada lautaselle odottamaan
3. Kuori ja paloittele sipulit ja porkkanat. Lurauta pannulle tilkkanen öljyä ja kuullottele kasviksia ja tomaattipyreetä siinä kunnes porkkana alkaa hieman pehmetä. (Tässä kohtaa itselläni perunat oli myös kypsät, joten napsautin virran kiinni ja jätin perunat odottamaan)
4. Sekoita kasvisten joukkoon vehnäjauhot ja sen jälkeen vesi. Sekoita tasaiseksi kastikkeeksi ja mausta worchestershirekastikkeella, suolalla ja pippurilla. Sekoita kastikkeen joukkoon jauheliha ja herneet ja anna saostua. Lisää tarvittaessa vettä. Kaada valmis kastike voideltuun uunivuokaan tai pieniin annosvuokiin
5. Kaada perunoista vesi ja lisää joukkoon voinokare. Survo survimella ja lisää joukkoon maitoa kunnes muusi on sopivan notkeaa. Kaada muusi jauhelihakastikkeen päälle vuokaan tasaiseksi kerrokseksi
6. Kypsennä uunissa 225 asteessa n. 20 minuuttia kunnes pinta alkaa saada väriä

Paistetut omenat

Pojat tulivat kotiin syysloman vietosta tuomisinaan pussillinen mummolan omenoita. Toiveissa oli omenapiirakka – joka jäi siltä istumalta toteuttamatta – mutta muuta herkkua iltapalalle saatiin.

Löysin Kädenvääntöä-blogista omenaisen herkun ohjeen otsikolla Idiootin jälkiruoka. Melko kuvaavaa, sillä tämä on äärettömän simppeli juttu. Jota en itse ole tullut koskaan ajatelleeksi. Vaikka uuniomenat ovat herkkuani ja niiden tekeminen on olevinaan työlästä ja aikaa vievää.

Tässä ei kauaa nokka tuhissut. Kolmevee teki vaniljakastikkeen jauhepussista, minä kuorin omenat, kuusivee pilkkoi ja minä paistoin pannulla. Jo seuraavana iltana tehtiin toinen satsi!



1 iso omena per syöjä
nokare voita
siirappia (vaahterasiirappi ois herkkua!)
(ruokokide)sokeria
kanelia
vaniljakastiketta, -jogurttia tai -jäätelöä

1. Kuori ja kuutioi omenat
2. Sulata voi pannulla. Laita omenat pannulle ja valuta päälle siirappia. Paista omenia miedolla lämmöllä kunnes ne alkavat pehmetä
3. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia ja sekoittele vielä huolella sekaisin
4. Nosta pannu pois levyltä ja jätä omenat jäähtymään hieman
5. Tarjoa jonkun vaniljaisen kera

Tomaatti-vuohenjuustopiirakka

Aikana ennen viimeksi mainittuja päiväkoti-itkuja sain viettää useamman vuoden kotona lasten kanssa. Hämärästi muistan valvotut yöt, hämärästi muistan kiukkuaamut, hämärästi muistan jatkuvat puuduttavat rutiinit ja pennin jota venytettiin. Kirkkaasti muistan aamupäivät leikkipuistossa tai perhekerhossa kun lapset leikkivät ja aikuisilla oli aikuista seuraa. Sinne vuodatettiin arjen ahdistukset ja sieltä saatiin monet neuvot hankaliin tilanteisiin.

Noilta vuosilta on muutama ihana mammakaveri jäänyt ilmeisen pysyväksi osaksi elämää. Nykyään tosin näemme harvemmin ja yleensä sitten ilman lapsia. Syyslomaviikolla kutsuinkin mammat pitkästä aikaa syömään ja viettämään iltaa luokseni italialaisen menun pariin. Mammathan tulivat ja toivat mukanaan runsaan herkuttelukorin kekseineen, juustoineen, viineineen ja nougat-makeisineen.

Osa juustoista tuli syötyä keksien kanssa parin seuraavan päivän aikana – aamupalaksi ja leffaherkuiksi. Osa juustoista on vielä käyttämättä jääkaapissa. Yhden juustoista käytin tähän ihanaan piirakkaan. Lauantai-iltana, saunan jälkeen, aikuisten kesken. Pohjan tein vanhalla tutulla ohjeella ja piirakan täytteen idean löysin Ruokahommista.



pohja:
100 g pehmeää voita
2 dl vehnäjauhoja
2 dl rouheisia sämpyläjauhoja
2 tl leivinjauhetta
250 g maitorahkaa

tomaatit:
4 tomaattia
2 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
basilikaa
hunajaa
oliiviöljyä

juustotäyte:
125 g vuohenjuustoa (sitä rasiassa olevaa pehmeää)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 keltuaista
30 g voita sulatettuna
suolaa
mustapippuria

1. Valmista taikina: mittaa kulhoon jauhot ja leivinjauhe ja sekoita ne sekaisin. Nypi jauhoseokseen pehmeä voi. Lisää lopuksi rahka ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja nosta jääkaappiin odottamaan
2. Pese ja viipaloi tomaatit ja asettele viipaleet uunipellille. Kuori valkosipulin kynnet ja raasta ne tomaattiviipaleiden päälle. Ripottele pinnalle myös suola, pippuri ja basilika. Lurauta päällimmäiseksi hieman hunajaa ja oliiviöljyä. Paahda tomaatteja 175-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia
3. Vatkaa juustotäytteen ainekset tasaiseksi seokseksi sähkövatkaimella
4. Asettele tomaattiviipaleet piirakkapohjan päälle. Levitä juustotäyte tomaattien päälle. Kypsennä piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia kunnes piirakan pinta alkaa saada väriä. Anna piirakan vetäytyä hetkinen ennen tarjoamista